maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kesäkuu 1990

Su 3.6.1990 klo 23.30 S.järvi

Radiokanavia ovat myllänneet. Rikollisjärjestö Mafia on saanut oman kanavansa. Yleis- ja rinnakkaisohjelmien nimet on  kuopattu, niiden tilalle väännetty 1:nen ja 2:nen.

Maailman uutisia työmies syrjäkorvalla kuuntelee, sanomalehdistä viimeisen sivun mustanaamiot. Siksi kansaa yleensä saa munittaa kuin tipuja tehokanaloissa koska ei se jouda, ei jaksa aivojaan ravita kuin työnsä ympärillä olevilla ravinteilla, jos niilläkään. Urheilun ääreen se sitten illalla nukahtaa.

Tulin juuri Liperistä nuorimman veljeksen luota.

Ke 6.6.1990 klo 23.30

Esakusterin (Kustaan) nimipäivä.

Työmaalla likakaivojen asennus, viemäreiden yhdistäminen, täytöt ja imetyskenttä. Sijoitettiin betoniset kaivonrenkaat puhjenneen, kirkasta vettä pulputtavan vesisuonen päälle jonka tuotokset ohjattiin salaojilla pois. Sillä kohden kustapaskaa tästä lähin vaikka maailmanlapset muilla mantereilla janoon kuolkoot.

Rankkaa raadantaa. Tuloksena pelkät känsät kämmeniin. Tänä keväänä erityisen pahoina pykimät, mutta turha niitä valittaa kuin itselleen. Pihkaa kävin nävertämässä kuusenkyljen lommosta ja nyt mustina pykimät pohottavat.

Vouti laittoi ehdotuksen ulosottojen maksutavasta. Itselle kuittailujen jälkeen jää vuokrarahat ja leipään muutama satanen. Voudin pumaskassa lukuja: 2000 mk, 5000 mk, 8000 mk... Näyttää loputtomalta karhuajien listalta ja 16 prosentin korot juoksevat niskaan koko ajan. Pankinlaina ei kuitenkaan ole (vielä) näiden häntänä. Se olisikin sitten niin paksu, että tukevaa oksaa ja narua kannattaisi ihan tosissaan jo katsella.

Lapsilisiä ei säästötileille laitella. Kullakin sitten aikanaan oma otsa tuulta päin heti maailman maanteiden alusta. Mutta sehän on suvun perintöä, ei sen kummempaa.

Satu on nyt töissä, sillä on ollut poissaolokohtauksia, mutta kai se pinnistelee niin, että vain töiden jälkeen ja öisin täristelee. Tytöt kokonaan täällä Siilinjärvellä mummilassa jossa minäkin nukun nämä muutamat tunnit mitkä ehdin.

La 9.6.1990 aamusta työmaalla

Sadun 31. syntymäpäivä, minun toisen nimeni nimipäivä. Löin vasaralla vasempaan ranteeseen ja nyt sitä turvottaa, mutta ei auta jäädä potemaan. Lankomies on nyt kaverina täällä. Käskin sen repiä nauloja muottilaudoista ja muuta postimiehelle sopivaa hommaa.

Su 10.6.1990 klo 14 Unimäki

Sepen nimipäivä. Se lähti pe-iltana Muhokselle, anoppinsa vakavasti sairaana.

Ajoin eilen töiden jälkeen Juankoski-Juuka kautta. Kävin Piitterin lavalla humpalla, Erkki Liikanen oli solistina. Alkuun oli vain pariskuntia, mutta puolen yhdentoista aikoihin sinne ajoi pikkubussillinen väkeä ja pari yksinäistä. Tumman lammilaisen kanssa alkoi humppa luistaa ja se tulikin sitten kyydissä Bompalle. Nainen oli mukava mutjake eikä pannut pahakseen palkeenkielille pykineitä, karkeita käsiäni.

Ma 11.6.1990 klo 21.30 S.järvi

Äiti vaihtoi auton väriä, mutta merkki edelleen Lada. Isän kuoleman jälkeen kolmas. Edellinen 2 vuotta ja mittarissa jo 74 tuhatta.

Tänään satoi vettä. Kuivaa on ollutkin. Perslankut olen kiertänyt kaikki kiinni. Mittailtiin ja merkittiin reikien (ovien/ikkunoiden) paikat. Muurarille pannuhuoneen ja piipun vihjeet asensin, se tulee loppuviikosta. Runkotolpat, jotka ovat perin kummalliset tulevat kai huomenna ja pääsen naksimaan niitä paikoilleen. Ne ovat 48x48 rimojen uriin painetuilla kovalevyillä yhdistetyt tolpat; puolen metrin mittainen näytepala ollut pannunalusena taukotuvan pöydällä. Eristeeksi tulee puhalluseristevilla, että se se rakenteen idea on; puhallettava pöperö luiskahtaa liukkaasti tolppien väliin. Kepoisilta haiskahtavat, mutta kai ne  insinjöörit ovat olleet vakuuttuneita kestosta&laadusta.

Rytmihäiriöitä on. En ole käynyt aluesairaalassa vaikka se Kittilän lähete makaa minua varten siellä. Tappaa jos tappaa ja sillä selvä sitten.

Ke 13.6.1990 klo 23.30 S.järvi

Kuuntelin uutiset töistä ajellessa. Jäykkäleukainen, ohutääninen Elisabeth Rehn (RKP, RovaniemenKonePaja, heh heh) on valittu Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi puolustusministeriksi.

Su 17.6.1990 klo 05 Unimäki

Heräsin uneen: Marittan kanssa rakastelin portaiden päälle kyhätyssä huoneessa. Joku outo äijä tunki itseään väliin ja kun tyrkin sitä pois, alkoi huone kaatua järveen jonka rannalla oli paljon teräviä kiviä.

Unessa olin siis Hollolassa jossa kerran yövyttiin Vesijärven rannalla teltassa, juotiin olutta ja aamulla oli hirmuinen jano eikä sinilevän saastuttamaa järvivettä olisi passannut juoda, mutta join kuitenkin, Maritta ei juonut. Sitten sieltä Savoon ajellessa ostin Leppävirralta halvat, ruudulliset kesähousut joita en koskaan kuitenkaan pitänyt.

Ripistelee vettä. Kävin äsken ulkona. Tyttäret ja Satu nukkuvat lattialla patjalla, minä olin nukahtanut penkille. Tultiin aika myöhään yöllä tänne vaikka ei siinä mitään järkeä yhdeksi päiväksi ajella olekaan. Kumma paikka tämä Unimäki minulle; aina tänne halajan. Napanuora lie kumia eikä katkea koskaan.

Su 24.6.1990 klo 23 S.järvi

Juhannuksenakin töitä. Eräälle mökille muurasin saunanpiipun, suojamuurauksen kiukaalle sekä erilliselle vesipadalle, samaan hönnään valoin myös lattiabetonit ja lähtiessä pellitin vielä vesikaton. Juotiin jossain välissä viinaakin, mutta eipä se tahtia haitannut. Talon emäntä oli siellä samppanjasta kiluillaan, mutta isäntä vahtasi. Nyt olen kyllä aika riekaleina. Huomenaamuna taas Sepelle. Rahaa lappaa kuin saluunaovissa edestakaisin, mutta taskuihin sitä ei juuri pysymään kilahtele.

To 28.6.1990 klo 05 S.järvi

Olin Maaningan Kasinolla lomalaisten lavatansseissa. Tein mutkan tullessa Pulukkisenlahteen kun oli kyytiä yksi naarasmökkiläinen vailla. Olen aika sekaisin levonpuutteesta, mutta silti piti illallakin humpalle päästä. Se on yhteenpaikkaan asioitaan märehtimään jäämisen pelkoa, itsemurhan väistelyä. Tunnin kerkeän nyt nukkua ja eikun taipaleelle taas.

Su 1.7.1990 klo 04.30 Unimäki

Tulin Piitterin lammilaisen kanssa tänne eilenillalla. Hain sen Kuopiosta junalta. Sanoi, kun soitti työmaalle torstaina, että kaipaa niin kovasti karkeiden käsieni rahnutusta, että mitäs jos hän hyppäisi junaan ja tulisi... perkele ja kun minä olen mies joka ei osaa sanoa ei! Nyt se tuossa naarmuisin kyljin ja alasti makaa patjalla. Hellästi se minua kyllä piteli tuo ihmeellisen kaunis nainen. Vai näyttääkö vain kesäyön hämyssä? Miehenkin sanoi olevan, mutta kun se mulkku on aina jossain reisussa!

Mutta olen minäkin myös melkoinen mulkku! Kuolla saisin.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Toukokuu 1990

Ke 2.5.1990 ½-yö, Suonenjoki

Tänään töitä neljä tuntia. Tulin Iisalmesta vasta kolmen maissa. Koukin Kotikylä, Pielavesi, Karttula-tietä. Kapeita, notkoisia teitä, liikenne vähäistä.

Vappu tuli ja meni, niitä takana 31. Rumpujen ja päristysten ajat ohitse minulta, saatika että marssimaan... Sorron yöt tuskin ilmapalloja puhaltelemalla maailmasta valoisimmiksi lävähtävät. Politiikka on merkityillä korteilla pelaamista: Ne voittavat jotka ennenkin. Tämänkin runsaalla oraalla juuri olevan "laman" sadonkorjuu tulee olemaan, että pankit tekevät tiliä, ja kasvottomat liituraitahemulit "siellä jossakin".

Käytiin maanantai-iltana Virtasen pikkuisessa lautamökissä Virmasveden rannalla. Saunottiin, uitiin ja juotiin. Joku tuli kuskiksi ja tehtiin kierros Vesannolla, Karttulassa ja Tervossa. Melko lämmintä aluksi, mutta sitten meni pilveen ja viileni. Nahkatakkijobbarivirtasen toriautossa ovat kaikenlaiset vehkeet, NMT:n mikrofoneihin  sössötteli pitkin matkaa tuo lihava mies. Akalleen se puhuu vain rumia, asiakkailleen lipruilee ja kehuu takkejaan.

Kun vappuaamuksi jotakuinkin selvisin, ajoin Iisalmeen. Sieltä käsin Unimäessä ja Oskarin luona. Satoja kilometrejä taas autoilua. Satu on nyt parempana kun sen mieltä ei millään hätyyttele. Kohtaukset ovat mallia "Petit Mal". Kun kurssi loppuu, hänellä alkavat työt. Sinnikäs ihminen  se on, minusta ei samaan olisi.

H:ta näin Iisalmessa huoltoaseman kahvilassa, soitin sille tapaamisesta; on muuttamassa etelään. Kysyi pärjäämiseni perään. Uusi työpaikka hänellä ja suhdettakin sanoi rakentelevansa. Naurahti: "U:lla ei ole niin laajaa persettä kuin edellisellä." H on ronskipuheinen lesbo. Hänellä on mukavat kuopat poskissa ja naurunrypyt silmäkulmissa. Olenkohan nähnyt sillä muuta vaatetusta kuin ruudukkaan kauluspaidan, ruskean öljykangastakin, mustat, omaompeleiset housut ja leuhakkeet nahkakengät? Hän on enemmän kuin  ammattilainen mitä ihmisen mieleen tulee.

Pykineillä sormilla hankala kynää pidellä. Tekee kipeää kun ovat halkeilleet railoille kuin kuivunut savi. Vertakin irtoaa kun uusi halkeama rapsahtaa entisen viereen. Jokainen kevät sama vaiva käsissä, joskus talvellakin rakennuspölystä johtuen. Äidille kerättiin kuusenpihkaa samanlaisiin pykimiin keväisin, sukuvika.

To 3.5.1990 klo jälleen ½-yön korvilla

Heilutin vasaraa iltakymmeneen. Sitten yritin telkkaa töllöttää, mutta nukahdin. Unet ovat mielenkiintoisempia kuin elokuvat. Virtanen pakkautti pojallaan aamulla kymmeniä nahkatakkeja ja käsilaukkuja toriautoonsa ja lähti myyntikiertueelle. Ilmansuunnalla huitaisi: "Kuakkoon!".

Pe 4.5.1990 klo 23

Saunomassa Eskon kanssa Virtasen mökillä. Järvessä rylläsin vaikka nuhaa lykkää. Huomenna olen viimeistä päivää Suonenjoella ja sitten tunnit jonoon, kotit miinusta ja loput taskuun. Ihan hyvä tili jos ei olisi jo niin runsaasti ottajia. Seuraavaksi menen taimenistutukseen. 22 tuhatta männyntainta odottaa eräällä palstalla kuokkamiestä. Kun ne ovat kunttaan ripoteltu, menen Maaningalle Sepen ok-talon tekoon. Ehkäpä tästä saatanavie selevittään sittenkin!

Ma 7.5.1990 klo 17.30 Iisalmi

10 000 mk:aa tyrkin saajilleen sinne ja tänne. Kävin voudinkin luona selvittämässä jatkoa. En minä tiedä, kuinka ulosottojen kanssa muutenkaan menetellä? Jotkut vitut välittävät, miksi siis minä? Muutama tonni jäi ruokahuoltoon ja vuokraan.

Ti 8.5.1990 klo 14

Iisalmen ystävällismielisen poliisikomisarion luona heti aamusta. Arveli sakkojen perusteella laajaksikin reviiriäni: Yksi Längelmäellä, yksi Oulussa ja kolmas Mikkelissä. Tässä välillä hänen tietoonsa oli tullut myös Pudasjärvellä alkutalvessa ajamani ylinopeus. Sanoin sille, että kaksi vuotta vanhan Samaran mittarissa alkaa olla satatuhatta täysi, että jonkun verranhan sitä tien päällä olen. "No, kun nuo ylitykset eivät törkeitä ole olleet, niin menköön varoituksella tällä kertaa" se tuumasi ja alkoi lenseillä kesämökin rakennushankkeestaan Lapinlahdelle.

Pe 11.5.1990

Taimien istutuksessa könynnyt koko viikon. Valtavat aurauspaltteet repineet maastoon vaikka sen mallin piti olla taaksejäänyttä ihmisvirhettä: Urakoitsijoilla vielä välteissä teriä jälellä ja metsänhoitoyhdistysten miehet ovat metsäteollisuuden kymmenien vuosien aivopesemää sakkia. Uransa ovat metsiin raivattu ja niiltä ei hevillä poiketa, saatana!

Pitäisi jossain välissä käydä erään ok-talon kvartsihiekka-vedensuodattimen asennuksessa Eskolle apuna ja siellä olisi piipunpellitys myös. Ovat valmiiksi pokatut, käärin vain piipun ympärille ja nipistelen kiinni. Matkoihin menee aikaa enemmän kuin itse töihin; öidenseutuina kai nämä luvatut on tehtävä.

Tyttäret menivät Siiliin Gunillan luo viikonlopuksi, Satu on taas kipeänä. Yksi tunnin mittainen, aaltoina hyökkäilevä "Grand Mal"-kohtaus torstai-iltana hänellä. Onneksi ajoin kotiin yöksi. Melkoista pitelyä jälleen; kohtauksessa reuhtovan, ja itsensä mielen.

Suolahtelainen Sirpa soitti yömyöhällä kotipuhelimeen.

Äitienpäivä, su 13.5.1990 klo 17 Unimäki

Tulin Sadun kanssa viime yönä tänne. Oli pakkasta pikkuisen, rapakoissa ritisi ohuet, vaaleat jääriitteet, kuulakka ilma. Mentiin vielä jäisessä kohmeessa olevan suon kautta Luikkokankaalle metsonsoidinta katsomaan. Teeriä lähti varvikosta vähän joka metrille. Oli puolenkymmentä isoa ukkometsoa ja muutama koppelo rumistelemassa Anttilan vastaisella rajalla. Istuttiin sylikkäin tuuhean kuusen oksien suojassa näytelmää katsomassa. Luulin, että se helpottaisi hänen kohtauksiaan jos metsässä vähän kävellään, mutta melkein kantaa piti tullessa kun alkoi taas täristä ja kävellä ojia pitkin. Helevetti että minua itkettää katsella ihmistä siinä tilassa! En osaisi sanoa, jos joku kysyisi, miltä oikeasti sisälläni tuntuu. Se on jokin pelon muoto, mutta sanoja sen ilmaisemiseen ei ole. Ehkä voimaton itku ja kiroilu ovat ainoa ilmaisukeino?

Ti 15.5.1990 klo 05 Iisalmi

Tulin äsken oikeasti pimeältä keikalta; tehtiin vedensuodinurakka ja piipunpellitys tästä sadan kilometrin päässä. Suodinhomma ei ollutkaan yksinkertainen juttu kun oli entiset paskat purettava tieltä pois ja saatanan ahtaassa kellarinpönkässä koko laitos! Esko Jatkoi vielä Suonenjoelle ja siitä jonnekin Hankasalmelle omiin hommiinsa. Kun olen herätellyt lapset ja laittanut heidät koulutielle,  lähden 70 km:n päähän taimenistutukseen. Tänään pitäisi olla se homma ohitse, ja voi taas sitä rahanroisketta... Väsyttää ja itku herkässä.

To 17.5.1990 klo 01 Unimäki

Alli-täti on kuollut. Äidin siskoista se, jonka kanssa välit hyvät. Kovat kohtalot koulivat toisia elämää ymmärtäviksi. Allilta mies tappoi räjäyttämällä itsensä 1974 ja yksi pojista hirttäytyi 1984; kestäisinkö itse moisia?

Eilen olin ensimmäisen pitkän päivän Sepen tontilla Maaningalla. Lyötiin pukit ja linjattiin rakennuspaikka. Kun kaivuri oli kaivanut nurmen, pintamullan ja pian sen alta paljastuneen kiviromelikon syrjään, ajatettiin muutamia kuormia soraa ja mursketta tiivistyskankaan päälle. Salaojitus laitetaan huomenna ja jatketaan täyttöä. Tulee reunavahvistettu laatta joten muotoillaan hiekka- ja routaeristeet sen mukaisiksi. Syvemmällä maalaji on puhdasta savea, liejuuntuu herkästi. Pantiin laskuoja maantieraviin menemään ja sen ojan pohjalle tyrskähti vesisuoni puhki. Kaivurikuski käveleksi rautakanki olalla edestakaisin ja kun se alkoi "taipua" maata kohti, sanoi vesisuonen kulkevan talon alitse. Sanoi Sepelle: "Elekee sitten sänkyä laittako tälle kohtaa. Sätteilöö ja herkii seisomasta."

Pe 18.5.1990

Unimäessä illalla hirmu myöhään: kellosta patteri loppu eli en tiedä tarkkaa aikaa.

Ajoin Maaningalta Iisalmeen, otin tytöt kyytiin ja toin Gunillalle Siiliin ja sen jälkeen hurautin tänne. Pakko saada vähän levätä. Satu on urhoollisesti toimensa hoitanut vaikka äitienpäivän seutu oli aivan hirveä hänellä, jätin lepäämään Iisalmeen, tulee huomenna Jounin kyydissä jos jaksaa. Gunilla tuo tytöt Siilistä.

Luin vanhan, lahon raamatun ensilehdiltä, että Ananias ja Mari ovat muuttaneet tänne Unimäkeen 1909. Marilla on ollut 3 avioliiton ulkopuolista lasta joista "Anu"-ukki on tunnustanut kolmannen, eli isäni äidin. Sen jälkeen tänne korpeen on siitetty ja synnytetty vielä kaksi lasta joista toinen kuolleena. On elämisenroisketta sehin ollut...

Pikkukervisen kumpareella, keskellä tietä oli kiimainen ukkometso kun ajoin tänne. Leväytteli pyrstöään hämärässä ja näytti, että hyökkää auton kimppuun. Läimäytin ovea auki ja kiinni niin lennähti se puihin edestä pois.

Ti 22.5.1990 klo 23 Siilinjärvi

Korttieraan äidin luona nyt, en jaksa joka päivä ajaa Iisalmeen. Työmaalta 70 km/sivu suorinta tietä. Melkein saa sanoa, että hiekan lapiointia, muotoilua ja täryttämistä päivästä toiseen on saanut tehdä. Viemäröinnit ovat kohdillaan ja muut varaukset. Sähkökaapelin varaus meinasi unohtua, mutta onneksi Savon Voiman ukko kävi ja siitä muistin sen. Kipeinä jokainen jäsen. Kämmenet sekä sormet pykimien halkomat. Tänään aloitin myös styroxien levittelyn ja kiilaamisen kiinni. Huomenna ehkä jo laudoituksen kimppuun. Sitten raudoitus ja betonia saa alkaa varailla ensi maanantaiksi.

To 24.5.1990 klo 23

Töissä 21.30:een. Saunoin kun tulin sieltä, nyt ihan hepuli olo. Palkkasaatavani Kittilästä on siirretty Lapinläänin työvoimapiiriin Mikkelistä. Lisitsin-niminen asianajaja hoitaa kai sitä. En kyllä pitänyt tyypistä. Narisi, että jos jättäisin sikseen. Saatana, 20 000 markkaa sikseen! Se on mulle iso raha. Vituttaa muutenkin.

Ma 28.5.1990 klo 23

Takana hurja vuorokausi: Eilenaamulla aloitin kahdeksalta ja tänään lopetin klo 17. Väsyttää valtavasti, mutta vain parin tunnin hermostuneet nokoset otin. Kävin kylällä, näin Siippaisen Ottoa ja Kentta-Kohtalan Ullaa. Jututin, mutta olen liuennut jo niistä maailmoista omiini.

To, toukokuun viimeinen 1990 klo 22 Siilinjärvi

Valutalkoot olivat tiistaina ja eilinen vapaata. Tänään jo kankesin muotit valujen ympäriltä pois ja ihan pullistelemattomalta sokkelinpinnat näyttivät. Humpsahti yli 20 kuutiota betonia.

