torstai 29. tammikuuta 2009

Guantanamon uudet asukit


Näin päivätorkuilla unta Uudesta Guantanamosta.

Kiinan Hu Jintao, USA:n George W. Bush ja Pohjois Korean Suuri Johtaja Toveri Ylipäällikkö Kim Jong-il käyskentelivät aamutakkisillaan piikkilangoin aidatulla alueella. Paikka oli Guantanamo jos median välittämät kuvat paikkansa pitävät.

Aurinko nousi tiilisten hallintorakennusten takaa, oli alkamassa uusi, kuubalaiskaribialainen aamu.

Bush pesi hampaitaan aidanvieressä saaden sätkyn kieleensä sylkäistessään päin sähköistettyjä piikkilankoja. Jong-iliä näytti naurattavan, mutta Jintao nosti halveksivasti koipeaan ollen kusevinaan säkenöivään aitatolppaan.

Pitkän vankilarakennuksen kymmenet ovet alkoivat avautua.

Yhden parakin rappusille, varhaisaamun auringonkiloon, ilmestyivät ensin sotilassaappaat ja sitten täyteen sotisopaan pukeutunut musta mies. Ilmiselvä kongolainen lastenvärväri, sotapäällikkö Thomas Lubangahan se siinä kalashnikov kainalossaan.

Auringonvalolle irvistelevän Lubangan takaa kurkisteli paksunaamainen, zimbabwelainen Robert Mugabe Morgan Tsvangirain sukiessa hilsettä hänen hartioiltaan.

Toisesta avautuneesta ovesta harppoi kiivaaseen tahtiin Venäjän pääministeri Vladimir Putin perässään tärkätyin kauluksin ja kravattiaan oikoen hovipresidenttinsä Dmitri Medvedev. Ovensuuaukkoa jäivät vahtimaan Putinin Tsetsenian marionettihallitsija Ramzan Kadyrov lukuisine asemiehineen.

Kohta piikkilankojen eristämällä aukiolla oli väkeä enemmän kuin pakolaisaattueessa Norsunluurannikolta pohjoiskoilliseen. Aitojen välissä vilahteli vain kuuluisuuksia maailmojen hallitsijainpalleilta.

Eräästäkin nurkkauksesta, kädenmitan päässä Bushista, erottuivat Israelin Ohut Elmerin.., anteeksi -Ehud Olmerin, Shimon Peresin ja Tzipi Livinin huolestuneen oloiset hahmot. Ja kun unessa on kaikki mahdollista, kuulin heidän suunnittelevan pakotunnelia aidan alitse.

Ohut.., Ehud Olmer kaivoi juuri pukunsa povarista tunneliverkoston rakennepiirustuskäärön levittäen sen hiekalle aidan eteen, aivan G.W. Bushin jalkojen juureen. Kehaisi mies, että hänen salaiset agenttinsa olivat käyneet varastamassa ne gazalaisilta ruuankuljetustunneleiden rakentajilta Egyptin rajalla, Israelin armeijan pommittaessa lapsia kappaleiksi kaupungeissa.

Äkkiä alkoivat kaiuttimet pauhata.

Kaikenkielisin huudoin ääni julisti uuden päivän alkaneeksi. Seuraavaksi se alkoi selostaa lukujärjestystä, jonka mukaan paikallaolijoiden on tänäänkin elettävä. Kiinaksi kilahtelivat tiedot aamutoimien kestosta, ruokailuajoista ja iltapäiväkahvilla tarjottavien keksien laadusta -jos vangit ovat kiltisti!

Samat asiat junakuuluttajaa muistuttava ääni julisti zwahilin-, ranskan-, venäjän- ja muiden paikalla olevien kielillä. Arabian kohdalla ääni hieman takelteli, mutta taisin kääntää unissani kylkeä juuri silloin.

Aurinko nousi yhä ylemmäs. Uni jatkui.

Kaiutinäänen ohjailemana vangit kokoontuivat aukion keskelle. Suuri päivänvarjo rävähti jostakin kaiken ylle ja tuli miltei pimeää.

Viileä tuuli pyöritteli hiekkaa Fidel Castron ja Osama bin Ladenin lahkeille. Tämä horjuskeleva, toisistaan tukea ottava parivaljakko oli sysitty istumaan reunimmaisille paikoille, lähelle halvaantuneen Ariel Sharonin paksua ruhoa, joka rönötti paareilla Iranin uskonnollisen johtajan, valkokaapuisen Ali Khamenein säädellessä tiputuspullotelineessä olevasta hanasta nesteitä potilaan suoneen.

Jasser Arafatin haamunkäppyrä käkätteli kuin piirrossarjakuvahahmo Ahmed Ahne Sharonin paarien jalkopäässä. Näytti siltä, kuin se olisi nauttinut olemisestaan enemmän kuin yksikään muu paikallaolija.

Tämän kirjavan joukon etupuolelle, suurelle kankaalle heijastui elokuvaa maailmansodista, pommituksista, naisten joukkoraiskauksista sotakentillä ja päiväkotien räjähdyksistä tuusannuuskaksi pommikoneiden ylilentojen jälkeen. Väliin pauhasi Hitler, ja kohta Moskovan Punaiselta torilta mustavalkea Joseph Stalin.

Ja välillä kaatui kansaa konekiväärien paptuksen säestämänä kuin heinää pohjanmaalaisilla latosoilla.

Vankileirien saaristot, Siperian pakkaset ja Pol Potin armeijoiden tekemät raakuudet kynsien nyhtämisineen näytettiin penkeissään kiemurteleville maailmanjohtajille.

Napalmi paloi Vietnamin viidakoissa. Junat kulkivat. Keskitysleirien portteja availtiin, kaasukammioiden luukkujen saranoita voideltiin ihmisrasvalla, taustalla sankka savu nousi krematorioiden piipuista.

Väliin tömäytettiin atomipommi Hirosimaan ja Nagasakiin. Näytettiin, kuinka räjäytyksen syövyttämä lapsi juoksee yhä uudestaan ja uudestaan kuvaajaa kohti huutaen tuskaansa.

Mitään sotaa, mitään kauheutta ei aiottu olla näyttämättä tässä Uudessa Guantanamossa. Eikä yksikään nykyinen vanki pääsisi pois ennen kuin on kaiken näytettävissä olevan nähnyt.

Ja se, lupasi junaääni, kestäisi tasan kymmenen vuotta, kymmenen kuukautta, kymmenen päivää, kymmenen tuntia ja kymmenen sekuntia potenssiin 3!

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Käsi polynomialla

(Kongolaisen "J:n" muistiinpanot Ruandassa pakolaisena käydyn peruskoulun matematiikan tunneilta sekä suomessa yläasteella käytössä oleva fysiikan kirja.)

Suomi on Siperia kongolaiselle. Sitä se on myös somalille ja Norsunluurannikolta pois ajetulle.

Afrikkalainen maahanmuuttaja ei etukäteen kovin tarkkaan tiedä, missä Suomi sijaitsee ennen kuin laskeutuu Helsinki-Vantaan, Oulun, Kemin, Kajaanin tai Rovaniemen hyytävään viimaan ja on näin valmis vilkaisemaan maailmankarttaan hieman tarkemmin. Tämä maa on monelle kroatille ja serbillekin vain kohouma Venäjän kainalossa eikä irakin pakolainen arvaa edes niin paljoa.

Päiväntasaajan kymmenien helleasteiden maista saapuva ihmettelee miksi aurinko ei mene kesällä mailleen ja miksi koleus silti käy luihin kuin kalashnikovin lukon rasahdus Eylatin yössä. Hänelle ei pitkään aikaan ole selvää kesän, syksyn, talven tai kevään erot jos sattuvat säät olemaan kuin nyt viimeisessä vuodenaikojen syklityksessä.

Eivät asiat tietämyksen suhteen ole toisinkaan päin hääppöiset.
Moniko suomalainen lukion käynyt osaa kysyttäessä antaa tarkat koordinaatit Sudanista, tai että missäs ne hutut ja tutsit pituus-leveys-akselilla asteen tarkkuudella toisiaan miljoonin määrin murhasivatkaan?

Jos ensi vappuna menet roskaiselle ja oksennuksentäyteiselle Hietsun nurmikolle utelemaan, mistä Somalian kaksikymmentä vuotta jatkunut sota juurensa juontaa, tuhannet valkolakit ovat sen kysymyksen edessä vaiti. Sama, samppanjanhuuruinen hytinä käy ylitse yleisön jos kysyt, mikä on tilanne Kongossa nyt ja miksi Israel murhasi lapsia Gazassa, mitä Kosovoon kuuluu, kuka on USA:n presidentti ja onko Tsetsenia saanut jo oikeutta Venäjään nähden.
(Kuva Groznyin kulisseista: Google Earth/"Kalinovec")
Eihän suomalainen enemmistö tiedä edes oman maansa hallituksen poliittista jakaumaa sen enempää kuin oman paikkakuntansa valtuuston puheenjohtajan nimeä, kunnan budjetin yli-alijäämää tai työllisyysastetta.
Aivovienti Suomesta on ollut ankaraa. Älyköt ovat kuolleet eikä näistä tarpeista enää uusia muovaannu.

Kun suomalaiselle opiskelijalle näyttää i-Podi lanteella keikkumassa olevan tärkeintä maailmassa ja välituntisätkien kääriminen vie yhteiskuntaopin tunnista äkkiä puolet, niin kaukana olevista sodista löytyy siten ainakin yksi valoisa näkökulma: Uusia, fiksuja ja opiskelemaan innokkaita ihmisiä saapuu jatkuvana virtana laittamaan tietotaito jälleen kohdalleen.


Ehkäpä Suomessakin on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä ensimmäinen värillinen pääministeri ja presidentti.

Jos elän vielä, könyän keppeineni anivarhain aamusella ensimmäisten joukossa äänestämään. Tätä silmällä pitäen sanoin vakavasti ensimmäisen kuvan oppikirjat omistavalle nuorukaiselle, mihin hänen Suomessa ollessaan vähintään tulee pyrkiä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Gazaan synnytetään "enkeleitä"...

...kuten Groznyista 10.12.1994 alkaneessa kansanmurhassa johon operaatioon käskyttäjinä toimivat puliukkopresidentti Boris Jeltsin juopottelutovereineen ja jonka jatkon on taannut yltiöraitis Vladimir Putin Kremlin kravattiherroineen.

Niin yksinkertaista kokonaisten kansojen tappamisen alullelaittaminen on ja sen jatkaminen niin, että maailma vaikenee kuin Kosanin kohina hanojen säätelijöiden tahtojen mukaisesti Ukrainan liepeillä.

Juoppohullujen alullesiittämät kaukasuksen psalmit on kirjannut ylös norjalainen Åsne Seierstad kirjaansa "Grosnyin enkelit". Se on "terveellistä" lukemista nyt, kun toisenlainen "sivistysvaltio", demokratia ja jumaliensa valitsemat murtavat ehtoollisleipänsä rypälepommilaatikoiden kansilla ja käyvät pienempiensä kimppuun Gazassa.

Minulla ottaa niin sydämestä tämä kaikki.

Pukiessani lapsilleni hauskoilla lauseilla koristeltuja paitoja ja kun silmäni ylös nostan, tuijottaa televisioruudusta hätääntyneen pikkupojan silmät tuhotun kotitalonsa raunioilla.

Kuinka kaikki, sodasta vapaat yksilöt joilla silmät ja korvat on ja ehkä joitain ajatuksenhiutaleitakin päissä ajelehtii, voivat nukkua tällaisen maailman verisessä, lapsien irtimurskaantuneita jäseniä, päitä ja suolenpätkiä olevassa sylissä?


Onko unenne rauhaisaa? Näettekö edes painajaisia vai pelkäättekö niin kovasti mielennyrjähtämistä, ettei edes tukahtunutta nyyhkäisyä avuttomien puolesta huuliltanne pääse?

Me kaikki, jotka vaikenemme emmekä toimi millään tavalla näitä alituiseen uusiutuvia tapposessioita vastaan, olemme yhtä lailla syyllisiä kuten olivat syyllisiä ne kansat, massat, yksilöt ja päättäjät, jotka ummistivat silmänsä ja korvansa kun toiseen maailmansotaan johtaneet tapahtumat alkoivat.

Kuva 12.1.09 Hesarin Gaza-uutisista jossa kerrottiin israelilaisten sotilaiden uusista uroteoista.

Muistakaa, että niissä kassajonoissa, joiden pituutta päivittäin kitisette, kitisee kanssanne sellaisia yksilöitä, joiden mielestä sodasta Euroopassa on kulunut jo liian kauan...

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Perseet kenttään

Ettekö te huomaa, ultrauskovaiset, että nyt alkavat jumalanne mennä tämän maailman tappotouhuissa liian pitkälle?

Minäpä neuvon teitä vanhana, jumalattomana rakennusmiehenä: Iskekää uskovaiset perseenne kenttään muutamaksi vuodeksi ja ruvetkaa uskomislakkoon. Kohottakaa tänä iltana viimeisen kerran kasvonne taivaisiin ja huutakaa sille pilvenveikolle, sille aralle sadomasokistille, joka tähtien takuisissa varjoissa piilottelee ja jota niin kovasti palvotte, että nyt riittää nämä kauheudet joita hänen ihmisruoskansa täällä toteuttavat.

Kertakaikkiaan perkele!

Riittää jo!!!

Tämä lasten murhaaminen!

Tämä koulujen pommittaminen!

Tämä kansainvälisten sopimusten halveksunta!

Tämä YK:n pykälillä perseiden pyyhintä!

Tämä on niin hirveää katseltavaa ja kuunneltavaa, että soisi atomilatausten tömähtävän omistajiensa syliin.

Eikö ihmiskunnalle sotimisessakaan tule mitta täyteen!!?

Sitäkinkö tämä elukkalaji ahnehtii silmät kiiluen kuin prenikoita sotaherrojensa rintapieliin, perintöjä, maailmanherruutta, rahaa, maita ja mantuja, mainetta ja kunniaa olipa se minkä laatuista ja millä tavalla kustannettua tahansa!

Sotimisen Nobel!

Guinnesin ennätyskirjaan kuolemaa kylvämällä!

Eikö teille saatanoille holokaustit riittäneet?

Eikö Kommunismin mustan kirjan kymmenmiljoonaiset murhaluettelot?

Vietnam?

Pol Pot?

Beirut?

Somalia?

Kongo?

Ruanda?

...???

Minäkin olen aikuisten pahuutta paossa...

maanantai 5. tammikuuta 2009

Minulle eivät enkelit ilmesty

Eivät minulle ilmesty synkkinä syysöinä pirut eivätkä perkeleetkään vaikka millaisessa korvessa vaeltaisin. Jumalille on käynyt samoin; aivoissani ei ole niille sijaa, hippokampukseni värähtelee vain sille, minkä näen, maistan, haistan tai tunnen.

Ihmisen on siltä osin helppo olla kun henkiolentojen hautajaiset ovat ohitse. Henkiolentojen, joidenka siemeniä jo vauvojen päihin kastevedellä läträten itämään kuokitaan.


Minä en tarvitse jumalia joita tappajat ovat aina rukoilleet valistamaan kasvonsa puoleensa. En tarvitse jumalia, jotka lastenmurhaajille anteeksi ovat aina antamassa.

Heretkää jo hourimasta tekin, joiden on päivä päivältä vaikeampi käsiänne ristiä nähdessänne sen, mitä ihmisten pojat sukupolvesta toiseen taistelutantereilla tekevät.

Kun katson tätä maailmaa Kaukasukselta, Afganistanista, Aasiasta, Lähi-Idästä, Afrikasta, Intiasta tai Pakistanista kantautuvan ruudinsavun ja sotimisen melskeen lävitse, en tunne rukoilemisen tarvetta, vain pelkkää alakuloista vihaa ihmisperkeleen vuoksi. Kun tänne saakka kuuluu lasten itku, äitien hätä ja sakeana leijaileva mätänevien ruumiiden haju en voi muuta kuin kieltää ääneen sen, minkä olen jo kauan tiennyt, eli kaikenlaisen jumaluuden läsnäolon tässä maailmassa.

Minulle sama, mitä uskontoa sotaakäyvät osapuolet tunnustavat tai minkä värisiä he ovat. Laitan sotilaspukuiset kylmästi samaan sumppuun ja kusen päälle; kuten he ovat valmiita tekemään ruumiille joita sotansa tuottavat. Eivät aseisiintarttujat, lapsien ja avuttomien murhaajat ja raiskaajat tarvitse puolesta puhujia, päidensilitystä eivätkä minkääntason hyväksyntää. Eivätkä he missään nimessä tarvitse sotatraumojen purkajaisiakaan kaiken osaltansa ohitse mentyä.
Mitäs läksivät!
Pirskotelkoot he vain pyhiä vesiään tykinputkiensa päälle, polttakoot suitsukkeita taisteluunlähtiäisissään. Suudelkoot nämä gladiaattorijuudasten suut jokaista pommia erikseen hornetiensa siipien alla ja toistakoot heidän huulensa psalmien säkeitä lähettäessään rypälepommiterttuja lapsikatraiden ylle räjähtämään.

torstai 1. tammikuuta 2009

Meemien verkostot


Richard Dawkins meemi-nimityksen keksi ja Susan Blackmore kehitteli edelleen.

Nyt meemit ovat jo käsite ja pahaisemmatkin kellaribloggaajien heimot ymmärtänevät, etteivät he itse ajatteluaan ohjaile sen enempää kuin kuulumistaan johonkin rinkiin. Hekin vain apinoituvat pikkuhiljaa toisikseen kuin maailman sivu ovat uskovaisten ryhmittymät tehneet raamattujensa ja saarnaajiensa välityksellä. Esimerkiksi meemiteoriaan perehtyneet perussuomalaisten yhdenasian haaraliikkeen keulijat sen varmaankin tietävät ja tätä filosofista aksioomaa hyväksensä bloggaillessaan käyttävätten.
Meemiteorian avulla voi hieman käsittää sitäkin, mitä verkostoitumiseen vaikkapa uskontojen alueella on tapahtunut:


Kristinusko 2,1 miljardiaIslam 1,3 miljardiaHindulaisuus 900 miljoonaaKiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaaBuddhalaisuus noin 376 miljoonaaShamanismi, alkuperäiskansojen uskonnot 300 miljoonaaAfrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaaSikhiläisyys noin 23 miljoonaaJuutalaisuus noin 13–15 miljoonaaMAP-kirkko noin 13 miljoonaaBahá'í noin 7 miljoonaa
ateisteja tai agnostikkoja on noin 1,1 miljardia
(Wikibedia)


Meemit ovat tehneet verkostoitumistaan muunmuassa vapaamuurarien, ku lux klaanilaisten kuin myös che guevaralaistenkin aivoissa. 1918 tapahtumat, maailmansodat, keskitysleirit ja kaasutusuunit tarvitsivat toteutuakseen pitkäkestoisen meemityksen joukkojen päihin. Kekkos-meemien kymmenien vuosien vahtiurakka aikalaistensa päissä ei ala vieläkään hellittää ja Stalin-meemien orjuuttamia aivoja vaeltelee kymmenin miljoonin Vapaan Venäjän Putin-taivaan alla. Elvis-meemikin keikuttaa lanteitaan yhä niittiliivien mielissä, Olavi Virta-meemi volisee kuutamolla eikä Hitler-meemikään päästä otettaan virustartuntansa uhreista.

Ja Niin Edelleen.

Meemit eivät lajittele aivoja minkäänsorttisiin kategorioihin. Ne painavat tunteettomasti niin tupperware-tätien korvien takaa sisään kuin verkostomarkkinoinnin uhrienkin käpylisäkkeeseen. Tyhmien päiden meemityksen avulla Finn Capitakin onnistui tekemään miljoonien kupruja kuten miljardeja huijaavat "maailmankattolaisetkin" tekevät säännöllisin väliajoin.
Meemeiltä emme ole turvassa jos omistamme aivot.
Kuinka lie meidän ateistien laita? Onko meillä aivoja vai onko meille olemassa oma meemimme? Vai ovatko aivomme teflonia?
Minunkaltaiseni uskonnottomat ovat juosseet lapsuutensa munasillaan pappien, koulujen ja jengien ulottumattomissa kuunnellen vain korpeimme kuiskintaa. Suurten perheidemme äidit ja isät eivät ole meille sen kummempaa suuntaviittaa elämään joutaneet näyttämään kuin mitä risulla joskus sierettyneille kintuille ravautellessaan.
Minua itseäni ei ole saatu verkostoitumaan edes vapaa-ajattelijoihin, metsästyskortin maksan "varuilta" kerran viidessä vuodessa enkä yleensäkään näe merkitystä jäsenyydellä minkäänlaisiin organisaatioihin. Eivät edes perheemme "bonuskortit" ole omissa nimissäni koska olen selvillä niiden kierosta luonteesta. Vain elämisen etuuksien tähden olen kuulunut ammattiliittoonkin.

Ehkä villlinä ja vapaana päistä päihin loikkiva lisääntymisen meemi on minuakin päässyt huijaamaan...