keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Historian poltteessa

Ukrainassa etsataan kartta- ja historianlehtiin uusia viivoja, verellä ja aseilla niin kuin maailmassa totuttu on.

Krimin niemimaa antautuikin jo ehdoitta rintaruokintaan Äiti Venäjälle.

Itäukrainan äärimieliset hamuavat samaisen Äitijätin toista rintaa.

Ja näin kätevin keinoin saatiin koko Eurooppa pelon valtaan.

Nyt pelätään (tai lietsotaan katsantokannoista riippuen) sodan eskaloitumista.

Pienet ihmiset pelkäävät ja isoiksikin itsensä turvottaneet pyyhkivät pelonhikeä otsiltaan.

Suomen pääministeri Jyrki Katainen pelästyy hirmuisesti.

Sukunsa nykysijoitusnikkaroinnista vastaava Björn Wahlroos saa paniikkikohtauksen ja pakenee Ruotsiin.

Yhdysvallat (Nato) ei pelkää.

Valto Ensio kasaa kamppeita Venäjä-retkeään varten, mutta pöljä kun on, ei osaa pelätä.
Polkupyörä alkaakin itse olla lähtökunnossa. Se on perusteellisesti huollettu ja kaikki liikkuvat osat on vaihdettu. Vävy teki pyörän tyhjään kolmiontilaan lasikuituisen kotelon ja kiinnitin sen paikoilleen putkenkannattimilla sekä asensin luukkuun tiivisteen, lukon ja alaosan sisäpidikkeet. Päältäpäin sitä voisi vielä paklailla ja maalailla sievemmäksi, mutta en nyt kerkiä.

Koteloon mahtuvat retkikirves, tulentekotarvikkeet, pumppu, korjaustyökalut, pinnanippu kiristäjineen, varasisuskumi (kumeja varuilta polkijallekin), minikelavirveli, ongenkoukut ja vieheet sekä pari sissimuonapakettia, suolarasia ja ensiapupussukka. Ehkä jotain muutakin, nippu ruplia esimerkiksi ja pala mäntysaippuaa.

Etupuoleta puuttuu vielä tavarateline sekä siihen asennettavat laukut jotka "tulostan" käsilläni olemassaolevista tarpeista säästäen näin jälleen muutamat sataset olemattomista matkavaroistani.

Valokuvasta tarkkaankatsoen näkyy ohjaustangon sisältä esiin vetämäni päällystetty vaijeripatukka ainakin lahkeeseen tarttumaan pyrkiviä irtokoiria varten. Radiontoimittajaa nauratti tämä yksityiskohta kovasti kun haastatteli tässä päivänä muutamana retkeilyaiheeseeni liittyen.

Ompelimoon vein piärmättäväksi telttakankaisen, maastokuvioisen suojahupun (4mx1,5m) joka tulee tarvittaessa koko retelin päälle ja vielä kun korjailen itse vanhat takasivulaukut ja ostotarpeena hankin ainoastaan niiden päälle tulevan boxin, niin ovat nekin sitten vain täyttöä vailla.

Kunhan reteli on täysin pakattu ja lastattu, laitan valokuvan koko komedesta kyllä näkymään.

Tähän mennessä retken valmisteluihin ja suunnitteluun on palanut rahaa seuraavasti (ainakin):

1. Rokotukset ja lääkärintarkastukset verikokeineen 750 €

2. Passi&viisumi 203€

3. Pyörän huolto osineen 400€

4. Käytetty Canon EOS kamera 350€ (Olympuksen rungosta alkoivat sisuskalut -peilit- irtoilla jatkuvasti)

5. Vaatteisiin, yhden hengen sateenpitävään telttaan ja kenkiin 600€ (halvimmat mahdolliset)

6. Kaikenlaiseen pikkusälään, kirjallisuuteen ja oppaisiin 300€

7. Kompassiin, karttoihin ja niiden laminointiin 45€

8. Silmälaseihin 410€ (osamaksulla)

9. Tuleviin lastenhoitokuluihin pankista lainaa 4500€

10. Ruplien vaihtoon käteiskassaksi mukaan olen varannut 500€ joka tekee tämän hetkisen kurssin mukaan liki 24 000 ruplaa. Sillä pitäisi 2 kuukautta sitten pärjätä.

Ehkä yhtään hotelliyötä edes pienimmässä majatalossa ei tule olemaan vara viettää. Joitakin otoksia luin ruokailukustannuksista pikkukylien ravintoloissa ja kerta-annokset ovat siinä 45-70 ruplan hujakoilla, eli ei siis kovin kalliita. Kauppojen hintataso on samansuuntaista, mutta valikoimasta on vain hajanaista tietoa; yhtä tuotetta saa tuosta kylästä ja toista tuotetta tuolta toisesta. Leipää nyt ainakin löytyy kaikkialta, ja oekeeta voeta, pottuja, sianpintaa, maitoa, suolakurkkua ja kaalia. Kaloja saa järvistä ilmaiseksi; vapaa-ajan kalastus on Venäjällä sallittua puuhaa ilman maksuja tiettyyn rajaan saakka kaikkialla. Myös retkeilijälle syöntikalanpyynti. Metsissä ja niiden liepeillä liikkumisessa pätevät samat jokamiehenoikeudet kuin Suomessakin. Myös rajavyöhykkeellä ja sen läheisyydessä josta on kuitenkin neuvottu pysymään varoalueestakin vielä hieman kauempana (30-100km).

Valamossa käynti saattaa tulla kalleimmaksi. Laivoja kulkee tiuhaan tahtiin  ja eri nopeuksisia, etukäteen varattavia ja tuurilla tarjoutuen.

Laivaliput Sortavalasta Valamoon maksavat melkein 900 ruplaa (päälle 20 euron) ja Valamosta toiselle rannalle Käkisalmeen lienee hinta pikkuisen isompi. Kukaan ei ole osannut sanoa, eikä oppaissakaan lue, että saako Valamon saarelle ilmaiseksi telttaleirin viritellä jos yöksi jää? Hotellimajoitus siellä maksaa melkein 3000 ruplaa eli reilut 60 euroa ilman aamiaista.

Eli itse matkallaolosta täytyy selvitä mitättömällä summalla siihen  verrattuna, mitä valmisteluihin ja kotiin jäävien selviämiseen menee.

Onkohan näissä laskelmissani (suunnitelmassani) jokin, ja pahasti, pielessä? Laulelenpahan sitten loppuvuoden vaikka tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=kMfgTgwb0qM

15 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Tätä se tiesi, kun Lönnnrotin matkoista puhuit. Seikkailua kerrakseen. Tarvikeluetteloa ei voi käydä niin hyvin läpi, etteikö matkalla huomaisi jotain kaipaavansa. Tinkiäkin mukaan ottamisista tietysti täytyy. Kamerassa pitää ainakin olla riittävästi/useampi muistikortti ja patterikerta/akku.

En viitsi pohtia tai ehdotella enempää, tiedän, että olet varusteita eräänkin kerran mielessäsi läpi käynyt. Vähän näköjään tuosta innosta minuunkin tarttuu, - mutta vain hengessä mukana eläjänä ja toivottavasti lukijana.

Anonyymi kirjoitti...

valto

minä nä­en sinut erään­lai­se­na ny­ky­ai­kai­se­na ko­lum­buk­se­na ja i.k.inhana. sinäkin tajuat että olet perillä jo matkalla. enkä usko että sinulle käy niin kuin serkulleni, joka ei kestänyt matkaamisen yksinäisyyttä, ja ko­tiin pa­la­si ma­sen­tu­nut ja uu­pu­nut mat­kaa­ja, jo­ka ei enää mat­ka­lauk­kuaan pa­kan­nut.

tärkeintä on tavaran tiivistäminen ja karsiminen. minä luotan lujasti määrätietoiseen nuhjuisuuteen. matkapukeutumisfilosofiani on käynyt yhä ankeammaksi. mitä vähemmän on vaatteita mukana, sitä parempi. nukkunutkin olen ihan missä vain, yhden kerran tuntemattoman perheen pihassa. aamulla heräsin siihen, että joku touhusi teltan ulkopuolella. ensin ajattelin ryöstöä, mutta ulkona olikin täti kattamassa minulle huikeaa ja kaunista aamupalaa.

pahinta matkalla on toinen turisti. kuvittele pariakymmentä jenkkitätiä lähdössä kolmen tunnin opastetulle valamon-kierrokselle. jenkit hihittävät aikaerorasituksen tokkurassa, hyvä jos tietävät, ollaanko pietarissa, luostarissa vai helsingissä.

toiseksi pahinta on väsymys. joskus matkalla on niin poikki, että ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin istua teltassa lukemassa ludlumia.

meri

Keiju kirjoitti...

