perjantai 23. toukokuuta 2014

Allakan mukaan


15 aamua lähtöön. Tai iltaa riippuen siitä, mistä vrk:n ajasta haluaa aloittaa kammanpiikkien avohakkuun.

Öisessä unessani kiistelin edistysuskosta Alexsanteri Kannon kanssa. Alex rupesi itkemään kun mutaisin sanoa, että elä puhu paskaa. Kaikki, mihin ihmislaji on  koskenut, on kullaksi muuttunut, mutta panepa sitä puurosi silimäksi.


Oudoista unista huolimatta, näillä näkymin otan verryttelyn ja varusteidentestauksen vuoksi varaslähdön ja suoriudun kohti Kuhmoa jo 7.6 lauantaiaamuna jos ei aivan päntiönään vetisiä pilvenriekaleita taivaalla kuljeskele. Rajaloikka on sitten maanantaina Vartiuksessa, hyvissä ajoin aamusta sekin.

Viimeisimpiä varustautumishommia ovat olleet:

Smirklasin polkupyörän etutelineen tukitangot naapurin nurkilta löytyneistä metallitangoista; tukeva tuli. Kokeeksi kuljetin siinä keskimmäistä poikaani joka painaa noin 30 kiloa eikä huojuntaa tai tutinaa esiintynyt eivätkä tuet notkuntaan taipuneet.

Keskikolmion työkaluboxin kantta piti vielä entrata, se aukeili tienheitoissa.

Seisontatuki täytyy myös kehitellä parempi. Biltemassa näyttäisi löytyvän n. 7 euron hintaan mopoista tunnettu kaksitappinen, mutta pitäisi tilata ja Itella rohmuaa enemmän tuonnistaan euroja kuin osa itse maksaa. Mutta maksaisi sekin, jos Kuopioon tai Ouluun sen takia lähtisin.

Ulkomailta tilaamani yhden hengen (mihin laitan ruumiini?) sateenkestävä teltta osoittautuikin  kahden maattavaksi. Mutta hinta oli kuitenkin alkuperäinen. Ei muuten mittään haittaa, mutta painoa tuli 850g enemmän. Ompelija oli piärmännyt suojahupputilaukseni ja liikakankaasta tehnyt sille säilytyspussin joka käy sitten matkalla tyynynä kun laittaa sisään jotain vaatteenkutjua. Suojus painaa ainoastaan 200g.

Kun kaiken sen, minkä mukaan aion ottaa kötöstelen polkupyöräraukan telineille, niin tiiviisti maata myöten renkaat vierivät.

Lasketaas:

1. Polkupyörä täyden työkaluboxin, lukkojen, lampun ja mittarin kanssa n.16 kg.

2. Kaksi etutelineen sivulaukkua sisuksineen 8 kg, päällilaukku 4 kg.

3. Ohjaustangon telineessä roikkuvat kameravarusteet, vihkot, kirjat, kompassit, kännykkä ja karttalaukku 5 kg.

4. Takasivulaukut sisältöineen yhteensä 10 kg ja päällilaukku, isompi kuin edessä, eväineen, kahvivehkeineen ja henk.kohtaisine "hygienia"varusteineen 5-6 kg.

5. Teltta, itsestään ilmalla täyttyvä, 3 cm paksu nukkuma-alusta ja untuvamakuupussi yhteensä 4 kg ja suojakankaat 0,6 kg.

7. Alati vajuva vesivarasto kun se on täynnä (pulloissa) 5kg (5 litraa).

Yhteensä 58,7 kg. kiloa.

Kun hyppään itse satulaan, niin lähtöruudussa koko retelin kilomäärä huitelee likellä 140 kiloa.

Seuraavatkin asiat kuuluvat kesäisen poissaoloni etukäteishommiin.

Astianpesukone temppuili. Tyhjensin sen vedestä kangasluutun avulla, nitkuttelin pois syvennyksestään ja purin poistopumpun irti, ravistelin ja asensin takaisin; puhalsin paineilmalla letkun vastapäisestä suunnasta ja taisi sieltä jokin ylimääräinen roska irrotakin joka poistopumpun siivekkeitä jumitti.

Sitten ruuvailin kalusteita irti ja niiden takaa pesualtaan viemäriputket osiksi, irroittelin rasva- ja likatöhnät putkien seinmämistä rassin ja kangaspalasten kanssa irti, pesin ja sitten taas osat kokoon. Kun laitoin koneen jekkasemaan niin eiköhän tuo perhana vain alkanut toimimaan; huokaus!

