sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Sairashuone G20

(Otsikon mukailin A.P. Tshehovin Sairashuone No6 -teoksesta -1892-)
"Washingtonissa koolla olleet G20-maiden johtajat lupaavat lisätä yhteistyötä talouskasvun parantamiseksi ja maailman rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi."

Koittavat jälleen uuden talousliberalismihaarautuma-kokeilun auvoisat ajat. Ensin kuitenkin rymistellään taloustaantumarotkon pohjalle saakka, vaihdetaan omistajia kiinteistöille, maatiloille, mummonmökeille ja matkailukeskuksille. Pakkohuutokaupataan pankeille ja rakennusgryndereille kultaukset, valtaukset ja näköalatontit. Jäljelle jäävän irtaimistohilun kaapaisevat hämärille kirpputoreillensa realisointikeskusten huijarit.

Hirtätetään ahdingossa eläviä itseitsellään kymmenintuhansin, sytytetään mellakoita miljoonakaupunkien slummeissa, tarjotaan lääkkeeksi kumiluoteja, vesitykkejä, kovaäänisten pauhua ja kyynelkaasua. Köyhäkurja on saatava jälleen itkemään hinnalla millä hyvänsä. Nöyrtymään ja kulkemaan leipäjonoissa hattu kourassa, että erottuu hyvinvoivista.

Mikä 2000 vuotta vanhassa taikinajuuressa, rajattoman talouskasvun luulotautisuuden hiivalla käymään laitetussa astiassa, jolla kuitenkin reunat on, olisi muuttunut?
Rikkaita on enemmän, köyhiäkurjia tuhottomasti paljon enemmän; siinä muutokset karkeasti ottaen.

Ja se, että rikkaiden edustajien hymynirvistykset, tekotomerat käsien puristukset, olalletaputtelut ja poskisuudelmat G-miesten kokousten uutisoinneista näkyvät kaikkialle. Miksi talouden mantra oli ensimmäinen ohjeistus kun kauppalaivastojen, silkkiteiden ja hevoskaravaanien lähetystöt alkoivat jakaa sitä globaaliin maailmanverkostoon parisen tuhatta vuotta sitten? Mikä oli aivan ensimmäisen, kenties pyramidin katveessa hiekkaan piirretyn, kapitalismin johtoasemaan tähtäävän suunnitelman kaaviokuva? Onko se ollut yhtään sen kummempi kuin nykyinen käyräviidakko pörssiuskovaisen tietokoneen ruudulla?

Minäkin toistan omaa mantraani: Kaikkeen syynä on ihmisen ahneus. Ei hyvyys, eikä jumalienpelko. Ei edes luonnonkauneuden arvot, monimuotoisuus ja niiden säästäminen jälkipolville saa ahneudelle sykkivää sydäntä muuttamaan suuntaansa. Ilmastotalkootkin tarkoittavat kaupankäyntiä joka maksatetaan niillä, joilla vähän on. Johan nimityshirviö "Päästökauppakin" sen sanoo.

Nyt, kun ollaan
Naomi Klein:n nimittämän "Tuhokapitalismin" nousun taitekohdassa, siinä, missä teräs alkaa murtua ja vanhat rakenteet sortua, alkavat talouslobbarit, -kolumnistit ja ekonomistit äännellä, että tämä on kapitalismin loppu, että Marxin talousopeista aletaan ottaa uusintapainoksia, että kaikki muuttuu, ahneus pannaan viimeinkin verolle ja maailmanporvarit, synagookien rahanvaihtajat ja Walls Street vaihtavat paikkaa köyhienkurjien kanssa.

Hah ja kakkia kans! Kunhan vain kirjoittelevat ja esitelmöivät että rahvas niin luulisi.
Naamatkaan eivät edes vaihdu kuin aikajänteellä joka on ihmisen puoliintumisaika. Eikä geenit.

Isot maailmankatolla luulevat olevansa yhä edelleen isoja ja tekevät siinä luulossaan kuten tähänkin saakka ja pienetsuuret pientensuurten maailmojen katoilla seuraavat kuin aasit porkkanaa narun nenässä.

"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) ehdottaa pankkien välisen kyräilyn lopettamiseksi pankkien välistä takaussopimusta."

Tämäkin uutisenpätkä tarkoittaa vain kulissien pönkitystä, julkisuuden edessä näpertelyä ja yritystä luoda kuvaa, että perseelleen menossa oleville talousasioille haetaan posket kuumottaen uusia suuntia kun totuus kuitenkin on, että pohjan kautta katkera malja jälleen tarkoituksella kansalla juotatetaan.

