Malmia jalkojen alla

Varhain vappuaamuna pyöräilin kongolaisen nuorukaisen kanssa Sotkamon Naapurinvaaralle katsomaan auringonnousua. Lähtöpaikasta matkaa suuntaansa kertyi noin 38 km.

Kuuraiset tienvarret olivat vielä hämärän peitossa teerien aloittaessa kukerruksiaan soiden laidoilla. Kun aamu valostui, saavuimme paikkaan, jossa olin viikkoa aiemmin kuvannut pakoon pomppivaa siipirikkovarista ja siellä se känkkäsi edelleen nyt jo sulaneella kynnöksellä ruokaa etsien.

Sehän on varis vain. Ei sitä Heinolan eläinhoitolaan lähetettäisi vaan tapettaisiin paikalla jos joku viitsisi siitä palokunnalle tai poliisille soittaa. No, kyllä luonto asian hoitaa vaikka siinä hieman ajassa edettäisiinkin kipuja pidellen. Kettu tai haukka nappaa karkuun kykenemättömän, tai läheisen maatalon isäntä tarkkuuttaa pienoiskivääriään uudemman kerran. Luonnossa koskee aina johonkin, kivutonta päivää siellä ei sen jäsenillä liene.

Vertauskohtia tälläkin reissulla tämä, niin pirstaleiseksi elämisen myötä osoittautunut mieleni löysi tukuttain. Ristiriitoja avautui ajatuksien setvittäväksi Naapurinvaaran perinnemaisemista, sotkamolaisesta kaivostoiminnoista luonnon keskellä silmiltä piilossa ja kongolaisista timanttikaivoksista jossakin kaukana Afrikan sydämessä.

Kirjailija Veikko Huovisen maisemat avautuivat Naapurinvaaran laelta, tanssilavan kupeelta sinertävinä, vähäisten lumien laikuttamina vappuaamuun. Voin hyvin kuvitella senkin, kuinka alhaalla laaksossa turistimökeissä tai tavallisissa talouksissa silläkin hetkellä puklattiin vapunaatonillallisia vessanpönttöihin, tai jatkettiin simalla piristetyllä koskenkorvalla juhlimista...

Kongolaista kaveriani maisemat eivät järin hätkäyttäneet. Ei hän huudahdellut niiden ääressä sen kummemmin. Monta kukkulaa ja laaksoa lie hänkin nähnyt matkansa varrella ennen kuin on päätynyt tänne kylmään, tylyyn ja joskus niin henkisesti näköalattomaan maahamme.

Siinä, tummaa poikaa jututtaessani ajattelin Kongon mittaamattomiksi sanottuja maaperän rikkauksia: timantteja, kobolttia, kuparia... Ajattelin, kuinka entiset siirtomaavallat ja nykyinen Kiina siellä Joseph Condradin kirjojen maisemissa soppaa hämmentävät, rahtaavat kranaatteja keitokseen ja ovat välillisesti sekä välittömästi syyllisiä tavallisiin ihmisiin kohdistuvissa raakuuksissa kaikilla rintamilla.

Kaikkihan timantteja haluavat, mutta harva yläpään hyötyjä itse käsiään on nälkäpalkalla likaamassa niiden maasta kaivamisvaiheessa. Ja perkelevie, kun mustien asuinsijoja, kyliä ja majoja sijaitsee juuri himoittavimpien esiintymien päällä...

Naapurinvaaralta katsoen kaikki lie toisin. Vai onko?

Tuolla kaukana pilkottavat Mondo Mineralsin kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristömuutokset ja siitä hieman lännempänä, näkymättömissä ovat Talvivaaran nikkelihippuset joidenka vuoksi on satojen hehtaarien alalta kuorittu metsät ja pintamaat lopullisesti huithittoon ennen kuin on alettu jyystää peruskallioon koskaan entiselleen maisemoimattimia louhoksia. Ihmisen pilaamat maisemat ovat siellä jossakin, silmiltä piilossa. Riittäähän Suomessa rämettä jos jokunen monttu sinne tänne louhitaankin.

Mutta. Nyt Sotkamoa, Vuokatin turistigolfaajia, muita matkailevia joutoeläjiä ja Naapurinvaaran perinnekiltaa uhkaa myös kaivostoiminta. Ulkomaisten kaivosasiantuntijoiden laskelmien mukaisesti on kerrottu, että tämä pienoinen nyppylä kunnan pohjoisosassa olisikin sisältä silkkaa, rahaksi muutettavaa hyödykettä täynnä. Valtausoikeuksia on vireillä ja Naapurinvaara vaarassa.

Mikäs se siinä. Ei kun nyppylä nurin ja murskeeksi. Ovatko mäkeä asuttavat ihmiset, maatilat tai tanssilava se kummempia suojelukohteita kuin lainsuojattomiksi osoittautuneet kongolaisten asuinsijat tai Talvivaaran teerien ja hirvien nyt jo menetetyt reviirit?

Tälle mäelle löytyy puolustajia. Sitä ei louhokseksi laiteta helpolla. Sotkamo-lehti, Kainuun Sanomat, Kainuun Radio ja Kajaus käyvät ankaraan, julkiseen ponnistukseen Naapurinvaaran perinnemaiseman säilyttämisen puolesta. Katkeamattomat palstatilat löytyvät niiden sivuilta ja ääniaalloilta kun kaivosvaltaajien aikeita ryhdytään kumoamaan.

Heillä siihen on mahdollisuus.

Kaikilla tässä maailmassa ei ole.

Mieluummin kobolttia, tinaa ja timanttikoristeita (Blood diamond) kaukaa Kongon tuntemattomista, verellä lannoitetuista viidakoista Nokian kännyköihin ja kommunikaattoreihin joilla Naapurinvaaran puolustajienkin viestiketjuja ylläpidetään, kuin että niitä kotimökin nurkan alta kaivetaan...