tiistai 16. heinäkuuta 2013

Marraskuu 1990

To 1.11.1990 klo 21.30 Iisalmi

"Minäkin haluan kuolia pelunoita."

Eikä tyttö osannut sanoa, minne ärrän yhtäkkiä jätti. On itkeskellyt aika paljon viime aikoina, kastellut myös petinsä.  Ärrän lausumisen kanssa ei ole koskaan aiemmin ongelmia ollut ja lukemaan oppivat molemmat jo neli-viisivuotiaina. Äidin ikävä, se on järkyttävän kokoinen enkä osaa mitenkään asiaa auttaa.

Vanhempi tytär on kovempi luonne, tai parempi näyttelijä. Itkeskeleekö yöllä itsekseen niin kuin minä saman ikäisenä kun koulu ahdisti, pimeys pelotti ja oli isää ikävä?

Kourii mieltä niin, että sormiin koskee. Köyhyys, pahamieli ja epäonni periytyvät; meille heikommille hiukkasille.

Kuolittiin kuitenkin ne potut ja tehtiin muusia. Nakkikastiketta peitoksi ja vettä huuhteluun. Puolukkapuuroa koetin tuputtaa jälkiruuaksi, mutta ei kelvannut. Ärräkin löytyi kun nukkumaan alettiin.

Pe 2.11.1990 klo 23 Iisalmi

Mentiin bussilla Siiliin ja kävin äidin autolla Sadun Muuruvedeltä. Se halusi mennä Leppäkaarteeseen Tyynen (äitinsä) luokse yhdeksi yöksi ja on sitten sunnuntaihin Simonsalossa. Ensi viikko on syyslomaa ja tulee tänne. Ajaessamme seitenvitosta, iski Kinahmin kohdalla GM. Pysähdyin bussipysäkille ja meni ainakin puoli tuntia pidellessä. Laski allensa ja penkki kastui. Kieleensäkin puri, mutta ei kovin pahasti. Kerkesin vielä viimeiseen bussiin ja takaisin Iisalmeen.

R soitti: sovittiin huomisesta.

Heti perään rimmautti lammilainen jolle kerroin, etten pääse Hartolaan. Kysyi syytä, kerroin aika monta. Meni mykäksi. Sanoi sitten, että hänen olisi varmaan helpompi tulla Iisalmeen. En sanonut siihen mitään. Kertoi, että mies otti ja lähti Rinkebyhyn ja hän on nyt lopullisesti yksin. Pyörittelen tätä nyt mielessäni.

MTT:ssa eivät ottaneet perheenä avuntarpeeseemme kantaa, kun käytin Satua viimeksi ja kysyin. Tyttönen siellä kopperossa pyöritteli vain kynäänsä hermostuneena ja mutisi, että siihen tarvitaan lääkärin lähete ja sosiaaliviranomaisilta jotain tietoa. Minulta alkoivat sormet puutua kun katsoin sitä hermostunutta, näppylänaamaista naista. Sitten meni puhekyky ja paukautin oven lähtiessäni niin kovasti kiinni, että jotain tipahti seinältä huoneessa.

Su 4.11.1990 klo 21.15 Iisalmi

R:n kanssa eilisestä illasta puoleen päivään tänään. Synnissä ryvettiin ilman estoja niin kuin etukäteispuhe oli. Molemmilla oli tukahduttava tarve, ei se sen kummempaa ihmisten elo ole. Varastoon saakka sitä ei silti koskaan kerry.

Äiti toi tytöt ja Sadun. Nyt nukkuvat vierekkäin makuuhuoneessa. Äidin kassissa oli myös pakastemarjoja ja leipää sekä kalakukon puolikas. Keitin kahvit, äiti joi pari kupillista ja sen silmissä oli huolta ja murhetta. Meidän puolesta varmaankin, mutta puhuttu niistä ei.

Syyllisyys lykkää kynsien alle tikkujaan. En saa nukutuksi. Tai jos torkahdan sohvalle, alkaa painajaismylly pärrätä. Viimeisimmässä kahlasi alaston, luinen ukko kehoni jalkopäästä päälakeen kuin suota olisin ollut; lompse vain kuului suolieni kohdalla.