Säästin siis ammattilaisliikkeen huollon verran, eli vähintään 76-100 euroa. Taijan juuva sen kunniaksi jäätelön kanssa kahavit.

Ruohonleikkuri oli myös talven aikana mykistynyt eikä lähtenyt pyörimään vaikka vaihdoin tulpan ja öljyt ja naapurin miehen kanssa vuorotellen sitä ryvittiin käyntiin. Kierrätyskeskuksessa sattui olemaan yksi käytetty Husqvarna jonka muutamalla kympillä sain haltuuni, että ehkä ne sillä kesän ajan ruohonkasvun torjuvat. Mutta sittemmin aloin purkamaan myös Stigaa ja kun vaihdoin yhden vaijerin ja öljysin muutamia muita paikkoja, niin nyt sekin toimii. No, onpahan nyt sitten Unimäkeenkin yksi ruohonmurhaaja vietävissä.

Pyykinpesukoneen laukeamista tietenkin odottelen seuraavaksi. Se on jo muutaman kerran allensa likavedet kussut, mutta napsuttelee kiltisti ohjelmansa loppuun vielä. Olisi tuossa likainen läjä sille nieleksittävää tarjolla jälleen, että eiköhän se siitä tälle päivälle särkynekin.

Mitäs muita samoihin aikoihin hankittuja koneita ja laitteita alkaa olla pahimoillensa tiensä päässä? Pakastimet ja jääkaapit, uunihella ja mikrouuni. Tietsikoista pöytämallinen tilttasikin eilen  ja nyt pienelle miniläppärille koetan kourieni sormitappeja sovitella.  Mahmud, jolle pöytäkoneen arvioitavaksi vein soitti äsken tietsikasta: "Minä korjata se, mutta jos kovin kalliksi tule sulle, nin minä en korjata se."

Tuomet puhkesivat viime yönä kukkaan, niiden tuoksu leviää helteisille pihamaille, on kesä. Tekisi mieleni lähteä jo nyt Karjalaan. Jos vapaa velvollisuuksista olisin, pyöräilisin jo kaukana Pieningän saloilla.

Mutta:

Lähden Unimäkeen viikonlopuksi. On taas intiaanileiriä tiedossa lapsille, lastenlapsille ja muutamalle afrikastakin tulleelle. Yritän varastoon jakaa tätä vaatimatonta isän osaani, että ilman sitä pari kuukautta pärjäävät. Vai itsenikö varastoon jotain yritän ladata ja vaimentaa huonoa omaatuntoa vastuuttomista matkustusaikeistani. En tiedä. Konkurssia pelkään.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Historian poltteessa

Ukrainassa etsataan kartta- ja historianlehtiin uusia viivoja, verellä ja aseilla niin kuin maailmassa totuttu on.

Krimin niemimaa antautuikin jo ehdoitta rintaruokintaan Äiti Venäjälle.

Itäukrainan äärimieliset hamuavat samaisen Äitijätin toista rintaa.

Ja näin kätevin keinoin saatiin koko Eurooppa pelon valtaan.

Nyt pelätään (tai lietsotaan katsantokannoista riippuen) sodan eskaloitumista.

Pienet ihmiset pelkäävät ja isoiksikin itsensä turvottaneet pyyhkivät pelonhikeä otsiltaan.

Suomen pääministeri Jyrki Katainen pelästyy hirmuisesti.

Sukunsa nykysijoitusnikkaroinnista vastaava Björn Wahlroos saa paniikkikohtauksen ja pakenee Ruotsiin.

Yhdysvallat (Nato) ei pelkää.

Valto Ensio kasaa kamppeita Venäjä-retkeään varten, mutta pöljä kun on, ei osaa pelätä.
Polkupyörä alkaakin itse olla lähtökunnossa. Se on perusteellisesti huollettu ja kaikki liikkuvat osat on vaihdettu. Vävy teki pyörän tyhjään kolmiontilaan lasikuituisen kotelon ja kiinnitin sen paikoilleen putkenkannattimilla sekä asensin luukkuun tiivisteen, lukon ja alaosan sisäpidikkeet. Päältäpäin sitä voisi vielä paklailla ja maalailla sievemmäksi, mutta en nyt kerkiä.

Koteloon mahtuvat retkikirves, tulentekotarvikkeet, pumppu, korjaustyökalut, pinnanippu kiristäjineen, varasisuskumi (kumeja varuilta polkijallekin), minikelavirveli, ongenkoukut ja vieheet sekä pari sissimuonapakettia, suolarasia ja ensiapupussukka. Ehkä jotain muutakin, nippu ruplia esimerkiksi ja pala mäntysaippuaa.

