torstai 14. maaliskuuta 2013

Uudet mullat

Alkaa kevääksi. Vaihtelen multia kukille ja tökin sormenkuoppiin kasviensiemeniä itämään.

Jos asuisin Helsingissä, kävelisin Hakaniemenrantaa salmiakkia imeskellen, ihmettelisin patsasta joka nyrkit pystyssä maailmanrauhaa julistaa ja jo Stenbergin rannassa olisin varma siitä, etteivät pitkätkään sillat vastakkainasettelua ihmisten välillä lopeta. Kurkkisin kivisen kaiteen ylitse kohta sata vuotta vanhoja ammusten rouhaisuja ja ajattelisin niin pienesti, ettei Sauli Niinistö ole "minun presidenttini" koska hän kerran erehtyi möläyttämään niistä tupajumeista. Hän pysyy sen seinähirren raossa josta sydämensä totuuden narskautti, minä oman hirteni rakosessa; välissä on laaja tupa täynnä susista, homoista ja maahanmuuttajista kaikentietäviä, turpaansa pieksäviä perussuomalaisia joilla muoto on kuin fingerporilaisilla ja nimet Mauri Kunnaksen sarjakuvista.

Sitten käppäilisin siltaa Kaisaniemeen ja rautatieaseman Elieliin kahville. Panisin merkille, kuinka kirjavaksi asiakaskunta onkaan isäni ajoista muuttunut. Katsellessani päätyseinän Järnefeltin Kolia, toivoisin samanlaista värisokeutta itselleni kuin Desmond Tutu sanoi Olof Palmella olleen.

Mutta. En asu Helsingissä. Enkä pidä enää salmiakista; siitä saa migreenin.

Hakaniemen sijaan kävelin aamupakkasessa pikkuisen poikani kanssa toiselle puolelle köyhäksi itsensä itkenyttä (vai olisivatko kylpylähemmot lypsäneet?) Kajaania. Laskettiin kolmen kilometrin matkalla kaikki kävellen vastaantulijat ja keltaiset autot ja työkoneet. Naisia tuli vastaan 12, miehiä 15, koululaisia ensi alkuun 6, mutta sitten niin iso ryhmä eskarilaisia opettajiensa kanssa, että mentiin sekaisin luvuista.

Keltaisia autoja nähtiin 3 ja keltaisia lumityökoneita myös 3. Näistä sai pisteen kustakin se, joka ensiksi havaitsi ja kädellä toista läppäsi. Kultaisista autoista olisi saanut kaksi pistettä. Ihmisistä pisteitä ei herunut. Kaikki keltaiset pisteet mahtuivat tällä kertaa kerhorepun taskuun. Eräänä päivänä ei, koska tiellä ajoi kokonaan keltainen rekka ja sen pisteiden pituus mitattiin kilometreissä.

Gaius on tällä hetkellä rakkain lapseni. Mutta niin, ettei hän syrjäytä yhtäkään toista. Lapsia ei pisteytetä vaikka joskus siltä tuntuisi.


Tässä ja nyt mietin, että minulla olisi näitä kasvatuksen "koepaloja" tarjota maailmalle jos he jotain koealustoja voisivat olla. Jos olisin kasvatusalaa tutkiva, niin kenttä olisi lähellä ja monimuotoinen: Kuusi lasta ja kahdeksan (kohta yhdeksän) lastenlasta.

Mutta nämä yksinkertaiset kasvatusmetodini mahtuvat muutamalle riville.

Olen aina ottanut lapseni syliin, halinut ja ollut läsnä. Koskaan en ole ollut niin väsynyt yölläkään, etteikö ole ollut lupa tulla viereen, tai vaikka herättää jos on mörön silmät sängyn alla kiiltäneet. Jokaiselle olen yhdessä ja erikseen ääneenkin lausunut, kuinka paljon rakastan heitä. Enkä minä leperrellä osaa.

Joskus (päivittäin; ainakin kun astun pikkuauton päälle) kuitenkin huudan karmivan kovasti kun "sana ei tehhoo!" Silloin peljästyn enemmän itse kuin he.

Välillä asetun sohvalle pitkäkseni oikein ajattelemaan kasvattamisen kriteereitä, oppeja ja teorioita; luen Järvistä ja Sinkkosta, mutta somemmaksi kasvatuspyrkimykseni eivät tule. Häntäluullani kai tiedän, miten lastensa isänä kuuluu olla.

Tarkkaillessani elämää nykyisessä huushollissani, mietin näiden kolmen poikani luonteita jotka kaikki poikkeavat toisistaan. Jos on kolme eri keskenkasvuisen luonnetta (omani, vklopputyttäreni ja Puutarhurin siihen päälle) samojen seinien sisällä, niin kuinka kasvattajan tulisi silloin itseään koulita, että jokaisen olisi mahdollisimman paras siinä arkeaan viettää?

Ei mitenkään. (Paitsi että rahaa saisi olla repullinen päiväänsä kohti.)

Häntäluu, jos se on kohillaan, neuvoo kaikki tilanteet erikseen.

Paitsi Puutarhurin ja itseni kohdalla. Mutta mehän ollaankin aikuisia ja omien vanhempiemme luonteiden, häntäluutuntemusten ja geenien tuloksia. Vastakkainasettelujen asenteet valmiina sydämissämme.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Äetin päiväkirjasta 8



15.11.1958

Lauantai. Kaivoin vihkon piilostaan kun kerta hengissä selevisin, ja kun on oma syntymäpäivähin. Muistelen ensiksi sairaalareissun. Vai korkiat ja valakiat huoneet! Olihan siellä valosampaa lapsi tekasta kuin savusaunan lauteet. Ja kun viirusteli sen munuaistulehuksen. Semmoseen tautiin kait se Tyyne Elisapeth kuoli kun minut oli tehnyt. Nyt syöttivät penisilliinit ja muut tropit. Piti toista viikkoa Nurmeksen sairaalan narisevassa rautasängyssä makoilla. Poika syntyi 21 lokakuuta. 3,7 kg, 54 sm. Iski tissiin kiinni heti ja on siitään lutkuttanut änisemäti kun vain tarjonnut olen. Ihan erilainen kuin nuo toiset poijat. Jospa se olisi sittä terve. Valto Ensioksi se sairaalasta tullessa käytiin kansliassa merkkaamassa. Irene kummiksi, Silja ja Toimi varalle. Tauno sen nuin oli piätellyt otranvihne silimässään. Riäpijäisissä kävi muutamat kellomäkeläiset, kummit, Heimo, Uatu ja Anni. Tauno hoilas Uatun kanssa vauvalle Eltankajärven jiätä. Olivat pontikkahumalassa. Isä Uappo ei tullut.

17.11.1958

Olavi Virta maalaa ratiossa taivasta siniseksi. Tauno nutisti eilen kirveenhamaralla mullikan kenttään. Vatkasin ja suolasin veren. Nostettiin ruho kinkkapuuhun nylettäväksi. Nyt tuomien juurilla lumet punaisena. Kuukkelit, tiaiset ja närhet nokittavat tunkion kupeella roippeita, jokunen harakkakin. Keitin mykyrokkaa ison kattilallisen. Lihat suolattiin kolomeen puukorvoon ja muutamia paistilihoja ja kylenlappeita ruokahuoneen orteen jiätymään. Tuli soslautakunnalta kirje. Siinä oli niinikkään lastenlinnasta lähete Johannekselle ja Allanille. Poijat pitäisi viijä lastenlinnaan sykiatrien tiirailtaviksi. Ja sitten tehä anomus sinne Perttulaan. Joku vuosi siinä saattaa mennä, että sinne hyväksyvät kun on tunkua. Voe poekaparkoja. Mitkähän tuulenliekutukset heijännii keinua vielä elämänmittaan keikuttelee.

1.12.1958

Jahah, joulukuun puolta jo. Oskarin nimipäivä, maanantai. Mänivät Kuaville. Höylän koululla pitivät viime viikolla harjakaiset. Nilsiän talossa asukkaat. Tauno hupatteli jostain Vikkausta, että semmosen hommaavat Oskarin kanssa kulukupeliksi. Iiseetäkin on Sirviö kaupitellut, van miten sillä talavella? Lauhaa piti, ja lunta satoi monena päivänä. Nyt kylymeni. Kuu on pienimmillään eli ei viuhkaakaan siitä näy, paljon tähtiä vain. Olisi aika pimeää jos lumetonna maa makaisi. Vauva tuhisee ja puhkuu, vähäitkunen on. Kohta pittää tuas tissiä esille kaivaa. Tunnin kahen vällein se yöllähin imasee. Viime yönä kuoli yksi kana. Roikkui pää alaspäin orressa kun uamulla navettaan menin. Nyt niitä on viisi jälellä. Pähkinä ehtyy, Isomantelilta vielä sankollinen kertyy.

8.12.1958

Niin on tuas viikko mennyt. Ratijon uutisista muuta moneen päivään kuullukkaan kun että hallitus kärvistelee yöpakkasissa ja Fagerholm on äkäisenä. Virolainen hilijoo vaikka sitä syyttävät hallaöistä. Tauno hiihti jo torstaina suonlaitoja pitkin kottiin. Jaloviinalla oli suksesa voijellu. Oli tuas sota ja Viinikan Matti ja Lahjasisko jonka kässiin räjähti öljylamppu Isskan koululla ja paloi koko tyttö. Kaksi vuotta siitäkin. Rakensivat Oskarin kanssa Issakankin koulun ja sinne Lahja keittäjäksi pääsi. Ei ole aurauttanut nyt tietä, hevosrekien jäläkiä on taiteiltu. Aikoi Tauno hirven nilistee Näläkälammin suolta tänä talavena. Siellä kuulema muutaman elukan lauma asustaa. Oskarin ja ukin porukkakin lihoja tarviivat. Se eijoo vieläkään myynyt sitä sotakivääriään pois vaikka Ilikolle aikoi. Piilon se on mulle neuvonut.

26.12.1958

Joulunpyhät sattuivat keskelle viikkoa. Nyt perjantai. Kuu huomenna täysi. Pakkasta kovasti. Lunta räystäitä myöten. Villelän Veikko kävi pukkina olemassa. Kun oli riisunut ulkona naamarinsa ja kääntänyt turkin, se istui penkin piässä ja söi riisipuuroa. Tauno höperehti koskenkorvan kanssa. Penskoille se oli ihmeekseni ostanut lahjoja. Tarjalle pitkäsuiset turkisrukkaset ja suklaakonvehteja, Johannekselle takin ja nallipyssyn ja Allanille talavikengät ja kuvakirjan. Kengät olivat vähän isot. Kustaa sai mellipussin, paitoja ja housuja, nehin olivat isoja. Paulalle se oli ostanut värikyniä ja piirustuslehtiä ja tyttöjen kuvakirjan ja punaisen mekon, liian ison. Minulle se oli ostanut kaulanauhan ja anto rahaa, että käyn ite leninkejä kahtelemassa sitten kun männään Kuopion tammimarkkinoille. Pienimmän joululahjaksi se virnisteli tissiin rusetinpunneen. 

27.12.1958

Johanneksen nimipäivä. Paistoin lettuja. Kulkukoiralauma pihassa. Kalusivat tunkiolla mullikan rapamahan jäänteitä ja tappelivat. Jos ossoisin niin ampusin. Pelottaa mokomat kapiset rakit.

31.12.1958

Niin on mökinakan vuojen kiekko elämänpuusta tuas lipsahtanut. Ei se tapahtumapaksu ole, van ajalleen ja sekunnilleen yhtä paljon kuin kartanoissaan pyllistelevienkin. Pienin jo nauraa kitkattellee. Tissimaito kelepaa ja laihaa pottumössöä olen väliin ujuttanut vaikka neuvoivat, että vasta kolomikuisena varovasti aloitella. Taunoa ootellaan. Lupasi tulla kun puhe on ollut huomenna heiniä Juhanilan hevosella hakea.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Äetin päiväkirjasta 7



8.9.1958

Että pelottavat nämä syksyn pimmeet ja se, kun talavi tuopi niitä hyisiä lahjojaan, elikä kuuraa nurkkiin ja jäetä ikkunan ja oven pieliin. Kun navetan ja tuvan välillä kylymä kouraisee lypsyhikiseen nahkaan paijan alla. Tai kun pittää kaivonkorvelle pyykille nousta. Tahi jos joutuu Villelänrinteen aluslähteelle vuatteenrytkyt kelekkomaan kun kaivosta vesi kuivahtaa. Ei ne tuolla maailman helepotusten äärellä näistä tiijä. Van onhan näitä olemassa muitakin vielä, ei yksi Unimäen kurjuus kärpäsenpaskaakaan merkihe. Kunpa Taunohin herejäisi ja alkaisi hommautua parempia tonttimaita itellekin kahtelemaan. Kyllä sillä aikomuksia on, van kun viina piästä haihtuu, niin unneutuu kotoelävät. Mitä se viimeksikin puhu, että Helsinkiin…

19.9.1958

Täyttää Tauno tänään 35 vuotta. Varmaan se huomenna tulee kun on lauantai. Mullikkaa se ei vielä silti teurasta, on liian lämpimiä ilimoja pitänyt. Lokakuun puolella sitten, kunhan nyt silleen, että jossain välissä änkeän uuven asukkaan mualimaan. Nyt jo potkiutuu niin, että selekäranka rutisee.

22.9.1958

Tuli se Tauno lauantaina. Tein syntymäpäiväkakun van ei se imelistä välitä. Kahvin sekaan lorrautti pullosta kirkasta ja lähti teeriä ja mehtoja ampumaan. Kun sitten iltasella myöhällä tuli, kaksi koppeloa sillä repussa oli. Sanoi virittäneensä Anu-ukin vanahan loukun Ruatosuon rajalle. Oli siihen uuvet linkut vuollut ja tullessa muutamia rihmasiakin viritellyt. Minun pitäisi ne käyvä kokemassa, tai sannoo Uatulle. Oli nähnyt tuoreita karhun kusiaispesän tonkimisia ja jätöksiä Unilammilla. Arveli, että se ehkä menee viimetalaviseen juurakkoon Näläkämäkeen. Uapon kanssa oli Tauno tehnyt sovintoa Pohjosmäen polulla kun vastaan oli sattunut. Puolikkaan pontikkaa olivat horineet ja nyt kuulemma on sinne päin kontrahti kunnossa. Tiijä häntä. Isä aina seiväs tanassa niihen mielipiteihesä kanssa ja Tauno tuas… mutta mitenhän se on suanu apelleen viinaa ujutettua? Piteli se yöllä hyvin vieressään minua ja supatteli. Koetin kestee sen pontikanhajun...

3.10.1958

On kippeenä paikat. Ei mittään jaksasi tehä. Irene lypsää uamuin illoin ja mummi käy vielä illasta tarkistamassa, toisinaan Uatukin kiertää polokuja pitkin tätä kautta. Se kirkolla Käpylässä jotain taloa timpraa. Ja onhan se tuo Tarja joka sitten juoksee apua hakemaan.

12.10.1958

Ee sua nukutuksi. Vetelöö kylykiä pitkin kuin pajuvitaksella ja selekään tuikkii. Kuumetta pitänyt jo monta päivää. Mahanelävä ei silti asetu. Onkohan niilläe kuumetta jos äet saerastaa? Tauno tuli eilen ja lähti nyt illasta. Oli hissunkissun kun näki, missä kunnossa olen. Marraskuun puolella nostaa sitten mullikan kinkkapuuhun. Nilsiän talonteon on jättänyt Samulin porukalle viimeisteltaväksi ja Kuavilla kulukee Oskarin kanssa. Höylässä kolmas porukka runkoa on aloittanut. Koetan kuvitella tuon touhun van en minä kykene. Kai se melekosta juoksentelua lie. Juoksentelisipa meillekin uuven talon.

16.10.1958

Isä täyttää seihtemänkymmentäkuusi. En jaksa enää lähteä polulle, että kävisin. Olisi nähnyt, onko sovinto Taunon kanssa pitävä. Luntakin jo sen verran, että varvikot valakeina. Teeriä istui iso parvi kuurapuissa aamulla. Irene kulukee nyt Luikkokankaan kautta jalan kun ei uskalla liukastella polkupyörällä. Polunsuulle se pääsee Ruposessa.

17.10.1958

Nyt on perjantai. Kohta en pysy tolopillani. Ei ole mittaria, van kuumetta on kovasti. Poltteleekin jo. Nukkuminen oli torkahtelua vain. Könysin uuniin puita ja tulet, keitin sitten liemuhiilloksella vettä. Tulista mehua yritän juuva. Kunhan päivä valakiaa, niin lähetän Tarjan mummia hakemaan. Jääköön koulusta pois täksi päivää. Piilotan laipion irtolauvan taaksen tämän vihon, tuskin pitkään aikaan siihen mitään merkkailen. Tahi ollenkaan. Jos vaikka lienevät viimeset rivit.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Äetin päiväkirjasta 6



20.7.1958

Nyt on sunnuntai, klokkasijan viisarit kiipejää kohta muanantain puolelle. Rauhottu mahanelävähin ja kiireenhivakan rauettua tässä keskellä yötä muutamat sanat vetäsen. Luikkolahelta pajukot on kierrätelty heinistä, ja Karilahelta kans. Tehtiin kerppujahi. Nyt on rannalla lato täynnä ja pari pielestä kahtapuolen nientä. Sittenpä joku talavella ne hevospelissä pihhaan ajelee. Mökin ympäriltä kun muutamat seipäälliset jäkkiä viitakoin, niin on sehin tältä kesää ohite. Tauno korjasi pottukuopan. Paranteli ensin sortuneita seiniä ja asetteli alimmaisiksi tuoreita huapakelleksiä ja tuohta. Tasoitteli uuvet mullat ja turpeet kummuksi. Teki ympyriäisen, tuohella vuoratun kolokkeron päivän puolelle ja ison, puisen rankkitynnörin pyöritteli siihen. On tuas hapanta syksyä tiijossa…

25.7.1958

Riehkastiin lakkasoilla. Keittelin hilloja monet pienet lasipurkit täyteen, muutamat viislitrasetkin. Tämän mahan kanssa melekosta, van siinä se kun ei etäs tarvinnu marjojen takia männä. Mustikatkin ihan tuosta vierimetästä ruavin. Irene kävi muutamina päivinä, van en ossaa jiähä makkailemaan.Tauno viihtyi monta päivää heinätöissä, nyt eijoo viikkoon näkyny. Lie siellä Kaavilla tahi Nilsiässä. Höylän koulunkin ovat alottanneet. Monta porukkaa, miten kerinnevät toisiaan vahtia. Kaikilla meillä jalakapohjissa paksut nahkakannet. Ei ole kengät tänä kesänä jaloissa kävässeet.

2.8.1958

Lauantai. Uusia pottuja keitin. Niihen kanssa voisipulimaitoa ja ruisleipää. Lämmitin päivällä saunan ja ootin, että Tauno olisi tullut, van ei sitä vielä ole näkynyt. Olisivat vielä kivet kuumina jos nyt tulis. Selostivat urheilua ratijossa. Joku juoksi noppeemmin kuin toinen ja voitti. Siinä kait se, minkä niistä hoksasin. Brita Koivusen laulu jäi korvaan soimaan. Pimmeetä kun pilivessä taivas. On satanut vettä, niin on pakko ollut olla vähän suut supussa ja kannat katossa. Pienen tuvan hommat on äkkiä tehty kunhan penakat saapi pysymään aisoissa. Nyt lattialla sikinsokin nukkuvat ja hiljaista on. Mitä nyt tuo yksi elävä mahassa möyrejää. Ei ole ollut vielä yksikään aikasempi niin pyöriväistä sorttia. Mahtaneeko loppuun asti malttaa pysyä.

12.8.1958

Tauno tuli lauvantaina, penkoi kuopankattotynnörin ylös, löi tapin ilimareikään ja kieritteli mesiastiansa mehtään. Kohta tulivat reppuselekäset Ilikko, Oskari ja Timsteri.  Painuivat kahvit juotuaan Unipurolle ja sen arvasi mitä varten. Savu sieltä nousi ja muutaman tunnin piästä Äänisen aallot. Välillä kävivät panemassa saunalle tulet. Kun illemmalla tulivat kylypemästä, olivat mustempia kuin sinne mennessä. Toiset häipyivät omille teilleen ja Tauno jatkoi itekseen eldankajärven jäitä ja  kiskiskukkuloitaan. Ei se paljon haitannut kun ulukona itekseen huuhasteli. Uamulla löysin sen lauteilta nukkumasta. Haisi pontikalle koko sauna.

20.8.1958

Tauno tuli vaikka on keskiviikko. Lämmitettiin sauna, kylyvettiin koko porukka ja Tauno lähti äsken Luikkolahelle. Puoleltaöin pämähtää, se sanoi kun nosti repun selekäänsä ja otti seinänaulasta haulikon. Mitähän ne siellä ampua näkkee? Mehtämiehet toisiaan. Pähkinä on härillään. Suapi Tauno käyttee huomenna Rapakon sonnilla.

1.9.1958

Alakaa olla jo vaikeeta. Kun on pikkunen ja muuten laiha, niin tämmösen mahan kanssa ihan suapi sihata, että pyssyy polulla. Kun Tauno viimeksi kävi, niin sorsapaistia riitti muutamaksi päiväksi. Käytti se lehmänkin sonnilla ja sitten jo kiirehti matkoihnsa. Sanoin, että kotinhoitaja pittää loppuajaksi suaha. Oli se käynyt sanomassa kunnassa ja nyt Irene tulee joka aamupäivä pyörällä ja lähtee iltalypsyn jäläkeen. Sanoin uamun tissienvetelyt vielä jonkun aikaa ite hoitavani vaikka poloviltaan sen jo tien. Mummi on käynyt monasti. Sanoi, jotta tulee sitten piästelemään kunhan aika on. Muistelin sille mustalaisen ennustaneen, että isoissa valakeissa huoneissa seuraava syntyy. Herkii höpäjämästä, sanoi mummi. Potunnoston aloitin. Ajattelin, etten kohta pellolle kykene. Tarja kulukenut yksin koulussa. Johannesta ja Allania en ole laittanut mihinkään eikä kuivaa kurrausta ole kuulunut. Kustaa oppi äkkiä jaloilleen ja Paula myryvää milloin missäkin, enimmäkseen vasikan kanssa metänlaijan pikku aitauksessa. Sikaporsasta ei tälle kesälle otettu. Myöhäsyksyllä suolataan mullikka.