Kesästä ensihaisut. Mustalaiset ajoivat kolmella hevosvankkurilla
jossa yhdessä oli rättikatos Tikkasenpurolta päin. Pysähtyivät tässä muutamiksi
tunneiksi ja jatkoivat sitten Kyntöläisen suuntaan. Sanoi vanhin, että
Pielavedelle juhannukseen mennessä taivaltavat ja loppukesäksi Pihtiputaalle,
eikä tietoa minne talaveksi. Samat mustalaiset on käyneet ennenkin.
Anun ja Marin tässä elellessä vaikka kuinka monesti. Tuo tie on ennen ollut
yleinen poloku Iisalmesta Palonurmeen ja Nilsiään. Vanhin kyseli, mitä
Ananiakselle kuuluu. Sanoin sen kunnalliskoilla olevaksi, ja Marihan on jo
aikoja kuollut. Kärryistä levisi penakoihen lauma kartanolle kun vankkurit
pysähtyivät, vaan asettuivat kun vanhus kajahti omalla kielellään niille. Eivät
erikseen kerjänneet. Keitin kuitenkin muuripaan kiveyksellä nuotiokahvit isossa
kattilassa. Maijon ja sokerin kanssa tarjosin. Ahvenkukkoa oli puolikas ja se
syötiin porukalla pois. Vettähin saivat alumiinitonkkansa täyteen ja pesivät
astioitaan saunalla. Mustalaismuori kertuushameessaan ja kirjavassa huivissaan
ennusti. Otti käestä ja toisella paino mahakumparetta. Sano, jotta sieltä se
vasta elävä on tulossa, mutta saunassa hiän ei synny. Kysyin, että missäs muualla
jos ei siellä, niin se sano näkevänsä valakeita, lämpimiä huoneita matkojen piässä
täältä ja osoitti itään. Yksi mustalaispoika oli nukahtanut heinänrippeisiin
navettalatoon ja sontinut housuunsa. Pestiin saunalla se ja annoin Johanneksen kuluneet,
van muuten puhtaat alusvaatteet sille. Oli poika iloissaan, ja sen äiti. Ennen
oli sanonta, että hyvä antaa vähästään, mutta paha ei paljostaankaan. Lienenkö
nyt sitten miten hyvä?
7.6.1958
Allanille tuli möykäröintikohtaus kun Tauno kotiutui ja
rupesi humalassa seinänvarjoon nukkumaan. Hoki kinaleuka, että isä kuoloo, isä
kuoloo ja piti melkein köysiin panna poika. Rauhottu kun laitoin viltin ja
tyynyn isän viereen nurmikolla ja asetin siihen pötkölleen. Rätin pani suuhunsa
ja nukahti. Kahtelin pitkään, että siinä kaks yhtä avutonta mualimanlasta
korsoo pahoja uniaan poes. Panin sitten saunan lämpiämään ja kun heräsivät,
komensin Taunon poikien kanssa lauteille. Oli hiljasta miestä kun hyvän
humalan nukku pois eikä uuteen nousuun salakussa pulloja ollutkaan. Mulukasi
minua, van mitäs mahto. Suapi huomenna otran kylyvee navetantauslänttiin, tulis
ees vähän siementä kanoille. Lehmät ja vasikat on kulukenu Ulukinniityllä ja
pitkin ahoja. Enempiä joikumatihan nuo iltalypsylle polokujaan tulevat. On
kuulunut huhuja, että ulukomehtälaitumet kielletään…
9.6.1958
Uatun syntymäpäivä. Täytti viisikymmentäviisi. Käytiin
mummilassa koko porukalla ja mummolla oli makkeeta pöytä notkollaan. Sielloli porukkaa muutenkin. Kannoin
tuohikontissa Kustaan. Villelänrinteessä oli kyy keskellä polkua. Penskat
pelekäsivät vaikka heti se varvikkoon sujahti kun meijät älysi. Potut sain kivikkopeltoon
vaikka sivuihin koski. Tarjan komensin itupottuja vaolle asettelemaan,
Johanneskin yritti, van eihän siitä... Lapiolla ja kuokalla kopersin urat. Porkkanat
ja lantut laitoin jo muutama päivä sitten. Herneitä ja sipulia istutin. Nauriinsiemenet suapi Uatu laittaa kaskeensa, se ossaa sen homman. Sieltä
saahaan sitten syksyllä. Muutamia kukkia jo penkeissä on kun säilysivät nuilta
pikkukaivelijoilta. Tauno lähti aamulla aikaseen kävellen kirkolle. Sanoi, että
lopuillaan on urakka Rautalammilla ja sitten tekasevat Oskarin ja Samulin
kanssa yhen talon Nilsiään ja toinen porukka alottaa Kaavilla koulunpohjalla. Siellä
mennee ens talavi ja vaikka matka lyhenee, niin ei ihan lähelä ole sekään. Etteipä
uutta penakkaa ole liekuttelemassa…
10.6.1958
Juhanilassa ovat varppeillaan, kun ratiossa ja lehissä on
ollut sotavankiasiaa. Minä kyllä käsitin, että kaikki on jo aikoja sitten palautettu.
