maanantai 31. maaliskuuta 2008

Lilla katekes för underklasen (1884)...

...eli Pieni katekismus, August Strindberg 1884. Suomennos Rauno Ekholm 1981.

Sitä tässä lueskelen.

Luvusta viisi, Moraali-pykälästä seksuaalimarkkinoidemme toriukot tykkäisivät. Esimerkiksi kysymykseensä Mitä avioliitto on? August tarjoilee seuraavanlaisen teesin:

"Taloudellinen järjestely, jolla mies on pakotettu tekemään työtä naisen hyväksi, jonka orja hänestä on tullut." Jäljessä on sitten selitys kuten kunnon katekismuksessa tulee ollakin, eli:

"Alemmissa yhteiskuntaluokissa mies ja vaimo, mutta etupäässä mies, tekevät ruumiillista työtä; keskiluokassa mies tekee työtä ja nainen hallitsee; ylimmissä yhteiskuntaluokissa miehellä on askare ja nainen huvittelee.

Emansipoituneet sanovat, ettei nainen ole syntynyt synnyttämään lapsia. Kuka ne sitten synnyttää?

Emansipoituneet sanovat, että he haluavat olla hyödyksi. Tämä on valhetta. He luopuvat taloudenhoidosta ja lapsista maalatakseen öljyväritauluja ja kilkuttaakseen pianoa. Onko se hyödyllistä! Eikö ole hyödyllisempää hoitaa lapsia, jotka nyt jätetään orjattarille (piioille).

Mikä on avioliiton tarkoitus? Lasten synnyttäminen ja kasvattaminen. Kaikki puhe seurustelun tuottamasta ilosta on pelkkää pötyä."

Ehkä Ruotsissa on näin ollut August Strindbergin aikaan. Ehkä ei. Ehkä Augustillakaan ei tällä kohtaa itsekontrolli ollut kohdallaan. Ehkä hän vihasi naisia. Ja ehkäpä siksi, että hänellä oli (kuulema) surkean pieni ja ohut kalu josta ilotalon tyttäret keskenään pilkkaa heittivät. Ehkä sen tojintakaan ei ollut oikein kovaa luokkaa silloin, kun sulaa seksiä olisi ollut miehelle tarjolla. Ehkä August ei ollut kuullut vanhaa, suomalaisten saloseutujen sanontaa "...pieni mutta tekninen jolla on kätevä hoidella kynnyksen alusetkin..."

Jos ruotsalaisnaiset eivät ole halunneet synnyttää lapsia niin mistä ruotsalaisia sitten on tähän saakka siinnyt? Varsinainen Pyhä kansa!

Niinpä.

Strindberg käsittelee kuitenkin paljon muitakin yhteiskunnallisia teemoja katekismuksessaan.

Tykkään siitä, kuinka lapsellisen helposti ja lakonisen ironisesti hän nakkelee uskomuksia ja uskotteluja, kuin luteita ikkunapenkiltä lattialle saappaan kannan alle rusikoitavaksi, joita vahvempi väki lakipykäliksi heikoimmille tarjoilee. Kuinka yläluokka hallitsee, rikastuu, juhlii ja pilkkaa osattomia. Ja kuinka taasen alaluokka kuolee nälkään ja tauteihin, kitisee, mutta alistuu kun muuta ei voi.

A. Strindberg käyttää reilusti ilmaisuja yläluokka ja alaluokka. Sanonnat eivät hänen aikanaan ole vielä kärsineet inflaatiota kuten niiden laita nyt on. Jospa nämä kuvaavat ilmaisut olisivat tulossa takaisin kuten lapsille nimiksi annettavat, kertakiertonsa tehneet vanhat nimet? Nykyisinhän käytetään mitäänsanomattomia ilmaisuja "syrjäytyneet" ja "optiomiljonäärit" jotka "elintasokuilun" kahdelta rannalta toisiaan hyljeksien katselevat.

Elintasokuilu!

Bah!

Mielikuvituksettomat virkamies- tai naistutkijat ovat moista sanontaa ängenneet yleiseen kielenkäyttöön kuin Miina Äkkijyrkkä kyyttöjään Helsingin kauppatorille puluja tallomaan.

Tämän Stindbergin Pienen katekismuksen yhdentoista pykälän Ketkään arvostetut henkilöt eivät käy yhteiskunnan kimppuun -selityksen loppukappaleetkin käyvät tähän päivään kuin bluetooth Jorma Ollilan korvaan:

"Ei ole mikään hyve, jollei rikas varasta. Sillä hänen rikkautensa on varastettu aikaisemmin ja laillistettu, niin ettei hänen tarvitse varastaa enää.

Ettei tarvitse varastaa, siinäpä hyve.

Köyhä, joka varastaa puutteeseensa, täyttää vain yksinkertaisimman velvollisuutensa elämäänsä kohtaan ja noudattaa itsesäilytysvaistoa. Rikas, joka on varastanut nautinnonhalusta, tekee rikoksen, mutta jää rankaisematta, hänet jopa palkitaan. Kauppias, joka on muiden hätää hyväksikäyttäen kahminut kokoon rahaa, saa lopulta kunniamerkin `kansalaisansioista´".

Ei kommentteja: