torstai 24. toukokuuta 2012

Rahavallan ruoskat viuhuvat kipeää tehden...

...eikä kukaan hätkähdä kuin hetkeksi.

Italian kaunotar hymyili Raatihuoneen torilla viehättävästi vaikka utelin häneltä Berlusconin politiikan ja Palermon mafian yhteisistä taskuista, ja että jatkuuko sama meno saappaanvarressa kuin ennenkin. Ei hän kysymyksiäni kokonaan ymmärtänyt, mutta se kävi selväksi, ettei hän tiennyt sellaista miestä olevan olemassakaan kuin Björn Wahlroos.

Yritin siis huojentua ja tulla siihen tulokseen, että Nallemme on globaalissa mitassa mitätön köyhien kintuillekuseksija jonka löyhästi kansien väliin lirauteltuja kannanottoja ei kannata surra, uneksia vain kovasti, että joku kakkuleipuri tämän maataloustukiaisilla kituuttelevan rötkäleen saisi tähtäimeensä.

Italian kaunotar hymyili kameralleni vielä monta hymyä ja moneen suuntaan päätään kallistellen, eikä minua hänen tummilla kutreillaan keikkuva Armanin hattunsa haitannut. Olisin lähtenyt matkaansa jos olisin vapaa ja vastuuton ja rikoksilla rikastunut kuin valtaa kahminut maanmiehensä Silvio Berlusconi.

Lehdistä olin jo viikkojen  ajan leikellyt ajan ilmentymiä, kovenevasta talouspolitiikasta kertovia artikkeleita ja ilmaisen mainostilan jakamista kirjoille, joilla ei kirjallisia ansioita ole. Masentunutkin näiden uutisten vuoksi moneen kertaan. Nukkunut huonosti, ryöminyt penkkien ja pöytälevyjen alle suojaan, suojellut köyhää lapsikatrastani markkinatalouden tykkien pauhinalta, tavallisen ihmisen mitätöintien kipeästi viuhahtelevilta raharuoskilta ja syyllistäviltä eurosrapnellien sirahtelevilta siruilta.

Uskoneeko kukaan, kuinka henkilökohtaisesti otin pitkän ammattinimikkeen omaavan, ylensyöneen liituraitaturjakkeen Juhana Vartiaisen vittuilun (HS 10.5.12) leppoisaa loikoiluelämää kotisohvillaan viettävistä kotiäideistä?

Täällähän sitä minäkin vain sohvalla makoilen kun muutama mukula huutaa kurkku suorana leipää ja lämmintä ja muuta huolenpitoa 24 h/vrk.

Vartiainen, Wahlroos ynnä muu prosentin verran väestöstä kattava populaationsirunen (se, joka senkin kolmannen maapallon pröystäiläksensä oikein kunnolla tarvitsisi) on kertonut poliittisen ilmapiirin myötäsukaisten tuulien ympärillään leyhyessä selvin sanoin kenen syytä kaikki lamat, nokioiden alamäet, tehtaiden alasajot ja globaalit finanssikriisit ovat; lastenkasvattajien tietenkin. Olemme ihanaa velttoilua harrastavia lapsiperheiden huoltajia, kotirouvia joiden statuksella voi ylläpitää ruhtinaallisia omistusasuntoja ja että jopa niidenkin tuotannon veropoliittista kiristystä olisi syytä alkaa poliitikkojen harkita, että torppariajastakin taaemma taannuttaisiin ja että kartanonherratkin saappaidensa nuolijoita pilkkahinnasta tiluksilleen saisivat haalittua. Niin, ja että vastakkainasettelun totaalinen kliimaksi taas aikaan saataisiin malliin 1918.

Minä olen ollut niin masentunut näistä ajan virtauksista, etten tämän parempaan kirjoitukseen mielipahani aiheesta kykene. Enkä kykene kirjoittamaan muutenkaan, saatana. Ja tämä on ihan selkeästi Björn Wahlroosin syytä!

Minne sotkeutui presidentti Sauli Niinistön ehdokasaikanaan lupaama "kaikista on pidettävä huolta"-teema? Huulenheittoa taisi olla kun ei yhtään ärähtele puoluetovereidensa kovuuden edessä. Katainenkin on vain "huolissaan" lukiessaan perhesurmien yleistymisestä ja painaa Brysselin baanalla ihan muiden huolien "uuvuttamana".

En osa vielä sanoa, auttoiko yhtään, että kiukaan alle kun viimeksi tulia virittelin, sijoitin lehtileikepinkasta Nallukaisen valokuvan viikset tulitikun ensiraapaisun kohteeksi pilkkeiden väliin ja seurasin, kuinka syntymäpaksu, karvoilla peitelty ylähuuli sai karstaisen sävyn, nenä tummui, hajosi tuhkaksi ja silmälasit vääntyilivät hetken, ennen kuin karisivat  arinan raoista tuhkaluukkuun ja kuinka humahtaen piipun veto vei loput taivaalle.

Toivon joka tapauksessa, että niin käy myös hänen ja kaltaistensa ajatustenkin joita kirjoiksi asti ilkeävät painaa.