torstai 27. lokakuuta 2011

Eilisen kirjeet

Unimäki 6 Helmik. 1967

Isä!
Onko siellä Helsingissä yhtä kylymät ilimat kuin tiällä? Onko vuatetta tarpeeksi? Neuloisin uusia kintaita ja kynsikkäitä ja sukkia vuan kun langat on vähissä. Purin yhen risasen villapaejan ja neuloin siitä sukat pienimmälle. Korjasin tuon sinun naulareppusi jonka jätit viimeksi. Missä sinä nauloja nyt piät, taskuissasko? 

Kun  lähet seuraavan kerran tulemaan, niin kierrä Perttulan kautta. Käy kahtomassa, että poejilla kaikki hyvin. Että Jyrkillä ja Jarmolla villasukkia ja paijat ehyviä. Vie makkeeta mänijäisiksi, Jyrkille vatserin sekamelliä. Jarmo suattasi tykätä kurkkupastilleista, niistä joita Uatu-ukillakin aina on, niitä valakkeita. Kerrastot osta. Jyrkin pittuus jottaen 160-170, tukeva malli. Jarmo vähän pitempi, laehempi. Ei haetanne jos väljemmät hankit. Kirjottivat sieltä, että tämmösiä tarviivat. Soslautakunta kustantaa sitten loput listasta, mikä tuli kirjeessä.

Kaet sinulla rahhoo on? Minä sillä kyselen, kun viimeksi niin vähäsen laetoit, että onko se tilistä kuitannu, se ulososttomies?

Kuvvaenet tenttu-ukkoen köörissä tolskoes!

Pikku-Manteli on ummessa, maetoo ee heru. Suolalihakin on ihan kohta kaekki, ja muikut. Ukki toe kulukkiissaan kaks issoo matikkaa, tyrkkäsi kinokseen mökin takana. Tien sitten niistä keittoja. Mummolasta ja Juhanilasta olen maetoo suanut. Juho toi hevosella heiniä Luikkolahelta. Eilen olis ollut teeripaisteja puissa tuossa Kymin metässä, vaan kun en ossaa ampua.

Penakat ovat olleet kippeinä, kuumeessa, Valtolla ainahin korvatulehus, Hannelella angiina ja hampaita valittaa. Seinänrajasta on lattia jiässä eikä ovi mäne kunnolla kiinni. On sitten uamusella kirveellä auvottavissa, niin paksuksi on huurustanut yöllä. Veijo pisti kielesä kirveenlappeeseen kun jätin sen navetalle männessä ulos pakkaseen. Lähti irti lämpimällä veillä. Verinen läntti kielennahkoo jäi kirveeseen. Mehua ja teetä on Veijo pystyny vain juomaan. Seppo ja Eino ovat olleet terveitä vaekka kylymällä lattialla ryömiivät.

En tiijä...itkettää välillä tämä kaekki...jaksanko miten kaavan tämmöstä?

Ristin joka ilta käteni että jaksasin, ja sinuakin muistan vaekka tiijän, että jumalista vähät välität.

Käy siellä poekiin luona tullessasi, sano että ikävöevät kotona Unimäessä. Terveisiä kotoa kaekilta.

T. Äeti Gunilla

9 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Kirjeessä piirtyy täydellisesti se kuva, jonka pienviljelijöiden asemasta tuolloin olen saanut, itselläni ei siitä ole mitään kokemusta.

Köyhä oli Suomi, elinolot alkeelliset. Pakko ne lähiötkin oli rakentaa, vaikka sanoovat etteivät ihmiset niissä onnellisia olleet.

Asun Suomen 23. suurimassa kaupungissa, täällä kaupunkialueen ulkovessoista lopullisesti eroon päästiin vasta 1980-luvulla. 70-luvun puolen välin jälkeen sai olla tarkkana, kun kävi läheisessä e-myymälässä, pilaantuneita elintarvikkeita usein myivät.

Todellisuuksia on monta, vuonna 1967:
- hippien ihanteellinen, mutta rumaa täynnänsä ollut San Franciscossa parveilu.
- Betlesin Sgt. Pepper ja Magical Mystery Tour älpeet.
- USA kylvi kasvimyrkkyjä sumeilematta Vietnamin viidakoihin.
- Israelin kuuden päivän sota
- Che Guevara ammuttiin.
-Koivisto Suomen pankin johtoon - markka devalvoitiin.
- Ensimmäinen sydämensiirto.
- Rasputinin murhaaja, Kiinan viimeinen keisari (kenenköhän kanssa se Lipponen nykyään oikein höpisee?),Adenauer, Jack Ruby, Woody Guthrie ja Simo Puupponen, sekä joukko astronautteja kuolevat

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, kukas se lauloikaan: "Mä jäin tänne Lohjalle/kuin jämä lasin pohjalle"? En löytänyt yuotubesta.

Minua kyllä itseäni kysymystyttää tuo "pienviljelijä". Olisiko parempi pieneläjä? Se semmoinen, joka repii pienelle elämälleen ja suurelle katraalleen vaikka puiden juuria syötäväksi kun ei ole oikein hehtaareja missä pienviljelöintiäkään voi edes kohtullisesti elääkseen harrastaa.

Mutta pienviljelijöitä ei enää montaa kipaletta maastamme löydy vaikka nykyisin varmasti sekin onnistuisi paremmin kuin vielä 1967 kun paljain käsin siellä tolskattiin.

Mutta eihän sellaiseen enää kukaan ala kuin sitten, kun pakko on.

Isä muuten harkitsi Helsinkiin muuttoa silloin, kun se kulki siellä töissä. Mutta jäi aikomukseksi. Mietin usein, onko se ollut näin parempi? Kohenihan se elämänlaatu sitten aikanaan Siilinjärvellä kuitenkin. Rakensi vielä talonkin ennen kupsahtamistaan. Minuun se ei enää ehtinyt vaikuttaa kun askelsin jo omille syrjäpoluilleni, mutta äiti sai muutaman paremman vuoden elää uudessa talossa ja, ehkä, nauttiakin muutamasta helpotuksesta vaikka loppuunsa saakka hän kehitysvammaisia veljiämme huolsikin.

Riku Riemu kirjoitti...

Googlettamalla löysin että sanat ovat Tuomari Nurmion "Hääkuva"-kappaleesta, jota en muista, juutuubissa sitä ei ollut.

Ihminen kestää kurjuutta, kun mukana on toivo paremmasta, joskus tuolloin sitä taisi alkaa olemaan.

Tällä hetkellä ihmiset joutuvat pohtimaan: Huonosti menee, mutta kestääkö sen huomisen päivänkin ("koska tulee se suuri, se suuri."), työnantajatkin väkeään tarkoituksella pitävät epävarmuudessa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Minäkin sitten muistin, että Nurmiohan sen lauloi jo aikoja sitten. Mutta veikkasin mielessäni ensiksi Hectoria. Oikeastaan sanat sopivat tähän yhteyteen lisätä. Itse muistan tämän sävelenkin ja Nurmion narisemassa..:

Hääkuvan lehdessä mä nään
Sä löysit prinssin tyylikkään
Rikkaan ja niin tyylikkään
Se sai pyörälle sun pään

Sä muutit Helsinkiin
Tän hiustaiteilijan lukaaliin
Suoraan suihkuseurapiireihin
Mä jäin tänne Lohjalle
Kuin jämät lasin pohjalle
Sä häivyit sanomatta sanaakaan

Ja nyt sä uskot rakkauteen
Sen sä kerrot hymyillen
Niin ja onneen ikuiseen
Hääkelloihin ja kultasormukseen

Mut rakkaus on sulle vaan vaihtotavaraa
Sen voi myydä huomenna uudestaan
Raha rauhoittaa ja vapauttaa
Raha auttaa rakastamaan

Sä löysit prinssin tyylikkään
Rikkaan ja niin tyylikkään
Se sai pyörälle sun pään
Hääkuvan lehdessä mä nään

On kyllä väärin lohjalaisia kohtaan antaa sellainen kuva, että olisivat lasinpohjan jämiä. Minä ainakin olen siinä käsityksessä ollut, että ei Lohjalla huonosti mene, ja onhan se kaikin puolin otollisella etäisyydellä "metropolista" ja muustakin "kaikesta".

Tuota kurjuutta kun ajattelee, niin nykypäivänä ns. rikkaissa maissa suurimman kurjuuden tunteen näyttää aiheuttavan jonkun aineettoman puuttuminen. Niin kuin nyt vaikka älypuhelimen omistajattomuus tai nettiyhteyden pätkiminen. Mutta siis vain "näyttää" sillä meteliähän pitävät suurinta ne, joilla ei aihetta olisi. Köyhät kyyristelevät kuten ennekin ja pitävät hampaattomat turpansa tukossa.

Raha tai rahattomuushan ei näy enää välttämättä kuten entivanhaan. Köyhälläkin voi olla taskussaan hienosti kuvioitu Visaläpyskä taskussaan vaikka sillä ei katetta enää olekaan. Voi olla garderoopikin ihan edustava, tai sitten kanssakulkijat luulevat sen esittävän vain köyhäilijää joka kuulema on muotia rikkaiden keskuudessa.

Leipäjonot ovat tosia, vaikka tiedän niihin hakeutuvan sämpyläjauhoja hakemaan myös sellaisten ihmisten, joiden ei tarvitsisi. Se on kuitenkin marginaalista.

Taloussanomien uutisista löytyy köyhyyden määritelmästä artikkeli: http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/06/08/9-merkkia-paljastaa-oletko-koyha/20108139/139

Luin tuota, ja sen mukaan viisihenkinen perheeni elää alle minimitulojen, eli on siis köyhä.

Ripsa kirjoitti...

Köyhyydestä muistan ensimmäiset lehtijutut joskus 50-luvulta, kun kerrottiin että traktoreilla siivotaan kuolleita pois Kalkutan kaduilta. Vähän sen jälkeen tuli joku musikaali nimeltään Oh, Kalkutta! ja ajattelin että jos tuo ei ole rienausta niin mikä.

