sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Järkäle 2

-Rhooh...krööh...krääh..prtyiisth, kuuluu isosti autotallin nurkalta. Järkäle siellä kakostelee aamun ensimmäiset mällisyljet liiterin seinustasepelille. Tykitettyään vielä alumiinisella, nimelleen kaiverretulla nuuskapyssyllä uuden tolleron verestäviä ikeniä vasten ylähuulen alle, hän kusta lorottelee rännikaivoon jonka haju kesäisinä hellepäivinä äityy varsin kuvottavaksi. "Perkele, aikuinen mies ja tahallaan tuommoista tekee", sanoi isä viimeksi kun sattui paikalle, mutta ei se sillä kertaa siitä sen isompaa meteliä nostanut. Laittaa Järkäleen sitten maantielle kunhan mittansa on muutenkin täysi.

Järkäle tempaisee liiterin kaksoisovet selälleen niin, että niiden lautaiset puolikkaat rämähtävät seinien rimalaudoitukseen. Astuessaan sisälle, hän kääntää pientä katkaisijaa ikkunan alle seinään kiinnitetystä, vanhan Blymouthin kojelaudasta ratteineen ja mittaritauluineen ja kohta Judas Priestin heavymetalli alkaa jumputtaa tasaista, käheää musiikkia  nurkkiin ja laipion kulmiin asennetuista kaiuttimista. Järkäle siristelee  silmiään   pikkuikkunaisessa tilassa tavatessaan itse laatimaansa kunto-ohjelmaa, jonka on niitannut muovitaskuun keskelle värikästä julistetta niin, että sen takaa näkyvät vain paljaat naisen jalat, kädet ja kiharainen päälaki jonka yläpuolella on urheilujuomia ja hivenaineita välittävän yrityksen punaisenmustaoransseina säteinä räjähtävä logo ja internetosoite.

Tiistain ohjelma

Lämmittelyä, kevyttä venyttelyä, keppijumppaa 15 min.
Kuntopyörää 15 min.
Käsipunnerrusta 10-20.
Tauko selällään lattialla maaten 5 min.

Penkkipunnerrus: 16x20 kg, 16x40kg, 8x80, 4x120kg
Pystypunnerrus: 25x25kg, 12x50kg,12x100kg
Takakyykky: 4x65kg, 4x120kg, 4x180kg, 4x200kg

Lopuksi kuntopyörää 15 min ja kevyet verryttelyt.

Järkäleellä on jo pitkään ollut tautinen olo. Päätä särkee, väsyttää, suuta kuivaa, huulet rapsahtelevat halki itsestään, oksettaa ja nivelten taivutus käy rahisten ja paukkuen, on jatkuva ummetus eikä kuseminenkaan aina kivuitta suju. Aineiden vaikutustako, hän toisinaan pähkäilee, mutta puhkaisee silti nytkin yhden hormoniampullin sulkijakumin painaessaan injektioneulan kärjen sen sisään. Kun muutaman gramman kokoinen säiliö on täysi, tottunut sorminapautus ja pieni painallus männästä ja sitten hän tökkää lyhyen, paksuhkon piikin etupuolen reitensä juonteiseen lihakseen. 

Viime viikolla tapahtunut, pitkin kevättä ja kesää Järkäleen mieltä kiihottanut aikomus takapihan nurmikolla toisinaan bikineissään rimpistelevän pikkusiskonpuolikkaan väkisinmakuusta oli päättynyt hänelle itselleen nolosti. Tyrkittyään Viljan sisälle autotalliin, hän oli repinyt siltä kiljuvalta ja rimpuilevalta kolmetoistavuotiaalta farkut alas, mutta alkaessaan tökkiä sormella sohvalle viskaamansa tytön untuvia oli Vilja potkaissut tennarijalallaan Järkälettä keskelle naamaa niin, että veri oli nenästä purskahtanut. Siinä hässäkässä se sitten oli livahtanut ovesta pihalle ja painunut huutaen taloon sisälle. Ja se juuttaan pyörätuolikruisailija oli tollottanut kuola poskella laattakäytävän mutkassa hänen mentyään pihalle, saatana! Sitäpaitsi ei Järkäleellä ollut edes yrittänytkään seisoa! Kuumotti vain etumusta kuin olisi housuunsa kussut...

Järkäle kaivaa kaapintauspiilosta pilleriliuskan, nappaa siitä kaksi kapselia jotka huuhtelee purkillisella Batterya alas. Istahtaa sitten punnerruspenkin laidalle odottamaan aineiden vaikutusta. Pitäisikö tähän vielä viagroja,Thaimaan halpoja tuliaisia, ruveta napsimaan, hän miettii alkaessaan laiskan lämmittelykierroksen ja muistellessaan niitä ritsapilluja joita saleilla ja jengihalleilla joskus porukalla... 

Puhti poissa, saatana! kiroilee Järkäle kun tupsauttelee peltisankosta talkkia kouriinsa. Hän jättää penkki- ja pystypunnerrukset väliin ja kolisuttaa takakyykkyä varten ensimmäiset kuusikymmentäviisikiloiset tangon päihin. Teline, jossa nostotanko Järkäleen hartioiden tasolla levyineen nyt lepää, on jengikaverin autotallissa hitsailtu eikä se täytä alkeellisempiakaan turvallisuusmääräyksiä. Mutta paskat Järkäle  koskaan turvallisuudesta on välittänyt. Hän menee levytangon alle, kiepsauttaa sen kevyesti päänsä ylitse poimuisen, mustin, keltareunaisin salamoin tatuoidun niskansa varaan ja punnertaa nopeasti neljä kertaa alas ylös. Laittaa sitten tangon takaisin ja lisää painoja sataankahteenkymmeneen kiloon. Kevyesti menee vielä nekin, mutta seuraavat satakahdeksankymmentäkiloa ottaa jo raskaasti huohottavan ja hikoilevan Järkäleen keuhkoihin ja hänen on levättävä ennen viimeistä kahtasataa kiloa.

Voi uroskoiran vittu, ärähtelee Järkäle kiertäessään ympyrää liiterin lattialla, painonnostovälineiden ympärillä ja käyden ulkonakin kierroksen. Saatana, ei ennen ole tältä tuntunut! Sydän hakkaa, pahanhajuinen hiki tursuaa huokosista ja pyörryttää. Järkäle tussauttaa auki toisen energiajuomatölkin, ottaa liuskasta tabletin ja riipaisee ne kertakulauksella mahaansa. Kiroilee hetken ja menee telineelle nostaen viimeiset lisäpainot levytangon päihin. Karjaisten niin, että liiteri raikuu Järkäle kiepauttaa kaksisataa kiloa hartioidensa varaan niskan puolelle ja alkaa kyykkyjen teon. 

Ensimmäinen kyykky menee helpon oloisesti, toinenkin, mutta kolmannella jalat jo vähän tutisevat. Järkäleen valtava ruho tanssahtaa kokemuksesta taitavan korjausliikkeen kun hän horjahtaa telineen luota taaksepäin. Mutta samalla, kun hän astuu askeleen takaisin eteen, litistämänsä ja lattialle huolimattomasti viskaamansa energiajuomatölkki sattuu päkiän alle ja nilkassa tuntuu vihlaisu, joka suistaa vasemman jalan kokonaan alta pois. Kaksisataa kiloa rautaa harteillaan Järkäle alkaa kaatua öristen ja ärjyen. Edessä olevat huterat telineet rymisevät halkopinoa vasten joka sortuu kuivasti kalahdellen toisen pään vapaana olevaan tilaan, polkupyörän  ja ruohonleikkurin päälle. Järkäleen ennestään jengienvälisissä tappeluissa murtunut, littana nenä tavoittaa ensimmäisenä lattiavanerin ja painonnostotanko rusauttaa hartiat ja rintakehän allensa. Selkäranka murtuu hartioiden ja kaulan taitteesta ja Järkäleen viimeinen tajuttava ajatus on, että nyt se on sitten menoa.

Kello on vähän vajaa kymmenen. Valma on saanut Vilpun pestyä ja puettua uuteen päivään. Vilpun isä on ollut jo kolmatta päivää reissussa ja äidillä on ollut yövuoro sairaalassa joten hän on mennyt sieltä tultuaan nukkumaan. Valma on laittanut aamiseksi puuroa ja kun hän nyt on kattamassa pöytää, hän kuulee avoinna olevasta ikkunasta Järkäleen karjahtelua ja punttien kolinaa niin kuin useampi aamu muulloinkin. Vilja tulee huoneestaan, käy laittamassa tuuletusikkunan kiinni ja pöytään mennessään sipaisee Vilpun hiuksia. Valma nostaa puurokattilan aluselleen pöydän keskelle.

-Mitenpä tyttöä nukutti? kysyy Valma kun ammentaa lautasille höyryävää kaurapuuroa ja lohkaisee juuri avatusta paketista kohmeisen voisilmän niihin sulamaan.

-Hyvin...kai.

-Mitenniin kai?

-No kun...

-Kakase vaan mikä on murhe?

-Toi Järkäle...

-Järkäle? Ai niin, Setti. Mitässiitä?

-Se...se kävi käsiksi viime viikolla...

-Kävi vai? Saa...ta..na! Valma pomppaa pöydän viereen pystyyn ja ottaa Viljan posket käsiensä väliin. -Minä vähän jo päivänä muutamana ounastelin, että jottain sulle on sattunu kun niin hilijanen olet. Olen minä senkin ajatellu, että aika kammottava kaveri se tuo teijän velipuoli on. Sanoitko isäles tai äitiles?

-E..en vielä. Ensin sinulle ajattelin...on helepompi...

-Niinkö? Mitä se `Järkäle´ sitte teki?

-Y...yritti... rais...raiskata, repi housut alas, mut mä potkasin ja juoksin karkuun...nyt sitten pelottaa kun se tuolta pihanperältä mulkoilee ja huutelee...

-Nämä on semmosia asioita, että viranomaisile vaan. Ensiksi kuitenkin äitile ja isäle pitää kertoa. Näkikö sen kukaan?

-Vilippu, se oli ulukona linnunpesän luona sillon.

-Vilippu, näitkö mitä tapahtu?

Vilppu ynähtelee, nyökkäilee, silmät pyörivät ja pää vääntyy vinoon, kuolaa turskahtaa suupielestä leualle.

-Herätänkö äitin nyt? Isäny tullee vasta iltapäivälä, se on Sievisä purkamasa kuormaa sahale...

-Elä herätä, ootetaan isä kun se on sen poika tuo Järkäle kuitenki...

Valma saa muutaman puurolusikallisen ujutettua Vilpun suuhun ja pillin kautta mehua pari imaisua. Syötyään itsekin hän kerää astiat pöydältä koneeseen ja laittaa sen pyörimään. Sitten hän pukee Vilpun päälle kevyen kesäpusakan ja painaa hellehatun kiharoille hiuksille, sillä aurinko porottaa ulkona jo melko lämpimästi. 

Valman mieli kuohuu. Tekisi mieli lähteä pottupulikan kanssa jututtamaan sitä takapihan roistoa. Saaperi että semmosta mennee tekemään! Mihinhän väliin se sen ennättikään? Mutta eihän hän aina ole paikalla, aamusta kaksi-kolme tuntia ja sama iltapäivällä ja joskus iltasella kun Tanja menee yövuoroon. On niin monta muutakin paikkaa missä hänen vakituiset kotiinhoijettavat on...

Valma sanoo Viljalle, että sen ei pidä nyt jäädä enää tänne vaan että hän voi lähteä hänen mukaansa ja tullaan iltapäivällä sitten takaisin. Pitkään hän aprikoi, että uskaltaako jättää Vilppuakaan, mutta kun näkee, että naapurin tytöt, Aamu ja Ilta tulevat pihalle, hän menee sanomaan niille, että katsovat vähän Vilpun perään joka rullaa juuri linnunpesäpensaan luokse. Viljakin tulee tontinraja-aidalle juttelemaan koulukaverilleen Aamulle. Kohta he havahtuvat kummalliseen hiljaisuuteen, kun liiterin suunnasta ei kuulu muuta kuin vaimea musiikin jytke vaikka kello on vasta varttia vaille yksitoista. Tavallaan Järkäle tulee punttienkolistelun jälkeen räkimään ja syljeskelemään ja kuseksimaan nurmikolle ja huutelemaan ilkeyksiään jos näkee tytöt ulkona.Valma menee loivaa nurmikkorinnetä liiterin ja autotallin suuntaan ja näkee kohta Järkäleen isot, tukevasti nauhoitettujen maihinnousukenkien verhoamat, luonnottomaan asentoon vääntyneet jalkapohjat.

Viljakin tulee Valman rinnalle ja varovasti he astuvat liiteriin sisälle.

Valma ymmärtää heti, mistä on kysymys. Hän kaivaa sinisen essunsa taskusta kännykän ja soittaa hätänumeroon samalla kun polvistuu kokeilemaan Järkäleen pulssia joka ei paksun lihaskerroksen lävitse kuitenkaan tunnu vaikka mies örähtelee niin, että verisiä kuplia nenästä turskahtelee. Sitten he yrittävät yhdessä vierittää painoja pois Järkäleen päältä, mutta ne eivät liikahdakaan. Vilja menee oviseinustalle ulos yökkäilemään sillä hänestä Järkäleen kieroon muljahtaneet silmät ja korahtelut ovat järkyttävää katsottavaa. Valma sanoo, että tyttö menisi nyt herättämään äitinsä, vaikka kyllähän se isompikin apu kohta paikalla on.

...jatkuu...

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Järkäle 1

Ilta on kaunis kun se istuu pihakeinussa kukkivan omenapuun alla lukemassa kirjaa joka on paksu kuin raamattu. Kirjan heleänvärinen kansipuoli lepää lukijansa koukkuun nostettuja polvia vasten. Ilta on pukeutunut vaaleansinisiin, väljälahkeisiin shortseihin ja kukkakuvioiseen, valkoiseen paitaan jonka lyhyiden puhvihihojen suihin on solmittu ruseteille oranssit kurenarut. Kesäistä pukeutumisilmettä lisää Iltan pisamaisia kasvoja kehystävien, punertavien hiuskiehkuroiden heilahtelu keinun kevyen liikahtelun mukaisesti. Kirjan sisältö lienee lukijasta mieluinen sillä vähän väliä hymykuoppien varjot syvenevät Iltan poskilla ja olkapäät nytkähtelevät sirosti kun käsi siirtää silmien eteen tuppautuvia hiuksia sivuun.

Vilppu katselee Iltaa omalta puolelta aitaa, leveälehtisen pihapensaan takaa josta hänellä on esteetön näkymä naapurin puutarhaan. Hän on istunut tässä jo usean viikon ajan hyvillä ilmoilla päivittäin siksi, koska pikkulintupari alkoi kesän kynnyksellä rakentaa pesää pensaan oksanhaarukkaan. Kun linnut tottuivat tarkkailijaansa, toinen niistä asettui kaikessa rauhassa munimaan pesäänsä ja sen silmät vilkkuivat mukavasti hämärästä oksien takaa. Vilppua huvitti, kun joskus urospuolinen toi nokassaan siivistään riisutun, vielä sätkivän paarman tai kärpäsen hautovalle emolle ettei sen itse tarvinnut lähteä ruuan hakuun. Poikaset kuoriutuivat pari päivää sitten ja nyt lintupari kantaa vuoronperään niiden keltaisiin nokkiin hyönteisiä ja sekin on Vilpusta mukavaa seurattavaa.

Vilpun takaa kuuluu askelia, sitten hänen ohimossa tömähtää.

-Mitä ressukka!

Järkäle siitä sivuitse menee, Vilppua paljon vanhempi velipuoli isän ensimmäisestä avioliitosta.

-Hoi pimatsu! Laitas hametta päälles ja tangoja haarukkaas, jotta tolle rakastuneelle rammalle olis jotain katteltavaa, hähähää, Järkäle mörähtelee aidan ylitse Iltalle.

Ilta taittaa kirjan kiinni, nousee keinusta ja näyttää keskisormea Järkäleelle ennen kuin poistuu nopeasti kotinsa rappusille ja ovesta sisälle.

Järkäle huitaisee kädellään, kääntyy ja sivuuttaessaan taas Vilpun, läpsäisee tätä uudestaan ohimolle tarpeettoman lujaa.

-Mä sitä tänä kesänä panen tota sun punatukkasta ihastustas, hähää. Lyädäänks vetoo, häh? Ja sit mä laitan sen pikkusiskonkin seurantaan syyspimeitä aatellen, höhöhöö...

