torstai 21. toukokuuta 2009

Pian joutuu armas aika...

...ja fasismi suloinen. Tästä Ulkolinjan "Fasismi nousee Euroopassa"-ohjelmassa enemmän, ja paremmin täällä: http://areena.yle.fi/toista?id=2341289

Politiikassa oikojat pyrkivät vähintään samaan tavoitteeseen meilläkin kunhan kotifasistin haalareihin mieluusti pukeutuva Jussi Halla-ahomme könyää kokonaan kellaristaan näkyville. Hänen hentoisen solisluunsa varaan nakataan ikäviä asioita mieleen tuovin kuvioin varustettu lippu ja hänet tyrkätään soihtukulkueen kärkeen kuin aatetoverinsa Philippe Vardon Nizzan kaduilla.

Tällainen kehitys voi hyvinkin olla jo huomisaamuna ikkunoidemme alla. Voiko Loikkii estradilla julkkisten kanssa-formaatin äänestäjäkansalta muuta odottaa? EU- tai muistakan vaaleista se ei välitä, eikä suurin osa edes tiedä ketä minnekin voisi olla äänestämässä.

Jorma Ollila ja Nokia huovuttivat jonkinlaisen huippuosaamisen naamarin tälle prinssinakkivaltiolle Venäjän kainalossa. Pääartikkeli kännykkä tiedetään tähtemme tähteen eri puolilla, mutta siitä ei olla selvillä lähellä eikä kaukana, millaiseksi tyhjänlärpättäjäksi seksiviesteineen kokonainen kansakunta voi ohitse evoluutiokäyrien taantua muutamassa vuodessa.

Poliitikkojenkin päähuolenaiheeksi on noussut yksityisten tekstiviestiensä paljastuminen. Lööppejä pelätään enemmän kuin yhteiskunnallista tilannetta, jossa turhautuneet massaliikkeet alkavat polttaa autonrenkaita kaduilla, töniä erivärisiä kanssakulkijoita ja aseistaa maanalaisia ryhmittymiä rajumpiinkin otteisiin kuin suuressa maailmassa ikään.

Fasismista ja sen aatteen henkiinpuhaltamisesta on puhuttu ja varoiteltu pitkin matkaa Kolmannen Valtakunnan nousun ja tuhon jälkeen. Sen eri variaatiot ovat elelleet yhteiskuntien siemenkodissa kaikkina näinä vuosikymmeninä. Siellä ne ovat järsineet ydintä ja vahvistuneet kuin kovakuoriaisten toukat argentiinassa kasvatetuissa nektariineissa.

Internetin myötä fasimilobbarit ovat siirtyneet yhteiskuntien insfraktruktuurien tarjoamiin, suojaisiin koloihin, vaatekaappeihin ja kellareihin. Niistä käsin ovat avautuneet mittaamattoman laajat kaistat ajella vaikka kuinka prameilla, hakaristein koristelluilla virtuaalivaunuilla fasismin sanomille ottavaisiin päihin. Toiminnan rahoitus tapahtuu samalla tavalla kuin muuallakin. Liikemiehet ja yhteiskunnan hierarkiaan soluttautujat junailevat kymmenyksensä eikä täysin rikolliseenkaan rahaan päin sylkeä lojautella. Alamaailman huumebisnes kaikkine kommervenkkeineen on fasismin kyljessä kuin jäykkäkouristusbasilli pottupellon mullassa.

Vaikka nykyfasistin perikuvat edustavatkin ulkonäöltään enemmän valkoista vehnää, siideriä ja kotiluukulle toimitettua pizzaa ahmineita syöttöporsaita kuin gestapon salskeita saapaskalleja, ei heidän levittämänsä sanoma ole sen vaarattomampaa kuin yli kahdeksankymmentä vuotta sitten, kun eräs tunnettu, kalvakka taivaanrannan korpraalimaalari sellissään Mein kampfia saneli.