Etupuoleta puuttuu vielä tavarateline sekä siihen asennettavat laukut jotka "tulostan" käsilläni olemassaolevista tarpeista säästäen näin jälleen muutamat sataset olemattomista matkavaroistani.

Valokuvasta tarkkaankatsoen näkyy ohjaustangon sisältä esiin vetämäni päällystetty vaijeripatukka ainakin lahkeeseen tarttumaan pyrkiviä irtokoiria varten. Radiontoimittajaa nauratti tämä yksityiskohta kovasti kun haastatteli tässä päivänä muutamana retkeilyaiheeseeni liittyen.

Ompelimoon vein piärmättäväksi telttakankaisen, maastokuvioisen suojahupun (4mx1,5m) joka tulee tarvittaessa koko retelin päälle ja vielä kun korjailen itse vanhat takasivulaukut ja ostotarpeena hankin ainoastaan niiden päälle tulevan boxin, niin ovat nekin sitten vain täyttöä vailla.

Kunhan reteli on täysin pakattu ja lastattu, laitan valokuvan koko komedesta kyllä näkymään.

Tähän mennessä retken valmisteluihin ja suunnitteluun on palanut rahaa seuraavasti (ainakin):

1. Rokotukset ja lääkärintarkastukset verikokeineen 750 €

2. Passi&viisumi 203€

3. Pyörän huolto osineen 400€

4. Käytetty Canon EOS kamera 350€ (Olympuksen rungosta alkoivat sisuskalut -peilit- irtoilla jatkuvasti)

5. Vaatteisiin, yhden hengen sateenpitävään telttaan ja kenkiin 600€ (halvimmat mahdolliset)

6. Kaikenlaiseen pikkusälään, kirjallisuuteen ja oppaisiin 300€

7. Kompassiin, karttoihin ja niiden laminointiin 45€

8. Silmälaseihin 410€ (osamaksulla)

9. Tuleviin lastenhoitokuluihin pankista lainaa 4500€

10. Ruplien vaihtoon käteiskassaksi mukaan olen varannut 500€ joka tekee tämän hetkisen kurssin mukaan liki 24 000 ruplaa. Sillä pitäisi 2 kuukautta sitten pärjätä.

Ehkä yhtään hotelliyötä edes pienimmässä majatalossa ei tule olemaan vara viettää. Joitakin otoksia luin ruokailukustannuksista pikkukylien ravintoloissa ja kerta-annokset ovat siinä 45-70 ruplan hujakoilla, eli ei siis kovin kalliita. Kauppojen hintataso on samansuuntaista, mutta valikoimasta on vain hajanaista tietoa; yhtä tuotetta saa tuosta kylästä ja toista tuotetta tuolta toisesta. Leipää nyt ainakin löytyy kaikkialta, ja oekeeta voeta, pottuja, sianpintaa, maitoa, suolakurkkua ja kaalia. Kaloja saa järvistä ilmaiseksi; vapaa-ajan kalastus on Venäjällä sallittua puuhaa ilman maksuja tiettyyn rajaan saakka kaikkialla. Myös retkeilijälle syöntikalanpyynti. Metsissä ja niiden liepeillä liikkumisessa pätevät samat jokamiehenoikeudet kuin Suomessakin. Myös rajavyöhykkeellä ja sen läheisyydessä josta on kuitenkin neuvottu pysymään varoalueestakin vielä hieman kauempana (30-100km).

Valamossa käynti saattaa tulla kalleimmaksi. Laivoja kulkee tiuhaan tahtiin  ja eri nopeuksisia, etukäteen varattavia ja tuurilla tarjoutuen.

Laivaliput Sortavalasta Valamoon maksavat melkein 900 ruplaa (päälle 20 euron) ja Valamosta toiselle rannalle Käkisalmeen lienee hinta pikkuisen isompi. Kukaan ei ole osannut sanoa, eikä oppaissakaan lue, että saako Valamon saarelle ilmaiseksi telttaleirin viritellä jos yöksi jää? Hotellimajoitus siellä maksaa melkein 3000 ruplaa eli reilut 60 euroa ilman aamiaista.

Eli itse matkallaolosta täytyy selvitä mitättömällä summalla siihen  verrattuna, mitä valmisteluihin ja kotiin jäävien selviämiseen menee.

Onkohan näissä laskelmissani (suunnitelmassani) jokin, ja pahasti, pielessä? Laulelenpahan sitten loppuvuoden vaikka tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=kMfgTgwb0qM