Niiltä se Otto hävisi Viipurin lähellä. Tauno kyllä on ollut sitä mieltä, ettei
siltä suarelta kukaan elossa selvinny, vankeja eivät ottaneet. Toivoahan silti saapi.
Ei kai tässä meijänkään elämässä muuten mieltä olisi.
19.6.1958
Torstaiksi kääntyi keskiyön ylite. Valavon kun koskee piähän
ja mahhaan. Sormetkin niin pykineet, ettei aamulla lypsylle meinaa kuontua.
Kuusenpihka vähän helepottaa, ja jos horsmanmaitoa olisi. Ulukona täysi kesä, ylihuomenna
juhannus. Kellomäen pihkapuun parkkoojat kulkivat ohite eilen. Lie loppuneet
savotat, uitot nyt ainahin. Ei kuulemma puu muutenkaan kule kun on se lama.
23.6.1958
Juhannus oli ja meni. Tauno vain vähän ryyppäsi, kävi
Villelässä letustamassa Einarin kanssa kun muita kavereita ei ollut. Sitten se
intoutui keväällä parkattuihin heinäseipäisiin kairaamaan tapinreiät. Koko
läjän kai se valmiiksi sai. Tapitkin vuoli. Kohtahan sinne Luikkolahelle on niitä pajukoita
lähettävä niittelemään, ja tästähin mitä kivien välistä suapi ja mitä eivät
vasikat ole nyhtäneet turpaansa. Aiko se viikon olla heinälomalla Taunohin.
Kustaa on virkistynyt, näyttää siltä, että se kävelemään oppii vielä tämän
kesän nimiin. Perttulan hakupaperista ei ole puhuttu mittään, eikä
Lastenlinnan sykiatrilla käynnistä vaikka sieltä tuli kutsu postissa. Ei tässä
jaksa, ei jouva.
28.6.1958
Taunokin paikalla kun on lauantai. Korsoo tuossa että hirret
tärisee. Minä en sua nukutuksi kun on niin kippeet kylet ja mahanpohja. Tauno kiipesi
katon paikkuuseen päivällä kun tuohia oli tuuli käännelly. Aika laho se alakaa
olla muutenkin. Valutti toissapäiväsen satteen aikana ruskeaa vettä keskelle
lattiaa ja piipunjuuresta. Tuohia piti käyvä Kymin metästä kiskomassa
paikoiksi. On se tämähin elämää. Muualla jo alakavat olla pois maakupista ja
tämmösistä mökinrähjistä, van myö ei. Tämähin vielä kymmenen vuotta sitten oli
Anulla ja Marilla savutupana. Kun myö asetuttiin tähän, niin Tauno ja Oskari
muurasivat tuon uunin ja hellan. Louhivat kivet jostain Unipuron vierestä ja
loput mistä lie. Seinissä on pahvia ja halteksia, mutta kyllä sieltä viisikymmentävuotiset
savupirtin hajut toisinaan nenään tunkevat. Nähtiin tänään muakotka kun se
liihotteli matalalla ylite.
4 kommenttia:
Onko lapsuudessasi viitteitä tuollaisesta "muualla jo alkavat olla pois tämmösistä" -näkökulmasta? Se olisi mielenkiintoista. Jotenkin sitä itse on ajatellut, että omissa, muiden ehkä kurjina pitämissä oloissa pärjää ihan kohtuullisesti, kun ei tiedä paremmasta. Mutta jos tietää, niin...? Nykyäänhän tietysti tietäisi, kun on kaikki televisiot ja netit ja joka kaupassa myytävät rikkaiden elämää esittelevät lehdet.
Keiju
Kyllä äiti tuskaili monasti kurjia oloja olihan hänellä jo lapsuus ollut paljon huolellisemmin pidetyssä talossa elettyä aikaa vaikka elossa olevaa äitiä ei ole kokenutkaan. Äiti seurasi myös lehtien ja radion välityksellä maailmanmenoa. Eivätkä ne kylän muut talot ihan kaikki tuolla tavalla reuhottaneet. Jos ei ole ollut suutarin lapsilla kenkiä, niin kirvesmiehen jälkikasvulta puuttui sitten talo.
Äidillä sota-aikana vietetty Porvoossa piikominen on varmasti avartanut myös ajatuksia. Mutta kun isä-Taunon matkaan erehtyi, joka maailmaa kyllä rakensi, vaan ei omaa kotia, niin näin kävi.
Tuossa Unimäen röttelössä asutiin käsillä olevasta vuodesta vielä 10 v eteen päin, niin että itsellänikin on aika vahvat mielikuvat siitä ajasta.
Seurustelin itse 1990-luvun loppuvuosina erään tytön kanssa, jonka kotiolot olivat silloinkin aivan kamalat. Neliöitä oli varmasti alle kymmenen per nenä ennen kuin tytär muutti pois, kissaa ja koiraa vielä siihen päälle. Vessa ei vetänyt, home ja laho puu haisivat, paikat repsottivat ja tietysti isäntä ryyppäsi. Kyllä silläkin isännällä kädentaitoja olisi ollut. Talo laitettiin sitten parempaan uskoon vähän ennen kuin minun ja talon tyttären suhde päättyi. Väleissä ollaan kyllä vieläkin.
Eipä tuo kurjuus hyvinvointiyhteiskunnan rakennusprojektiin päättynyt, vaikka vähän lievenikin. Eiköhän tuollaisia yllä kuvaamiani koteja ole aika monta edelleen.
Keiju
Suomen marginaalisissa (globaaliin verrattuna) asunto-oloissa on edelleen liikaa asunnottomuutta ja epäkelpoja asumuksia. Koskettaa lapsiperheitäkin.
Korjauskustannukset; katselepa huviksesi rakennustarvikkeiden ja työkalujen hintoja!
Yhteiskuntaa syytetään vaikka se on yhtä kuin ME. Miksi siis sallimme itsellemme kaiken tämän? No siksi, koska yksi haluaa tappaa kaikki sudet ja toinen sanoo, että jätä nyt yksi mullekin. Sama köyhien suhteen ja niistähän pääsee vaikka suojatien kohdalla yliajamalla. Tai asuntovelalliseksi petkuttamalla.
Alkoholismi ja sairaudet; ongelmia yksilötasolla, saamattomuus menee samaan genreen.
Uusavuttomuus; ei osata enää edes yksinkertaisinta ruuantuotantoa itse, eli potunviljelyä vaikka maata takapihalla sen verran olisikin. Syy: Suunnitelmallinen ihmisten ohjailu helpommin hallittavaksi massaksi.
Asumisen kalleus, kulut, verotus ja markkinakorot; tulee näkymään, ennustan, eikä missään helpossa hengessä.
Pankin perkeleet kettumaisine kainalohäntineen.
Hyvinvointivaltio on vain karsina jossa kanat kynitään.
Lähetä kommentti