Ilmestyskirja jep!

"Pedon luku mainitaan Raamatun Ilmestyskirjassa eli Johanneksen ilmestyksessä. Luvuksi mainitaan 666, ja enkeli varoittaa kostosta kaikille, jotka kantavat tätä pedon merkin lukua käsissään tai päässään."

Entäpä postilaatikossaan?


Jotkut tuntemattomat poikasenkuhilaat ovat yöllisillä retkillään havainneet postilaatikkomme kyljen kovin autionnäköiseksi, että ovat päättäneet rohkaista mielensä ja pienessä limuviinapöhnässä vetäisseet siihen pedon luvun pehmeiden polviensa lotkuessa kuin munkkitaikina jota he sokeroituna ja paistettuna hyllyvin huulin ovat sisuksiinsa ammentaneet.

Jos olisin merkittävämpi oleskelija täällä ajassa, voisin peljästyä ja ruveta luulemaan kaikenlaista. Esimerkiksi että laatikko räjähtää silmille kun seuraavan kerran minä, tai perheeni joku toinen jäsen sinne kurkistaa.

Sedälleni, pienen kunnan pikkupoliitikolle, jolla oli hänelläkin mielipiteitä aktiiviaikoinaan, sattui kerran niin, että postilaatikkoon oli viritetty ilotulitusraketeista jonkinmoinen latinki ja laatikko lensi kappaleiksi lumipenkkaan. Onneksi kukaan ei siinä pämmäyksessä kuitenkaan loukkaantunut.

Minuakin on uhkailtu. Mielipiteeni on pantu merkille. Viisitoista-kaksikymmentä vuotta sitten nakersivat hermojeni kulmia pikkunatsit, nämä skeidaheadit, mutta nyt en tiedä, kenen hermojänteille olen käynyt kuseksimaan. Tai sitten tuokin piirros on vain sattumaa, kunhan johonkin on saatu mielessä pyörinyt luku piirtaista.

Täällä sananvapauden onnelassa, demokraattisessa ja ihmisystävällisessä maassahan saa tietenkin vaikka toisten postilaatikoita töhriä, teiden ankeat penkat koristella värikkäillä roskilla, tyhjillä pulloilla ja purnukoilla, autojen akuilla ja öljykanistereilla. Tupakatkin saa tumpata mihinkä haluaa ja piloille jalostetut lemmikin ruojakkeet viedä sontimaan mihin tahansa.

Roskaaminen ja paskaaminen ovat pienten ihmisten hauskaa harrastamista siinä, kun isommat ripottelevat ydinvoimaloita ja uraanitähteitä pitkin merien rantoja tai huhkivat maan toisella laidalla levittämässä risupropagandaa tai patoaltaiden puolesta puhujina ja kaivoslouhosten rikkomilla salomailla hehkuttamassa onnea ja autuutta vähiin supistuneille asukkaille. Nämä Lauri Kontron ja Mauri Pekkarisen suojissa lymyävät mielipiteiden muokkaajat haluavat repiä maasta kaiken sen mitä siitä vielä on jäljellä.

Pentti Linkola huokasi jo kymmeniä vuosia sitten, että kohta ne tulevat ja riipivät marjapuskatkin puutarhoista polttolaitoksiinsa. Tämä profetia näyttää toteutuvan hyvinkin pian, jopa Linkolan eläessä. Pian "metsät" ovat Hangosta Utsjoelle kuin kaupunkien puistoja sillä erotuksella, ettei sieltä roskan roskaa pistimeensä puistovahti löydä.

Pedon luku olisikin piirrettävä ympäristöministerin leveään ahteriin ja kauppa- ja teollisuusministerin tupeen alta löytyvään pintaan. Tätä lukua voisivat kantaa kämmenselissään myö Talvivaaran Pekka Perä ja Lassi Lammassaari. Heidän johtamaansa 666-kerhoon tulisivat vähitellen liittymään kaikki kaivosten johtajat Kittilän Suurkuusikkoa myöten.

Voisi sen kyllä ihan pysyvänä logona asentaa vaikka Lauri Kontron isännöimän, hassua nimeä kantavan aviisin nimeksikin, joka toimisi kerholehtenä luontomme alati lisääntyvän raiskausklikkien jäsenlehtenä: Maaseudun Tulevaisuus 666.

Minä en perkele plokkaa, enkä kokkaa...

... asia on niin! Mutta saatana, korkkaan kyllä.

Joka päivä minä menen joenrantaan, tai kömmin tänne torille. Kaverit valuvat maisemiin vähitellen ja joskus, hyvillä ilimoilla ollaan jo valmiina jonkun puskanjuuressa örisemässä.

Vanahempi ja sitkein kaarti, eli Kake, Arska ja Joke ovat aina ensimmäesten joukossa, joskus Repe, Roope ja Hessukin. Me siinä vähän aamulla pyöritään kuin pullasorsat suvannossa, istuksitaan penkeillä, toripöydillä ja patsaitten jalustoilla, oksennellaan ja kuseksitaan puskiin, syljeskellään pitkiä aromaräkiä kuin lokit paskojaan nurmikoille. Noijutaan aamuruskoon saatanmoista kankkusta jota pelätään kuin ripulipaskaa joka toisinaan plörähtää housuun ihan kutsumatta. Luovuutta kyllä meillä riittää kun pähkäellään, että mistähän sitä tännään saahaan revityksi päiväannokset krapulankarkotinta, kossua, pulijuomaa tai edes kaljaa.

Kerjääminen ei näin pienessä kaupungissa kannata kun meijät tiijetään. Ohikulukijat kahtelevat vain muualle jos kättä ojentaa lanttia pyytääkseen. Yhen kerran oli kyllä joku hövelillä päällä ja toi meille rantapenkereellä remutessamme kaksikymmentä pulloa votkaa. Huikkasi vielä, että juokaatten saatanat hengiltä ihteny. Vaan eihän meistä hukkunut jokkeen kuin yksi sitten iltasella. Perkele niin. Ja taisi olla vielä semmonen, joka ei vakiporukkaan ees kuulunut, joku tuolta korpikylästä kaupunkiin tullut maanviljelijä.

Jossei oekeeta alakomahoolia muovikassiin heti aamupäevästä kerry, juuvaan sitten mitä käsiin saahaan, vaikka sinolia saatana. Tuurillaan sitten seuraavana päivänä muistellaan, ketkä ovat joukosta poissa. Toissa-aamuna Jori ee pensaanjuurelta ennään elävänä lähteny konttaelemmaan. Viime kuussa Kalle, Veikka ja Pena menivät kerralla tuolla yhen autiotalon vintillä. Sillon oli vielä kylymää ja taisi olla venäläisiltä hankittua pakkasnestettä mukana kun sinne kiipesivät. Tilalle kyllä näkkyy aina uusia riittävän. Yksi Väiski ilimesty viikko sitten kuin tyhjästä porukkaan ja jotkut luulivat, että se on kuulunut kalustoon jo vuosia, niin taitava se on ottamaan huikkaa muihen mukana. Jonkun rakennusfirman se on harjoitellessaan kuulema juonu, ja akkasa perinnöt ennen kuin kävi rannoille lauleksimaan.

Toisinaan menee kaksikin vuotta, että kukaan ei kupsaha. Sillon on menny hyvin ja on vissiin saatu oikeaa viinaa juuva. Kiljun tekkoon meisteijoo kenestäkään kun ryystetään ne rankit jo päivän vanahana ja sitten se paska vasta housuja ruskistaakin.

Ollaan monasti mietitty, että yhteiskunta tekis itelleen ja meille ison palaveluksen jos saatais sossun luukulta hakkee kaks koskenkorvaa päivässä per juoppo. Ne sitten juotaisiin, tae myytäesiin toisillemme, joskus ehkä kuoltasiinkin niihin, mutta ei aenakaan sen pahempi irvistys naamalla kuin niilläkään, jotka tenttua ryypättyään vetäsevät viimeset henkoset, vittuvie niin.

Joke on muuten tämän porukan Jeesus. Se on yliopistossa lukenut monta vuotta, ja jossain vitunseminaareissa teologiaa melekein papiksi asti. Sillon kaljukin kuin Kandhilla ja pittää pyöreitä silimälaseja että näyttäsikin viisaammalta kuin myö muut kaivosmainarit ja työttömät rupusakkilaiset. Ja niinko tuo Hessu perkele. Se eijoo ikänään kampaa tai mulukkuaan suurempaan työkalluun tarttunu, helevetin koijari. Miten lie pujotellu melekein viiskymmentä vuotta tuolleensa. Se on kyllä semmonen, että viepi vaekka vyön housuista jos siitä jokin hyöty hänelle on. Onneksi se elokuussa viimestään joka vuosi joutuu lusimaan ja talavisyön saahaan olla siltä rauhassa.

Joo, mutta minun pittää nyt männä. Poejat on hankkinu jo juomista ja oottavat tuolla penkillä. Tässä hoppuhallin kuoressa on tyttären tillaama kännykkä. Aamulla se sen töytyytti töihin mennessään tuossa torinkulumalla kätteen ja sano, että elä isä hyvä myö tätä kellekään että voit soettoo sitten, kun satut olemaan selevinpäen.

Ehkä joku päivä semmonenkin ihme sattuu.

Tarina on fiktiivinen ja kuvassa olevilla miehillä ei ole mainittuihin nimiin muuta, kuin sattumanvarainen yhteys.  Kuvat olen ottanut itse eräällä reissullani muihin maisemiin.

Oululaiset Älyn Kääpiöt

Oulun Yliopiston Kajaanin opettajainkoulutusyksikön lakkautuspäätös oli älyn kääpiöiden tekemä.

Missä nämä tällaiset yhteisikunnan saivareet lienevät itse kouluja käyneet? Millaisissa jumalten keinuissa lapsuutensa ja nuoruutensa kiikuskelleet? Millaisia merisaloja ja amerikkalaisia konsultteja heidän talouslaskelmiensa taustatekijöinä häärii?

Hokemalla "talouden tasapainottaminen" ajetaan yhteiskunnallisesti pitkään vaikuttavia, merkittäviä asioita kuin Bush ohjuksia Lähi-Itään, valehdellaan ja lobataan, ongitaan vesissä joille ei ole lupia lunastettu. Kovakyntisten peukalot ritistelevät vastaanhangoittelijoita kuin russakoita kampusten asvalttiin.

Eikä Arkadianmäen jengikään kuulaansa kansalaistensa puoleen kallista koska sen käteen on tökätty kapusta jolla nyt hämmennetään käytettyjen autojen kauppias Arto Merisalon ja poliitikkojen yhteistä, vaalirahalla suolattua soppakattilaa. Sen ainekset ovat jo nyt maksaneet enemmän kuin puolitoista miljoonaa euroa, ja tulevat vielä maksamaan saman verran vuosittain.

1,5 miljoonaa lisäeuroa/vuosi olisi pelastanut Kajaanin Normaalikoulun, mutta huhut ja lööpit ja tyhjästä maksamisen kunnia ovat tärkeämpiä!

Puhutaan mitä puhutaan kunhan puhutaan että äänestäjät muistavat nimet äänestyskopissa.

Mitä hyödytti kansalaisten vastarinta? Tuhansia nimiä sisältäneet keräyslistat koulun lakkautusta vastaan, mihin ne joutuivat? Missä ovat laskelmat siitä, mitä menettävät ihmisten alut elämänsä pituisella matkalla joille jo näin varhain osoitetaan, ettei vastaan kannata pyristellä silloin, kun iso luuta lakaisee?

Demokratia, mitä se on? kysyy pieninkin lapseni kohta, ja minä kyllä tulen kertomaan. Se on sama kuin Kirgisiassa, Thaimaassa tai Kambodzassa, pelkkää levottomuuksien sytyketuohusta ja maan nimen yhteyteen väkerretty valhekirjoitus. Sen alla saavat häärätä kovakorvat maanraiskaajat ja ihmisten henkisten arvojen tuhoajat. Sanovat vain, "no money!"

"Suomen demokraattinen tasavalta", hah!

Jos puoletkaan siitä vitutuksen määrästä, jota nyt ja tällä nimenomaisella hetkellä tunnen, tarttuu koulua käyviin lapsiini tätä lakkautuspäätöstä pureskellessani, niin en mene minäkään vannomaan, että jälkikasvuni ihan mitä tahansa vastaanpanematta elämässään päättäjiltä tulevat nielemään.

Siitä pidän omassa kasvatuksessani huolen, että kritiikinlastuja he tulevat vuolemaan tästä yhteiskunnan puusta jota tunteettomat ja vaín rahaa ajattelevat madot kalvavat.

Tämä asvalttilaskuri näyttää nollaa myös vuonna 2013 kun Kajaanin Normaalikoulun valtimosta viimeiset veret asvaltille noruvat. Mitä sitten?

Kajaanin päättäjät, missä he ovat? Yksikään kuminaama siitä porukasta ei ole ollut kyllin pontevana puolustamassa yhtä kaupungin ja maakunnan tärkeää yksikköä. Saatika että kokonaiset poliittiset ryhmittymät olisivat lähteneet asialle vaikka karvahatut täynnä lietettä entisen UPM:n tehtaan jokirannasta. He ovat sitä porukkaa, joilla on suuri suu, mutta ääntä sieltä ei asian kohdalla lähde.

Mikä, kuka ja mitä rakennushanketta täällä ollaan lobbaamassa? Näinkö Pekka Heikkisen kahvilassa Skanskan siniset värit? Vilahtaako tuolla Lemminkäisen punaista? Palmbergin edustajakin taitaa ihan asua kaupungintalolla?

Kokonaisen maakunnan lapsukaisille on suunniteltu jättikoulua Kajaaniin. Oppilasryhmät tulevat olemaan kuin tehomaatalousyksiköissä mullikkakarsinat. Ja tämä on ollut jo kauan valtakunnallinen projekti. EU:n liityttyämme annettiin ensiksi lupa tuhannen sian sikalalle Vehmaalle, sitten puolentoistatuhannen, sitten kolmentuhannen, sitten... ja koulujen kanssa sama.

Anonyymejä häiriköitä, levottomia tulevaisuuksia, sitä suomalainen Pisa-malli tulee olemaan. Mistä pienet kouluampujat tulevat, kyselevät vielä 20-vuodenkin päästä tämänhetken "päättäjien" jälkeläiset jotka sitten ovat remmiin astumassa.

Nytkin joka päivä saa lehdistä lukea, kuinka pahoinvoivia opettajat ja oppilaat, karja ja karjanhoitajat, suurkouluissa ovat. Poliitikkommekin jaksavat kyllä heilua, mutta millaisten asioiden perässä? Opetusministeriksi, pääkarjakoksi, valitaan  Henna Virkkusen  kaltaisia, neitseellisesti silmiään räpsäytteleviä nuoria äitejä joilla ei ole ennestään minkäänlaista käsitystä koulumaailmasta. Hänenkin paikallaan olisi  konkreettisempi hahmo suursikalanomistaja Sirkka-Liisa Anttila, että ymmärtäisimme, mistä koulujen teurastamisessa on kysymys.

Missä luuhaavat salakuvaajat jättikoulujen arjesta?