Eivät ne itäukrainalaiset mitään äärimielisiä ole. Niillä on siellä Kiovassa vallassa juntta, joka ensitöikseen kielsi venäjän kielen käytön siellä ja täällä ja johon kuuluu kaksi natsipuoluetta, joten kukaties idän tavallisen kansan kiinnostus joko itsenäisyyttä tai Venäjään yhdistymistä kohtaan on kohtalaisen ymmärrettävää.

Radio Nostalgia, jota silloin tällöin vähän kuuntelen, haastatteli pari päivää sitten jotain heppua, joka oli pyöräillyt Istanbuliin ja tehnyt muitakin "pikku" reissuja polkupyörällä. Minua ei saisi niin kauas yrittämään; tämän vuoden etappi on polkaista Tampereelta Helsinkiin. Samat asiat minuakin silti pyöräilyssä kiehtovat kuin tuota heppua: kaiken ympärillä aistii koko ajan, kun on ulkoilmassa eikä missään kopissa kuten autossa tai joukkoliikennevälineessä. Sinä olet pykälää pidemmällä. Odotan hyvin kiinnostuneena, mitä bloggaat reissuistasi, kunhan siihen vaiheeseen ehdit.

a-kh kirjoitti...

Älä unohda pyykkipoikia housunpunteista.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Kyllä on tullut eräänkin kerran mietittyä matkaanottamiset, akut ja lakut. Luetteloinut en vielä ole kaikkea, leväytän tavarat jokunen kaunis päivä pressun päälle ulos ja alan sitten lajittelun ja mahdolliset poistot tai lisäykset.

Siitä, että yltyykö retki seikkailuksi asti ei tietenkään ole tietoa, mutta jännitykselle ei mahda mitään kun ei ole ikinä tuolla suunnalla käynyt. Käymisen puutetta ei Lönrothin lukemisella eikä tuoreimmillakaan kertomuksilla voi korvata.

Muutaman kuukauden päästä ollaan enämpi tietoisia, viisaudesta en puhu mitään.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Uskaltaisiko ihan Inhan veroisen näkymiensä merkille- ja muistiinpanijan rinnalle minun nimeäni nostaa? Mutta olisihan se mieltä ylentävää kyetä kirjaamaan kokemuksiaan niin taidokkaasti, ettei siinä ainakaan jäljittelyn makuja paljoa olisi. Onneksi olen etevä unohtamaan lukemiani juttuja kun omat aistit pääsevät havainnoimaan itselle uusia asioita.

Luultavasti en ole tuollaisella reissulla masentumaan päin. Jos minun täytyisi jonekin turistikohteen hiekkarannalle mennä päiväksikään jouten makaamaan, niin masentumisen vaara olisi paljon suurempi.

Tavaraa tiivistän ja karsin, mutta sen arvaat, että kaksi kuukautta metsien laitamilla kuluttaa kyllä liiat pois ennen kuin Svetogorskin raja-asema häämöttää, että alkumatkasta saa kyllä muutama poisheitettävä vaatekappale ylimääräistä ollakin repussa.

Toisia mukana pysyviä turisteja tuskin seuraani lyöttäytyy. Viimeistään sitten semmoiset karkoittuu pois, kun yhteistä kieltä ei löydy. Suomalaisista pyöräilijöistä ei taida tunkua olla. Valamossa tosin saattaa joutua mummojen puristukseen, mutta se mulle kyllä hetkeksi käy sekin.

Väsymyksestä olisin hieman toista mieltä. Siinä on oma hohtonsa kun on niin poikki, ettei telttaa jaksa kasata vaan rojahtaa kanervikkoon ja nukahtaa ennen kuin poski sammalmätästä koskettaa. Paksuja ludlumeja ei voi painoksi ottaa. Muuten lukeminen voisi olla tarpeellinen sadepäiviksi jos niitä pitää yhdessä paikassa useampi viettää. Taidan ottaa yhden, ohuehkon kirjan (Karjalaoppaan:) )vain mukaan ja sitten aforismeja; niihin ei kyllästy koskaan vaikka kuinka monasti saman olisi jo lukenut.

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju

Minä pidän ääri-ihmisinä (ja -ryhminä) kaikkia sellaisia, jotka ovat muunlaisiin taktiikoihin kykenemättömiä, mutta aseisiin kyllä tarttumassa olkootpa minkämielisiä ja millä asialla tahansa. Joillekin heistä ei ole edes väliä, minkä lipun alle alkavat ase- ja propaganda-arsenaalia kasata.

Näitä sodanlietsojia on jokaiseen mahdolliseen kriisiin lyöttäytymässä mukaan, se nähtiin Kiovankin mellakoiden lopuksi molemmin puolin barrikadeja.

Joku haluaa aina ja kaikissa maissa sotaa, raakaa ja ihka oikeaa sotaa. Suomessakin (Euroopassa yleensä) on sellaisia jellukoita, mutta ovat niin pikkiriikkisiä ryhmittymiä, ettei heistä (vielä) ole isoa vaaraa.

Mitä juntta-yms puheisiin tulee, niin vaikea sellaisiin väitteisiin on oikeaa vastausta (minkäänlaista näkemystä) saada koska alkuunsaatetut propagandamyllyt ovat niin isolla volyymilla ja monen hallinnassa, että sekaisin ovat niitä ruokkivat osapuolet itsekin.

Tulevan pyöräretken kirjoittamisesta blogiin:

Luit varmaan, mitä matkani valmistelut ovat jo tähän saakka maksaneet?

Tekisi mieleni rahastaa hieman lukijoita sen jälkeen, kun ja jos tänne matkastani kirjoitan (sehän ei ole ilman tiettyjen vero velvollisuuksien täyttämisiä mahdollista noin vain).

Minä nimittäin teen tuon aiheenkeruureissun todella sellaisella riskillä, että makselen sen kustannuksia lopun ikääni (ja kuittaan lisäksi muutamien ihmisten vihat niskoilleni vastuuttomuudestani ja pöljyydestäni).

Jos järkevä olisin, niin en edes olisi alkanut haaveilemaan moisesta retkestä koskaan. Olisin kirjoitellut vain siitä, mitä nurkkipielen puunsyissä on lukevinaan tai kuinka keto-orvokit jälleen nostaa päänsä, tai ottaisin kantaa helppoon lööppimateriaaliin jota niin helvetisti riittää jokaiselle päivälle tms.

Kuvitukseksi voisin Oravista, rusakoistam siileistä, kaikenlaisista tinteistä, variksisista, puluista, tilheistä ja harakoista ihan tuosta pihagrillin kupeelta täräytellä valokuvia ja niitä julkaista katseltavaksi. Ylitse lentää myös toisinaan hyvin matalalta niin armeijan helikopteri kuin pelastussellainenkin. Joka v:n päivä Moskovasta USA:han (ja toisn päin)lentävät suihkujätit tekevät höyrypiirtoaan korkealla taivaan sinessä ja siitäkös mahtavia kuvia vasta saisikin; aina ne eri mutkalle ilmavirtausten voimasta siellä mennä leuhahtavat.

Kemppinen kirjoittaa tehneensä valtavan työn ilman palkkaa bloginsa lukijoiden eteen, mutta hänelläpä ei ole eläessään taloudellisia vaikeuksia ollut toteuttaa sellaista pöljyyttä vapaaehtoistyönä. Ja kyllähän hänkin lopulta alkoi rahastamaankin kun oivalsi markkinoiden hämärähetken sille koittavan. Jos viisituhattakin bloginsa lukijaa hankkii juuri julkaisemansa blogikirjan, niin kyllä sillä tienestillä jo maidon kahviinsa saa vaikkei tarvitsisikaan.

Meni hieman katkeraksi lopuksi, mutta menköön. Ei se sun vikas ole, eikä muidenkaan lukijoiden, mutta ajatella kyllä asiaa kannattaa tältäkin kantilta itsekukasenkin.

Riku Riemu kirjoitti...

Ansaiteseminen on vaikeaa, minä kyllä laittaisinkin, vaikkei sitä nyt niin kauheasti ole. Juuri pohdin kympin laittamista Otso Kantokorven Saarenmaan raportointiin. Summalla saa kirjoituksen sähköpostiinkin.

