lauantai 26. syyskuuta 2009

Luin Hesaria tavallista tarkemmin


Hesarin (la 26.9.09) pääkirjoituksen mukaan "Jussi Pajunen yrittää selvitä lamasta ilman veronkorotuksia."


Jussi Pajunen ei sano Pietari Brahen patsaan juurella, nurmikolle kellautetun polkupyörän takarengas päänsä alusena nukkuvalle kajaanilaiselle rantojen majailijalle yhtikäs mitään. Paitsi jos mies ei itse satu olemaan Jussi Pajunen pajupensaasta päivää! En kysynyt nimeä kun päivällä pyöräilin onnettoman ohitse.


Pelkkien otsikoiden lukijat jäivät varmaan ohimenevästi miettimään, että onpa siinä yksi mies nostettu lamasankariksi kummallisella tavalla, hyh perhana!


Minä sen sijaan tiedän, että Jussi Pajunen on pääkaupunkimme Helsingforsin kaupunginjohtaja. Tiedän minä senkin, että Huttus Jussi on Pohjois-Savon liiton maakuntajohtaja, ja senkin, että alkujaan ristijärveläinen Jari Tolonen kiepautti itsensä Sotkamon ja Siilinjärven kautta Kajjaanin piämieheksi. Niin ja Oulua luotsaa kokoomukselainen Pennas Masa, alkujaan maaseudun suurten ikäluokkien poikia Utajärven tasaiseen maisemaan halkaistun junaradan kuuloetäisyydeltä. Huttus Jussin tunnen henkilökohtaisesti, muut muuten vain.


Petäjikköä kohti kun kaarratan tietävän huiskautuksen rukkaskädelläni, tiedän myös että: Entinen virkku, nuori orhi, nykyinen eläkeikää hipova Janne Virkkunen on Hesarin piätoimittaja ja Usko, Toivo sekä Elmeri K. ovat rantojen miehiä ihan tästä läheltä. Muutakin muistan; Sini-Kusti kuoli Harjulassa 70-luvulla eikä Uotis Vilikkikään enää mulukuta Toimilan Siljaa, Vukelovartiainen on vainaa, Letus-Einari ei huuhtele suutaan aamutentulla ja isän isästä loppui huoku vuonna 1975. Ja sitä paitsi isäni tappoi suuresti rakastamani kissan rautakangella vuonna 1968 kun se ei kotiutunut uuteen paikkaan jonne muutettiin. Minä olin silloin 10 v.


Tärkeitä elämiä itselleen kaikki mainitsemani. Tai jälkipolville -jos muistavat.


Jussi Pajuseen palatakseni Hesarin pääkirjoituksen laatija(?) kuin myös Pajusen kanssa sisemmälle lehteen jutun vääntänyt toimittaja Riku Jokinen itkeä kitisevät Helsingin ensi vuoden vajaan neljän miljardin menoja.


Minua ette hämää: Jussi Pajunen on vain budjetin esittelijä. Ei hän ole yksin budjettiehdotusta laatinut. Siellä on taustalla häärinyt kovapalkkaisia virkamiehiä, talouskonsultteja ja sihteereitä kokonainen komppania. Budjettiprosessin edetessä tietokoneita on ylikuumentuneena jouduttu laittamaan tuhottavaksi muutamia kymmeniä ja lie joku "sih"-koppelokin joukossa kynänteroittajana ollut. Kenenkään muun nimeen ei kuitenkaan kallista painomustetta kannata tärvätä, näin sovittiin loppurutistusta kätellessä Kämpin kabinetin takaovella ja Seutulan lähtöselvitysjonossa. (Lippuja Thaimaan lennolle kiireessä lunastettaessa). Varmuudeksi sovittiin, että työnnetään vain keihäänkärki hesalaisten kylkiluiden väliin ja väännnnetään: Nnngghh!


Nuorena Pajustakin on pajuvitsalla väännetty, kyllä se sen kestää.


Budjetin laadintaan kulahti a baut siinä puoli miljoonaa euronhilua, sisältää portsarille annetut narikkamaksut ja taksikulut. Ai niin ja se kassillinen viemisiä konsultin kauniille rouvalle Tukholmaan.


Minua niin huvittaa joskus nämä kolumnistien jutut. Niin kuin sanaleikitkin. Yksi tämänpäivän vanhasta sanasta nykyistämäni tupuriksi tähän väliin (tupuri=pola=verkon tms pyydyksen merkkikoho): Mesenaatti=mesessä väsyksiin asti mesettänyt, ihan naatti mesettäjä.


(Polasta tuli mieleen tietenkin Seppo Polameri! Ymmärsin äkkiä, mistä sekin sukunimi tulee. Merestä perkele! Ei kuitenkaan Veijosta eikä Lennartista.)


Okei. Palataan Hesaria tavaamaan ennen kuin joudun hurmoksiin noiden mieleeni änkäytyvien sanojen kanssa.


"Jussi Pajusen" lamalääkeresepti on siis hyvin yksinkertainen kun lukee vain sisemmänkin jutun otsikon: "Pajunen vaatii lamalääkkeeksi säästökuuria ja valtavaa velkapottia."


Mitäpästä hätää "Suomen lopun" leipäjonolaisilla sitten lie? Semmoinen saatana laakee aakeehan tuonne on Jätkäsaaren entisiin maisemiin asvaltoitu, jotta sinne soppii soppatykki poikineen. Sata miljoonaa euroa alueen edelleen kunnostamiseen vielä kun sytkäistään, niin kai ne loput miljardit hernekeittotarpeisiin, leipäpaketteihin, jauhosäkkeihin, levitteisiin ja marmelaadiin kansalaisille jaettavaksi aiotaan kaupungin väljästä hihansuusta ruilauttaa? Sehän lienee mitä armeliainta tulevaisuuteen satsaamista kun yritetään pitää veronmaksajat elossa ja lapsiperheet edes kontallaan elättämässä tulevatkin lypsettävät maksamaan uuden nousukiidon veroja? Ja seuraavaa lamaa jne.


Paskanmarjat, muista tulevaisuuteen investoinneista ne toimittajan kanssa ovat höpisseet. Suunnittelutoimistot, konsultit ja johtajat täytyy ruokkia ja pitää iskussa, rakentaa heille kivijalkoja valmiiksi joihin seuraavan markkinatalouskuplan -anteeksi, kestävän kehityksen rahastuslaitoksia jälleen aletaan pykäämään.
Sivujuonteena pyyhkäisen pakinani huuruiseen tirkistelyreikään maininnan perässähiihtäjä Unto Hämäläisen viereisestä kolumnista. Siinä Unski väittää lyöneensä vetoa Ilkka Kanervan kanssa hallituksen hajoamisesta edellisen vuoden kesäkuussa. Jos Ike olisi hävinnyt vedon, mistä taskusta hän olisi Unskille sovitun summan, jota ei paljasteta, maksanut? Jos hän olisi maksanut ne siltä tililtä, jonne vaalitukiaisia on ropissut, olisiko Unski nyt joutunut palauttamaan manit Ikelle ja Ike edelleen sinne, mistä lahjukset ovat hänelle tulleet? Ja olisko Unskin tämän vedonlyönnin seurauksena, vääriin rahoihin sotkeutuneena joutunut eroamaan puolueettoman lehden kolumnistin paikaltaan? Vai olisiko Unski pelastunut mutisemalla, en minä tiennyt mistä rahoista on kysymys? Ja olisiko loppupelissä Ikeä syytetty lahjonnasta ja Unskia lahjuksen ottamisesta? Olisiko kukaan uskonut, että kysymys oli vain "miesten välisestä", hauskasta vedonlyönnistä kun Iken, raskaansarjan poliitikon tililtä Unskin, kaikista kytköksistä puhtaan, vapaan lehdistön edustajan tilille euroja liikahtelee? Onko ylipäätään soveliasta ruveta valtion hoitoon liittyvistä asioista vetoja ruveta lyömään? Minusta vedonlyönti yleensäkin ottaen on sellaista touhua, että sopisi jättää se raviratojen ja jääkiekkokaukaloiden testosteronin nostatustunnelmiin.
Hah. Minustahan sukeutuisi poliitikko, niin monisanaisesti edellisenkin osasin tähän kutmuilla!


Seuraavaksi loikkasin Hesarin avulla Indonesiaan. Surullinen kuva kyläpäällikkö H. Hassan Bitistä pysäyttää. "Väsyin taistelemaan", sanoo tämä 76-vuotias mies toimittaja Jenni Virtaselle ja kuvaaja Heidi Piiroiselle ja kasvoista kuvastuu suunnaton alistumisen tuska.


Miksi?


No siksi, että sellutehtaat raiskaavat viimeisiä sademetsiä, hakkaavat ja polttavat alkuperäiset, koskaan ja/tai millään korvaamattomat turvesuot voitontavoittelun, silkan rahan, muun maailman pörssien takia. Sekä kiinalaisten perseiden pyyhintään käytettävän vessapaperin vuoksi.


Kyllä korventaa rintaa näiden saatanoiden toiminta! Jos voisin, menisin ja nakkaisin kakkaa valkokaulusrikollisten nenille.


Mutta mitäpä ne kovakorvat välittäisivät. Suojelijagorillat ampuisivat minut ja polkaisisivat löyhkäävään sellusammioon. Kiinalainen killisilmä vain kiroaisi Pekingissä kun vessapaperista partakarvani pistäisi pyllysilmään.


Jenni Virtasen raportti Indonesiasta on kokonaisuudessaankin pysäyttävä ja siksi selaan lehteä takaisin päin sivulle A6 jonka lehtikuvassa kaksi haminalaismiestä seisoo vanha maantiesilta taustanaan Vehkajoen virtaillessa vieressä, auringonkilossa liplatellen kohti Suomenlahtea.


Tässäkin jutussa on kyse luontoarvoista joita liikemiehet ja muut täydet pöljäkkeet, sydämeltään ja mieleltään psykopaatit manintahkoajat eivät ymmärrä lainkaan. Jutun mukaan Haminan kaupunki on tehnyt vuokrauspäätöksen kymmenen hehtaarin alasta Kärpänsuolla kouvolalaisen turveyrittäjän kanssa. Nyt Vehkaojasta virkistyksensä ja kalansa hakevat paikalliset asukkaat pelkäävät turpeennoston tekevän joesta lopun kaikesta siitä, mitä se on heille tähän saakka merkinnyt.


Haminan kaupungin kassaan tuo vuokrasopimus tuottaisi vuodessa n. 8000 eurolaista ja näin ollen luontoarvot ovat ahneuden alttarilla tarjolla Juudas Iskariotin malliin.


Ah Jeesukseen, ihmisen pojat. Taivaassa perseenne tervataan! Ja muistakaa: Yhtä hitaasti kuin väittämänne hitaaaaasti uusiutuvat luonnonvarat, eli turvesuot. Toivottavasti.

2 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Hei,
sieltä ylhäältä on hyvät näköalat ja hesari toimii kiikarina, jolla voi nähdä kauemmaksikin!

Mutta joskus tuntuu siltä, että olisi parempi ummistaa silmät, lopettaa kaikkien tiedotusvälineiden seuraaminen ja elää omaa elämäänsä, siihen keskittyen ja miettien, missä kohti siinä on parantamisen varaa, ja mitä sen hyväksi voisi tehdä.

Kun maailman (ja Suomen) asioita seuraa, elää kuin myrskyssä koko ajan, tai ainakin kolea tuuli puhaltaa.

Meilläkin täällä uutisten seuraaminen on kehitetty huippuunsa. Ei ihme, että mieltä kolottaa ja vaimea hurina kuuluu koko ajan taustalla.

Valto-Ensio kirjoitti...

Hei vain, Avatar! Olet aikaisin lukemaan noussut? Lopetin edellisen postaukseni kirjoittamisen itse vasta joskus neljän jälkeen aamulla. Juutuin katsomaan Wolfia välillä koska olen joskus tykännyt Jack Nicholsonin näyttelemisestä. Minulla oli vähän aikaa hauskaa sen kanssa, mutta sitten vakavoiduin kuitenkin ja jatkoin kirjoittamista.

Olin minä kesän ilman Hesaria ja nyt, silläkin uhalla, etteivät silmäni kutiamatta painotuoretta lehteä oikein siedä, haluan lukea sitä jälleen.

Se on ainoa, ikävä kyllä, lehti, josta jotain maailmanmenosta selville Suomessa voi onkia. En kykene Le ´Mondea, New York Timesia tai The Timesia tavaamaan vaikka haluaisinkin. Sanovat, että netistä saa kaikki tarvitsemansa tiedon, mutta ei se pidä paikkaansa koska lukemisen jano ei siellä tyydyty.

Oikeassa olet, että ahdistaa nuo maailman uutiset. Olisi helpompaa jos ei jo lapsuuden kodissa olisi sysitty niitä seuraamaan. Lukisi vain Lidlin tarjoukset ja ilmaisjakelulehdet, kuuntelisi kaupalliset kanavat ja katselisi salkkarit, niin olisi autuas pökkelö kaatumaan minä hetkenä hyvänsä hautaansa. Nyt sitä jopa kohta alkaa oikein odottamaan, että pääsee tästä hullunmyllystä eroon.

Mutta toisaalta kun asiat kerran ovat näin ja jotenkin äly pelaa maailmaa seuratessa, eikö sitä sitten kannattaisi ahdistuksen uhallakin myös kommentoimaan? Voihan se joskus poikia jotain...

Mukavaa kun tykkäsit edellisenkin kirjoitukseni "Huitaisin kurjista kuvan" -valokuvista.

Olen miettinyt viimeistä "Taisteluasi" ja siitä sukeutui ajatukseeni kaikenlaista muutakin kuin mistä jo kommentoin, mutta kunhan tästä ehdin,palaan astialle. Nyt lähden maalaamaan nurkkalautoja ulos koska on hyvä ilma.