To 8.11.1990 ½-yö Iisalmi

Elämä on yhtä pitkää ikävää, lopussa lyhyt kuolema. Kenen aforismi lie, mutta aivoissa se kiepitteli kun torkahduksestani heräsin.

Lienee taas kirjojen aika. Luin tälle illalle Milan Kunderan satiirin tohtori Havelista ja sitten niitä muitakin naurettavia rakkaustarinoita.

Allu oli tullut päivällä Kuopiosta ja nyt se kuorsaa olohuoneen sohvalla. Se unohti lasisilmänsä likaisen nenäliinan päälle sohvapöydälle. Keittiöstä lankeavan valon varjoissa se ja nenäliina muodostavat synkän kuvion, kykloopin. Itse nukun sen minkä saan nukutuksi lastenhuoneessa lattiapatjalla.

Töissä on mennyt niin kuin töissä menee; naulaa terävä piä eillä puuhun. Väisäs Kalle on salaviisas, mutta mukava vanhempi timpuri. Tänään se oli paheksuvinaan kun sanoin ovenkarmin saranapuolen olevan kallellaan: "Ee se ole Kallellaan vuan villellään."

Autokolarin korvausasia ei ole edennyt. Melkoista talsimista tai pyörällä liukastelua töihin kulkeminen. Tuiskuttanutkin on jo vähän. Laskuja maksamati jälleen.

La 10.11.1990 klo 22.00 Iisalmi

Satu lähtee huomenna Muuruvedelle. Tytöt ikävöivät jo valmiiksi. Viikko on ollut kummallinen, kuin tämän talon kerrosten sortumista odoteltu olisi. Allu otti heti aamusta ruskean salkkunsa ja häipyi suutuksissaan kun en lähtenyt Alkoon sen kanssa.

Jonain iltana ihmettelin Sadun munakkaan tekoa. Se vatkasi sähkövatkaimella kokonaisen kennollisen munia melkein vaahdoksi ja vasta sitten lirautti maitoa joukkoon. Tulos oli vähän omituinen, kuin lettuja olisi paistanut, mutta olivat niin röpelöisenhauraita, ettei haarukassa pysyneet.  Kalakeitosta Satu väitti vastoin totuutta, että maito happani kun hän sen siihen lisäsi. Sanoin vain, ettei se keitettynä mitään haittaa.Yhtenä aamuna kauhistelin hänen Hermesetas-tablettien määrää kahvikupissa: 16 naksausta purkista. Sanoi, että näin on hänelle määrätty. Kysyin, lääkärikö? Näytti sormellaan kattoon.

Kaksi alkuviikon yötä meni kokonaan siinä, kun Satu kulki huoneesta toiseen. Oli se vähän aikaa vieressä kun pyysin, mutta kääntelehti levottomasti ja mutisi omituisia. Muutamista kohtauksistakin hänet iltaisin tapasin, mutta GM:t pysyivät kurissa. Kohtausten jälkeen puheet olivat entistä sekavammat. Ruokapöydässä kysyi äkkiä, että mitä sanotte jos Jeesus pyytää häntä lyömään leipäveitsellä rintaan? Tarkoittiko hän omaa rintaansa vai jonkun muun? Lääkemäärät minua hirvittävät kun ei ne taida kaikkeen pimeyteen valoa tuoda, tai että edes pientä tuijua aivoissa ylläpitäisivät.

Panin veitset ja sakset piiloon.

Ma 12.11.1990 klo 20.30 Iisalmi

Välillä olen niin kiukkuinen, etten tiedä kuinka päin olisin. Ja sitten tulee itku, varsinkin jos lapsille olen huutanut.

Sadun mielisairaus on ollut järkytys jota tulen potemaan lopun elämääni. Lasten nyt olevaa kärsimystä ja tulevaisuuksiinsa vaikuttamista en osaa edes summittaisesti kuutioida. Tai en uskalla.

Tiedän kyllä, että minun on tehtävä eropäätös jossakin vaiheessa, nopeastikin kun tarpeeksi mahdottomaksi olo menee. Raukkapaska kai olen, mutta ei ole minusta mieleltään sairaan hoitajaksi, ei. Sairastutaan lopulta kaikki. Tässä ei olla tilanteessa kaikki yhden tai yksi kaikkien puolesta; kaveri on jätettävä vaikka kuinka kipeää tekisi. Ei se ehkä silti tarkoita sitä, että unohdetaan oman onnensa nojaan.

Ti 13.11.1990 klo 22.30 Iisalmi

On flunssainen olo, ruoka ei maita. Selasin laskupinkkaa joka vain kasvaa. Palkka ei riitä mitenkään. Sadun Kelan kuntoutusrahat menevät hänen elämiseensä ja opiskeluun ja minun palkastani suurin osa pankkivelkaan. Vuokraan riittää juuri ja juuri, mutta esimerkiksi puhelinlaskuja roikkuu jo kahden kuukauden ajalta. Voi pilkullisten vittujen kevät, kiroan avuttomasti kuin apumies Kari yhtenä päivänä krapuloissaan.

Lammilaisen kanssa olin illasta puhelimessa ainakin kaksi tuntia. Se aikoo vakavasti matkustaa viikonlopuksi tänne Iisalmeen. Seurahuonetta suosittelin.

Ke 14.11.1990 klo 20 Iisalmi

Derby, lukee pakastimen kyljessä. Made in Danmark sen alla. Danmarkissakin joku onneton istuu keittiönsä pöydän ääressä murehtimassa.

To 15.11.1990 ½-yö Iisalmi

Äiti täytti tänään 68 vuotta. Soitin minä, ja sitten oli puhetta, että tytöt tulevat huomenna bussilla ja että Satukin tulee Muuruvedeltä Siiliin jonkun opiskelukaverinsa kyydissä.

Pohjustin lammilaisen tulon varalta viikonloppua.

Moraaliton minä. Kadun jo valmiiksi.

Pe 16.11.1990 klo 23 Iisalmi

Istun NopShellillä ja odotan lammilaista, se soitti NMT:llä pari tuntia sitten Pieksämäeltä. On varannut majoituksen Seurahuoneelta. Toisin paikoin liukas keli.

Su 18.11.1990 klo 15 Siilinjärvi

Pudottauduin lammilaisen Pajerosta tällä kohtaa pois. Tämäkin viikonloppu on muistoihin purkitettu. Parasta oli, että nukuin pitkästä aikaa hyvin tukevien tissien väliin pääni painaen. Istun nyt linja-autoaseman eteisessä ja huokaisen vähän ennen kuin kävelen Simonsaloon äidin luokse.

Äsken kulki ohitse sotkulettinen kaveri, näytti Huovisen Jounilta, mutta olisiko se ollut? En viitsinyt hoihkasta kun näytti niin viertäneeltä, mutta olisihan tuo mukava ollut kuulumiset vaihtaa. Olisiko hänellä juopottelujuttuja kummempia ollut kerrottavanaan? Olisinhan voinut kysellä äiti Hetasta. Entä ikänsä ryypännyt isä Arttu, elääkö se vielä? Entä Kauli, Jorkki, Kauko, Raili ja ketä niitä sisaruksia olikaan; Kari on kulkenut linnasta linnaan, vieläkö polut ovat samat, elääkö edes? Kun olin viidentoista, jylkkysin Railin kanssa niiden navetan vintillä. Jorkki ampui pienoskalla vahingossa isänsä keuhkon puhki ehkä samana kesänä. Ja mitä kaikkea sitä kerkesikään sattua? Sysittynä olemista senkin perheen historia vaikka moni heistä on selvinnyt ihan tolkusti olemaan. Silti heidän seurassaan viihtyi paremmin kuin elämässä lykästäneiden kanssa. Meidän äiti tykkäsi Kaulista kovasti. Se olikin herttainen poika. Kauli muutti Göteborgiin Railin perässä ja on kai sotkeutunut huumeisiin siellä.

