torstai 31. heinäkuuta 2008

Valjastettu ajattelija

Onko edes Teuvo Abell, suomalainen "muuttolintu", vapaa vaikka on sanoutunut irti yhteiskunnan kaikista rasitteista, asunnosta, terveydenhuollosta, jäsenkirjoista, kirkoista ja... ajattelustakin? (Kuva ja nimi julkaistaan ao. henkilön luvalla)

Harhaa se, että voisi olla vapaa-ajattelija. Että edes antiikin "vapaat miehet" olisivat sitä olleet. Riippumaton ajattelu on yhtä suurta luulottelua kuin makoisat unet tuulessa huojuvien puiden väliin viritetyssä riippumatossa.

Aivosi ovat aina sidosryhmiesi mielipiteiden vanki. Viimeistään alitajuntasi huussinvahdit suodattavat sanottavasi julkaisukuntoon.

Repimällä puolue- ja ay-jäsenkirjasi, metsästys- kalastus- ja ajokorttisi, eroamalla kirkosta, verottajasta ja asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenyydestä, et pääse vapaaksi ajattelemaan omiasi. Vaikka minnekään et luovuttaisi kymmennyksiäsi mahdollisista tuloistasi, eivät ajatuksesi vapaudu omaan käyttöösi.

Vapaa-ajattelijat ry:n jäseneksi liittymällä varmistat viimeistään silloin, että aivojesi ajatusvirrat ovat altaisiin padotut, niiden mahdolliset tuotokset ohjauskeskusten kautta siivilöidyt, jyväset eroteltu akanoista.

Ei vapauteen ihminen pääse kun tänne on syntynyt. Pääsi ympärysmitta, paino ja pituus vangitaan heti tiedostoihin kun kohdusta olet hämärään synnytyssaliin kinaisin ihoin tuskalla työnnälletty. Ensimmäiset pisteesi ruksaa kätilö vihkoonsa ja nipsauttaa muovisen tunnistenauhan ranteeseen, onnittelee äitiä, isää ja vie kylmästi kalahtelevan, rosterisen istukka-astiasi laboratorioon tutkittavaksi.

Siitä alkaa kahleinen elämäntiesi neuvolakäynteineen, syynättyine kehityskäyrineen ja lukemattomiin tiedostoihin kirjaamisineen.

Äiti ja isä iskostavat sinuun omat käsityksensä maailmasta, ukit ja mummit omansa. Tädit, sedät, kaimat ja kaverit nykivät omiin suuntiinsa, kerho-ohjaajat ja opettajat probagoivat hyviksi uskomiaan, opetushallituksen hyväksymiä elämisentarpeita aivojesi riesaksi.

Jos jollakin ihmeellisellä tavalla pääset omintakeisen ajattelijan kirjoihin, osaat sopivasti esittää uudesta kulmasta maailman ikivanhat "totuudet", eivät aineettomat ajatuksesi silti edes kuollessasi vapaaksi pääse.

Jos sinusta kasvaa elämäsi häkissä suuri ajattelija jota siteerataan kaikissa käänteissä, olet jo eläessäsi näiden siteeraajien kahleissa, palkittavana ja jumaloitavana. Jalkojesi juuressa kärttävät lauseittesi makupaloja kaikenkarvaiset opetuslapset kuin kapiset rakit kuolaten ja toisiansa näykkien.

Ja kun kuolet, tomumajasi loppuunkalutut rippeet kahlehditaan aidatun hautausmaan valtavan kivipaaden alle ja kullatuin kirjaimin hohtavat siinä vankinumerosi; syntymä- ja kuolinhetkesi. Loputkin vapauden illuusioistasi veistetään graniittisen patsaan hahmoon joka nimeäsi kantavan torin tai puiston laitamille, tai kirkon kivijalan viereen ikuisiksi ajoiksi on jämähtänyt.

Kirjailija Eino Säisä niitattuna graniittiin Iisalmen Vanhan kirkon kivijalan juurelle.

Vapauteen eivät pääse edes mahdolliset, aineettomat "vapaan-ajattelijan" ajatuksesi. Ne etsintäkuulutetaan, niiden perään lähtevät palkkionmetsästäjät, ne väijytetään, otetaan kiinni ja kahlitaan miljoonien kirjojen ja ajatuskokoelmien kovien kansien väliin kuin rikolliset kylmiin vankityrmiin.

Ja vain parhaassa tapauksessa ne unohdetaan.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Realisointikeskus Suomi Ay

Ratas on lähtenyt lenkkasemaan! Kansakunnat ylitse globaalin maailmankaikkeuden ovat sairastuneet skitsofreniaan. Niiden bushit, mugabet, ajatollahit ja muut pikkutappiset kotoisten vanhastemme rinnalla ovat vain ulkoisia ilmentymiä tämän parantumattoman sairauden syövyttävästä läsnäolosta. Nämä koulutetut synapsienpätkät pompahtelevat esiin maapallokallon kyljiltä kuin munasillaan olevat psykootikot puskista Niuvanniemen raitilla lenkkeilevien pelokkeiksi.

Kansalliset talkoot pystyyn!

Talvisodan henki esiin!

Hiilidioksidinielujen risut ja männynkävyt polttolaitoksiin ja sellunkeittimiin jotta mersut sekä bemarit menisivät kaupaksi entiseen malliin.





Kannot kattilaan!




Maaemon vatsapeitteisiin vältinviiltoja niin että kutka edes hetkeksi helpottaisi valtion taloudessa.

Paperitehtaat ovatten ehdoton edellytys olemassaolollemme, hokee sairas maailmanmieli.

Ilman hybridiautoja huomisen innovaatioyhteiskunta hyppää ohitse pyörrältävän trombin syleilyyn, kuiskaavat kulutuspirujen lobbarit päättäjien korviin.

Ilman ydinvoimaa eivät kännykät soittele tilutalutiitä aamubusseissa.

Pientenkin purosten alajuoksut ovatten valjastettava ettei älyttömyyksien hölöttäminen korkeasti koulutettujen kassajonoissa hetkeksikään vaimentuisi.

Ah pelkele tätä sailaankaunista maailmaa!

Tulee niin auvoisen turvallinen olo tarkastellessani aamuisin viisaiden ministerinpäiden kauas iltauutisiin kantavia puheita siitä, kuinka kansakunnat pelastetaan ilmakehineen kaikkineen verohelpotuksin ja ryhtymällä vaikkapa kummiksi kaukana hiekkaerämaan kuivuudessa nälkään kuolevalle lapselle.

Se aivotrustin terveempi puoli, tai se, mitä sen aivosoluista manipuloimatta lienee säilynyt, ilmoittaa kylmästi pelin menetetyksi.
Ihmislajin luomalle, kulutukseen perustuvalle elämälle ei tule olemaan tulevaisuutta. Se on viimeisen sadan vuotensa aikana muuntanut saasteiksi yli puolet maahan miljardien vuosien aikana sitoutuneista, uusiutumattomista energiavaroista. Loppujen, hyödynnettävissä olevien muuntamisessa säteileväksi paskaksi siltä ei mene enää samaa aikaa joten neljännestä vaille maailman väestöstä koittaa ilta, valot sammuvat.


hyv´yöt oi rakkaani/ hyv´yöt/ jos aamulla en heräjä/ suutele silmiäin viimeisen kerran/oi rakkaani/en tiedä/mik´ ihanampaa olisi olla voinut/kuin levätä vehreissä lehdoissa /ja varjoissa /humisevien laaksojen/kanssasi/ oi rakkaani

Lopulle arjalaiskvartaalille ovat ehkä olemassa avaruudessa lelluvat kulissikaupungit keinovaloineen, Helium3-polttoaineineen, vedentislauksineen lähitähdiltä ja ohitsekiitävien asteroidien "perhostelu" murskan kitaan hyödynnettävine malmivarantoineen, mutta ei se tule olemaan kummoista elämää kun aamua ei tule ja illaltakin jäi häntä entisen elämänmallin ovenväliin.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Uupiilossa...ähäs!

Puolustusvoimien lippujuhlaparaatin osastoja Mikkelissä 4.6.2008
Miljardien hankintoja tekevät puolustusvoimamme vuosittain. Lips vaan ja taas luiskahti miljardi -tai pari- paseihin ja maseihin, tykinjalustoihin, kranaatinheittimiin, rypälepommiterttuihin, hornettien vasemman siiven puoleisiin ohjuksiin ja varusmiesten tennismailoihin ynnä uusiin garderobeihin.




Rumpsrumpsrumps...köhköhköhköh...rumpsru...köh, köhii vanha kalusto!


Tällaisen, vajaan stondiksen kohottamiseksi....
...jymäköitettäväksi näin jyhkeäksi vaatii puolustusvoimamme viagrareseptiä budjettiinsa.

Ja sitten konjakkia ja kahvia voiteluharjakaisissa, hankintapäätösharjakaisissa, hankintaharjakaisissa ja hankitun tuotteen testailuharjakaisissa.

Ja sitten vielä kertausharjoitusten harjakaisissa.

Harjakaisten harjakaisissa otetaan vielä yhdet!

Hics!

Varusmiehille hernekeittoa ja näkkäriä.

Lehtitieto kertoo, että puolustusvoimat ei edes pahemmin hankintojansa juurikaan kilpailuta ja vaikea niistä on selvän ottaa edes sitä varten valtion/puolustushallinnon palkkalistoilla olevan koordinaattorinkaan.

Huis hais ja kuis se sillai voi ollakaan?

1,6-2% bkt:sta huljuaa voitelemassa sotakoneiston rattaita kuin kyseessä olisi erittäin salainen, tyhmiltä piilossa pidettävä, iäti jatkuva tiedusteluoperaatio Suomineidon budjettiselustaan....ja olisihan se komeaa kymmenien vuosien hiljaiselon jälkeen jälleen päästä pystyttelemään muistopaaseja teidemme varsille ja turisteille syyksi käydä niitä töllistelemässä...
Tappokoneistomme on jo kauan saanut ratisematta valmistautua koko läntisen Euroopan puolustukselliseen yhteistyöhön joka jo heti huomenna oikeuttaa hankkimaan massiivisempia, uudemman Isonveljemme Naton aseistukseen yhteensopivia puolustusjärjestelmien osia ja komponentteja. Jopa valmistautumista ottamaan vastaan ohjuspuolustusjärjestelmiäkin joita USA ylimpänä marsalkkana muuallekin on lanseeraamassa.

Konseptit näistä vaihtoehdoista on jo olemassa, älköön kukaan muuta väittäkö. Tiitinenkään pakastelistoineen.

Tavoitehan on, että puolustusmenot tulevaisuuden Natoputkessa kuorivat bkt:een sammion pinnalta kolmesta viiteen prosentin kermat.

Ja kurria kurjille!

Sittenpä saadaan taas pitää komeita harjakaisia joissa itseänsä, toisiansa ja "isänmaansa" puolustustahtoa ja uljuutta ylistäviä säestää RSO. Keijukaisballeriinoja on palkattu esittämään balettia taustalla möyryävien kulissipanssarivaunujen lomaan Juhani Kaskealan rykäistessä tykinpiippuun pitääkseen vielä yhden, sotaisan loppupuheenvuoron jossa vaatii edelleen lisää rahaa puolustusvoimille.

Kas, kun edellisten miljardien rippeet mänivätten mahdollisten, yhteiseurooppalaisten sotaharjoitusten valmisteluihin, kestityksiin ja vastarannankiiskien nukkeanimaatioista aiheutuneisiin pahanmielen torjumista varten perustettujen kriisiryhmien palkkaamiseen.


...aseistautumisen lopputulema kun tahtoo kaikkialla maailmassa aina päätyä tämänkaltaisiin kuviin...

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Pannaanko pakettiin?



Pannaan!

Norjalaista savulohta 240 g ja "UPM":läistä paperia 250 g Prismasta, hinta 4,78 e (19.90 kg) ja maku ihan varpaidenvälistä!

(Seuraavan tekstin lukemisrekvisiitaksi pue yllesi tennarit, lökärit ja huppari. Niittaa kostyyminkukaksi susihauli huuleen, survaise skeittilauta kainaloon ja alapa räppäämään!)



prismoissa
citymarketeissa
siwoissa
kaikissa
kaupoissa
kiwoissa
vanhat
tuoreet
kuivatut
kuoreet
luutonta
nautaa
pakettiin
hautaa
myyjä
niin
sorja
kaupan
orja
herralle
savulohta?
sitä
saapuu
ihan
kohta
Norjasta
asti
kokonainen
lasti
kääräisen
rullalle
vie
vaikka
Ullalle
ilahuta
neitiä
kiikuta
köökiin
seitiä
ja
vaikk´et
itse
diggais
sei:stä
auttaisi
se
ja
alkaisi
sullakin
seistä
sormi
pois
pyllystä
ota
porkkanoita
hyllystä
ja
pottuja
laarista
kokeile
myös
tykkäiskö
suolesi
kaalista
muista
kylmästä
maitua
siten
saat
aina
vain
paremmin
naitua
kärryysi
nosta
piimää
ja
voita;
"ah!
viel´
vähän
koita!"
-lyylisi
huokaa
kun
rahtaat
kotio
kallista
ruokaa
tyytyväistä
sakkia
ovesta
lappaa
kun
repustasi
kaivat
kakaroille
nakkia
niinpä
ne
jälleen
jaksavat
kakkia
ja
kiusata
vaikkapa
naapurin
rakkia
tuosta
laitetaan
mukkaan
lammasta
jäistä
etpä
sitten
valita
huonoista
säistä
pannaan
vielä
paperia
rullalta
ettet
tarvii
pyyhkeitä
kinuta
Ullalta
kassan
vierestä
karkkia
purkkaa
neiti
siinä
samalla
kassiisi
kurkkaa
bonuskorttia?
visaa?
pankkia?
perkele,
unohin
ostaa
lankkia!

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Rehellisyyden harha...

...eli viidenkymmenen vuoden piina.Kun Kustannus Oy Otava lähestyi minua kirjeellä, en uskaltanut avata sitä ennen kuin olin puoli päivää puuhastellut muuta.Kirjeen sisällöstä minulla oli aavistus, mutta hekumoitsin hetken, että se ei pitäisi paikkaansa.Olin jo aikoja sitten lähettänyt Otavalle käsikirjoituksen jossa tarkastelin, jälleen kerran, tarinoinnin keinoin elettyä elämää, tragedioita joita tielleni on sattunut.Kyse ei ollut loppuunkalutuista sotajutuista, hyökkäyksistä, vetäytymisistä, mahojen auki paukahteluista sirpaleen sattuessa tai telaketjumiinoista. Väkivaltaisista invaasioista ja niiden sivu-ja jälkipyykeistä kirjoittakoon edelleen samat lehväslaihot hamaan loppuunsa saakka. Saakoon he samat lukijansa kiihdyksiin samoilla eväillä, ja kustantajiensa viivojen alle pelkkää plussaa.
Minun malliseni kertojat ovat tilastoharha jos kirjallisuuslistoille päätyvät.Minäkinhän kerroin vain tavallisen pienen pojan lapsuudesta. Kerroin, miltä siitä ovat asiat joskus tuntuneet kun Fragile-X-veljien vuoksi opettaja pitää koko perhettä "kommunistin humalapäissään siittäminä toljakkeina".
Laitoin pienen pojan itkemään kirjani sivuilla niiden "rehellisten" ja "isänmaallisten" metsien miesten, eli savottalaisten pöyristyttäviä toimia, jotka lahonurkkaisen metsämökkimme ohitse talvisin hevostelivat. Niiden, jotka metsäkämppien paskankatkuissa himojaan olivat viikkoja nostattaneet ja jotka olivat valmiita riipimään avuttomilta penakoilta surkeita vaatteiden kutjuja pois, työntämään pihkaisia peukalonpulikoitaan persesilmiin ja runkkaaamaan viattomien lasten silmien edessä lastukoille, hankeen tai vaatteille lastinsa. Niiden, metsäpolkujen silmistä äkkiä eteen ilmestyvien mustien hahmojen salvamisuhkauksista, jos joku vanhemmilleen näistä hiiskuu...

Panin kirjani lukuihin myös kertomusta elämän vaiheesta, kun nuoruuden elämänkumppani sairastuu mieleltään. Kirjoitin suomalaisen suuhun sopivalla kielellä siitäkin, kun tulee vastustamaton olo ja varmuus siitä, että ainoa keino lopettaa kaikki kärsimys on ampua kuula kalloonsa.Mitä sitten?Otavassa kirjoitettu palaute antaa kyllä toivoa.
Käsikirjoitukseni on "...väkevää proosaa, jossa on vahva omaelämänkerrallisuuden tuntu. Tiivis lause, visuaalisuus ja ilmaisuvoimainen kieli yhdistettynä synkkään ja lähes agressiiviseen tunnelmaan antavat katkelmille tummaakin tummemman pohjavireen..."Mutta:"Vaikka kielen kauneus lohduttaakin, lukija jää kaipaamaan valoa vastapainoksi mustuudelle ja tarinallisuutta vastapainoksi katkelmallisuudelle ja unenomaisuudelle..."Mistä minä sen valon valottomaan tarinaan sytytän? Valokatkaisijoita ei ole sen ainoankaan oven pielessä ollut, jonka sisällä kirjoitettu elämä on eletty. Laipioissa ei ole koskaan yhtään halogeenia loistanut. Kynttilöitäkin on ollut vain pimeimpien päivien varalle ja suksien voiteeksi loput.Luin tuon kirjoittamani, vuosia hiomani tekstin tänä yönä lävitse jälleen kerran enkä siihen näitä valheellisia hymiöitä, joita tämän päivän vaaleanpunaisessa usvassa uivalle nuorisolle, sille "elintasokuilun" vauraamman laidan virtuaalitodellisuudessa yhden euron kappalehintaan myydään, saa millään ujutetuksi. Pitäisikö piirrellä pilaukkoja marginaaliin niitä sijoittelemaan...Oikeassahan ne varmaankin Otavassa ovat. Tarkastelin kirjoitustani palautteen valossa, ajattelin ja mietin.
Myönnän: Ei sieltä valoa kajasta; kirjoituspinkka on kuin pieni, raiskattu kehitysvammainen joka ei osaa sanoa, miksi silmiä kirveltää, perseeseen koskee ja mikä on se musta möllykkä takaraivossa jota kuumottaa.Mutta valehtelemaanko minun täytyy ruveta?Sekoittamaan nykyelämäni, joka ei sekään kovin helppoa ole, tarinaan mukaan?
Riipiä nämä pienet, mukavat pojanvesselini murheellisen tarinani sivuille?
Ruveta mielistelemään mahdollisia lukijoita sankaritarinoilla siitä, kuinka sellaisestakin lapsuudesta ja semmoisistakin karikoista on tänne kuluttamisen ihanaan onnelaan kömmitty?En minä kykene!
Sen enempää kuin kiistelemään jonkun paukapään kanssa siitä, onko lajimme mennyt luonnon tuhoamisessaan jo niin pitkälle, että paluuta ei enää ole ja että ainakin ihmisen oma jatkuvuus maapallolla kyseenalaistuu jo lähivuosikymmeninä.Se olisi samaa kuin valehtelisin siitä, mitä rakentamisen olen nähnyt olevan tässä kiireellä pilatussa hetkosessa joka täällä itsekukanenkin viettää.Vinoja nurkkia, vuotavia kattoja, huonosti kuivatettuja betonivaluja ja hometta kaakelinurkkauksissa siitä vain syntyy.Olen yrittänyt jatkaa, kirjoittaa ja kirjoittaa.
Päivät hoidan lapsia (ja kotia kehnosti) ja yökaudet loistaa näyttöpäätteeni ruutu kadullakulkijoille, yökerhoista ja muista riennoista talomme sivuitse horjuskelevien thuumailthaviksi, hik!

Päivisin vittuilun aiheiksi niille, jotka jaksavat ihmetellä sitä, miksi nurkkalaudat yhä talostamme puuttuvat, syöksytorvet ovat kiinnittämättä, ja ehkä vuorilaudoituskin on vajaasti naulattu, maalattu ja jostain jokunen panelinpätkäkin puuttuu.Sisälläkään ei ole kaikissa laipioissa kuin koolaukset, yläkerta on kesken remontin ja kaikessa paistaa syvä tietoisuus siitä, että terveillä käsillä ja vain rahalla nämä hommat etenisivät. Rahalla, jolla palkata miehiä töihin, hoputtaa ja komentaa.Tein vuosia tähän taloon remonttia päivätyöni päälle. Ensin uuvutin itseni vierailla työmailla, revin olkapääni hajalle rakennusmontuissa ja kun tulin kotiin, lipaisin hieman palasta toisesta suupielestä nieluuni ja jatkoin kotona. Yötä päivää, viikonloput, isyys- ja muutkin lomat.Siihen olen yrittänyt, edelleen vimmatun kirjoittamisen lisäksi, olla isä lapsilleni ja mies vaimolleni.
Tässä on siis tämän välitilinpäätöksen kredit.Kuin käsikirjoitukseni jota en kustannettavaksi saa. Josta en meinaa millään saada sitä, mikä tarkoitukseni on ja että se perkele kelpaisi maailmallekin.Pätkissähän tarinoitani on julkaistu milloin missäkin. Joku kilpailukin meni hyvin, mutta vitunkos niillä on väliä kun sydänmuuri on vielä muuraamatta....Eletty on, sen takaan!
Olen nähnyt, tuntenut ja kokenut enemmän kuin useat punaniskaiset, ikänsä samojen kadunpätkien tallaajat, samojen jäiden lähdön seuraajat ja sammakoista ennustajat. Enemmän kuin nämä buudelinsa hukanneet, avioeroilla, juopotteluillaan ja jatkuvilla uusilla rakastumisillaan itseään prostituoivat lööppiturhakkeet kioskien ja kauppojen klaseissa.Perseiden nuolenta saa minun kohdallani jo olla. Nuolkaan semmoisen "palvelun" tarvitsijat itse oman läpensä.En sitä näissä blogeissanikaan harrasta. En ruusuja tarjoile kuin niille, jotka sen ansaitsevat.

Kuulenko, kuinka joku mielensä pahoittaa?
Silloinhan on vain kalikka kalahtanut...

...ja kerrankin jonkun muun nilkkaan kuin itseni.


tiistai 8. heinäkuuta 2008

Keskustapuolueen ympäristöaktivistit...

...Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen ryystävät yhä edelleen unelmissaan Kollajan ja Vuotoksen tekoaltaiden suovesiä. Soutelevat ihanissa unissaan hakoisilla vesillä mateenpyynnissä ja siika-apajilla. Voimistavat kommunikaattoreidensa ja sähköautojensa akkuja alajuoksuille rakennettujen patorakennelmien seiniin asennetuista pikalatausrasioista. Ovat näkevinään, kuinka maa/ilma puhdistuu silmissä heidän päättäväisten toimiensa ansiosta ja ilmastokatasrofin synkät pilvet karkaavat kauas, kauas Ural-vuorten taa.
Märkien uniensa huipentumana Paulan ja Maurin tajunnoissa kihahtelevat kuin unohtumattoman rakastelun jälkeiset euforiat ylemmiltä tahoilta virtaavista kehuista tukiaisroposien sievästi kahistessa puolueen kassaan sähköyhtiöiden ylitsepursuavilta pelipöydiltä.

Ah tätä ilmastokamppailun tiimellystä jota globaali maailmamme on tänään tulvillaan!

Kokoomuskin on Lehtomäkipekkarinen luonto/lisäenergiantarvekatekismuksen jakeisiin niin tyytyväinen, että runnoo tulevaisuuden visioihinsa uusia ydinvoimaloita vuotosten ja kollajoiden rakentamisen lisäksi.

Sähköisen säkenöivää on politiikan rintamailla lähitulevaisuuden ajat kun puheenjohtajien nuijat (sekä muutkin nuijat) ja peräsimet ovatten rakentamattomilla vesivoimilla ladatut. Huh perketti!

Kuluttamisen kestävyydestä, luontoarvoista ja maailman pelastamisskenaarioista kirjoittelevat Hesariinkin milloin asioita haistamattomat, nenättömät opiskelijat, milloin ikänään metsissä vaeltamattomat, yliopistojen nurkkia luuhaavat nettiuskovaiset.

Lopuksi Hesarin hikiseen vieraskynän varteen tarttuu tyyppi, joka jatkaa pyörylänjauhantaa koska on istahtanut aterioitsemaan jättisikaloissa kasvatettua salmonellaporsasta muiden maailmojen edustajien kanssa YK:n aavikoitumissopimuksen 8.osapuolikokouksessa(?).

Hyvinhän "kansalaisjärjestö" (?) Dodon hallituksen jäsen Mikko Ahonen kirjoittaakin, en siinä pane yhtään hanttiin. Oikaeakielisyys on prikulleen harkittua ja äidinkielen adjektiivit kohdallaan. Asiansakin on aivan varmasti oikea mitä mantereiden aavikoitumiseen tulee koska hälyttäviä ovat sen pakolaisuutta lisäävät, ja jo lisänneet, uhkakuvat.

Konekivääripesäkkeitäkö joutuvat "sivistyneiden" maiden rajoille tullauspisteiden sijaan rakentamaan? Vai ottanevatko käyttöön Natsisaksassa käytössä olleen, nykymaailman teknologialla innovoidun huijaussysteemin jossa rajoille tunkevat ihmismassat ohjataan "suihkuihin" eli myllyihin jotka murskaavat, kuivattavat ja paketoivat pelleteiksi maapallon ylijäämäihmismassat?

Pelkään, että tämmöinenkin tulee olemaan mahdollista "kestävän kuluttamisen" yhteiskuntien tulevaisuudessa.

Mikko Ahonen otsikoi "Kohti kestävää kulutusta"-kirjoituksensa että "Suomenkin tulee ehkäistä ympäristöpakolaisuutta". Hän ei kuitenkaan ehdota yhtään järkeenkäypää, konkreettista mallia kuinka toimia. Lopussa vain vieraskynää pureskellen tuumailee Suomen vesien kansainvälisen vertailun toteaman tilan olevan maailman parhaan ja että vesiensuojelutyön olleen meillä päin pitkäjänteistä ja ennakoivaa. Ja että Suomen tulevaisuusstrategiaan voisi kuulua vesiteknologiaan investoiminen sekä urheilutermein tällä tavalla maamme ponnistavan sen edelläkävijäksi globaalin kilpailun kärkeen.

Mitä se tarkoittaa?

Onko maailmalla aikaa enää odottaa tämän "pitkäjänteisen" tutkimus-ja tuotekehittelyn konkretisoitumista?

Riittääkö, että kuten öljyä on vuosikymmeniä kuljetettu mantereilta toisille ryhdytään vesitankkerein pelastamaan maailmaa? Laajennetaan vesibisnes koskemaan muitakin kuin arabimaailman miljardöörien tarvista?

Epäilen epäilen epäilen.

Ve-että ve-että! änkytti onneton mies.

Miepä ehotan Pekkarisen ja Lehtomäen innoittamana seuraavaa:

Rakennetaan valtavan suuri, taivaisiin ulottuva pato kaikkien pohjoismaiden ympärille ja näin aikaansaadusta, suorastaan helvetinmoisen valtavasta makeanveden patoaltaasta sitten vain vesijohtoja kaikkiin ilmansuuntiin, tarvitseville ylitse maailmanpiirin!

Ja helvettivie se iänikuinen aseiden kalistelu sekä rekkajonot itärajalla kerralla poispyyhkäistyksi ongelmaksi!

Pietarilaisille ja Viipurin asukkaille lahjaksi vesipisteet jokaiseen kotiin jotta saavat kerrankin keittää tsajunsa korkeintaan poronkusemilla maustettuun, yhteispohjoismaiseen tunturipurojen raikkaaseen antimeen.

Patoaltaan ylitse pursuavat vesimassat sähkönjauhantaan ja piuhoja maailman turuille!

Ja meillähän nämä väestönsiirrot, yhteispohjoismaisin kokemuksin koetellut, ovat ennenkin onnistuneet joten suomalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset Ahvenanmaata ja lähisaaria asuttamaan. Vajaakuntoiset kylpylöihin Tanskaan ja Islantiin. Ajopuuteorialautoille ne, joidenka vastaanpanevan arvellaan.

Kari Grandi, kaikkien janoisten ystävä ratsastaa jälleen!

Ruuantuotanto- sekä työllisyyskysymykset hoituvat siinä samalla.

Kuhaa, siikaa, matikkaa, haukea, muikkua, kampelaa, ankeriasta.., voi voi voi!

Kalastajalinkolat, -eemelit ja troolariarmadat puksuttavat silmänkantamattomalla ulapalla aamuvarhaisesta iltamytöhään; näen jo unikuvajaisissani savolaiseukkojen valtavat leivinpöydät iäksi syvyyksiin syöstyn Helsingin kauppatorin patoharjanteiden päälle pystytetyissä hehtaarileipomoissa sekä niiltä paistumaan hihnatyöna muklahtelevat kalakukot!

Tuolla, hukutetun Göteborgin tietämillä kalansavustamot höyryävät pyörein vuorokausin kun taas tuolla, entisen Oslon kupeen patolevikkeellä kalankäsittelytehtaat rynkyttävät fisufileitä koneiden terät kuumina.

Kun silmäni hetkeksi kiinni laitan, näen mieltä tyydyttävän unikuvan, jossa pakastekuljetuksia lähtee rannikoiden rahtisatamista jokatoinen minuutti toiseen suuntaan viettävää meriulappaa ja kohti maailman nälkäänäkevien satamia.

Ho-hoii Pekkarinen&Lehtomäki&Kokoomus Oy!

Mitä helvettiä täällä nyhertelemään joutavia muutamien neliökilometrien kokoisten vuotosten ja mitättömiä megawattitunteroisi tuottavien ydinlaitosten kimpussa!

Maailma on pelastettava! Venehet vesille ja Suomi rynnäkköön kuin Raattehen tiellä!

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Nopeasti liikkuva, kevyt reppuaktivisti...

...matkalla kohti askeettista hedonismia.

Oi koskemattoman Lapinluontomme pyhä immenkalvo Levihotellista koilliseen!

Voi eucalyptusplantaasien ihana autuus sellunkiehauttelijoille Brasiliassa!

Ai ai sitä aivo-orgasmien hytinää minkä markkinavoimien maailmanjehut saavatkaan katsellessaan kuvaruuduiltansa Amazonien korvaamattomien sademetsien muuttumista lyhytaikaisiksi ruuantuottamisplantaaseiksi! Ja joidenka tuotannon on edelleen muuntuminen spekulatiivisiksi pelimerkeiksi näiden mitään keinoja rikastua-kaihtamattomien hyväveli-verkostojen virtuaalipelilaudoille.


Ai saatana! Lahkeeseen lirahti minultakin!


Koska luin taas Hesaria.


Yhteiskunnallisia liikkeitä tutkiva hallintotieteiden maisteri Leo Stranius oli tällä kertaa pureutunut paperinlaitaan ruilauttelemaan ajatuksiaan (Hs 1.7.08) kuin Toemi vaenoo haulikontotterollaan sorsia lapsuuteni Luikkolahdella.


Kuhan sinnepäen vuan huitassoo niin aena tipahtaa!


Sitrassa ja Tekesissä ovat kuulema sitä mieltä, ettei nuorilla ole kovaa paloa muuttaa maailmaa ja yhteiskunnassa vaikuttamisen halukin on vaimenemassa sille asteelle, että kunnissa valtuustojen kokouksiin työnneskelee rollaattorilla joku vanha puoluesihteeri -jos muistaa enää kunnantalon alaovella, mihin olikaan matkalla.


Onko tuo nyt mikään uusi oivallus?


Tutkimusten mukaan olisi kasvamassa sellainen sukupolvi joka nuljauttaa itsensä pois rahankeruupisteiden jonoista ja kauppojen kassoilta. Että mukamas oraalla olisi jo sukupolviklusteri, joka suuntaisi bootsiensa kärkiä kohti ekoyhteisöjä ja omavaraistaloutta. Omiin punaisiin tupiinsa leikkimään originellia Epikurosta Portimojärven taakse Ranualle tai Nurmeksen kylkeen Egyptinkorpeen.
...tähänkin ekotuoksuiseen pihaan kun käsistään kätevät villapipolökäpöksyt skeittilaudoillaan kurahuttavat ja alkavat vaikka kattoa emeroimaan...


Satoja kertoja ovat tiedotusvälineet minunkin elinaikana kuvatunlaisista liikehdinnöistä uutisoineet.

Mutta ennemmin haluttaisi tietää, missä nämä tämmöiset hallintotieteiden maisterit oikein itse kulkevat?


Kuka heidän aivokalustoaan manipuloi?


Katselevatko he lainkaan omin kustannuksin hankittujen lasien lävitse tätä törkyistä maailmaa?


Mitä tällaisille maistereille suuhun lusikoidaan?


Mitä ja mihin he kakkivat?


Muuallekin kuin älyttömiin lehtikirjoituksiinsa.


Turhan toivon ylläpitämistä koko "Kohti kestävää kulutusta" -artikkelisarja jos siinä tämmöisi näkyjä esiinilmennetään. Yhtä turhaa kuin säilyttää jotain museotietä raiskatun metsän keskellä, metsämuseota hakkuuaukion napana tai mammutinmuumiota pakastimessa.


Ainahan niitä joku käy vilkuilemassa vitriineissä; maksavat pääsymaksun, poistuvat, unohtavat.


Elämäntapaintiaaneja, niitä on aina ollut kuten kylähullujakin, mutta eivät ne ole koskaan maailmanratasta ahneuteen vihkiytyneen ihmisapinan osalta saaneet "kestävän kulutuksen" tielle.


Ekoyhteisöjäkin on ollut iät ja ajat. Kuten on ollut kaikenlaisia opiskelijakommuuneja, "yhteisiä" ja keskusjohtoisia valtakuntien kokoisia kolhooseja, vankileirien saaristoja, nudistirantoja ja kukkaiskaupunkeja. Yksi, vapaaehtoisista kuivan leivänkannikan järsijöistä koostuva hedonistien joukko majailee osan vuotta Arkadianmäellä Helsingissäkin.


Kiinassa polttivat oopiumia siihen vihkiytyneet looshien jäsenet ja haareminruusut olivat rikkaiden arabien hedonismin harjoittamisalustoina, mutta että "yksilöllisten kevytaktivistien askeettista hedonismia"!

Ei markkinavoimat anna sellaista laajalti sallia. Sen koura on jo niin tiukasti kiinni kuluttamiseen tottuneen lajin niskavilloissa, että pyristeleminen on turhaa.

Jokunen Pentti Linkola paineentasaajana vielä sallitaan, mutta jos liikehdintä kohti ekologista kuluttamattomuutta äityisi kokonaisia kansakuntia koskettamaan, vaikkapa EU-Suomea, niin Brysseli kääntäisi äkkiä natoiset tykinpiippunsa kohti ja karjaisisi meille niin tutun turvallisesti että "Rukiver!"


Lapsenmielisten, homeisia lutikkalinnoja pääkaupungin ei-toivotuilla asuinalueilla valtaavien roskiskeräilijöiden joukot ovat sellainen marginaaliryhmä, etteivät ne sen kummemmin hetkauta jätelavoja vuokraavien firmojen taloutta.


Yhtäkään vallattua autiotaloa niistä kymmenistä, ellei jopa sadoista, en yli kahdentuhannen kilometrin pyörämatkani aikana nähnyt menetetyllä maaseudullamme. Luulen, että ekohedonistien kaularangan juureen tökkäävä ensimmäinen itikka ajaisi tällaiset talonvaltaajat takaisin spreijattuihin betonilähiöihinsä hautumaan. Saatika että heidän pitäisi valtavien mäkäräparvien sekaan kumartua pottupellon multaukseen...


Enkä mä enää tiedä mitä muuta sanoa tällaisten typeryyksien lukemisen jälkeen...