Kemppisen kirjan luen, kun se tulee kirjastoon ja kun muita lainaajia ei enää ole. Lisäksi tarvitaan oikeanlainen "fiilis". Olenhan minä nyt saatana vieköön blogiaan lukenut, uudelleen julkaisut ovat uudelleen julkaisuja.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Jos blogeja alkaisi oikeasti ansaitsemismielessä kirjoittelemaan, niin kyllähän siinä tylsästä kirveestä nopeammin terävän tahkoaisi vaikka ovaalilla, mullasta puristetulla tahkonkivellä, ja moneen kertaan ennen kuin todella hyötyisi.

Pitää vielä vahventaa, että kirjoittamaaan, ei neulomaan tai virkkaamaan tai muita muotiblogeja pitämään. Niilläkin kai hankitaan lähinnä mainostulojen kautta, ei sillä, että joku jotain osaisi tehdä. Tai edes tekisi, kunhan vain klikkauksia tulisi miljuunia.

Mutta kun saa vahvistetuksi paikan kaapin päältä, niin kirjoittamalla voi edelleen hieman tienatakin. Niinhän se tahtoo olla oikeassakin kirjallisuuselämässä. Osata kirjoittaa joka tapauksessa pitää. Eivät vieläkään menestyvät kirjailijat ihan tuulta taivaasta hahmottelemalla kovinkan kauaa markkinoita tai itseään elättämässä kituroi. Toki aika paljon luvattoman kehnoakin tuotetaan...

Mutta kuten tuolla mainitsin, niin ajattelemaan kehoituksena edelliseen kommenttiini kirjoitin minkä kirjoitin vaikka se tylyltä tuntuisikin (minusta tuntui). Itsekin sorrun samaan ajattelemattomuuteen jota kehotan välttämään, että muutamien lukemieni blogien pitäjät roiskivat lauseitaan kuin haulikolla Jaakko Teppo pottuja peltoon eikä se heille mitään muka maksa. Että kun kerta osaavat, niin se on myös heidän velvollisuutensa.

Kemppisen (joidenkin muiden kohdalla myös) voi kyllä huoletta ajatella vaikka niin kuin jo sanoin, että hänelle se taloudellisesti on yks ja sama mitä harrastaa kun ei joka euron perään tartte vinkaista mikä sormien lomasta kaivoon solahtaa.

Toki Kemppisenkin arvo lienee hyvä mittauttaa myös markkinavoimilla sillä kehut ja miljoonat klikkaukset hänen blogissaan eivät tietenkään anna kuin suuntia eivätkä varsinkaan mitään kehujalle maksa. Vaivaannuttavat kyllä muita vierailijoita ja ehkä bloginpitäjää itseäänkin.

Minä en osta hänen kirjaansa ja tuskin sitä myöskään kirjastosta lainaan. Kyllä jaksan ne tarinat ja kommentit kaivaa netistäkin jos sen laatuinen kiima päälle puskee. Enkä välitä tietää, onko yhtään omaa kommenttiani kirjaansa editoinut.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että olisin hänelle kateellinen tai että jotenkin syrjäkarein suhtautuisin hänen ilmiselvään nerouteensa. Mutta ei kaikkien pidä olla mielinkielinkään, arvostus tulee osoittaa muuten jos joku sen tarpeessa ja arvoinen on. Jumalia ja vielä vähemmän profeetoja ei yhtään enää kaivata tänne niitä täynnä olevaan maailmankaikkeuteen.

Näin se oikein mennessään pätisi kaikkien kohdalla ilman luuloharhoihin sairastumisia kun ajatellaan, että noin 8 % kansasta on siinä määrin narsisteja, että heidän kanssaan on muiden vaikea tulla toimeen.

Minun tapaiselleni tyhjätaskulle jokainen senttikin olisi tarpeen jonka millä tahansa työllä lisäliksaa saisi tienatuksi. Vaikkapa sitten kirjoittamalla jota kyllä pitkin hampain on iät ja ajat edes myönnetty työ-allegoriaan kuuluvaksi.

Anonyymi kirjoitti...

valto

tätä kemppis-ilmiötä jaksan ihmetellä. yksi osa lukijoista ja kommentoijista pokkuroi ja yrittää hiihtää perässä. toiseen osaan kuuluvat arvostelijat. sana tarkoittaa tässä yhteydessä tarkoitushakuista mitätöimistä. kolmas osa ei tee kumpaakaan. se lukee ja yrittää tunnistella, mitä kempsu kaikilla sanoillaan tarkoittaa . . . .lopultakin.

"on helppo mennä joukon mukaan. on helppo mennä minne vaan. vaan kysyä sopii oppiiko kukaan siellä ajattelemaan." tämä on juicea. voisi ola kemppistäkin, tai karvisen aarnea.

meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Kemppinen blogikirjoituksineen on yhden murroskauden ilmiö. Nyt yritetään vaihtaa kirjakirja sähköiseen muotoon luettavaksi ja netissähän se tapahtuu. Alkuun siis täytyy muutamat pilvikirjoitukset laittaa retromuotoon kuin vieroitusoireita tasaavaksi pilleriksi.

Kemppinen on ilmiö, mutta ehkä hän oli sitä jo Hesariin kirjoittaessaan tuomarien joukoissa. Minusta hän oli silloin parempi, mutta kai se johtui siitä, ettei kommenttirimpsuamme perässä roikkunut.

Jos väittelemään pitäisi Kemppisen kanssa ruveta, niin mielellään valitisisin lapioimisaiheen. Kun siitä oli kirjoitus ja minä epäilin hänen todellisia lapioimiskokemuksiaan, hän väitti, että kyllä niitä on. Jäi sitten vastaanväittämättä, että pidän ko. kokemuksia uskottavina vasta, kun ihminen on sitä työtä tehnyt 15 vuotta tai koko elämänsä henkensä pitimiksi, ei muutaman omakotipohjalla vietetyn kesäloman hetken verran.

Se on vähän kuin ne ylistetyt patikkaretket Lapissa. Kyllä siellä pitää asua monet vuodet ihan vaivaiskoivujen juurilla ennen kuin voi siitäkään luonnosta yhtään mitään sanoa. Itse olen muutamat vuodet asunut, muta en tohdi edes vuodenajanvaihteluista paljoakaan sanoa, niin tuntuvat köykäisiltä kokemukseni moneen siellä varttuneeseen, ikäiseeni kaveriin verrattuna.

Lapiomieskään tuskin koskaan menee lain ammattilaiseksi itseään sanomaan jos lakikirjaa on muutaman kerran iässään selannut.

Mutta tällaisissa solmukohdissa, joissa monenlaisia ihmisiä liikkuu, ihmisen pienuus kaikilla tasoilla tulee todistetuksi. Meikäläisen pienuutta ei tarvitse todistella; se on.

Anonyymi kirjoitti...

valto

kaikkeen pitää sanoa jotain, vaikkei sanottavaa olisikaan. sama mitä sanoo, kunhan höpötys ei katkea. on vai­kea näh­dä, mi­ten perässä roikkuva kommenttirimpsu parantaisi mitään missään. kuihtumisen partaalle vatvottu aihe inhottaa minua, sillä kaiken lukemisen jälkeen sitä tietää aivan varmasti ainoastaan sen, että tästä porukasta ei ole tämän asian selvittäjäksi. ja sitten on pakko ajatella, onko minkään muunkaan.

meri

meri

Valto Ensio kirjoitti...

Pikavasarointina runo sulle, Meri.

Loch Nessin hirviöllä liejuinen häntä on ja kyyllä sahanterää pinnassaan


sisiliskolta häntä poikki napsahtaa kun pystykorvan kippurassa kirppu kiikkuu


ajokoira omallaan sutjakasti kärpäset piiskaa, lehmällä ja hevolla hännät kohti maata kasvaa

mutta

ihmiset ne vain häntäänsä itse nostaa vaikkei heillä sitä ole lainkaan

(tästähän voisi oikeankin saada jos viiikon aihetta pyörittelisi;) )

Valto Ensio kirjoitti...

Pannaas Loch Nessin hirviön laulu vielä: http://www.dailymotion.com/video/xhnsnp_edwin-morgan-the-loch-ness-monster-s-song_creation

Anonyymi kirjoitti...


jep. yhtä hyvää alustajaa kohti on tuhat huonoa yleistäjää.

meri