Järkäle jyhmii nurmikon ylitse omalle puolelleen tonttia jonne se remontoi isän kanssa autotallin nosto-oven kohdalle puurungon, eristevillat ja levytyksen. Lattiaan ne tekivät betonivalukorotuksen lämmityskaapeleille ja pinnaksi laminaatin. Sisäänkäynnin isä puhkaisi sivuseinään ja asensi siihen päärakennuksesta vaihdetun vanhan ulko-oven. Pienelle ikkunalle isä vielä sahasi reiän etelänpuolelle ja kun Järkäle sitten muutti tavaransa kaupungin toiselta laidalta äitinsä luota autotalliin, hän sanoi lähtevänsä piakkoin maailman suuntaan, että väliaikainen järjestely tämä vain on. Muuton syynä oli kuitenkin se, että Järkäle oli pahoinpidellyt äitinsä uuden miehen ja saanut käräjillä sakkojen ja ehdollisen lisäksi myös lähestymiskiellon. Nyt muutosta on yli vuosi kulunut eikä maailman suunta vielä näyttänyt joutomiestä kutsuvan.

Järkäleen mukana tuli oliivinvihreä Harley Davidson joka näyttää sarjakuvien etusillaan maata kuopivalta biisonisonnilta mataline lehmännahkasatuloineen, etupuolen pröystäilevine lokasuojineen, bensatankkeineen ja käyrine kahvoineen. Kadunvarsiparkkiin Järkäle ajoi ruostelänttisen Chevrolet GMG:n ja autotallin eteen 1970-luvun kiiltäväksi tuunatun tummansävyisen Ford Mustangin. Halkoliiterissä se huhki takka- ja saunapuut toiselle seinälle, kattoon saakka yltäväksi pinoksi, toi peräkärryllä isän puutavararekkojen huoltohallilta kuormalavoja ja paksua vesivaneria ja naulasi niistä päällysteen liiterin vapaaksi puhdistamansa betonin päälle. Siihen se sitten haki jostakin punnerruspenkit ja kaikki painonnostossa tarvittavat välineet. Sen jälkeen aamupäivät yhdeksästä yhteentoista punttien kilinä ja kolina on kuulunut tauotta päättyen aina viimeisen noston ja sen löysäämisen aiheuttamaan raskaaseen jymähdykseen.

Järkäle suuttuu helposti ja on muutenkin arvaamaton, mutta sanavalmista Vilpun äitiä se karttelee viimeiseen saakka. Murisee kyllä joskus suupielestään, että miksi se isä tuon venäläishuoran itselleen hankki, ja saatana vaivaisia penskoja vielä sen kanssa! Kerran Vilppu näki, kuinka Järkäle tyrkki Viljan, Vilppua viisi vuotta nuoremman pikkusiskon autotallin ovesta sisään ja kun Vilja jonkin ajan kuluttua ryntäsi sieltä ulos, se pakeni itkuissaan huoneeseensa eikä tullut sieltä pois ennen kuin äiti saapui töistä.

-Minä vähän iloisen antajan tapoja venakkopennulle opetan, murahti Järkäle Vilpulle kun tuli Viljan perässä silmiään siristellen kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

-Vilippuu, kuuluu etuovelta ja samassa nurkan takaa pyyhältää topakka nainen vihreässä asussaan takapihan puolelle.

-Täälähän se nuori mies on, sanoo Valma, Vilpun vakituinen kotiavustaja. -Eiköhän lähetä sisäle vaihtamaan aluset...

Valma tulee pyörätuolin luokse ja Vilppu alkaa käännellä akkukäyttöisen ajoneuvonsa pieniä, kumikahvaisia ohjainsauvoja. Äänettömästi hän rullaa pyörätuolilla betonista seinänvieruskaistaa automaattisesti aukeavalle takaovelle josta pääsee sisätiloihin ja suoraan levennetystä liukuovesta kylpyhuoneeseen. Siellä Valma alkaa varmoin ottein toimensa. Kohottaa Vilpun sitä varten hankitun telineen varaan, riisuu vaatteet, irroittelee avannepussin ja avaa toisen pussin pohjasta hanan pytyn päällä, pesee ne ja suihkuttelee myös Vilpun kuihtuneen alaruumiin varpaisiin saakka. Sitten hän sivelee kalvoainetta avanteen ympärille ja kiinnittää vahvaliimaisen ihonsuojalevykkeen  paikoilleen, nipsauttaa vielä letkun virtsapussin päähän ja pukee puhtaat alushousut ja golitsit käännellen Vilppua varmoin ottein, mutta lempeästi. Vähintään yhtä hyvin, kuin äiti, ajattelee Vilppu.

