torstai 25. lokakuuta 2012

Säppi 1

Tuomas istuu pajassaan paksuun hongan tyvipölkkyyn kovertamassaan istuimessa. Rautaisen työpöydän reunaan pultatussa järeässä ristisyöttöruuvipuristimessa on viimeistelyä vaille yksi hänen takomansa tilaustyön komponentti ja pöydälle järjestykseen levitettyinä tilauksen muut osat: Saranat, saranatapit, ovihaat, lukot, karat, pultit ja hehkutetusta rautalangasta taiteillut niitit. Sataviisikymmentä vuotta vanhan mallin mukaan muotoiltu aitanlukkokin avaimineen on valmiina pöydän nurkkakulmalla. Parin viikon työtunnit alkavat olla kohta takana ja sitten työ lähtee tilaajalle, eräälle vauraalle eläkeläiselle joka on palannut maailmalta laittamaan lapsuudenkotinsa ränsistyneitä rakennuksia muinaiselle mallilleen.

Mutta Tuomaksen sepänkourissa ei ole tällä hetkellä pajavasara, ei taos, eikä hitsauspilli. Vahvat sormet lehteilevät kartonkikantista, isoa muistikirjaa jonka sivuilla on työntilaajien nimiä, osoitetietoja ja puhelinnumeroita. Siihen hän on piirtänyt erilaisista esineistä lyijykynähahmotelmia ja sivujen välissä on myös irtovalokuvia entisaikain maaseppien taoksista joita asiakkaat ovat tuoneet ja esittäneet niiden pohjalta monenlaiset toiveensa. Tuomas onkin koettanut aina parhaansa tehdä eikä työnjäljessä ole pahalle sanalle sijaa vielä ollut.

Tuomas laskee pöydällä olevien esineiden määriä ja nimikkeitä ja vertaa niitä vihkoon merkkailemaansa tilauslistaan. Kaikki alkaisi olla puristimessa olevaa viimeistä vaille valmiina. Kun hän on laittamassa muistikirjaansa oheispöydälle, sen välistä luiskahtaa lattialle ohut vihkonen. Tuomas nostaa sen käsiinsä ja istahtaa takaisin istuimelleen alkaen lukea synkkää tilastoa jonka joskus on vihkosen sivuille järjestelmälliseen tapaansa muistiin merkkaillut.

Suomessa:

1. Noin tuhat itsemurhaa vuodessa.

2. 300 liikennekuolemaa joista junien tms. liikkuvien ajoneuvojen alle heittäytymisiä 50 kpl.

3. Yhden arvion mukaan 6% (18 kpl) tahallaan aiheutettuja vastaantulijan alle ajoja itsemurha-aikeissa.

4. Toisen arvion mukaan 15% eli 45 liikenneitsemurhaa.

5. Arviolta joka 5:s raskaan liikenteen kuolonkolari on itsemurha.

6. Liikenteen itsemurhia ei Suomessa tilastoida erikseen.

Tuomas pyyhkäisee silmäkulmansa, rykäisee kuuluvasti. Kääntää sivua jonka keskelle hän on kirjoittanut kaksi päivämäärää kuplien sisään kuin ilmaan kellumaan: Maanantai 17.5.1999 ja Maanantai 25.9.2006.

Seuraaville sivuille hän on jälkeen päin kirjoittanut osittain luettelonomaiset kertomukset muistiinmerkattujen maanantaiden tapahtumista.

16.5.99 Sunnuntai-ilta Tornio. Lähtö Röytästä klo 17.30. Päällä 85 tonnin teräspalkkikuljetus. Nuppi Scania R144, perässä matala-alustainen, jatkettava palkkivaunu. Määränpää ma 17.5 klo 10-11 Haminan satama. Matkan pituus n. 700 km. Vauhdin ehdoton yläraja 65 km/h. Ei saattajia koska ei erikoisleveä kuljetus. Liinojen, hydraulilukkojen ja automaattisen kiristyksen mekanismin tarkistus 100 km:n määrävälein. Ensimmäinen 50 km:n jälkeen. Kolmen tunnin lepo Jyväskylässä, jossa ruokailu. Reittiohjeet ja vaihtoehtoisreitit eräiden siltojen ja muiden vaikeiden paikkojen ohittamiseksi.

Alkumatka sujui rauhallisesti, ongelmitta. Kärsämäessä reteli oikaisi pituutensa takia liikenneympyrässä, mutta oli matalat "kahvat" eikä muuta liikennettä. Jyväskylässä klo 00.30. Lautasellinen venäläistä stroganoffia, leipää, maitoa ja päälle kahvit. Kyösti tuli tauolle etelän suunnasta. Sanoi sakot saaneensa Mikkelissä kun molemmat takajarruvalot ja toinen vilkku olivat pimeinä: Sulakekotelossa oikosulku. Sitä oli rassannut monta tuntia ja oli vieläkin pahalla päällä koska pitäisi olla jo Oulussa. Nukuin parkissa 2,5 h.

Jyväskylän jälkeen, ennen Toivakkaa pakettiauton hirveen törmäys. Poliisit ja ambulanssi olivat jo paikalla. Hirveltä kaikki jalat katki, kuski käveli itse ambulanssiin. Tien raivauksen odottamista puoli tuntia.

Sitten leppoisaa matkantekoa keväistä auringonnousua kohti. Yksi villisika keskellä tietä Jaalassa. Säntäsi metsään ennen törmäystä.

Myllykoski-Kotka-teiden risteyksen ja loivan kurvin jälkeen suora. Aurinko paistoi matalalta silmiin. Näin punaisen henkilöauton pelleistä heijastuksen ja sitten pamahti. Keulan alta kuului rouhaisu, veturi pomppasi ilmaan ja jalkoihin puhalsi äkkinäinen viima. Nuppi kallistui ravin suuntaan, mutta painavan lastin takia vetopöytä piti eikä kaaduttu. Löin rintalastan ja vatsan rattiin. Suuhun tyrskähti oksennusta, hengitys salpaantui. Osittain alhaalla olevasta aurinkolipan kuminauhasta irtosi jonkun toisen kuskin sinne laittama vanha karttakirja ja tuli naamaan. Nenästä verta ja otsaan halkesi haava. Vasen jalka jumittui kytkimen ja ylös kimmonneen lattiarakenteen väliin. Polveen, joka osui ratin alla pultin kantaan sattui aika pahasti.

Hyttään alkoi tunkea käryä ja bensiinin hajua. Revin juuttuneen jalan väkisin irti, mutta kuskin puoleinen ovi ei auennut. Kiipesin apumiehen kautta ulos ja putosin melko syvään ojaan. Menetin ehkä hetkeksi ymmäryksenikin, koska havahduin huutoon. Ryömin ojanpohjan ylitse pellon reunalle istumaan. Verta valui otsan haavasta niin, etten nähnyt juuri mitään. Kimakka naisen ääni kuului uudestaan tien suunnasta. Huusin takaisin, että soittakaa äkkiä apua ja jos on sammuttimia, niin toimeksi siellä ja että varoittakaa muuta liikennettä. Sitten siihen tuli mies joka pyyhki rättiin kasvojani ja aloin nähdä jotakin.

Tulipaloa ei syttynyt, öljy vain kärysi. Bensan haju tuntui voimakkaana. Se, mitä henkilöautosta ja sen kuskista oli jäljellä oli hirveää katsottavaa. Auto oli hajonnut pieniksi murusiksi ja pellinkappaleiksi joka puolelle. Kuljettajasta oli vaatteiden sekaisia riekaleita siellä täällä ja olkapäästä irti revennyt käsi lojui paikassa, johon olin hytästä pudonnut.

Pian siihen  tulivat ambulanssit, palokunta ja poliisit. Minua lähdettiin viemään sairaalaan Kouvolaan. Meni ajantaju. Kaikki oli sekavaa myllerrystä seuraavat viikot.

Henkilöautoa kuljettanut 25 vuotias mies oli jättänyt itsemurhaviestin pöydälleen, että selvä tapaus siltä osin. Ajopiirturi ilmoitti minun ajaneen koko matkan maltillisesti. Kolaripaikalla nopeus oli kuusikymmentäkaksi. Mikä lie ollut Celican vauhti? 120, ehkä ylikin.

Palasin rattiin puolentoista vuoden kuluttua. Alkuun pelotti, varsinkin kun näki punaisen, urheilumallisen auton tulevan vastaan. Mitään apua en saanut henkiseen ahdistukseeni. Vain vaimolta kärsivällistä heräilyä painajaisiini. Polvesta piti vettä pumpata jonkun kerran ja nilkka oli kipeä kauan. Naama parani ennalleen karttakirjan kolhaisusta.

Tuomas nousee ylös, kävelee muutaman kerran pajansa betonilattialla ovelta takaseinään ja takaisin. Istahtaa sitten lukemaan toisen tapauksen muistiinpanot.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Seitsemän aikaansaamatonta päivää

1 päivä

Joka heittää ensimmäisen kiven se rikkoo jään, ja hiljaisuuden. Keskustelu voi alkaa.
2 päivä

Kuulin hengenmiehen siteeraavan: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Jäin ihmetyksiin kaikkien kilometrieni jälkeen; tie on vain jäljellä, sekin kuoppaisena, kulkijoiden kuluttamana. Yhtään elävää totuutta ei vastaani ole tullut; säpäleiksi menneitä elämiä miljoonia miljoonien perään.
3 päivä

"Tähän paikkaan on haudattu 213 nälkään ja kulkutauteihin kuollutta vuosina 1866-68." (Hautausmailla voi lapsille kerrata lähihistoriaa, omaansa tai vieraiden.)
Lahjatäti paloi soihtuna kun valoksi syyspimeään sytytetty öljylamppu räjähti käsiin. Suru on sitkeä seuralainen; mies hirttäytyi yksitoista vuotta myöhemmin.
Meillä ovat syntymä- ja kuolinajat sekä -syyt tarkkaan ylös rekistereihin kirjattu, lopuksi jykeviin kiviin nimet jyrsitty. Kirkonkirjoista ja tuhansista rekistereistä voimme tulosuuntiamme käydä haistelemaan. Lopuksi ovat papit avonaisten monttujen äärillä vakuutelleet, että maasta sinä olet tullut, maaksi sinun jälleen pitää tuleman,  mutta heti perään ylösnousemuksella muistaneet uhata.

Vaan entäpä vähäisemmät veljemme ja siskomme? Nuo mustalaiset maanäärien. Mistä he historiaansa kertaavat?

Heidän tuhatvuotiset vaelluksensa ja sukujensa muistot löytyvät vain suusta suuhun kerrotuista tarinoista ja laulujen sanoista. Eivät ole papit heitä suostuneet siunaamaan syntymä- ei kuolinhetkellä, ylen ovat rekisteriviranomaisetkin kaalea katsoneet. Ihan äsken ovat tummien vainajat kirkkomaiden ulkopuolelle haudattu kuin koiria olisivat olleet. "Mustalaisen saa hirttää tavattaessa"-laki oli voimissaan vielä Lapuanliikkeen aikaan eikä siitä ole kuin muutama kellonlyömä.

4 päivä

"... alas vuorilta vaan
me laskeudutaan
kuin jumalat nuo
muinoin ennen ...
... älkää riidelkö vanhat ja nuoret
riita mieletön jo jättäkää
kyllä kauneimmat vuoret
aina valloittamatta ne jää..." (Vysotski
5 päivä
"Syntyvästä muodostuu ikään kuin virta, ja aika on hurja kymi. Näkyviin tuleva on samassa jo viety pois, ja uutta viedään ja toista tuodaan. " (Marcus Aurelius 121-180 jaa)
6 päivä

"Tarkastele jälkiä suurennuslasilla. Tarkempi tutkiskelu voi paljastaa lohjeneen kavion tai vaurioituneen kynnen, mikä tekee jäljistä yksilölliset ja auttaa sinua erottamaan kyseisen eläimen jäljet muiden lajitovereidensa jäljistä." (Sankarin selviytymisopas)
7 päivä

Kuulin, kun yksi vanha setä ja iskä puhuivat kuinka nykymaailma on ihan ylösalaisin. Osaavatkohan ne katsoa sitä koskaan oikeasta kulmasta?

perjantai 5. lokakuuta 2012

Nyt riittää


Sunnuntaina

Mies sanoo jotain kevyttä vaimolleen. Vaimo vastaa kuin toiseen asiaan. Mies yrittää tarkentaa. Sanat ujuvat toistensa lomitse, yhtyvät, hajoavat, yhtyvät taas; kuin kottaraisparvi ne kohta ilmassa.

Käyvät pian tiineemmiksi lauseet. Puhe muklahtelee suista lautasille, pöydille, tuoleille ja tuvanlattian räsymatolle.

Soukka vaimo siirtyy sohvalle, mies pysyy jähmeä selkä tanassa rahilla sinisen pöydän sivulla, puree leivänkannikkaa, kaataa kahvia.

Vaimo ottaa punekorista kutimet, villalankakerän ja eilen sukanvarreksi jo kehkeytyneen harrastuksensa. Metallipuikkojen kilkatikalkati sekoittuu sanoihin joita ryöppyää punaisten huulten raosta.

Säröiset sanat vierähtelevät kudinten lomasta hamesyliin, ja pian paljailla reisillä, lumpioilla ja säärillä liukastellen läjään miehen sanankivien joukkoon. Kun sanojenhimalaja kohoaa kiinni kattoon, vaimenee vuortenpuolet ja hiljaisuus on armoton.

Maanantaina

- Minä muistan, että 7.10.1997 oli tiistai, mies sanoo. - Siihen loppui itsellinen elämäni.

- Mikä itsellinen? kysyy vaimo ivaa painotuksessaan.

- Semmoinen kun itse vielä sai päättää, mitä lautaselleen nostelee.

- Ei sulla ole semmoista elämää ollut.

- On ollut.

- Ei sulla mitään elämää ennen minua ole ollut.

- Nyt sinä hourit.

- En houri.

- Hourit.

Tiistai

- Mitä sinä nyt? kysyy vaimo kun tulee töistä.

- Laitan kiukaan alle tulet, vastaa mies.

- Etkä laita! Keskiviikkona meillä saunotaan, ja lauantaina.

- Miksei joskus poikettaisi rutiineista?

- Siks´ei.

- Antaa sitten olla. Saako suihkussa käydä?

- Ei. Vettä pitää säästää. Etkö ole lukenut lehtiä? Maailman vesivarat käyvät vähiin.

- En ole lukenut. Töissä oli tänään pölyistä.

- Naamaasi huuhtelet, ja pyihkäset kainaloitas vähän märällä rätillä. Niin minäkin teen.

- Niin sinä.

Keskiviikko

 - Iskä kato, nyt on puhas poika! sanoo poika kun tulee punakkana saunasta.

- No niinpä on, tuleshan sylliin. Vieläkö äiti jäi lauteille?

- Ei ku se naamaansa rasvaa.

- Jaa. Jokohan sitä minä voisin mennä...

- Et tule vielä! vaimo hankaa purete thermalia poskipäistään pehmeään sieneen kylpyhuoneen peilin edessä.

- Lisäsitkö puita, että riittää löylyä mullekin?

- En, sotkeutuu kädet.

- Puhtaita klapeja, miten ne niissä sotkeutuisi?

- Sotkeutuu vaan. Laita itse kun meet.

- Mutta näyttäisi, että siellä ei enää liekkejäkään... Voisinko nyt lisätä?

- Et. Tullee tässä kuuma.

- Laita saunan ovi kiinni.

- En laita, että tukka kuivuu.

- Voi paska. Elä sun kanssas...

Puoli yhdeksän uutisten aikaan.

- Äiti, lue tämä, sanoo poika.

- En, iskä saa lukea.

- Ei kun sinä.

- En lue, laitan kohta silmähauteen.

- Äh. Sun  vuoros olis lukkea.

- Vuoro ja vuoro. Meillä mitään vuoroja ole. Mee nyt siitä isälles mankumaan.

- Iskä, joko uutiset loppu?

- Ihan kohta.

- Luetko tämän kirjan mulle?

- Ahah, mikäs se on... Jaa, mistäs löysit vanhan Pupu Tupunan?

- Sinun arkustasi.

- Sehän on lukossa.

- Ei ole. Ihan oli auki.

- Kukas..? No, sama se sille. Mennäänhän lukemaan.

Vaimo makaa haude silmillään kun mies hiipii lastenhuoneesta makuukamariin.

- Pimppiä saisko sitä?

- Ei tipu.

- Ei tippa riittäiskään.

- Ei tule kauhallakaan.

- Pijä sitten korvos!

Torstai

- Töissä oli tännään.., aloittaa mies.

- Meillä töissä vietettiin Simon eläkkeelle lähtöä, ja samalla juhlittiin uutta johtajaa, ehättää vaimo.

- Niin mutta meillä...

- Äsh, sinun työsi on niin tylsää, ettei siitä jaksa kuulla sanaakaan.

- Eikässaatana...

- Joo´o. Pijä nyt vain mölyt mahassas. Simpan tilalle tuli nuori, komee mies. Se on jo muutamina viikkoina käynyt totuttelemassa.

- Niin, ja..?

- Eipäs sitten mittään.

Perjantai

- Sinä sitten yöllä näit jottain unta, sanoo vaimo kun hörppii seisaaltaan muumimukista teetä kiireisen näköisenä.

- Mistäs tiijät? kysyy mies kun höylää juustosta siivuja voidellun sämpylän päälle.

- Semmoista pupinaa sieltä peiton alta kuului, ja sitten ähinää ja murinaa. Huusitkin jotain, että nyt riittää perkele!

- Enpäs muista, tai no jottain kyllä. Olin menossa...

- Elä selosta, en jaksa kuulla. Minun pitää joutua. Vie sinä poika eskariin.

- Niin mutta...

- Ei mitään muttia, mä meen nyt. Illasta voi mennä myöhään, mennään baarit kiertämään, ehkä.

Lauantai

- Haloo, mies vastaa kännykkään.

- Minä. Olin yötä Mirkka-Marketan luona.

- OIisi sitä passanut soittaa jo eilen illalla. Poikakin hättäili.

- Meilloli niin hauskaa, että unohtui.

- Jaa, että niin hauskaa. Vaan meinaatkos vielä toisenkin yön Mirkka-Markettaa viihdyttää?

- Viihdyttää... Älä kuule vittuile.

- Eihän tämä vittuilua ollut.

- Mä tuun sitkun tuun.

- Sitkunkitkun ja siitä vaan.

Sunnuntai

Vaimo tulee kotiin iltapäivällä. Huoneisto on tyhjä miehen ja pojan tavaroista. Ei näy miehen pakettiautoa, ei peräkärryä katoksessa ja koiranhäkkikin on tyhjä.

- Minne helvettiin olet mennyt! huutaa vaimo kännykkään kun mies viimein vastaa.

- Ollaan nyt missä ollaan, tallella enämpi kuitenkin kuin sinä. Sosiaalista antavat ajallaan tapaamisajan niin sitten sovitaan pojan huoltajuudesta, ja maistraatistakin  pitäisi tulla viimeistään ylihuomenna paperi allekirjoitettavaksesi.

- Mutta...mutta...

- Mitäpä muttia tässä ennään. Koetahan pärjäillä sen uuden johtajasi kanssa.