Kävin mutkan Iisalmessa mutta sitten piti ajaa Kuopioon muuan "tekninen" asia hoitamaan. Tapasin sattumalta tutun naisen Truben kahvilassa ja hänen kanssaan keinuttiin vähän aikaa Puijonrinteen P-paikalla autossa. Naimisissa hänkin, mutta piruako se ketään haittaa. Ei ole läheskään niin huono omatunto näinollen.

Huomenna on Allin hautajaiset Rautavaaralla. Menen äidin kanssa, mutta koukkaamme Iisalmen kautta hakemassa Satu ja tytöt. Vanhimmalla päästötodistuksessa keskiarvo 7,7. Nuoremmalla kirjallinen arvostelu koska on vasta eka luokalla; ihan hyvä kuitenkin.

Aurinko paistaa, vihreää jo kovasti koivuissa. Kesä.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Huhtikuu 1990

Su 1.4.1990 Pöllösenlahti, Iisalmi klo 23

Nuorimman tyttären syntymäpäivä, täytekakkua, limppareita ja muuta hörtöä pöydässä, koulukavereita kylässä. Kahdeksan vuotta sitten sanoin kätilölle kun se kinaisen vauvan synnyttäjän vatsan päälle käänsi: "Aprillia, aprillia, eepä ollutkaan poeka."

Läksin torstaina Kittilästä. Mutkittelin muutaman kautta ja siksi olin vasta perjantaina Ylä-Savossa. Polanteiset tiet ja täällä päässä jo loskaa, alkumatkasta pientä pakkasta.

Yritän levätä, mutta ei siitä mitään tule. Eilen ajettiin Oskarin kautta Kuopioon. Tullessa Siilinjärvellä äidin ja anopin luona. Tämä päivä synttärihulinassa. Huomenna kun lähden, koukkaan aikasten mutkan Pielavedelle. Joku mies soitteli ja oli vailla timpuria Nilakan rannalle ensi kesäksi. Pitää käydä katsomassa vaikka lupaa en mitään. Sepekin aikoo ruveta rakentamaan Maaningalle ja vaineksi minua sinne. Joka tapauksessa työmaan vaihto on piankin tosi sillä pieksämäkeläisrosvon Kittilä-suoni ehtyy.

Ma 2.4.1990 klo 23.45 Kittilä, Veitservasa

Kerettiin vielä tämän vrk:n puolella tänne. Aamulla käytin tytärtä verikokeissa ennen lähtöä, ajoin Pielavedelle ja pikaisesti katselin kesämökkiaikomuksiaan esittelevän pienen, mustapartaisen miehen ja sen paksupohkeisen emännän piirustuksia ja rakennustonttia kallioisella Nilakan rannalla. Koukkasin kylältä Eskon, joka tuli kaverinsa kyydillä Suonenjoelta. Syöksyttiin sitten Pyhäjärven kautta nelostielle. Samaran trippimittariin kääntyi lukema 950 kun kuumasti naksuvan ajokin lumipenkkojen väliin  parkkiin peruutin.

Oli melkoinen vastaanotto muuten: Ville makasi paskoissaan ravintolasalin betonilla, Roope sammuneena parakkiinsa ovi auki ja Tane, Mikko ja kaksi "Kittilän varmaa" remusivat saunan puolella hulluina päissään.

Mitenhän nyt unenpäästä kiinni saisin?

Ti 3.4.1990 klo 23

Käväisin Kittilän kirkolla. Hyvästelin Minnan. Se poistuu huomenna kuvioista kotipuoleensa etelämmäksi;  melkein 8:n kuukautta me tansseissa, ja muutenkin, tapailtiin ja vähän sydänalassa kaiho kapertaa.

Päivän aikaan Eskon kanssa paneloitiin keittiön laipio ja ajettiin moottorisahalla hirsiin urat taustakoolauksia varten. Huomenna levytys. Kalusteista ei ole piirustuksia, ei suunnitelmia. Yrjö yritti keretä johtojensa kanssa, mutta väliin vedettiin mekin niitä ja laitettiin jakorasiat arviomitalla. Muu porukka loiventeli viikonlopun juominkejaan; ei vasaraniskemää koko päivänä heillä. Huorat lähtivät aamulla Mikon tilaamalla taksilla; kalliita vosuja. Mikkoa puistatti kun lompsaansa ravisteli. Mutta rahalla se Mikkopukkikin...

To 5.4.1990 klo 03

Tulin äsken Levihotellilta. Alkaa olla turisteja liikkeellä. Helin kanssa tanssin enimmäkseen ja kun se humaltui jatkoin Postineidin väljien lanteiden ketkutuksella. Oli ahdasta töytäilyä. Kaavin  timpurilla oli pitkä, vaalea porilainen seurassaan ja tutulla rovaniemeläisellä muurarilla joka puolelta mukavasti kumpuileva mummeli Heinolasta. Meidän Veitservasan porukka piti kiltin illan. Mika tuli Salosta lomalle ja käväisi. Meni sitten Kaavilaisen työmaalle yöksi. Oli illasta hotellilla hänkin, mutta tapansa mukaisesti hiljaisena istuksi vain tiskillä.

Ajattelen turistisakkia jota etelästä tänne valuu. Päivällä jonottavat rinnehisseihin ja illat ravintoloiden sisäänkäynneillä ja baaritiskeillä josta heidän ratkiriemunsa kliimaksiin repeää. Juhlien jälkeen horjuvat taksijonoissa eikä kukaan aamulla ole varma, kenenkä vierestä heräjää; tasa-arvo toteutuu tunturissa. Jos joku tänä päivänä äyskähtää, että "te miehet kun olette semmosia..." niin voinee sanoa vastaan, ettei se onnistuisi ellei olisi myös naisia jotka ovat "semmoisia..."

Pe 6.4.1990 klo 18

Sepä kävi äkkiä! Siis koko porukan irtisanominen. Tuli riitaa Kantasen kanssa kun se ei ole palkkoja maksanut niillekään, joilla tehtyjä tunteja on. Ja kun yks sun toinen sille soitteli, niin se ilmoitti sähkömies Yrjön välityksellä, että kaikki keräävät kamppeensa ja häipyvät.

Työmaan loppua uumoiltiin porukassa jo kuukausi sitten kun rakennustarkastuksen tekivät ja valmiusasteen paperille panivat: Kantanen kautta Majasirkat Oy ("Sijamarkat" perkele!) sai KERA:n kehitysaluemiljoonat tililleen ja homma seis. Keplotteluahan tämä on ollutkin, ei työnjohtoa, ei minkäänlaista valvontaa kunhan vain jotenkin homma eteni. Nyt sitten jäävät palkat ja 8:lta kuukaudelta kertyneet lomarahat sisään ja niistä joutuu varmasti käräjöimään. Vituttaa. Lähetään nyt sitten kaikki laijasta lukien ryyppäämään!

Ma 9.4.1990 klo 04 Iisalmi

Olo on kuin olisin telineiltä pudonnut. Eilenaamulla, kun oli pakattu Eskon peräkärryyn työkalumme, lähdettiin ajamaan päin lumimyräkkää jota riitti koko matkalle. Vein Eskon Suonenjoelle ja ajoin samoin silmin takaisinpäin tänne Iisalmeen. Lapinlahdella pyryn seassa huitoi tyttönen kinnaskädellään ja kun otin sen kyytiin, se hädissään parahti: "Äkkiä, äkkiä, ne tulleevat kohta perässä..." Kyselin, että mitkä "ne", mutta se vain toljotti kaljaisesti. Neuvoi kuitenkin siinä kylällä omakotitalon jonka kohdalle jäi.

Tuli jälleen liki 900 kilometriä mittariin. Ei tämmöisessä mitään mieltä ole.

Keittelin kahvit, katselin kun tyttäret huokuvat lastenhuoneessa. Satu vähän havahtui kun kävin sängyn vieressä ja kohensin peittoa. On epilepsia ravistellut taas; tyyny veressä. Miten päin minä nyt unesta kiinni saan? Pitäisi saada soittaa jonnekin, mutta kenelle tähän aikaan?

Pääsiäisen kärsimysnäytelmä alkaa.

Su 22.4.1990 klo 15.45 Iisalmi

Kävin alhaalla, ihan kellarissa saakka. Mutta osasipa ulosottomies sinnekin ja piti vajota vieläkin alemma. Aika kovasti nyt pystyssä joka suuntaan kun karhut lähtivät yksissätuumin liikkeelle. Eipä näitä selitellä osaa edes itselleen. Lukuja voi esittää, mutta lukujen takusia ei. Ei syitä, miksi lukuja viivojen alle syntyy. Ne ovat pitkiä prosesseja ihan kuin ihmisten sairastumisetkin.

Ti 24.4.1990 klo 11

Kävin toimeentuloluukulla. Virkailija sanoi, ettei mitään heiltä anneta koska minulla kerta palkkasaatavia on. Ei sitä kiinnostanut katsoa ulosottomiehen laskelmiakaan.  Ei ottanut kuuleviin korviin kun selitin, että kuolta keretään ennen kuin konkurssipesästä tai palkkaturvasta saamisiaan voi kuitata; se prosessi kestää puolesta vuodesta vuoteen. Enemmänkin jos oikein vittumaiseksi menee.

Minkäs teet? Käyn paskalla seuraavan kerran sen toimiston eteiseen ja hirtän itseni ovenripaan.

Klo 13

Virtanen soitti Suonenjoelta. Sanoi, että ompelimonlaajennus pitäsi hänelle tehdä, että joko huomenna tulen? Sanoin, että laita rahaa bensaan niin tulen heti kun saan täällä kotona vähän asioita jollekin tolalle. "100 mk:aa tunti kaikkine kuluineen, pimeänä!" töksäytin lopuksi.

Klo 23.30 Siilinjärvi

Virtanen pani pikana rahaa Postiin päivällä ja ajoin tänne äidin luo. Menen tästä aamuksi Suonenjoelle myskämään. Pyysin äitiä, että jos se jaksaisi käydä Iisalmessa tyttöjä katsomassa jossakin välissä.

Tuli poliisilaitokselta aikavaraus komisarion pakeille kolmen ylinopeussakon vuoksi; kortin aikovat riipiä kuivumaan. Sekin vielä kaiken päälle! Kaikkien tekemisteni lopputulos on pimeään putoaminen; saisipa tämän ihmisen mielestä röntgenkuvan nyt.

Ke 25.4.1990 Suonenjoki klo 22.30

Tässä vierashuoneessa on aika viileää.

Virtasella on iso, kivinen talo, valkeaksi rapattu. Taloa asuttaa hänen lisäksi vaimo ja poika ja sen aika tuhdissa kunnossa oleva tyttöystävä. Itse Virtanen on karvainen, hyvin lihava nahkatakkikauppias. Vaimo ompelee niitä takkeja. Kerran ostin tältä mieheltä mustan takin, mutta siitä repesivät heti taskujensuut: toin sen takuuseen korjattavaksi. Takki maksoi yli 2000 mk:aa.