Historiasta, tai mistään muustakaan tajuamaton, ala- ja yläasteet kerraten takapenkeissä Mp-3 korvilla lotkuvasta sakista saa nykyinenkin selli-kellarifasismi äkkiä otteen. Laumat ovat nopeasti kaduilla muualla Euroopassa jo koetuista malleista oppia ottaen.

Natsit ja fasistinen yhteiskuntamalli ovat pahoja asioita, sen sanoo ikävät kokemukset viime vuosituhannelta. Silti tämän aatteen siemenien levittäjiä suvaitaan yhä enenevässä määrin muissakin valtioissa kuin vain Ilmakuivakinkku Perlusconin Italiassa tai rakastetussa Svea-mamman maassa.

Kommunismin ideologiaakaan ei kukaan järkevä ihminen enää puolustane sellaisena, miksi se ihmisen aseena toisia ihmisiä vastaan muuntui, mutta sama kaiku on askelten taustalla monessa valtiossa vieläkin.

Peruspenat ja lehtien henkilökuntia valitsevat taustahääräilijät hakkaavat edelleen raamatunlauseilla päähän homoja, adoption- ja abortintarvitsijoita. Niille uskalletaan heristellä pikkulilliä kuin lapselle, mutta siihen se sitten jääkin.

Sananvapaus on erinomainen asia. Demokratia myös, mutta ne menetetään helposti jos yhteiskunta lyö laimin yksinkertaisen valistuksen, joka on tehokkain tapa torjua jussi halla-ahot ja muunlaistenkin kylmien kyytimiesten tarjoamat halpamatkat eurooppalaiseen pimeyden ytimeen.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Autiot talot, hylätyt hetekat

Tämän juttuni kuvat ovat äitiemme päivänä poljetulta, 150 km:n pyöräretkeltäni. Tälläkin kertaa ne edustavat vain murto-osaa "äitimaan" todellisista kasvoista.


Läksin matkaan yöllä, klo 00.00. Satoi vettä joka kuitenkin lakkasi kokonaan kahden-kolmen välillä jolloin ravitsin itseäni ensimmäisen kerran muutamalla ruisleipäpalasella ja vedellä. Aamulla, klo 6 alkoi väsyttää ja urvahdin tunnin verran jonkin risuläjän kupeessa nähden hyisiä unia ulapoista joilla myrskysi.Jotkut jaksavat valehdella valokuvillaankin, minä en. Vaikka näin aamulla auringon elähdyttävän nousun sateisen yön jälkeen, kurjen lennon matalalla tien ylitse ja kuulin teerien kukerruksen soilta, totuus hiveli koko ajan verkkokalvoja katsellessani roskaisia tienvarsia, raiskioiksi hakattuja metsänpohjia ja syvälle kuorittuja turvesoita joista ihmislaji väittää kattiloihinsa bioenergiaa vain lainaavansa.

...ja kun näitä autiotalojen pihojen periä ja pajukoihin kätkeytyneitä romuttamoita olen nähnyt kaikkialla, missä olen kulkenut, on alakuloni syvä ihmisen välinpitämättömyyden edessä. Jos Intiassa sekä lukemattomissa muissa liikakansoituksen maissa köyhyyden tai muunlaisen alennustilan edessä onkin kuvottavimpia näkyjä tarjolla, niin nämä pomppaavat vielä räikeämmin esiin kotomaamme kasvojen uurteista, koska niitä hinkkaavat valheen säämisköillä matkailuyrittäjien laumat edustajineen aina ylintä valtionjohtoa myöten kiiltokuvapapereille painetuilla julisteilla, postikorteilla ja visuaalisilla kollaasivideoilla mainostajien lahjomilla muilla kanavilla.

Talon vainajoituneen autoilijan pomppa on saanut uuden elämän. Se vartioi tehokkaasti autonraatoja, ruosteisia öljypönttöjä ja muuta roinaa, joka perikunnan muutettua Ruotsiin, tai jonnekin, on jäänyt koristamaan autiota pihapiiriä.



Lehtokurppa ja ihminen elivät ja kuolivat tämän tien varrella. Ihmiselle risti ja kynttilä.




"Erämaassa" virtaileva Tiilikka-joki, näyttöpääte, nojatuoli, vodkaa, olutta.., puuttui vain nörtti ja virveli.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Profeetta Halla-aho

Kuva sammakkoprofessori Taisto Heikkisen kotisivuilta.

Suomen väkiluku on juuri tällä hetkellä 5 333 934 plus yksi sammakoista ennustaja plus 1½ pimeää puoskaria/100 000 asukasta.

Aktiiviväen lisäksi "Suomen lopussa", helsinkiläisessä kellarissaan kyyhöttää tri. Jussi Halla-aho päivittämässä Rippi-blogiaan jonne ovat rantautuneet nekin 62,7 uudenmaalaista anonyymiä, tilastoihin kirjautumatonta opetuslasta, joiden autuaaksi tekeväksi tehtäväksi on muodostunut kommenttiosaston aivoja vaativan keskustelun ylläpitäminen. Joukkoon arjalaiseen laskettaneen nekin runsaat 0,3 tamperelaista mäkiketelää, jotka heittävät sytykkeeksi topakoita, filosofisia mietteitään kun samaan sumaan sujahtaa Hollolasta 0,01 anonyymiä mukaan keskusteluun. Mutta "Homma-forumin" sitemeterin vilkkuva pikkupylväikkö näyttää Toijalasta pohjoiseen pelkkää pimeää metsää.

Slaavilaiseen kirkkolingvistiikkaan perehtyneestä Jussi Halla-ahosta oli tarkoitus leipoa kuuluisa mies, joka pelastaa Suomen geneettisen perimän ja sen ainutlaatuisen kielen kaukaa tulevilta moninaisilta uhkakuvilta, kuten juhlavat, 23,5 cm:n pippelit, musta ihonväri, Islam, Kasper, Jesper ja Joonatan.
Hänen suosiolleen uhkaksi on kuitenkin jo aikoja sitten kammennut kainuulainen ikämies, hyrynsalmelainen sammakkoprofessori Taisto Heikkinen, s. 1937. http://www.puolanka-lehti.fi/sammakkoprofessori/index.htm
Hyrynsalmi on otollinen sammakkoiden elinpiiri. Ne kutevat ahkeraan, kurnuttavat iloisesti ja jaksavat sateisinakin kesinä ennustaa säitä omalle professorilleen. Sammakoita löytyy kosteikoista monenvärisiä. Ihojakin niillä on niin rupisia kuin sileitäkin. Ihan kuin ihmisillä, toteaa sammakkoprofessori asiaa häneltä tiedusteltaessa.
Toisin on laita pääkaupungin kellareissa ja roskaisilla, kusenhajuisilla kujilla.

Mistä löytää vaikka pullasorsia, joista ennustaa luotettavasti maassa jo olevien ja maanrajojen veräjillä norkoilevien maahanmuuttajien määriä, ihonväriä tai uskontoa? Kuinka torjua jopa kokonaan nämä kääpiövaltion köyhtynyttä geeniperimää rikastuttamaan pyrkivät muunmaalaiset, ja miltä meediolta tähän neuvoa voisi kysyä? Miten Itämeren vähäisiksi käyvistä dioksiinisilakoistakaan edes onki-ilmoja voisi ennustaa?
Hyrynsalmen profeetta on laskurien mukaan häviöllä äkkinäisessä tarkastelussa. Mutta kun tutkimme asiaa tilastotieteellisesti, niin 108 000 hakutuloksen ero sammakkoprofessorin häviöksi ei olekaan häviö, sillä sen ovat saaneet aikaiseksi edellä jo mainitut 62,7 helsinkiläistä kellarifilosofia 62,7 kellaritietokoneellaan ja 62,7 kannettavallaan bussikatoksissa á 24 h/vrk.