Sittemmin tapasin yhden kaverin joka oli töissä vuoden verran Äiti Theresan laitoksessa Kalkutassa. Se oli muuttunut ihminen kun tuli takaisin kotiinsa, joka oli Maltalla.

Luulen joo että pieneläjä. Kysäisin sinulta, Valto, että miten voi olla sata hehtaaria, kuulostaa mahdottomalta. Meillä isoäidillä oli 10 ha viljeltyä ja 20 mettää ynnä yks hiekkakuoppa. Se ja äidin vanhin sisko sitä tilaa hoitelivat, neljä lypsävää, pari sikaa, muutama lammas, hevonen ja kanoja.

En minä tiedä miten ne tulivat sillä toimeen, paitsi että tekivät töitä ihan hirveästi. Joku on sanonut että isoäidin tila oli iso täkäläiseksi tilaksi. Täällä on siis ollut vielä pienempiä eläjiä. Isoäidillä oli sentäs talo.
Lähetin sulle äsken postia, Valto! Liittyy asioihin.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, kun Ottoeinarin tarinassa tuli tilakoko sadaksi hehtaariksi, niin siinä en ajatellutkaan pieneläjiä vaan sellaisia, jotka syystä tai toisesta olivat päässeet kansankerroksen siihen osaan, jossa oli (on) 100 hehtaarin tilukset ja muita hyötyjä joiden avulla, silti kovaa työtä tehden, pääsivät elintason keskirappusille. Näitä oli ja on, se on minun tietoni ja tilastotkin sen vahvistavat. Kiersin 70-luvulla maatilarakennuksia rakentavan kirvesmiesporukan mukana, kymmenillä tiloilla ja kaikilla, jotka pystyivät vieraalla rakentamisensa teetättämään, piti olla vähintään 60-100 ha. Tällä tavalla Ottoeinarin tarinaan halusin sen valokatkaisijan jonka väitettiin puuttuvan tarinoistani.

Tänä päivänä on tilallisia, joilla on useiden perintötilojen -metsien, satojen jopa tuhansien hehtaarien suuruiset omaisuudet.

Sitten on myös niitä, jotka perintöriitojen ym. menettelyjen vuoksi omistavat naurettavan pieniä, 0,3-10 hehtaarin plänttejä joista ei muuta hyötyä ole kuin alituinen paperisota ja turhaakin turhemmat metsän"hoito"maksut.

Minun syntymäpaikkani (nykyisin omistuksessani) Unimäessä on ollut vuodesta 1904 lähtien (isäni äidin suku) tämä 8,36 ha ja siinä silloin äitini kirjeen aikoihin 1967 pienen pieni mökkeröinen latoineen, savusaunoineen, navetoineen. Ja se oli pienelämistä jos jokin. Rajusti alta minkään valtakunnan köyhyysrajojen kun vielä ulosottomies oli isäni velkojana.

Se oli meidän Kalkutta ja kun olen sieltä kotoisin, katson maailmaa kuin olisin tosiaan käynyt Intiassa; Kannatan Pekka Haavistoa presidentiksi vaikka en lukeudukaan älyköihin kuten Hesari sanoo hänen äänestäjiensä lukeutuvan.

Mutta oneksi tuo vaihe kesti kohdallani "vain" 10 ensimmäistä elinvuotta; vuonna 1968 jo helpotti. Äiti voitti vakioveikkauksessa päävoiton ja niillä varoilla maksoivat kaikki velat pois ja päästiin muuttamaaan äidin puolen suvun omistuksessa olevaan, vähän isompaan hirsimökkiin syvemmälle Karsikkosalolle päin. Sitä elämää kesti sitten vajaa 5 vuotta ja lähdettiin lipettiin koko köyhästä kunnasta.

...jos isä ei olisi ollut sodassa, juonut niin paljon, ja jos olisi saanut levottomuutensa aisoihin ajoissa...

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa vielä; laitoitko "postipostia" (kirje-) vai sähköpostia?

Sähköpostissa ei ainakaan ollut mitään sinulta...

Ripsa kirjoitti...

Valto,

joo, panin s-postia, niin kuin joskus lupasin, mutta nyt vasta huomasin että olet vaihtanut osoitetta! Kerro jos tulee lähetys perille!

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, postia tuli ja miljoonat kiitokset myös tätä kautta: http://www.youtube.com/watch?v=y_WQdgnEtmA

On minulla entisetkin sähköpostit olemassa, mutta tämän Kaisanetin (paikallinen laajakaista) viesti.netti hylkää aika paljon tulossa olevia. Ne eivät mene edes roskapostiin vaan jonnekin häviävät. Mm. siskoni posteja ei hyväksy ollenkaan.

Teinköhän jotain väärin kun lippupalvelulta alkoi tulla kolme kertaa viikossa mainospostia ja niihin hermostuneena muutin asetuksia?