Tämä päivä meni melkein suunnitellessa. Rakennuslupapiirustuksissa ei ollut kuin julkkari ja mitat pohjasta. Tein kuitenkin linjapukit ja tasoittelin anturavalujen sijat, leikkelin tyroksit sekä purin pariovet ja karmit pois koska laajennus tulee sen kohdalle; ompelimo sijaitsee talon alkuperäisessä, tilavassa autotallissa. Rutaisen huomenna laudoitukset ja raudoitukset ja varmaan illasta jo valetaan. Jospa tuosta pojasta olisi siihen avuksi räpinkuuntelun lomassa; nurkalla sen tojotansaatanan takakontti jumpsaa kuin kompressori yrittäisi käyntiinlähtöä onnistumatta siinä.

To 26.4.1990 Suonenjoki klo 23.30

Eskon luona kävin saunomassa kun se on ihan tässä naapurissa. Eskolla oli toraa Kirstin kanssa. Niillä on samanikäiset tytär ja poika kuin minulla tyttäret. Eskollakin jo töitä pukkaa niin, ettei ehdi kuin kääntyä kotona ja on taas menossa. Siitä Kirsti natkuttaa ja Esko puistelee takaisin.

Virtasen työmaalla laudoitus raudoituksineen on valmis, mutta betonia ei alettu enää myöhäillasta tekemään. Aamulla sitten. Nyt olen niin väsy, että en jaksa tätä vihkoa sulkea ja kynää laittaa sen väliin.

Ma 30.4.1990 Suonenjoki klo 21

Huh huh. Kovat päivät takana; joka päivä vähintään 12 tuntia vasaranvarressa. Huomenna vappu, mennään kohta Virtasen mökille saunomaan ja juomaan kaljaa. Isäntä tarjoaa. Uusia laskuja on tullut kotiin ulosottomiehen kautta yli kymppitonnin verran entisten päälle. Virtasella tienatut rahat ovat tarpeeseen, mutta ei niillä velat lyhene. Ensi viikolla se komisarion luona käynti...

Laajennushomma jo säänsuojassa. Eristän ja levytän vielä sisältä niin on yksi homma taas minulta maailmassa vähempänä.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Maaliskuu 1990

(Kuva: Poromies ja keikkatyöläinen -ei päiväkirjanpitäjä-)

Pe 2.3.1990 klo 02 Veitservasa, Kittilä

Olen yksin nyt. Kaikki muut lantalaiset häipyivät jo eilen alamaihin (Roopekin!). Ryyppyporukka olisi voinut jäädä kyllä paikkaamaan tekosiensa summia.  Jamani olen ennustanut; väsynyt kaikkeen. Tunturien yllä lepää musta, musta taivas. Tai sitten kuvittelen vain.

Panin postiin laskelmat viimeisistä työtunneista ja vein muidenkin kuoret samalla. Soitin Kantaselle, että laittaa rahat mahdollisimman joutuin tulemaan. Pitäisi liki 15 tuhatta puolipäivärahoineen tulla. Kantasen maksamat lounaat kuittaavat täydestä puolet. Minulta ja Eskolta menee verot ja vastuut, mutta kaikilta täällä ei. Mikkoeläkeläinen ainakin on pimeä mies, ja sähkäri. Tane ei tunnusta olevansa ja Roopesta kukaan ei selvää ota.

Su 4.3.1990 klo 23

Esko tuli, Vote jäi sille tielleen. Oli auennut uusi työmaa lähempää Kuopiossa, toisia ei näy. Lunta on tullut kymmeniä senttejä, höttöä. Tänään aurasin traktorikaivurin etukauhalla pihateitä ja parkkipaikkoja. Kaivoin uuden montun paskahuussille ja nostin koneella liinojen avulla sen siihen, jäi vähän köntsälleen. Parin kuukauden jäätyneen miespaskatornin sysin nurin ja kauhoin mursketta päälle. Kaipa se kohta alakerran sisävessakin toimii kunhan Esko siihen vaiheeseen kerkeää. Sisällä listoitin alakerran kylppärin ja asensin oven siihen. Levytin, paklasin ja maalailin käytävien seiniä. En ole käynyt missään, vähän mietiskellyt, lukenut ja kirjoitellut. Ollut synkkänä.

Jokunen puhelu ulkomaailmaan. Iisalmi maksaa: panin viime viikolla postin kautta valtakirjan ja kuititonta rahaa 12500 mk H:lle että hoitaa asiat. Tampereenkin yhden keskeneräisen jutun. Postipankki lupasi ensin velkaa syntien maksuun ja nyt se peruu. Pitää pankkia vaihtaa. Yhteiskuntaa syvällä lamalla uhkailevat; huijareiden ja täysroistojen kulta-aikaa ne murrokset aina.

Anopille soitin, mutta se ei usko, että tyttärensä olisi mieleltään menossa vikaan. Käly soitti kohta takaisin ja aloitti: "Saatanan huoripukki, juoppo mulukku! Satuako hulluksi väität! Sinun syysi jos on..." ...löin luurin korvaan. Ajattelin, että jos suostuisivat tunnistamaan sen mikä näkyy, voisivat HE huolehtia enkä vierasta tarvitsisi vaivata... Anopin nyt jotenkin ymmärtää, onhan hänellä jo ikää ja kova elämä takana. Onneksi oma äiti on vielä taustalla. Ei sekään helpolla ole koskaan päässyt, mutta on se kokemastaan myös ymmärrystä elämäänsä ammentanut. Jotkut katkeroituvat, jotkut eivät. Kuinkahan mulle, saatanan huoripukille käy? Taidan taittua kohta.

Pe 9.3.1990 klo 18.45

Iltapäivällä Minna ajoi motellin pihaan vihreällä Samuraillaan. Yläkerran "kottaraisesta", jota olin myykittämässä, katselin pitkätukkaa kun se kiersi mökin, Roopen parakin ja Yrjön asuntoauton kautta, pyyhkäisi kintaallaan autoni tuulilasilta lunta ja vasta sitten tuli työmaamme alaovelle. Ravintolasalissa M puhui Eskon kanssa ja kolisteli sitten portaikkoon. Nosteli pitkiä sääriään rojujen ylitse ja harppoi luokseni, käänsi villakintaskädellään kasvojani ja sanoi, että olethan sinä hengissä vielä. "Tulin kun sua ei ole näkynyt tanssuissa etkä vastaa puhelimeen." Mentiin pönkääni jossa pikkuradio soitti "...lähde kanssani tanssiin tyttö pieni kuule laulua rantamainingin voihan tieni olla myös sun tiesi kunhan maailmalta palaan takaisin..." 

Heitin työhaalarit nurkkaan ja tein litviikkiä viikostani. Itkin. M piteli eikä päästänyt ennen kuin olin tyhjä. Äsken hän lähti. Lupasin tulla perässä Levihotellille tanssittamaan. Nyt on hyvin hauras olo.

Ti 13.3.1990 klo 21

Tane, Mikko ja Roope tekevät kuin hullut töitä. Taitaa huono omatunto painaa. Roope tarvitsee silti sen kaljakorillisen päiväänsä kohti. Toinen Tane oli jäänyt Pertunmaalle eikä tule takaisin. Vielä onnettomamman juopon, Villen raahasivat Pieksämäeltä tullessaan. Yrjö jykertää sähköjohtojensa kanssa niin hitaasti, ettei muiden perässä pysy, tai oikeastaan hänen tulisi mennä rasioineen edellä.

Talvisodan verityöt päättyivät tasan 50 vuotta sitten. Sen sodan nimiin on kirjoitettu kirjoja ja dokumentteja, tehtailtu näytelmiä ja elokuvia; yhdestäkään niistä en pidä. Mielessäni tulta ottamattomia ovat laulutkin joita veritöistä laativat. Ei niitä juuri balladeiksi voi kutsua. Sota ei ole ihannoivasti mahtipontisen laulun arvoinen.

Su 18.3.1990 klo 05

Hurlumia. Soitin perjantaina Saaralle ja sanoin hyvästit; moneskohan irtiotto lie? Hotellilla sotkeennuin Kevolta lomilla olevan Tuulan kanssa urakoitisija Levinheimon vierashuoneeseen yöksi. Eilenillalla jälleen hotellilla ja vasta äsken tulin eräältä kelohuvilalta tänne. Joku humalainen nuorukainen ajoi uutta Volvoa ja etuistuimella veteli pahanhajuisia pikkusikareita sen tyttöystävä. Asutin takapenkkiä helsinkiläisen turistinaisen kanssa. Onneksi eivät pyrkineet jäämään tänne. Ei minun psyykeni tämmöistäkään kestä! Rytmihäiriöitä jo.

Ti 20.3.1990 klo 19

Olin lasaretissa pari päivää. Meni rytmit sekaisin ja pulssi putosi 28:aan. Pysyi samana sydänfilmissä kauan vaikka adrenaliinia suoneen laittoivat. Naislääkäri piteli ranteesta ja oli jo soittamassa kyytiä Ouluun kun pulssi alkoi jyskyttää lujempaa. Sitten ne huolehtivat vähän liikaakin olostani. Lääkäri kirjoitti lähetettä Iisalmen terveyskeskukseen vaikka sanoin sille, etten minä ihan heti sinne voi lähteä. Tuo lämminhenkinen lääkäri katsoi minua tiukasti silmiin ja kysyi, että mikäs miehen mielen laita on? Sanoin, että olen ihan rikki, puhki. Hän sanoi hoitavansa muutaman muun potilaan ja tulee sitten kyselemään tarkemmin.

Tunnin-parin päästä lääkäri ravisteli olkapäästä koska olin nukahtanut. Se vei minut vastaanottohuoneeseensa. Kerroin kun kyseli, mikä minulla sekä kotona on tilanne, uskalsin sanoa senkin, että haudoin itsemurhaakin joku aika sitten. Lääkäri kysyi, pitäisikö heidän ottaa näidenkin tiimoilta yhteyttä Iisalmeen. Kielsin, sanoin hoitavani tilannetta omalla tavallani. Kun kerroin, että olen erään tuttavan pyytänyt huolehtimaan karkeimmista arkiasioista siellä niin lääkäri kummasteli, että millaistahan se semmoinen asioiden hoito lie. Yritin kertoa tarkemmin, mutta on se niin vaikea solmu, ettei sitä kenenkään kanssa auki saa. Alkaa vain palaa kurkkuun nostamaan. Tarjosi lähetettä psykologille ja ehdotti myös mielialalääkitystä, mutta kieltäydyin molemmista. Sanoin, ettei kahta lääkittävää samaan perheeseen mahdu. Tuo mukava lääkäri pani vastaanottoajan ensiviikolle ja sanoi, että jutellaan vielä asiasta. Kätteli lämpimästi kun poistuin käytävään. Hyvä ettei halannut.

Ke 21.3.1990 klo 09

Yngve lähetti kortin Tampereelta. Kysyi siinä, tulisinko ensi lauantaina Saarenkylään humpalle kun hän on jälleen maisemissa? Puhelinnumeron oli piirtänyt johon voin soittaa perjantaina.

Nyt olen ottanut lunkisti. Töitä kuitenkin tehnyt ja koettanut koota itseäni. Kotiin olen ollut yhteydessä ja jutellut tyttärien kanssa sen verran kuin alta kymmenvuotiaat jaksavat. Satukaan ei kuulostanut yhtään hullummalta. H:lle soitin myös. Sanoi hänkin, ettei siellä hätää ole, että "rauhoita vain mielesi" kun kerroin lasarettireissustani. Oli saanut rahat ja niistä tähteenä vielä parisen tonnia. Sanoin, että laittaa kuitit suljettuun kuoreen ja vie meille ja pidättää itselleen sopivan summan vaivanpalkkaa. Minna soitti ja pyysi illaksi Leville. Lupasin tulla.

To 22.3.1990 klo 05.30

Tulin äsken M:n luota. Kuuntelin päin lumentuprakkaa ajaessani kasetilta Tapani Perttua. Jäi korvaan soimaan: "En hoitoo saa, en hoitoo saa tähän tuskaan kuitenkaan..."

Pe 23.3.1990 klo 19

Elämä on hajanaisia pätkiä sieltä täältä. Elämä on muutamia muistettavia ihmisiä matkan varrelta. Elämän sijainti ON muutama tuuma ennen hautaan kaatumista.

Su 25.3.1990 klo 19

Mietiskelen tämän työmaan asioita. Kantasen Tapanilla, pieksämäkeläisellä linjaliikenteen harjoittajalla joka tätä Majasirkat-projektia tänne on ollut suunnittelemassa ja kustantamassa, ei ole rehellisen yrittäjän aikeet motellin "tulevaisuuden" suhteen. Kunhan KERA:n ensimmäiset miljoonat tilille kilisevät, homma loppuu. Koko juttu on haissut jo kauan märänneelle. On tästä täällä puhuttu. Saisimme vain omat palkkamme pois. Täytyy pitää varansa ja vaikka ennakkoa pyydellä...

Eilenillalla ajelin Rovaniemelle. Y:n kanssa humpalsin hikipäin koko illan ja sitten Kulpinrannassa vaihdettiin kuulumiset juurmutia myöten. Ei mene kauaa kun se nainen itsensä Ranskasta löytää. Minä jään syntisine nahkoineni edelleen samojen rajojen aitaamaksi. Mutta Y:lle toivotin maailmanhalauksen verran hyvää kaikkea elämäänsä.

Ke 28.3.1990 klo 23.30

Aamupäivällä kävin vastaanotolla. Lääkäri oli varannut aikaa reilusti, mutta meni se silti ylitse kun keskusteltiin tilanteestani. Aika halki itseni sain puhutuksi. Naiselle tälläkin kertaa, mutta joka katseli minua käsivarrenmitan päästä ammattinsa suomin opein. Käynti oli iso helpotus vaikka tiedän, ettei se poista  ongelmiani. Kun menen Iisalmeen, minua odottaa siellä lähete sydäntutkimuksiin. Psykologille menosta kieltäydyin jälleen. Kerroin, että pelkään joutuvani vaimoni takia muutenkin lähiaikoina niiden kanssa tekemisiin, että koetan jaksaa omin avuin. Jälleen tämä hyvä ihminen lähtiessäni silmiin katsoen kätteli lämpimästi. Sanoikin jotain sisälläni olevista voimista jotka minun vain täytyy löytää... Joku aina välittää, oli sellainen tunne kun sieltä poistuin.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Helmikuu 1990

 http://www.youtube.com/watch?v=DG3bq3gpwAI

La 3.2.1990 klo 03.15 Veitservasa

Jutteluyö Kittilässä. Tuprutti vähän lunta tullessa. Kettu vinttasi tiellä ympyrää Immeljärven kohdalla josta alkavat Levin katuvalot. Olisiko hiirtä yrittänyt kiinni. Vauhtini oli niin hiljainen, ettei repolainen jäänyt alle. Siihen se penkalle hyppäsi katselemaan kun ohitse liruttelin.

Klo 19

Työpäivä takana vaikka lauantai onkin. Toiset lähtivät Matkailumajalle syömään. Halusin jäädä yksikseni. Olin nukkuvinani kun ulos kolistelivat. Pelkojen pelkään saapuvan taas. Lapsena pelot olivat suuria, karvaisia pörröpalloja jotka vyöryivät unessa kohti vaikka itse olin niiden sisällä. Nyt pelot ovat kuin sirkkelinteriä jotka sahaavat unienminältä koipia poikki, tai toisinaan vievät jatulintarhoihinsa eksymään. Mietin joskus, kauhun ollessa korkeimmissa sfääreissään, itsemurhaan päätyneitä tovereitani, että ovatko he kokeneet samanlaisia tunnetiloja. Lisäksi tuo, että ihminen pelkää jo pelkoja...

Su 4.2.1990 klo 02.30

Heräsin puhelimen pärinään. Heli soitti. Nuoren ihmisen huolia hänellä, mutta sanoja selkeään ilmaisuun puuttui. Itkustaan ymmärsin kyllä. Puhuin rauhoittavasti. Pyysi tulemaan Kittilän kirkolle, mutta sitten kuitenkin, että "elä sie tuukhan, pärjhään mie". Sen kaveri on mustasukkainen, viimeksi kun nähtiin, oli Helillä musta silmä.

Illasta oli melkein vesikeli, nyt kiristelevät jo kylmänhampaat hirsissä. Lämpöpuhallin jauhaa täysillä, mutta silti lykkää kuuraa oven- ja ikkunoiden pieliin. Ei tämä kämppä mikään talviasuttava ole. Esko kuorsaa nukkumaparvemme viereisellä petillä. Tane ja kumppanit pikkuhuoneessa alhaalla. Laitettiin verhot sänkyjen eteen katosta roikkumaan, mutta eihän tässä yksityisyyttä ole...

Koskee käsiin.

Klo 04.00

Unenkeiju jättänyt minut valveille. Jäin pohtimaan puhelua, pikkuista Heliä jota kaverinsa nyrkein mykyttää. Sitten puoliväkisin naipi. Minkä hurjille voi? Yö ei ole hellä Lapissa koskaan; Unkarin pustalle tai Kreikkaan sijoittuvan laulun kertosäe tuli mieleeni. Missä olisivat täällä kasvaneet miehet helliksi oppineet? Lauluissaankin kerrotaan, kuinka  pedot julmat vie porotokan rauhan, pyssy kourassa niitä tappamaan hän käy. Kun sieltä palajaa, joku Shemeikka on tunturinjuuren tytön vienyt ja silti; "aina palaan mä tunturinjuureen, häntä sieltä löydä vain en...". Miksi ei mene toisen tunturin juureen jossa toisia tyttöjä läjäpäin on?

Kävin ulkona, katselin taivaalle jossa Muonion puoleisella taivaalla tähdet tuikkivat pimeässä. Toisessa suunnassa, kymmenen kilometrin päässä Levi hiutii vuorokaudet läpeensä tykkilunta ja rinteiden valot vievät yötaivaan rauhan.

Klo 11 Ylläksellä, rinneravintola

On sunnuntai ja pidämme vapaapäivän. Yöllinen valvominen ei siis haittaa. Eskon naapuri Suonenjoelta tuli käymään ja ajelimme sen Scorpiolla tänne. Ne menivät rinteeseen, minä en osaa, en uskalla lasketella; en näe siinä mitään mieltä, että edes opettelisin. Mietin Helin puhelua, ja hereille säpsäytteleviä unia, joiden kaikkia rosokaaria en muista. Luen P.S:n Nuoruuden päiväkirjaa, mistähän kirja matkaani tempautui? Kirja on joskus kuin viinapullo, ei aina muista, mistä se käsiin löytyi. Tokka tyylikkäisiin lasketteluasuihin pukeutuneita turisteja ihmettelee nurkkaan käpertyjää joka kirjoittaa, lukee ja mietiskelee. Näkevätköhän ne kuitenkaan omilta väreiltään yhtään mitään?

Jos olisi minunkin kohdalleni siliämmät tiet ja jalkoihin palkeenkielettömät saappaat sattuneet, en ehkä tässä murehtisi.

Ma 5.2.1990 klo 21

Niska kipeä. Tein yläkerran koolauksia, leikkelin tuulensuojia ja eristeitä kattotuolien väleihin ja niittailin höyrysulkuja. Huomenna alan sisäkattojen paneloinnin käytävillä. Perkeleen kylmää tehdä töitä, mutta ei auta pakkaspäiviä pitää. Lämpöjä ei saada vielä aikoihin päälle muualle kuin sähköpattereilla yläkerran huoneisiin joissa kohta pintoja myöten valmista. Ehkä muutan yhteen niistä täältä rötinän seasta. Saara soitti. Arveli ensi kuussa pääsevänsä lomallaan tänne. Soitin kotiin, siellä asiat ennallaan. Äiti oli huolehtinut muutaman jutun ja rahaakin tyrkännyt vaikka kyllähän minäkin sitä täällä koko ajan olen saamassa. Meillä on isot velat niskassa kun meni vituiksi ne yrittämiset.

Ke 7.2.1990 klo 01.30

Käärin eilen vuoteeni pihanperän mökistä asettuakseni motellihuoneeseen. Asensin ensin huoneen oven lopullisesti paikoilleen, listoitin sen ja ikkunanpielet sekä lattian- ja laipion rajat ja tekaisin pukkisängyn johon patjan nakkasin. Tämä on luksusta porukkamajoitukseen verrattuna. Puhelimenjohtokin ujutettiin alakerran keskuksesta tänne. Työmaalla on yksi yhteinen kannettava Ericson, mutta sillä kai on niin kallista soitella, ettei sitä juuri käyttöön oteta. Alkoivat toiset seurata esimerkkiä ja laittelevat muita huoneita pikavauhtia asunnoikseen.

Olin illan Eskon kanssa Kittilähotellin naistentansseissa ja tullessa Levillä. Tanssilattialla H, M ja J veivät minua kuin rietasta kollia mielensä mukaan. Heli oli kunnossa, hori kyllä aikasten paljon kaljaa ja sanoi minulle lähtiessäni, että ensi viikonloppuna olisi yksin. "Postineiti" olisi halunnut tyrkkäytyä kyytiin, mutta sanoin, että autossa on täyttä. Minua hän ei kutkuta vaikka isotissinen ja väljälanteinen onkin, ja tanssii kohtalaisesti. Jokin synnynnäinen lahovika sitä vaivaa ja suuhun kyselemättä työntyy. Nimitys Postineiti johtuu muusta, kuin siitä, että hän postin palveluksessa olisi.

Mitäs minusta isona tulee jos minusta mitään ei tule?

To 8.2.1990 klo 01

Pientä tämä kaikki Kiinan rinnalla, asukasluku siellä nyt 11,1 miljardia.

Kalottisonniksi ovat alkaneet vaineksia minua. Nyt olen suojassa roolini takana ja voin itkeä itkuni eikä kukaan tajua, mikä yksinäinen orporaukka erotusaidan kirnussa nyyhkää. Täältä voin myös tarkkailla maailmaa puuttumatta puhein mihinkään vakavaan koska ei puheilla mitään merkitystä kuitenkaan ole.

Elämällä olisi henkilökohtaista kysyttävää, mutta aina väistän ja olen kiirehtivinäni toisaalle.

Huomenna menen Muonioon jossa korjautan Samarasta laturin. Siellä on paja, jossa vielä kollektoreita ja akseleita sorvaavavt eikä uutta tarvitse ostaa. Lähden sieltä tulon jälkeen kotia kohti viikonlopuksi, Esko lähtee kyytiin; tulee sitten omalla autollaan takaisin.

Klo 16

Tulin Muoniosta. En muistanut, että minulla on haulikko syksyisiltä metsästysjäljiltään takakontissa kun autonkorjauksen jälkeen tein mutkan rajan ylitse Ruotsin puolelle. Meinasin, että ajan Pajalantietä Kolariin ja sieltä Kittilään, mutta olisi tullut turha 200 km:n mutka, ja tie Ruotsin puolella oli polanteinen. Tullissa viittasivat vain rukkasella kun eestaas siitä hilipasin. Laturin korjaus maksoi 50 mk, uusi laturi yli 300. Lähetään yötäpäin Savoon. Tuleepi tälle vrk:lle kilometrejä: Muonion mutka 100 km, Esko Suonenjoelle 730 km ja sieltä takaisinpäin Iisalmeen reilu 100 km.

Ma 12.2.1990 klo 11 Veitservasa

Oikeasti osoite tänne on Kähärän th:n postilaatikko. Taitaa yksi vanha savu olla jänkää kohden työntyvän tien päässä, joskus olen nähnyt vanhan miehen tienvarressa postia hakemassa. Nuorta mäntykangasta tien kahtapuolen tässä on ja ihmetellä pitää, miksi se on motellitontiksi valikoitunut. Halpa varmaan, ja jotakuinkin syrjässä jos Kantasella (isännällä) joitain konnuuksia mielessä lie. Vähän on semmoinen tuntuma kun rakennustouhujaan mietin.

Viikonloppu meni kotona Iisalmessa. Kävin myös Siilinjärvellä äidin luona. Vuokraisännän kanssa tehtiin keittiöremontti, että se siitä vapaasta. Pörsänmäkeläinen on nuuka mies, ei meinannut vuokranalennusta parilta kuukaudelta palkakseni luvata. Kalakukkoja tuomisenani muutamat. Suoma ne leipoi Iisalmessa. Yksi on Alakittilään Kurpalle, yksi työporukalle ja yksi Marja-Liisalle. Varmaan pitää käydä avittamassa syömisessä. Satu parempana. Lääkitystä rukanneet ja kohtaukset jääneet pieniksi, mielikin kohentunut, mutta vatsa vaivaa. On jo opiskelut aloittanut jälleen. Tyttäret ihan virkeinä ja touhuissaan, mutta vaistoan kaikenlaista heidän pienistä mielistään erittyväksi. H:n haltuun paljon vastuita. Se maksaa, mutta minkäs teet?

Radiossa puhetta viime vuonna vapautetusta Nelson Mandelasta. Pitkään ne kaltereiden takana häntä pitivätkin. Hidas on maailmanmylly kun ihmisoikeuksista kättä väännetään vaikka yksilön itsensä ikä on niin kovin lyhyt.

To 15.2.1990 klo 11 ruokatunti

Krapula.

Millaisen runon haluaisit kuulla, rakkaani? Tuommoinen kysymys aamulla ensimäisenä päässä. En muista, kenestä unta näin.

Päänjyskytyksestä huolimatta olen paukuttanut yläkerran käytävien katot tänä aamuna lopullisesti umpeen, iltapäivä menee listoittaessa. Ehkä jää vielä huomiseksikin kun on muutama hidas mutka; porraskuilun kohta erikoisesti.

Tane ja Mikko laatoittavat pesutiloja alhaalla ja Esko koplaa putkitöitä. Roope yrittää veljensä kanssa saada piipun- ja takanmuuraukset loppuun. Kaljaa heillä kuluu korillinen päivässä. Varsinkin Roopella. Vote lyö runkoa ulkokuistiin vaikka pakkasta ainakin 25. Rivakka nuori mies.

Minun pitäisi kaivurin puikkoihin joku päivä hypätä. Sulatusmatto on höyrynnyt viemärikaivannon päällä monta vuorokautta, mutta kaivurikuskia ei Pieksämäeltä lähettäneet kun syksyinen Kumma-Matti poistui Tervoon. No, olenhan minä sellaistakin hommaa joskus tehnyt. Tapsa ajoi muutaman kasetillisen Pöntsöstä mursketta takapihalle, mutta kohta läjä niin jäässä, ettei pikkuisella kaivurilla lohkea.

Keittiön, ravintolasalin ja eteisen hiekkatasoitukset on tehty, puuttuu vain betoniverkko ja korot niin voisi niihinkin sipaista roskavalut jo. Saapi Roope alkaa tasoitemieheksi siihen hommaan. Esko hitsasi  nurkissa pyörineen saunankiukaan poiston sisäpiippuun ja siinä on poltettu tulia lisälämmönlähteeksi. Paskahuussissa jäinen torni perseeseen ylettyy.

Pe 16.2.1990 klo 23

Lopetettiin työt puoli tuntia sitten. Leville vielä kerkiää humpaltamaan.

Ma 19.2.1990 klo 19.30

istuivat ringissä
sanoivat vihaavansa
maailmaa
taivasta: kuuta ja tähtiä sen
viha elättää heidät

Melkoinen viikonloppu töineen ja muine rymistelyineen takana. Hengissä selvisivät kovemmatkin juopot. Eilen Tane ja Mikko hilasi kyliltä jonkun poromiehen viihdykkeekseen; tarinoimhan hoon päältä. Mies sai sydänkohtauksen, meni ihan siniseksi jo, mutta Mikko kaatoi sen kurkkuun vodkaa niin virkosi. Sanoin soittavani auton sille, mutta ei se halunnut lähteä: "Ilimaset tirmholit kerta tarjothan niin mie en lähe vaikka tappasi!"

Lauantai-iltana töiden jälkeen mentiin kylpylään. Turkkilaisen höyryissä Mikkokuvatus änkesi kahden naisen väliin ja työnsi väkisin kouransa toisen haaroihin. Sen saatanan seurassa en lähde enää yhtään mihinkään.

Häivyin sitten kaavilaisen kanssa hotellille. Se kirvesmies tuli tutuksi kun opastettiin rantasalmelainen hirsirekka sen työmaalle Rakkaan. Tanssihommat tutuin kuvioin ja vain muutamaa uutta turistinaista tanssitin. Erään tutun vierestä heräsin.

Ti 20.2.1990 klo 03.20

Kittilähotellissa kävin. Istuin sen jälkeen Helin keittiössä. Parikymppinen ja jo nyt kovin suurilta kuulostavat  elämisenpalaset joita yrittää nieleksiä. Sanoin sille, että potkaisee menemään sen pojanrutjakkeen tai lähtee itse maailmaa katselemaan. Siinä ramppasi muutakin sakkia kaljaa jääkaapista noutamassa ja livahdin sopivassa rakosessa tieheni.

Ke 21.2.1990 klo 03.30

Kolistelivat ryyppäämään yltyneet toverit minutkin  hereille. Mikkosaatana yrkäili taas tappelemaan, mutta Tane painoi sen tuoliinsa ja istui syliin. Minulle sähisi sieltä Tanen takaa kuin pahainen kakara. Vituttaa kai se, kun ei osaa ihmisten ilmoilla käyttäytyä.

Kirjoitan nyt pari kirjettä kerta olen hereillä.

Klo 23.30

Lopetimme Eskon ja Voten kanssa hommat vasta nyt. Koetimme saada vettä nousemaan porakaivosta varaajiin ja verkostoon, mutta ei onnistuttu. Mikä lie 150 metrin reiän pohjalla tilanne? Kun kaivelin sulaneita maita väljätappisella kaivurilla niin sen kauha heilahti motellin hirsinurkkaan. Puuta lohkesi iso palanen.

Toiset ovat ryypänneet koko päivän. Yhtään vasaraniskua heidän tahoiltaan ei ole kuulunut. Roope ihan onneton, mutta Tane ei kuin myhäilee vaikka kaataisi kossua kuinka naamanreiästään. Mikkopaskiainen nukahtelee ja murisee, ei paljoa tuolistaan liikahtele. Pelaavat korttia kaiken aikaa.

Pieksämäeltä tuli rekkakuorma kipsilevyjä ja muuta kamaa. Kuorman purin Voten kanssa kun rekan nahkatakkikuski alkoi ryystämään korttiringissä viinaa.

To 22.2.1990 klo 12

Olisiko pitänyt sittenkin lähteä sinne Saloon josta Mika soitti pari viikkoa sitten? Sinne olisi ollut lyhempi matkakin. Paskiaiset täällä vain ryyppäävät, hommat ovat jakamattomia ja järjestys sekaisin. Heikinraudasta eivät enää myy rakennustarvikkeita ja se on merkki maksujen myöhästymisestä. Epäily heräsi siinäkin, kun Sirkankaupasta ei enää sopimuksemme mukaisesti piikkiin voi ruokaa ostaa ja ruokailupaikka vaihtui Hullusta Porosta Matkailumajalle. Lopun enteitä Majasirkat Oy:lle? Entä työmiesten palkat? Toistaiseksi rahat ovat tilille ilmoitettujen tuntien mukaisesti tulleet, mutta varppeillaan saapi olla. KERA:n rahoja isäntä odottelee, mutta eihän se niitä saa kuin valmistumisasteen mukaisesti.

Pe 23.2.1990 klo 04.30

Sirkantähdessä torstain naistentansseissa. M:n ja J:n kanssa tanssin koko illan, joku vieraampikin kerkesi hakea parille tangolle. Minna kyseli, että onko jotain sattunut kun olen niin surullinen. Kerroin työmaan oloista, kotiasioista, naisjutuistani ja mistähän kaikesta ehdinkään. Sanoin silleenkin, että ainahan minä surullinen olen, mutta harvat sen huomaavat. Halasivat ja pussailivat molemmat kun vein heidät Kittilän majapaikkaansa. Juotiin kahvit siellä ja ottivat valokuvia. Nämä tytöt eivät viinaan koske. Olisin voinut jäädäkin, mutta sanoin olevani levoton nukkuja naisseurassa.

Su 25.2.1990 klo 23.30

Perjantaina pojat jatkoivat ryyppäämistään. Vote, Esko ja minä teimme työmme, mutta illalla tempauduin taipaleelle ja ajoin yhtäpötköä 500 kilometriä Saaran luokse. Saaran kanssa oltiin vain, laitettiin ruokia ja puhuttiin. Rakasteltiin paljon. Kun tulin tänne nyt illasta, niin näytti siltä, että korttirinki ryyppymeininkeineen oli täsmälleen samassa pisteessä kuin lähtiessäni. Vaikka hullulta ja moraalittomalta minunkin toimeni tuntuvat, niin silti en kadu koska vaihtoehtona olisi ollut samaan jamaan noiden kanssa jääminen. Tai noh, Levin humpallukset ja olisihan sitä kotiinkin voinut ajella...

Ti 27.2.1990 klo 24

Kävin iltaa istumassa Tapsan ja Seijan luona Kittilässä. Niiden pikkuiset pojat siinä myskätessään toivat omat lapset mieleeni. Pahan olon koska lyön laimin. Oma isänkaipuuni iski naamaan kuin nuija kun sen hoksasin. Viime viikonloppuisen ajeluni olisin tehnyt oikein ajamalla perheeni tykö. Sukupolvesta toiseen samoja virheitä monistetaan. Onkohan ne jotenkin koodistoomme ujuttautuneet?

Syitä olisi sytkäistä valtimot poikki. Näillä Pohjanperillä sellaisiin ratkaisuihin ovat nuoret miehet usein päätyneet. Puoletkaan heistä ei edes ole ymmärtänyt, että miksi. Luulen, että Lapin luonne on niin ehdoton. Se on myös asujiensa kohtalo. Minä savolainen  voin aina vähän narrata ja katsoa huomisenkin vaikka kuinka synkkiä ajatteleisin. Siihen eivät kaikki savolaisetkaan pysty.

To 1.3.1990 klo 05.30

Levillä koko ilta M:n kanssa tanssien. Sitten vein hänet Kittilän tuolle puolelle jossa halailua ja oleilua muutamat tunnit. Sieltä pois lähteminen oli vaikeaa, mutta piti tänne joksikin puoleksi tunniksi ehättää torkahtamaan. Itsensä suvaitseminen nyt on äärimäisen vaikeaa vaikka tällaisten iltojen jälkeen ei ainakaan kuolla halua.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tammikuu 1990


Ma 1.1.1990 klo 12 Veitservasa

Presidentti puhuu radiossa. Hys, kansa!

Vuodenvaihde nuljahti Rovaniemellä. Tapasin viimeviikkoisen Tuomarin Saarenkylässä. Käteltiin kun kaupungin yllä alkoi rätistä: "Hyvää loppuvuotta." "Kiitos, samoin." Yngven kanssa tanssin koko illan. Y on syntynyt Norjassa, mutta muuttanut äitinsä kanssa Rovaniemelle jo vauvana. Me tavattiin vuosi sitten Tampereella sattumalta ja sen jälkeen muutaman kerran muualla. Nyt sitten Roissa on nähty pari kertaa viime syksystä lähtien kun tulin tänne Kittilään. On sellainen ihminen, joka osaa huolta itsestään pitää ja ilo silmälle. Tanssien jälkeen vein Yngven Kulpinrantaan ja itse olin täällä 180 km:n päässä kämpillä kaheksalta aamulla. Leutoa.

Soitin kotiin. Tyttärillä ikävä, äiti parempana. Olivat mummilassa Siilissä olleet välipäivinä. Nyt on H:n varassa muutamat huolehtimiset.

Klo 23.45

Päivällä lueskelin ja mustetahroilla tätä vihkoa täplitin. Iltapäivästä Tepastossa Hatunpyörittäjää tapaamassa. Sillä on lämmin koti Ounasjoen törmällä. Joki ylitetään Hp:n talon kohdilta lossilla -Hp vastaa sen kulusta. Talveksi jäädytetty tieura oli polanteinen ja terävillä särmillä kun leutosi tässä välillä. Hp:n kanssa muisteltiin Roin aikoja 1981, saunottiin, syötiin kuivalihakeittoa. Emännän tekemä Lapinrieska ja kampanisut olivat erityisen hyviä. Kiersin tullessa  Puljun-Nunnasentietä melkein Enontekiölle ja Raekallion Pöntsön kautta pois: 260 km. Samarassa tankki nyt tyhjä. Ajellessani sydänalaa kouri kotiasiat jotka nyt sijaitsevat Iisalmessa. Satu sairastelee, tyttäret... jos olisin osannut, niin minullakin olisi jossain yhtä turvallinen koti kuin Tepaston lossivahdilla. Vai onko se osaamisesta kiinni? On ikävä, itkettää.

Ti 2.1.1990 klo 06

Pakastuu. Unessa lapsia, kerrostaloja, katuja, ihmisiä, tunteita, etsimistä, ikävää, pelkoa... Entäpä, jos ihminen kuoltuaan muuttuu unennäöksi toisten päihin?

Reino Paasilinnan liimaavat Ylen pääjohtajan tuolille tänään. Just haastattelivat radion uutisissa.

Roopenturri ei tule pois parakistaan. Alettaisiin töihin. Sillä oli jouluna hirttänyt juomaputki päälle kun se yksin tänne jäi. Tänään pitäisi tulla Kuopiosta pari timpuria lisävoimiksi. Putki-Esko tuo samalla rakennustarvikekuorman rekalla Pieksämäeltä. Tältä työmaalta puuttuu työnjohto, kunnolliset piirustukset ja tieto seuraavista vaiheista. Kokonainen motelli pitäisi kuitenkin tehdä. On tässä katto jo pään päällä, mutta sisällä ujeltavat vielä hyiset jänkäpuhurit ikkunattomista aukoista. Yläkerrassa vain ovat lävet tukitut.

Ke 3.1.1990 klo 00.15

Panamassa Noriega kahmaistiin Usan syliotteeseen. Noriegasta muuten viis, Panaman kanavan liikenne tärkeämpi.

Marja-Liisaa jututin Sirkankaupassa. Se on yhtä pieni kuin Saara. Kirjoitin töiden jälkeen 7 runoa, yhdestä niistä hyväksyisin muutamat sanat. Kittilähotellissa oli naistentanssit: Eero Magga lauleli. Pistäydyin muutaman humpalluksen ajaksi. Olisi yksi lahtelainen turistintyllerö ollut...

Yngve soitti, minulta oli jäänyt hänen talvitakkinsa taskuun 72 markkaa. Se syystä että kun sisälle mentiin, en halunnut humppahousujen taskuun lippumaksusta jääneitä rahoja laittaa. Sanoin, että pitelee hän ne rahat ja maksaa sitten ensi kerralla kulut kun tavataan. Summa on sama kuin tuntitaksani täällä.

Klo 18.30

Putki-Eskoa ei ole vielä näkynyt, Kuopion timpurit tulivat; nuoria miehiä vanhalla Fordilla. Tehtiin töitä pakkasessa kuuteen, melkein kaikki alakerran ikkunat ja ovet ovat nyt paikoillaan, huomenna tilikitään. Roope ei ole uskaltautunut vieläkään parakistaan; pikku-ukkojen kanssa seurustelee. Nyt lämpiää sauna mökissä jossa korteeraamme. Mikko ja Tane ovat pieksänmäkeläisiä ja Putki-Esko Suonenjoelta. Roope ja sen veli (sekin Tane) ovat Pertunmaalta. Sähkömies Yrjö on hieman outo, se nakertaa johtoja vielä vanhaan malliin putkien kanssa vaikka ne saisi heitellä levälleen välipohjien päälle sekä runkotolppien ja koolausten väliin vapaiksi roikkumaan. Se on eläkkeellä oleva putkavahti Pieksänmäeltä eikä ole tehnyt sähkötöitä kuin satunnaisesti ammattikoulunsa jälkeen.

Kerran päivässä kuljetaan syömässä Hullun Poron seisovasta pöydästä Majasirkat Oy:n laskuun ja Sirkankaupassa on piikki avoinna muille ruokatarpeille.

Tänään tuli Saaralta paksu kirje ja sen mukana oli pieni kirjanen: "Mietelause jokaiselle päivälle 1990". Hän kirjoitti, että kaipailee käyntiäni. Sinne on matkaa melkein 500 km, että ei sitä ihan ruokatunnilla poiketa. Oli yrittänyt soittaa toissapäivänä.

"Jos kädessäsi on kaksi rahaa, osta toisella leipää ja toisella kukkanen."

Pe 5.1.1990 klo 03

Tapasin Levihotellin tansseissa kaksi oululaista naista. Toinen sanoi olevansa ihmissuhdepsykologi-kirjailija, toinen gynekologi (kaamoslomalla voi esittäytyä vaikka sellaisiksi). Kutsuivat minut Kuusamoon ihmissuhdeseminaariin. Se nuorempi osasi hyvin lambadaketkutuksen. Sanoin sille, että vähemmälläkin hankauksella äkkinäisellä poijalla alkaa pöjöttämään. Olin muutamassa kaljassa minäkin. Saara soitti illalla juuri ennen kapakkaan lähtöäni.

Klo 17

Kuuta puolikas näkyvissä. Jos kaamos on olemassa, niin kai se tätä on. Ei paljoa eroa lapsuuteni talvisesta olosta Savossa. Tilasin Lapin Kansan kun mitään lehtiä ei tule. Muutamat Hesarit viikossa luen Levihotellilla käydessäni. Kaupasta ostin uusia kyniä.

La 6.1.1990 klo 02.30

Oli se lambadakynegologi Levihotellilla. Juteltiin ja tanssittiin.

7.1.1990 Sunnuntai-iltamyöhätaipaleellamuuanresumies...

Naitu on. Ryypätty on.

Ma 8.1.1990 klo 21

Nukkumaan ajoissa. Tänään Marja-Liisa vei minut Matkailumajalle kun Samara hyytyi kaupan pihaan. Hinattiin Mikon Bemarilla Samara tänne. Laturi kai siinä reistaa.

Kotiin soitin, siellä asiat hoidossa ja tärkeimmät H:n hallussa. Pelottaa eniten Sadun terveys. Sillä edelleen niitä harhoja, mutta ei epilepsiakohtauksia.

Paskiaiseksi itseni tunnistan.

Ke 10.1.1990 klo 22.30

Tuskin elämästäni mitään tulee. On taantunut olo. Halua olisi kirjoittaa, mutta kun aina pitää tehdä töitä ja iltaisin on levoton olo tai muita paikalla. Olo on yhtä raskas kuin teot ja työt. Miten tällaisen pään kanssa öitään levollisin mielin nukkuisi? Ahdistus on raskas, mutta kaamoksella siihen ei ole osaa ei arpaa. Ei aika ei paikka minuun vaikuta vaikka Palsa täällä Kittilässä kärsi niistäkin. Tampereella ahdisti toisella tavalla eikä sekään ollut Tampereen tai tamperelaisten vika, ainakaan kaikkien. Iisalmesta en pidä myös, mutta ei sekään ole Iisalmen vika vaikka siellä niin hirveästi juoppoja onkin, että röykkiöittäin niitä linja-autoaseman ympärillä helteillä makaa. Pillua tekee myötäänsä mieli, senkin riesan olen elämääni saanut. Olen nyt kuin isäni, joka oli aina kotoa poissa ja töiden sekä mielihalujensa perässä toisessa suunnassa Suomea. En viitsisi kirjoittaa, että itkettää, mutta kirjoitan kuitenkin. Sitten itkettää vielä enemmän. Luulevat toiset, että huoleton huuliveikko tässä.

To 11.1.1990 klo 22.50

Ajoin Kittilän kirkolle Tapsan ja Seijan tykö. Marja-Liisakin oli menossa kotiinsa ja ajettiin peräkkäin. Soitin sille sitten, kun tulin kämpille takaisin. Tapsan kanssa veistettiin hirvenlavasta käristykset ja telmin niiden pikkupoikien kanssa.

Soitin kotiinkin. Satu sairaalassa, tytöt H:n hallussa. Ahdistaa. Pelottaa, mutta lähepä tästä...

Saara aikoi ajella huomenillalla tänne ja on sunnuntaihin saakka. Naiset itsemurhan korvike minulla. Puran elämänhätääni syyttömien sydämiin, kohta ahdistuvat hekin.

ajatusratojen infarkti keikuttaa mietettä
pää sykkii
kohta viedään jalat edellä

Su 14.1.1990 klo 23.30

Soitin Marja-Liisalle pitkästi.

Saara oli täällä perjantaista. Hullun Poron vuokramökissä oltiin. Kun mentiin lauantaiaamuna suihkuun, jäivät avaimet huoneeseen ja ovi meni lukkoon. Puinen kahva jäi käteen kun  väkisin sisään yritin. Eikä mitään kietaista päällensä. Jonkun kumikengät olivat siinä eteisessä ja munasillaan juoksin 35:n asteen pakkasessa ravintolassa aamupalaa nautiskelevien turistien  töllisteltäväksi. Taputtivat perkeleet! Respassa oli Nilsiän mies jonka tiedän homoksi, sekin hohotti koko naamallaan. Illasta olivat jo Kittilän kirkolla kuulleet, että joku kumikenkämies viuhahti Levillä...

Ke 17.1.1990 klo 02.00

Olin M-L:n luona edellisen yön. Juteltiin vain ja luin sen pojille tarinakirjaa. Siitä naisesta ei ihan heti selvää ota, mutta ei kai hänellä ole tarvetta selvää itsestään tehdäkään niin kuin minulla ainaisine puheentulvineni. Raapustin lähtiessä Sirkkusokeritopasta leikattuun pahvinpalaan erästä aforismiani, mutta muistin siitä vain  sanat "profiililtaan elämä muistuttaa kaljua tunturinlakea". Ehkä se riittikin sille ololle siinä. Sataa pimeyttä mieleen nyt.

Klo 19

Roope on huonossa kunnossa, paskoo ja yskii verta, mutta on se nyt muurannut suojamuurauksia ja piipun kuorta keittiössä aika pitkästi kun tasaiseen kalja riittää. Pantiin hanslankariksi toinen niistä Kuopion pojista, mutta se ei oikein siitä tykännyt. Ja pojilla on aika kova ikävä kotiin. Toinen soitti muijalleen ja epäili puhelun jälkeen sen käyvän vieraissa. Lyötiin löylyä lissää ja todisteltiin, että iliman muuta, niinhän myöhiin  tiällä piässä. Eivät mahda kauaa viihtyä poijat, armeija on tainnut olla tähän mennessä ainut maailmankoulu heillä. Tane ja Mikko tekevät innolla saunaosastoa. Päästään varmaan kylpemään uusiin tiloihin vielä tämän kuun aikana. Putki-Eskon veroista ammattilaista en ole ikänäni nähnyt. Se osaa kaiken.

Pe 19.1.1990 klo 11.20

Toiset menivät syömään, halusin jäädä hetkeksi yksin. Kun olen oikein kipeä sisältä, on ainoa keino selviytyä kirjoittaminen tai sitten pitää olla nainen vieressä. Lapsellista tämä, eihän nuo muut turjakkeet tarvitse niin traagisesti ajatella, tai elää. Tane ja Mikkokin.., paskat viis veisaavat murheista. Kaatavat koskenkorvaa kun alkaa hatuttamaan ja ovat kolme päivä umpihumalassa, lyövät korttia ja ovat mukamas hauskoja. Viimeksi juopotellessaan Mikko kävi minuun käsiksi kun nukuin väsymystä pois mökin sängyllä. Säikähdin helvetisti, mutta Tane nosti sen siitä päältäni pois ennen kuin ehätti lyömään, tai minä ehätin. Tanea se uskoi, mutta murisi minulle vielä pitkään. Syy kimppuuni käymiseen oli siinä, kun naistentansseissa sitä ei kukaan hae, mutta minä olen koko ajan lattialle revittävänä. Katsoisi saatanan mulkku peiliin millaisessa humalassa aina Leville menee...

Klo 16.30

Minua pelottaa. Pitäisi kotona päästä käymään, mutta ei vielä voi lähteä. Äitikin soitteli. Aikoi hakea tytöt Siiliin viikonlopuksi ja kai se Satukin sitten maanantaina pääsee sairaalasta. Sillä on lääkkeet syövyttäneet vatsakalvot rikki, mieli reistailee ja nyt on ollut muutama iso epilepsiakohtauskin taas. Se tietää pahoja aikoja. Miksi minä täällä pysyttelen? Ei ole etelämmässä nyt rakennuksilla töitä, siksi.

Kävin yksin Sirkankaupassa.

Klo 20

Vein koko lössin Levihotellille. Juovat taas itsensä perhanasti päihin. Soitan nyt Saaralle ennen kuin itse lähden takaisin Leville. Esko on täällä vielä ja se lähtee sitten mukaan.

Su 21.1.1990 klo 09.45

Aamuyöstä heräsin mukamas puhelimen soittoon. Pelästyin valtavasti. Siitä sitten tämä onnettomimmista onnettomin olo. Läksin heti pois sen naisen luota, jonka yläparvisängystä heräsin. Komusin kapeita portaita alas ja löin polveni hämärässä lasipöydän kulmaan.  Jäi epäselväksi, mikä laihialainen turistirouva se oli vaikka selvinpäin olin. Lilaksi se pyysi itseään kutsuttavan. Vai oliko se Laila? Kysyi tanssilattialla suoraan, että nussinko yhtä ketterästi kuin tanssin. Pakkanen on ja kova. Roopepösilö nukkui käynnissä olevassa Golfissaan parakkinsa ulkopuolella kun tulin. Katsoin bensiinimittaria ja oli siellä vielä puolet jäljellä, muutenhan jos auto sammuu, hyytyy mieskin. Lie kännipäissään yöllä ajellut kun sitä ei kyytiin iltasella kyselty. Kuopion nuorukaiset keräsivät perjantaina kamansa ja häipyivät, tilalle tulee joku Vote Siilinjärveltä.

To 25.1.1990 Saaran koti klo 10

Nukuttipa hyvin. Ajelin tänne eilen Kittilästä. Muutaman päivän vapaa ja jatkan tästä kohta kotio. Saara on mennyt jo töihinsä ja sen poika kouluun. Tähtään Iisalmeen niin, että olen hakemassa tyttäriä koulun portilta iltapäivällä. Eilen tullessa ostin Roista tuomisia heille 500 markan edestä. Olisin pistäytynyt Yngven luona kahvilla, mutta se oli mennyt luennoille Tampereen yliopistolle. Se on maailmannainen, tähtää Ranskaan työuralle vaikka tykkääkin suomalaisesta humpasta.

Su 28.1.1990 Saaran koti klo 21

Tulin ihan äsken tähän, huomisen aikana on oltava Veitservasassa.

Menin siis torstaina kotiin, olin lasten kanssa koko ajan. Käytiin Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Satu aika sairas, makaili vain ja järjestin niin, että H hoitaa asiat. Tytöistä näkee, ettei elämä ole hyvä. Vanhimmalla on opettajana tiukka täti, on kai se Ruusberin entinen muija jos oikein käsitin. Tampereella olisi ollut parempi se Koiviston koulu jossa aloitti, mutta kun... Voi paska elämä miten ajelutat viattomiakin! Vai minäkö se saatana olen? Miksi ne kaikki kuitenkin sanovat rakastavansa minua? Vihaisivat niin olisi helpompaa.

Ma 29.1.1990 Saaran koti klo 05.30

Yö meni, unet sotkuisia, hilseileviä. Saara piteli lämpimästi. Lohdutti, vaikka ei varmasti osaa arvata kaikkea, mikä minut ontumaan panee. Ajatus, että olisi kyettävä muuttumaan on päällimäisenä. Lähden tien päälle.

Klo 12.00 Veitservasa

Ajoin aika hurjaa vauhtia. Yksi poro vain meinasi jäädä alle, väistin sen pysäkin kautta. Laturi kummittelee, välillä toimii, välillä ei. Korjuuseen se pitäisi viedä. Kollektorit lienevät kuluneet, ja hiilet. Alakuloinen olo, kuin ilma ulkona. Usvaa vaikka pakkasta 20 astetta. "Usva" joshtuu lumitykeistä Levinrinteillä. Tane tarjosi luettavakseni Decameronea, mutta liian raskas opus tälle mielialalle nyt.

Ke 31.1.1990 klo 00.45

Allin nimipäivä, onnea Muurolan suuntaan, ja tädille synnyinseuduilleni. En ihmettele suuresti ihmisiä, joilla on taiteellisia suuntautumisia. Mihin erikoisihmiset sisintään purkaisivat jos ei pensseli, kynä  tai soitin käsissä jotain aikaan saisi? Minullakin muutamat kirjoittamani lauseet korvaavat aseenpiipun suussani, vaikka sen suurempia aikaan eivät saakaan. Kaikkia ei edes ne auta. Kalervollakin lopussa oli naru ja viinasta ja lääkkeistä sen sitten punoikin.

Klo 23.45

Tammikuu vetelee viimeisiä minuuttejaan. Tulin pois Levihotellin tansseista vaikka Minna ja Jaana kinusivat jäämään tanssittajaksi. Mika soitti Salosta. Pääsisin sinne jotain kartanoa remontteeraamaan jos haluaisin. Olisi parempi palkka ainakin. Lähtö olisi ratkaistava pian sillä homma alkaa tulevan viikon jälkeen. Mikalla oli Portugalin ja Mannerin kautta kytköksiä Afrikkaankin ja johonkin kehitysapuprojektiin, mutta kun alkoivat tapella jykältämään siellä. Vittu, minä olisin voinut vaikka lähteäkin!

Humalaiset sönkkäävät tuolla alhaalla.

Sadulta tuli sekava kirje tänään. Painun nyt painajaisiini.