27. Hyrsylänmutka II

Su 22.6.2014 Hyrsylässä edelleen. Klo on tarkalleen 12.57. Nukutti hyvin. Rääkkien rääkynöihin en herännyt, mutta tuolta niittyjen takana olevan lammen vastarannalta kuuluu melkoinen koneiden molke ja moottorisahan parkaisut. Kantoja ja kiviäkö ne siellä kääntävät? Puita karsivat? Konevoimin joka tapauksessa siellä sunnuntaita vietetään. Meni juuri vaalea autokin Ingoilan suuntaan kun kusella olin, mutta ei autosta tänne näkyvyyttä ole kun en minäkään muuta kuin vilahduksia autosta näin.

Kameran vara-akut ovat nyt latauksessa. Kännykkä on alumiinisessa kätkössään. Sim-korttia en ole laittanut Suojärven jälkeen paikoilleen kuin hätäisesti muutamaa tekstaria varten, enkä laita, ennen kuin olen takaisin Veskelyksessä. Typerä ja arka olen, mutta niin on maailmakin vaikka viisaita päitä sen pinnalla pullistelee kuin tatteja mättäillä.

Luin oppaasta: "Nykyään Hyrsylään on vaikea, raskas ja hidas matka, mutta ehdottomasti sellainen, jonka utelias suomalainen tekee riemusta kiljuen. Auton on oltava mieluiten maastoauto tai Lada tai muuten perunapellolle sopiva vehje. Hyrsylässä on joitakin uusia kesämökkejä, joissa on liikettä kesällä. Talvikaudella kylä elää maailmanloppuaan odotellen. ... .... ... Hyrsylässä ei ole kauppaa tai muitakaan palveluita eikä liioin tienviittoja, kylttejä tai tulevaisuutta. Kylän ohi tie jatkuu vanhojen suomalaisten asuinalueiden luo. Nyt ne ovat tyhjillään."

Toisinaan K-O:ssa esiintyy lopen huvittavan asenteellista tekstiä joiden paikka ei ehkä "oppaaksi" mainostetussa kirjasessa olisi paikallaan. Mutta niinpä taitavat olla omatkin pvk-merkintäni. Tuo äsken lukemani "... jonka utelias suomalainen tekee riemusta kiljuen" huvittaa kovasti. En kiljahtanut koko matkalla kertaakaan. En edes, kun se hurtta syöksyi sieltä voimalan puolelta eteeni. Mutta enhän maasturilla olekaan liikkeellä. Kovasti tuon kirjan tekemiseen on vaivaa kyllä pitänyt nähdä eikä lopputulos suinkaan huono ole autoilevaa turistia ajatellen.

Kävin jo aamulla ennen leiriytymistä kuvaamassa "mutkan" ja sen lähellä olevan, asutunoloisen mäen, jossa tönötti muutama rakennuksenrähjä pystyssä. Yhdestä talosta loistivat valotkin ikkunoista ja uudelta näyttävä maasturi oli pihassa. Koiran haukuntaa en kuullut. Siinä mäen alla, lammenrannassa oli kasaan painumaan alkanut sauna ja joku jo maatamyöten langennut pöksä. Veteen lyhyesti kurottuva, uusipuinen laituri näytti jonkinasteisessa käytössä olevalta. Korkean ruovikon  lävitse oli polaistu rantaan hieman polkuakin, mutta kovin käytetyltä se ei vaikuttanut.

Klo 14.15

Jätin leirin kasaamatta ja siirtelin itseni hiljaksiin, ruisrääkän näkemisen toivossa pellon poikki tervehirsiseltä näyttävän talon pihamaalle. Siellä ei kai sillä hetkellä majaillut kukaan. En hirvinnyt kamanaan koputtaa enkä sisälle kurkistaa täkillä tukitusta rikkonaisesta ikkunasta. Hoitamattomalle pihamaalle oli kannettu jääkaappi ja pakastin sekä muuta roinaa. Pihaan vähäisistä jäljistä päättelin, että ei siinä joka aamu ja ilta emäntä aittapolulle asioille lähde.

Kuljin myös kolinan ja räimeen suuntaan. Lammen takana vanha puskutraktori jyrskytteli edes takaisin, pöly nousi ja kivet sinkoilivat. Tien tekoko lie menossa ollut? Tai sitten siellä pantiin matalaksi jotain rakennusta, en lähtenyt ottamaan selvää eikä kiikaria ole. Muutamia kuvia näpsin ja päättelin, että kyllä Hyrsylä on nähty.

Pellonlaidalla harakankellot hymyilivät kun läksin.