Otsikko valitsi itse itsensä ylläolevasta kuvasta, ja jo aiemmin sivupalkissa olleen kuvan nimestä jonka poistin ja vaihdoin tilalle uuden. Nyt sivupalkin kuvassa poikani siristelee silmiään syysauringolle ukin halkopinon katveessa.
Mutta en minä kuvista aikonut mitään sanoa. Tönköt sormeni vain kirjoittavat mitä haluavat. Aivot tulevat perässä. Olen siis syyntakeeton mitä seuraavaksikin suollan.
Se onneton pyssyllä räiskijä joka pakoon poliiseja juoksi, on tullut takaisin kaupunkiin. Luin nettilehdestä. Tämä tummapipoinen, venäläiseksikin profiloitu oli käynyt kaupasta tölkillisen energiajuomaa ja siirtynyt nauttimaan sitä läheiseen lepikoon.
Mikä miestä juoksuttaa? Venäjä on tuolla (viittaan kintalla oven suuntaan).
Iltakeltainenlehdistö saa kohta mässäiltävää kunhan onnettoman kiinni saavat. Tai hän löytyy jostain itsensä uuvuksiin juosseena, kuulan kalloonsa ampuneena.
En ryhdy mielikuvittelemaan asian kanssa. Keksin tilalle vaikka lapsille lorun:
torilla
istui se gorilla
joka karkasi laulusta
oikoen kaulusta
tämä loru
vaikka ei ollut koru
nauratti meidän paulusta
Paska päivä takana. Vanha Madza, vuoden 1993 hätsiisbäks ei antanut sonnin astua. Sillä oli sekaisin lambda-arvot ja muutkin päästöt, alatukivarren pallonivel lonksui eikä kallistuksenvakain ollut enää kallistuksenvakain.
Ja kun minä en mitään muuta niin inhoa kuin autonrotteloiden remontteeraamista! Mutta kun ei ole varaa viedä edes Pärnäsen korjaamolle.
Kävin siis varaosakaupassa ja nousin pukill... eikun nostin auton pukille. Rontelia ja sytkytinsahaa piti käyttää, yksikään mutteri ei muuten auennut vaikka perkeleillä ja DDR...eikun CCR-llä niitä voitelin. Vaihdoin myös tulupat ja ilimansuodattimen. Lambda-anturi piti laittaa tilaukseen, sen vaihdan, jos osaan, ensi viikolla.
Madza pihassa - pizza mahassa, hokivat lapset.
Minä laskin, että auton osat maksoivat jo nyt enemmän kuin tuon ikäinen auto. Sillä on ajettukin melkein 500 tuhatta.
Nivelosat, muutama poltin, suodin, tulpat ja CCR 79€. Lambda-anturi 74€. Hylätty katsastus maksoi 69€ ja uusinta tulee maksamaan 35€.
Yhteensä 257€
Miksi meidän pihassa seisoo tuo ilimanpillooja ja maailmanlopun vehje. Rahankuluttaja ja ainainen harmi.
Tai oikeammin miksi meidän perheessä on kaksi autoa. Toinen, minun nimissäni oleva on vuoden 1990 Toyota. Ikäloppu neliveto joka on ollut lainassa parilla maahanmuuttajaopiskelijalla Joensuun puolessa koska he ovat tarvinneet sitä enemmän kuin minä joka en autoa tarvitsisi lainkaan.
Ossaisin minä olla kokonaan ilmankin (siis autoa). Ajelisin vain pyörällä sinne minne pitäisi päästä. Pitkäkään matka ei olisi minulle este. Ja mikä pakko mihinkään olisi lähteäkään? Menisin bussilla tai junalla. Tai liftaisin rahtiasemilta rekkojen kyytiin.
Me olemme rakentaneet itse tällaisen maailman jossa luulemme, ettemme pärjää ilman kulkuveuvoa. Mielikuvituksemme kulkemisten keinoissa ovat kutistuneet kuin Tolppa-Joonaksen nahkarukkaset kuumalla uuninpankolla; siellä missä voi sullaa, siellä nahka pallaa.
Hulluimpia lienevät asemiinsa fakkiutuneet suurkaupunkien autojonoissa matelijat, hermonriekaleidensa kanssa tuskailevat joilla ei kerta kaikkiaan voi mieleen välähtää mitään muutakaan keinoa päästä kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan työpaikkaansa ja illalla kotiin. Tältäkin kadulta moni kulkee virastokolosiinsa tai opettajantoimiinsa autolla (3km). Hui helevetti.
Hevoskärryistä se alkoi. Tai oikeastaan siitä, kun ihminen keksi opettaa norsun, puhvelin ja hevosen nöyristymään ratsuiksi. Jos se olisikin jäänyt sille tasolle, olisi paljosta säästytty. Tai sitten ei. Olisi vissiin jalostettu eläinrotu jonka mahan alla pyörisivät pyörät ja maha vaatisi toimiakseen dieseliä.
Rikki mennyttä hevosta ei korjattu, siitä tehtiin makkaraa.
Ja siitä kai on opittu vähitellen siihenkin, ettei rikkimennyttä tavaraakaan korjata, se viedään omantunnon tyynnytykseksi "kierrätykseen" ja ostetaan uusi. Korjaaminen harvoin kannattaa. Paitsi pääomakuluttomien autovanhusten.
Mutta kun ei jaksaisi aina tätäkään. Siis tätä kulutusyhteiskunnan kritisoimista, vaikka kiinalainen mielipidevanki saikin Nobelin rauhanpalkinnon tänään ja Kiinassa meni valtaapitävien housuihin ruikulit.
Luulisi maahanmuuttokriittistenkin joskus tympääntyvän maahanmuuttokriittisyyteensä ja vaihtavan kritiikin kohdettaan. Alkaisivat kritisoimaan vain ihmistä, itseään, tätä perhanallista lajia johon ei voi millään mittareilla olla tyytyväinen olkoon se joidenkin mielestä vaikka jumalasta kotoisin. Sen kuva suorastaan. Millaistahan helvettiä ne jumalaiset ihmisen esikuvat taivaissaan elävät kun jo maapallolla elämä on tällaista?
Mutta en minä osaa olla tökkimättä vaikka tiedän, että olen se kusta ruikkiva hyttynen valtamerilaivan reelingillä.
Lukekaapa uutisia Stora Enson vähättelevästä suhtautumisesta paikallisen väestön maanomistuksiin, koteihin ja alkuperäisiin keinoihin elannontuotannossa Brasiliassa, Kiinassa ja minne ikinä yhtiö onkaan lonkeroitaan soluttanut. Ylen pääuutisissa Röngän pikku haastattelu pani Stora Enson edustajan kiemurtelemaan tuolissaan ja vastailemaan mitä sattuu eli ihan muuta kuin kysyttiin. Se pelkäsi. Ei Matti Rönkää eikä meitä katsojia vaan työnantajaansa. Studiossa varmaan haisi pitkään hänen poistumisensa jälkeen pelon maustamalle virtsalle. Jouko Karvinen tietysti odotti mustan auton takapenkillä Pasilan pihalla kuin mafioso Corneleone juoksupoikaansa.
Stora Ensokin on ihmisen luomus. Ensin luotiin kuitenkin ihmisen tarpeet. Sanottiin, että tätä sinä tarvitset välttämättä. Ota lainaa ja hanki. Ja alamainen teki kuten "neuvottiin". Sitten alkoi tuotteiden mainostaminen. Haluja ja tarpeita laajennettiin. Perustettiin työryhmiä miettimään ihmisille näitä. Ja taas mainostoimistot saivat töitä, konsultit työsuhde-etuja ja -autoja. Ja niin edelleen. Me kaikki tiedämme kuvion mistä tähän kulutusyhteiskuntaan ollaan tultu vuosituhansien aikana. Evoluutio on kohdallamme tätä. Mitenkään muuten ei ole kehitytty, vain taannuttu bloireleiksi tehtaiden lihakoukkuihin.
Miksi muuten ihminen luulee, että se on itse itsensä rakentanut? Että sen kuuluu olla ylpeä itsestään?
Minusta näyttää pikemminkin siltä, että meitä rakentavat monikansalliset yhtiöt tuottamiensa kulutustavaroiden ostajiksi ja orjiksi tekemään itsellemme näitä meille lobattuja tuotteita ja tavaroita.
Me teemme siis sen itse.
Joku muu kerää potin.
Mutta mitä se, joka kerää potin, tekee sillä keräämällään potilla?
Panee keksijät ja konsultit töihin, keksii lisää "hyödykkeitä", ostaa lobbarit, konsultit ja rakennusliikkeet ja rakentaa lisää tehtaita.
Pelaa se toki välillä pörssikasinoa ja muita juttuja, mutta aina se sen verran kumartuu kengännauhojensa suuntaan, että näkee, missä päin maailmankolkkaa olisi vielä jotain hyödynnettävää.
Miettikääpä sitäkin, kuinka nämä pelurit ovat ostaneet meidän pääpoliitikkommekin pelaamaan omaan pussiinsa.
Miettikää ministeri Pekkarisen lausuntoja jotka koskevat maata nimeltä Suomi ja sen "valtavia mahdollisuuksia" päästä maailman johtavaksi kaivosteollisuusmaaksi...
...siis mihin minä näitä kritiikin aiheita karkuun pääsisin? Hommaforumin palstoilleko? Hännystelemään jouto-ukko Halla-ahoa ja populisti Timo Soinia?
Hah ja nyt nukkumaan. Aion nähdä unta, jossa Mauri Pekkarinen ui Unkarin patoaltaan murtumasta syöksyneen kaltaisessa punaisessa vedessä Siilinjärven Kemiran tehtaan (vai Grow Houru tai mikä se nykyisin on) Raasionsalolle padotussa valtavassa kaivosjätealtaassa ja laulaa Maamme laulua niin että sieraimissa punaiset kuplat poksahtelevat.