Nöyrry alamainen! Hartiat kyyryyn sossuun patikoija, työtön-työtön-työtön-monistetta kassalle kiirehtivä!

Mikään ei ihmisen aikana tällä evoluutionpätkällä ehdi muuttua. Ahneuden geenit eivät muutu hyvyydengeeneiksi eivätkä kovat talouspuheet hyvinvoinnin tasauskäytännöiksi. Aseet eivät vaikene eivätkä niitä tuottavien tehtaiden masuunoista raaka-aine ja energia.

Jauhot kyllä loppuvat leipomoista, vesi janoisen lasista ja riisikuppi helähtäää vaimean kipeästi kirvotessaan henkensä heittävän köyhän kädestä kuivaan hiekkaan.

Amen
Klo 09.00
Ja iso perkele heti aamenen perään!

Aamun Hesari esitteli vihreäpukuisen miehen, joka syntymäkotini naapurintontilla toisteli politiikanlajinsa smp:läisiä kulmakiviä. "Poutiaisen perillinen", kansanedustaja Pentti Oinonen (ps) siinä istuksi rakentamattoman "mietintämökkinsä" valmiilla raunioilla ja puhkui tyytyväisyyttä "Timo Soini-taktiikan" purevuudesta kunnallisvaaleissa.
Kuinka syvällisiä "peruspena" puhelikaan: Kansan syvät rivit, elintasopakolaiset, talonpojan tappolinja, viimeinen aika pelastaa maaseutu...

Eli ei mitään omaa, ei kauaksi taakse tai eteen tähyävää filosofiaa. Ei minkäänlaista globaalia maailmankäsitystä, vain pienen kokkareen verran putkinäön näkymien esittelyä poliittisen kartan siltä laidalta, jossa pierunhajut ovat yhteneväisiä, ihonväri samaa, pihkantäplittämää harmaata pigmenttiä ja joka ratsastaa avoimesti muukalaisvihamielisyyden jalorotuisilla hevosillaan arjalaiseen auringonlaskuun.

SMP ratsasti samoilla valjakoilla aikansa. Niillä vuosikymmenillä vihattavia erilaisia oli vain kovin vähän. Muutamaa mustalaisparkaa ei kauaa tarvinnut samalla paikkakunnalla potkiskella sivummalle asumaan. Silloin maaseutupolitiikka oli erilaista, mutta perusjuonteet samanmoisen populistiset. Eikä kansan syvien rivien sivistyneisyys tai maailman ymmärtäminen siitään ole lisääntynyt.


Nyt "peruspenoilla" riittää työsarkaa veren pitämiseksi puhtaan degeneroituneena, perussuomalaisena hajuineen kaikkineen. Lamaharjanteen päällä on hyvä ratsastaa. Maahanmuuttajia on ennätysmäärät ja heidän ennustetaan lisääntyvän lähivuosien aikana moninkertaisesti. Kongo roihuaa, Somalia on katasrofin syvässä ytimessä ja Afganistan, Irak ja Iran synnyttävät liukuhihnalta pakolaisia, jotka onnettomina töytäilevät maailmojen rajoilta toisille.

Nämä pienet paikkakunnat, joista tämäkin "Peruspena" "ponnistaa", ovat olleet iänkaiken heikompien kiusaamisten, vajaamielisten kellareihin telkeäjien ja alaikäisiin sekaantumisten ja sisäsiittoisuuden tyyssijoja. Niihin ei ole vierasta verta hevillä päästetty sekaantumaan, mustalaisia on pieksetty hengiltä ja baari- sekä kylätappelut ovat olleet tavanomaista viikonloppujen viihdykettä. Näiltä syrjäkulmilta on äänien kalastelu helppoa ja valtaanpääsyn hurmioituneisuuden hekumat odotettavissa.
Eivätkä ole sen kummoisempia kaupunkikansankaan syvät rivit. Meidän samojen sukujen ja heimojen jäsenistä ja heidän jälkeläisistään koostuvat halla-ahot ja vasarahammerit, jotka muka sivistyneimpänä ovat huutavan ääninä Hakaniemen ja Kallion haljuilta kaduilta. Ne ovat opiskelleet yhdentekeviä aineita yliopistoissa, opetelleet tietokoneen käytön, bloggaavat ja kokkaavat rasisminsoppaan tietävyyden makuisia mausteita, mutta joista mausteista puuttuu tyystin kauneuden, hyväksynnän ja ymmärtämisen syvälliset aromit.

Ei kommentteja: