keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Matka Pohjoiseen

Laadukas lukijakaartini, huom.: En raportoi tekemästäni lasten polkupyöräretkestä erikseen tänne blogiin, koska se matka oli niin miellyttävästi sydämeenkäypä, ettei siitä kertakaikkiaan osaa kirjoittaa kuin muutamia lauseita kuvien alle ja sen olen jo aloittanut fb-sivuilleni jota muuten hyvin harvoin käytän. Kuka haluaa, ne löytynevät tästä osoitteesta: http://www.facebook.com/valtoensio (Pitääköhän sinne olla itse kirjautuneena, että pääsee katselemaan?)

Lisään sinne loputkin jahka ehdin niitä satojen kuvien joukosta lonia. On taas niin paljon muuta tekemistä, eikä sitä muutenkaan aina jaksa. On tuossa kuitenkin yksi tarinankuljailu tuloillaan...

3 kommenttia:

Raili kirjoitti...

Voi Pojat! Voi Onnenpojat!

Valto-Ensio kirjoitti...

Niin, Raili. Minä olen se onnenpoika jolla on nämä mahtavat pojat; enkä yksin heitä aikaiseksi ole saanut...

Kun kirjoitin, että oli "sydämeenkäypä" reissu, niin olen jälkeen päin ajatellut, että jotain "särkyisi" jos hyvin tarkkaan alkaisin maailmalle selostamaan, mitä kaikkea Hyvää ja Jännää matkalla tapahtui. Ja luulen, etten ihan heti edes kykene kirjoittamaan omia tuntemuksiani ihan yhtään mihinkään. Vahvistaa vain, että jossakin sisälläni tuntuu, ja lujasti...

Jos isät ja äidit yleisemminkin tekisivät yhdenkin tällaisen yhteisen reissun kun lapset ovat vielä lapsia, niin luulen, ja uskon, että siitä saattaisi siunautua kaikenlaista hyvää lasten pitkälle matkalle aiukuisuuteen, sekä vanhempien ja lasten väleihin se varmasti rakentaisi tiukkoja paikkoja ajatellen luottamukselle perustoja.

Kun lomalle lähdetään, ei kaiken tarvitse olla valmiiksi pureskeltua "---landiaa" laitteineen, vaan ihan maanteiden poskissa kuljeskelua, sattumanvaraista leiriytymistä minne sattuu, vastaantulijoiden kanssa asioiden ihmettelyjä jne jne... niin kuin meillä oli.

Raili kirjoitti...

Aivan samat ajatukset pyörivät minunkin mielessäni kun matkakuvianne katselin. Onnenpoikia ootte kaikki, isommat ja pienemmät!