-Huomena on sitten kokovartalopesu ja hieronta, Valma sanoo ystävällisesti ja sipaisee kiharan hiussuortuvan Vilpun poskelta korvan taakse. -On ne nuo hiukset sinula ihanat, tytöt tykkäävät, eikös vain?

Valma jaksaa aina olla ystävällinen ja lujan luotettava. Nämä viimeisimmätkin ajat, jolloin Vilpun puhekyky on hiipunut pariin yksitavuiseen ynähdykseen, hän on jaksanut tukea hoidettavaansa, puhellen mukavia ja osannut melkein arvata, mitä Vilppu kulloinkin ajattelee, tahtoo tai tarvitsee. Nyt, kun lääkärien mukaan Vilpulla on elinaikaa enää muutama kuukausi, Valmasta voi toisinaan vaistota, että hän suree enemmän kuin Vilppu itse tulevaa eroa joka saattaa tapahtua ihan minä hetkenä hyvänsä. Sitten seuraa terminaalivaihde ja saattohoito laitoksessa jonne isä ja äiti ovat jo paikan varanneet. Tämä kaikki on käyty lävitse moneen kertaan ja Vilppu on elämänsä lyhyyden hyväksynyt, mutta läheisille se näyttää olevan vaikeaa. Paitsi Järkäleelle: -Vammaiset, homot ja mamut  pitäisi täystuhota kuin russakat, saatana, se tiuskaisi eräänä päivänä kun joutui auttamaan isää Vilpun uuden sängyn kokoamisessa.

-Sinä varmaan tahot nyt vähän välipalaa ja sitten lukemaan, puhelee Valma samalla kun jo pelmauttelee peittoa syrjään sängystä, jonka selkänojaa Vilppu pystyy muutamalla sormenliikkeellä säätelemään tahtomaansa asentoon. Sitten Valma nostaa Vilpun sänkyyn, peittelee ja laittaa kaukosäätimet hänen eteensä kääntöpöytälevylle jonka syvennyksessä on vammaisia varten suunniteltu erityinen kosketusnäppäimistö ja kevyesti sormenpäiden komentoa lasin lävitse totteleva elektronhiiri. Valma hakee keittiöstä muhennettua hedelmäsosetta ja jogurttia ja tarjoaa käyrävartisella lusikalla Vilpulle joka ottaa suuhunsa muutaman annoksen, mutta kääntää pian päänsä sivuun kun nieleminen tekee kipeää. Valma katsoo Vilppuun surullisin silmin, mutta sanoo sitten:

-Minä tulen parin tunnin päästä takaisin niin katotaan sitten, josko menisi vähän lisää. Käyn Viljamin ja Hillen luona tässä samalla kadulla ja niiden kauppa-asioilla, niin sitten taas nähdään. Ja sittenhän se äitikin tulee jo töistä...

Valma silittää Vilpun kiharaa tukkaa ja kaappaa äkkiä koko pään hellästi rintaansa vasten. Sitten hän sanoo hei hei ja lähtee. Avonaisesta tuuletusikkunasta Vilppu kuulee autonrenkaiden rahinan sen kääntyessä pihatieltä kadulle.

Vilppu ei jaksa nyt aukaista lukulaitetta seinällä olevalle näytölle vaan hän laskee vääntyneen etusormensa painalluksella sängynpäädyn alemmas ja laittaa silmät kiinni.

Vilppu nukahtaa. Pikkusisko Vilja itkee unessa taustalla. Naapurin tytöt, Ilta ja Aamu nojaavat aitaan ja yrittävät jutella Vilpun kanssa, mutta suuri varjo peittää auringon, eikä heitä kohta näe. Se varjo on bootseissaan paikalle hiipivä, nahkaliivinen Järkäle joka kaappaa kirkuvat tytöt syliinsä ja raahaa ruosteisen Chervoletin takaosaan kumeasti hohottaen.

....jatkuu....