Sammakkoprofessorin kotiseutuyhdistyksen yhteinen kannettava jäi viime syksynä Rewasuon Erä Ry:n kämpälle kuusitoistapiikkisen hirvenpään viereiseen orteen kuivumaan rajun, sateessa suoritetun metsästysreissun jälkeen eikä sitä kautta sammakkoprofessorin sivuja ole ainakaan päivitelty.

Tiivistettynä tällä hupikirjoitukseksi luokiteltavalla pakinallani haluan sanoa seuraavaa: Suomalaisista kolmella miljoonalla yksilöllä ei ole hajuakaan siitä, kuka Jussi Halla-aho on.

Suomalaisista kolmella miljoonalla yksilöllä on ainakin lööppituntuma sammakkoprofessori Taisto Heikkiseen.
Suomalaisista 2,3 miljoonalla on nenänvierustossa näppyjä; he ovat haistaneet palaneen käryä kuultuaan Jussi Halla-ahon nimen.

Suomalaisista 2,3 miljoonalla on naurunrypyt suupielissään sillä he ovat lukeneet juuri uusimmat sammakkoprofessori Taisto Heikkisen sääennustukset.

Jussi Halla-aho on softa, joka uppoaa virtuaalisuohon kun hän käy tarpeettomaksi eli joku painaa delete-näppäintä. Tätä näppäintä hiveli jo muutama viikko sitten Timo Soinin peruspullea EU-kriittinen etusormi.


Sammakkoprofessori Taisto Heikkisen sammakot uida hyrskyttelevät hyrynsalmelaisissa suo-ojissa iloisesti senkin jälkeen, kun viikatemiehen luinen käsi on katkaissut vanhasta ennustajasta itsestään virran kokonaan.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Malmia jalkojen alla

Varhain vappuaamuna pyöräilin kongolaisen nuorukaisen kanssa Sotkamon Naapurinvaaralle katsomaan auringonnousua. Lähtöpaikasta matkaa suuntaansa kertyi noin 38 km.

Kuuraiset tienvarret olivat vielä hämärän peitossa teerien aloittaessa kukerruksiaan soiden laidoilla. Kun aamu valostui, saavuimme paikkaan, jossa olin viikkoa aiemmin kuvannut pakoon pomppivaa siipirikkovarista ja siellä se känkkäsi edelleen nyt jo sulaneella kynnöksellä ruokaa etsien.

Sehän on varis vain. Ei sitä Heinolan eläinhoitolaan lähetettäisi vaan tapettaisiin paikalla jos joku viitsisi siitä palokunnalle tai poliisille soittaa. No, kyllä luonto asian hoitaa vaikka siinä hieman ajassa edettäisiinkin kipuja pidellen. Kettu tai haukka nappaa karkuun kykenemättömän, tai läheisen maatalon isäntä tarkkuuttaa pienoiskivääriään uudemman kerran. Luonnossa koskee aina johonkin, kivutonta päivää siellä ei sen jäsenillä liene.

Vertauskohtia tälläkin reissulla tämä, niin pirstaleiseksi elämisen myötä osoittautunut mieleni löysi tukuttain. Ristiriitoja avautui ajatuksien setvittäväksi Naapurinvaaran perinnemaisemista, sotkamolaisesta kaivostoiminnoista luonnon keskellä silmiltä piilossa ja kongolaisista timanttikaivoksista jossakin kaukana Afrikan sydämessä.

Kirjailija Veikko Huovisen maisemat avautuivat Naapurinvaaran laelta, tanssilavan kupeelta sinertävinä, vähäisten lumien laikuttamina vappuaamuun. Voin hyvin kuvitella senkin, kuinka alhaalla laaksossa turistimökeissä tai tavallisissa talouksissa silläkin hetkellä puklattiin vapunaatonillallisia vessanpönttöihin, tai jatkettiin simalla piristetyllä koskenkorvalla juhlimista...

Kongolaista kaveriani maisemat eivät järin hätkäyttäneet. Ei hän huudahdellut niiden ääressä sen kummemmin. Monta kukkulaa ja laaksoa lie hänkin nähnyt matkansa varrella ennen kuin on päätynyt tänne kylmään, tylyyn ja joskus niin henkisesti näköalattomaan maahamme.

Siinä, tummaa poikaa jututtaessani ajattelin Kongon mittaamattomiksi sanottuja maaperän rikkauksia: timantteja, kobolttia, kuparia... Ajattelin, kuinka entiset siirtomaavallat ja nykyinen Kiina siellä Joseph Condradin kirjojen maisemissa soppaa hämmentävät, rahtaavat kranaatteja keitokseen ja ovat välillisesti sekä välittömästi syyllisiä tavallisiin ihmisiin kohdistuvissa raakuuksissa kaikilla rintamilla.

Kaikkihan timantteja haluavat, mutta harva yläpään hyötyjä itse käsiään on nälkäpalkalla likaamassa niiden maasta kaivamisvaiheessa. Ja perkelevie, kun mustien asuinsijoja, kyliä ja majoja sijaitsee juuri himoittavimpien esiintymien päällä...

Naapurinvaaralta katsoen kaikki lie toisin. Vai onko?

Tuolla kaukana pilkottavat Mondo Mineralsin kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristömuutokset ja siitä hieman lännempänä, näkymättömissä ovat Talvivaaran nikkelihippuset joidenka vuoksi on satojen hehtaarien alalta kuorittu metsät ja pintamaat lopullisesti huithittoon ennen kuin on alettu jyystää peruskallioon koskaan entiselleen maisemoimattimia louhoksia. Ihmisen pilaamat maisemat ovat siellä jossakin, silmiltä piilossa. Riittäähän Suomessa rämettä jos jokunen monttu sinne tänne louhitaankin.

Mutta. Nyt Sotkamoa, Vuokatin turistigolfaajia, muita matkailevia joutoeläjiä ja Naapurinvaaran perinnekiltaa uhkaa myös kaivostoiminta. Ulkomaisten kaivosasiantuntijoiden laskelmien mukaisesti on kerrottu, että tämä pienoinen nyppylä kunnan pohjoisosassa olisikin sisältä silkkaa, rahaksi muutettavaa hyödykettä täynnä. Valtausoikeuksia on vireillä ja Naapurinvaara vaarassa.

Mikäs se siinä. Ei kun nyppylä nurin ja murskeeksi. Ovatko mäkeä asuttavat ihmiset, maatilat tai tanssilava se kummempia suojelukohteita kuin lainsuojattomiksi osoittautuneet kongolaisten asuinsijat tai Talvivaaran teerien ja hirvien nyt jo menetetyt reviirit?

Tälle mäelle löytyy puolustajia. Sitä ei louhokseksi laiteta helpolla. Sotkamo-lehti, Kainuun Sanomat, Kainuun Radio ja Kajaus käyvät ankaraan, julkiseen ponnistukseen Naapurinvaaran perinnemaiseman säilyttämisen puolesta. Katkeamattomat palstatilat löytyvät niiden sivuilta ja ääniaalloilta kun kaivosvaltaajien aikeita ryhdytään kumoamaan.

Heillä siihen on mahdollisuus.

Kaikilla tässä maailmassa ei ole.

Mieluummin kobolttia, tinaa ja timanttikoristeita (Blood diamond) kaukaa Kongon tuntemattomista, verellä lannoitetuista viidakoista Nokian kännyköihin ja kommunikaattoreihin joilla Naapurinvaaran puolustajienkin viestiketjuja ylläpidetään, kuin että niitä kotimökin nurkan alta kaivetaan...