Ma 26.11.1990 klo 05 Iisalmi

Kirjoittamattomia päiviä jää väliin, elämättömiä ei yhtään.

Vastapuolen, (Kortelaisen) Vakuutusyhtiö maksoi Samarasta 28000 mk ja seisontapäivät 4900 mk päälle. Maksoin erääntyneet laskut ja ostin eräältä kaverilta muutaman tonnin Wolksvagen Transportterin. Siistiltä se ainakin vaikuttaa, tiijä sitten. Sanovat, ettei tässä mallissa dieselmoottori oikein kestä. Ruttuutanpa sen minkä pääsen ja ajan sitten romuttamolle.

Vähän helpotti vaikka keplottelua kaikki tämä. Kolarikäräjät ovat kuitenkin edessä sitten keväällä, tieto siitä tuli jo.

Ti 27.11.1990 klo 05 Iisalmi

Ihmisen on vain noustava aamuisin ajoissa ylös. Olen ehtinyt lukemaan Hesarin ja juomaan monet kahvikupilliset. Väsyttää, pelottaa ja hävettää elää. Ilot ovat pieniä pisaroita elämän säröisissä ikkunalaseissa. Niitä kuitenkin on ja sitä ihmetellessä aamu illaksi vaihtuu.

Ke 28.11.1990 klo 05 Iisalmi

Unessa olin menossa taksilla Hämeenlinnan kautta Helsinkiin, mutta mistä, sitä siinä rätnäilin. Taksikuski oli homo. Se alkoi hivellä vasenta jalkaani kuin Karjunen joskus koulutaksissa. Taksimittari näytti pitkälti toistatuhatta markkaa, mutta minulla oli taskussa vain yksi satanen. Lopussa olin junassa anopin kanssa ja yhä vain matkalla Helsinkiin.

Klo 11.30

Tulin kotiin syömään kun nyt on auto alla. Lunta satelee hiljaksiin, pakkasta 3-4 astetta. Nuoremmalta loppuisi koulu kahdeltatoista, mutta minun on mentävä töihin takaisin ennen sitä. Huolettaa, kun joutuvat olemaan ilman aikuista iltapäivät. Meneeköhän se oikein?

To 29.11.1990 klo 05 Iisalmi

Kalervo Palsan päiväkirjat on julkaistu tänä syksynä. Haluaisin hankkia sen ja muutaman muun kirjan itselleni, mutta en raski. Kirjakaupassa tulee vain paha mieli hyllyjen äärellä nykyisin ja siksi en siellä juuri käy.

Tapio soitti eilen illalla. Kittilässä alkhaa olla jonkinmoinen talvi jänkällä, sanoi hän.

klo 22

Lotossa tällä viikolla "mahtava jättipotti, 7 miljoonaa markkaa". Alati suurenevat otsikot jättipoteista kyllästyttävät.

Otin kirjoituskoneen esille, mutta ei taida luonnistua tekstin pykääminen. Väsyttää, huolet ja murheet päälimäisenä ajatuksissa. Mitään konkreettista en asioiden sujumisen eteen voi  tehdä.

Lammilainen soittelee, myös Helena Kuopiosta ja R täältä Iisalmesta. Mukava se, mutta en minä osaa rakastua kehenkään. Lammilainen vähän siihen suuntaan omista tunteistaan viittilöi. Niin sovinistiselta kuin tuntuukin, niin otan muut suhteet vain seksuaalisina sekä puhumisen tarpeen takia. Avioseksiähän ei minulla enää ole eikä mielellekään muuta terapiaa tarjolla. Paitsi ehkä nämä kirjoittamani tuhannet vihkojen sivut.

Pe 30 .11.1990 kllo 05 Iisalmi

YK on hyväksynyt kaikki toimet Irakin poissaamiseksi Kuwaitista. Sota! Miten se Suomeen vaikuttaa? Öljyn hinnoissa ainakin. Pommituksissa kärsivistä ihmisistähän me viimeksi vaivaannumme.

Ei kommentteja: