sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Oikea asenne

Olen kolme vuotta, mutta joskus, kun haluan najjata, näytän uteliaille kieltä ja viittä sojmea ja sanon "viiti".

Minulla olisi kiije kasvaa koska isoveljet yltävät saunassa jo laipioon kun nousevat ylälauteilla seisomaan, ja vielä niin, että joutuvat kumajtumaan, että mahtuvat. Minulla vasta tukka hipoo pyykkinajuja lauteiden yläpuolella. Isosisko ei edes yjitä enää lauteille seisaalleen koska se on jo kymmenen. Eikä se halua enää käydä edes saunassa meidän poikien kanssa. Sitä en ymmäjjä, mutta ihan sama  koska minä osaan ajaa polkupyöjälläkin jo iliman apujattaita!

Iskällä oli syntymäpäivät. Tein iskän kanssa täytekakun. Kakusta piti tulla semmoisen ukon näköinen joita iskä piijtelee sinne sun tänne, mutta enempi siitä tuli pingu. Siis pingviini. Laitettiin sille suklaasta napit takkiin,  söjsselistä housut ja takki. Iso kejmanenä sille tuli ja silmiksi punaiset hedelmäkajkit. Suuhun laitettiin kynttilä ja molempiin käsiin kans. Iskä haluaisi olla saman ikänen kuin minäkin, mutta kyllä se tasan viisikymmentä vuotta vanhempi taitaa olla. Sitten otettiin kakusta valokuva.


Ja viejaat tulivat. Minun ystävätytöt ensin ja niiden pitkä velipoika Kojsey. Se on vasta 17, mutta kohta kaksi metjinen. Tytöt ovat pienempiä, ehkä kymmenen senttiä tai jotain. Pitkiksi tytöiksi iskä niitä sanoo, enklanniksi tallgijls, vaikketta uskokkaan, että sitä kieltä ossaan. Lapiokin äännetään leipio, senkin tuutikit! Nämä tytöt ovat tulleet Kambodzasta vaikka aluksi luulin, että Kompostista joka on tuolla meidän pihanpejällä. Ne joskus puhhuuvat (kuulema) khmejin-kieltä ja siitä kyllä en ymmäjjä puolta lujaustakaan, mutta mukavaa se on kuunnella.
Minä aina annan pusuja mun ystävätytöille, mutta sitä ei saa kenellekään kejtoa. Eikä sitä, että tytöt halivat minua niin paljon, että ihan hävettää (mukamas).
Mutta oikeesti mun pajas kaveji on Kojsey kun se jaksaa pitää selässään ja joikotella ja olla piilosta, vaikka ei sitä kyllä vaikea ole löytää kun ainakin jalat näkyvät meni se minkä taakse tahansa piiloon.

Iskä puhuu aina politiikkaa tai jotain niiden isän kanssa. Hun Senistä ja Sam Jainsysta viimeksikin. Minä en tiedä, ketä ne ovat mutta sama sillekin! Jostain menneestä puhuivat kejjan monta tuntia ja luulin, että pejunakattilan kiehumisäänestä;  polptpolpotpolpot. Kun Amajith oli tulkkina siinä välissä, niin tuntui, että monneen kejtaan samat asiat leiju ilimassa.
Mutta juhlat olivat kuitenkin kivat kun sai jiehua paljon ja kiipeillä vaikka uunin päälle. Minusta tuntuu, ettei iskä itselleen niitä jäjjestänyt vaan meille kakajoille. Semmoisen lapsellisen kakunkin halusi, ja kajkkeja, ja limppajia. Paitsi että se shamppanja taisi olla isä-Moeun kanssa juotuna hyvää. Iskän silimät ainakin kiilsivät niinkö veen pinnalla kelluvat öljyläntit... vajsinkin sitten, kun Zojica antoi balkkanilaisen halauksen iskälle (äiti otti kuvan).





Huomenna myö lähetään Outokumpuun. Viijään mun ystävätytöt sinne kun niillä loppuu syysloma ja koulu alkaa. Sitten on taas vain ikävä, mutta onneksi Kojsey jää ja käy joskus leikkimässä mun kanssa kun omalta koulultaan kejkiää.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Viimeinenkin pari kaapista ulos


Paljonko homoja (ja lesboja) Suomessa on?

Globaalimitassa puhutaan varmaan miljardeista?

Onko tilastoja, tai johonkin järkevään menetelmään perustuvaa analyysiä olemassa?

Saako tällaisen väestöryhmän muuten, kuin arvion perusteella tilastojuudasten ulottuville? Ovelta ovelle kyselynäkö kuin venäläinen väestönlaskenta?

Olisiko tämä lukumäärä sitten tarpeellista tietää?

Politiikassa populisteille sillä voisi olla merkitystä jos heitä olisi vaikkapa 500 000 viidestä miljoonastamme. Niin hedelmällisessä tilanteessa perus-penatkin kääntäisivät oitis heterotakkinsa ja alkaisivat kulkea gay-baareissa jakamassa vaalimainoksiaan.

Suomen romaneita taitaa olla 10 000. Pitkä tie heilläkin on ollut päästäkseen edes siihen "asemaan" jossa nyt ovat. He eivät juurikaan äänestä, joten puolestapuhujat on täytynyt löytyä muualta.
Mustalaisilla oli aikoinaan laulutaitoiset (mm. Taisto Tammi, Reijo Taipale, Hortto Kaalo-yhtye) esitaistelijoina, jotka loivat pohjaa ihmisyyden kunnioitukselle kulttuuritaustasta huolimatta. Nyt romaneilla on Ylellä kerran viikossa jopa omankieliset uutiset Romano mirits-ohjelmassaan. Mutta kovaa on mustalaistenkin puolestapuhujien työ ja jos he hetkeksi hellittävät, kenttä menee heti sekaisin. 

Erilaisia laskentatapoja käyttävät saavat työttömien armeijan tilastoitua 250 000-500 000 haarukkaan. Siksi tätäkin silloin tällöin sivutaan eduskunnassa käytävissä keskusteluissa. Mutta näistä vain mainitaan, sillä tiedetäänhän köyhien ja raskautettujen äänestysinnostuksen laimeus jo vanhastaan.

Ehkä työttömät ja köyhät olisivat viime vaaleissa äänestäneetkin aktiivisemmin jos eliitin karrikoitu, mutta todellinen olomuoto olisi Oiva Lohthanderin hahmossa saanut mässäillä vaalivideolla kauemmin.

Ahneus tätä yhteiskuntaa ylläpitää, köyhät ovat vain välttämätön kansanosa johon paksusti voivat rikkauksiaan vertaavat ja voivat entistä paksummin ylentunnossaan.

Homoilla ja lesboilla tie ei ehkä ole niin pitkä enää kuin romaneilla on ollut. Pahin vaino on jo ohitse, ainakin niin kauan, kuin tämä kulutushysteriamuoto yhteiskunnassa on vallalla. Eli kun kansan huomio pysyy kiiltävissä autojen pelleissä, big brothereissa, peleissä, ja facebookissa loput. Tässä kinkamassa homojen etujärjestöt (mm. pitkään toiminut SETA) ovat saaneet asialleen paremmat jatkoasetelmat tuekseen kuin mustalaiset koskaan. Johanna Korhosen, Akuliina Saarikosken, Manne Maalismaan ja Kenneth Liukkosen tapaiset rohkeat sanansaattajat vievät asiaa eteen päin.

Homot ja lesbot ovat suurimmaksi osaksi "meitä", tätä valittua kansaa joka pettuleivän ääreltä tähän päivään on vaeltanut.

Homoja on ollut aina, kuten toisenvärisiäkin ja -kulttuurisia. Homoutta on myös toisissa eläinlajeissa, ei vain homosapiens-lajilla. Me emme voi valita sitä, millaisena tänne synnymme. Toistan tätä muidenkin sanomaa itsestäänselvyyttä koska se kaikille ei ole itsestään selvää. Ei edes lääkäriksi päntänneellä Päivi Räsäsellä.

Uskonnot ovat hallinnanvälineitä ja lyömäaseita olleet aina. Tai ainakin siitä saakka kun se suuntautuneisuus maanalaistoiminaltaan pääsi eheytymään. Nyt ote alkaa lipsua. Homonkaan päätä ei enää rusenneta ahtaan kaappinsa sarananpuoleisen oven väliin kuten tähän päivään saakka laeista ja asetuksista piittaamatta on tehty. Epilepsiaakin pidettiin 1970-luvulle saakka pahojen henkien perintönä kunnes lääketiede ja perinnöllisyystutkijat saivat argumenttinsa lävitse. Ja monet kehitysvammaisuuden muodot ovat järkeenkäyviksi selitetyt eivätkä isien tai äitien poliittisista tai muista aatteista, uskonnoistakaan, johtuvia. Silti nyt edelleen muutamat luulevat, että paholainen se homonkin kaapuun pukeutuu vaikka lie tuo jo tolloimmillekin selvinnyt, että miljardista siittiöstä munasoluun ekana kroolannut ei ole se, jonka hallussa olisivat valinnanavaimet siitä, millaiseksi ihmiseksi kehittyy.

Miksipä homot eivät siis astuisi kokonaan kaapeistaan ulos kun keskitysleirit ja mielisairaalat ovat sukupuolisen suuntautumisen vuoksi heille enää menneitten sukupolvien painajaisuni? Ei tätä enää räsäsiltä tai keltään tarvitse kysyä. Sillekin pitäisi olla aivan yksi lysti, vihitäänkö lisääntymätön pariskunta kirkossa vai kirkon  takana virastossa. Tai Juankosken torilla. Ei homopareja tule koskaan olemaan niin paljon, että he liikakansoittumiseenkaan pystyisivät vaikuttamaan vaikka sekin tarpeen olisi.

Jos nyt tapahtuu ylilyöntejä homojen ja/tai homouden puolestapuhujilla, se saattaa tehdä kipeää, mutta ei varmasti koskaan niin kipeää, kuin on ihmiskunnan historiassa tehnyt homoille olla homo.

Kuvitelkaa te, jotka kuvittelemaan kykenette, sitä ahdistuksen ja tuskan määrää jota erilaisuus tässäkin muodossa ihmispoloiselle aiheuttaa yksilönä paremmiksi tuntevien joukoissa.

Kirkollekin vaikka sadantuhannen jäsenen menetys on pieni rangaistus siihen verrattuna. Nehän ovat vain kymmenysten maksajia ja kuviteltua suuruutta pönkittäviä tilastoja, nimiä jäsenluetteloissa ja hautakivissä.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Syksyn huurut

Otsikko valitsi itse itsensä ylläolevasta kuvasta, ja jo aiemmin sivupalkissa olleen kuvan nimestä jonka poistin ja vaihdoin tilalle uuden. Nyt sivupalkin kuvassa poikani siristelee silmiään syysauringolle ukin halkopinon katveessa.

Mutta en minä kuvista aikonut mitään sanoa. Tönköt sormeni vain kirjoittavat mitä haluavat. Aivot tulevat perässä. Olen siis syyntakeeton mitä seuraavaksikin suollan.

Se onneton pyssyllä räiskijä joka pakoon poliiseja juoksi, on tullut takaisin kaupunkiin. Luin nettilehdestä. Tämä tummapipoinen, venäläiseksikin profiloitu oli käynyt kaupasta tölkillisen energiajuomaa ja siirtynyt nauttimaan sitä läheiseen lepikoon.

Mikä miestä juoksuttaa? Venäjä on tuolla (viittaan kintalla oven suuntaan).

Iltakeltainenlehdistö saa kohta mässäiltävää kunhan onnettoman kiinni saavat. Tai hän löytyy jostain itsensä uuvuksiin juosseena, kuulan kalloonsa ampuneena.

En ryhdy mielikuvittelemaan asian kanssa. Keksin tilalle vaikka lapsille lorun:

torilla
istui se gorilla
joka karkasi laulusta
oikoen kaulusta
tämä loru
vaikka ei ollut koru
nauratti meidän paulusta

Paska päivä takana. Vanha Madza, vuoden 1993 hätsiisbäks ei antanut sonnin astua. Sillä oli sekaisin  lambda-arvot ja muutkin päästöt, alatukivarren pallonivel lonksui eikä kallistuksenvakain ollut enää kallistuksenvakain.

Ja kun minä en mitään muuta niin inhoa kuin autonrotteloiden remontteeraamista! Mutta kun ei ole varaa viedä edes Pärnäsen korjaamolle.

Kävin siis varaosakaupassa ja nousin pukill... eikun nostin auton pukille. Rontelia ja sytkytinsahaa piti käyttää, yksikään mutteri ei muuten auennut vaikka perkeleillä ja DDR...eikun CCR-llä niitä voitelin. Vaihdoin myös tulupat ja ilimansuodattimen. Lambda-anturi piti laittaa tilaukseen, sen vaihdan, jos osaan, ensi viikolla.

Madza pihassa - pizza mahassa, hokivat lapset.

Minä laskin, että auton osat maksoivat jo nyt enemmän kuin tuon ikäinen auto. Sillä on ajettukin melkein 500 tuhatta.

Nivelosat, muutama poltin, suodin, tulpat ja CCR 79€. Lambda-anturi 74€. Hylätty katsastus maksoi 69€ ja uusinta tulee maksamaan 35€. Yhteensä 257€

Miksi meidän pihassa seisoo tuo ilimanpillooja ja maailmanlopun vehje. Rahankuluttaja ja ainainen harmi.

Tai oikeammin miksi meidän perheessä on kaksi autoa. Toinen, minun nimissäni oleva on vuoden 1990 Toyota. Ikäloppu neliveto joka on ollut lainassa parilla maahanmuuttajaopiskelijalla Joensuun puolessa koska he ovat tarvinneet sitä enemmän kuin minä joka en autoa tarvitsisi lainkaan.

Ossaisin minä olla kokonaan ilmankin (siis autoa). Ajelisin vain pyörällä sinne minne pitäisi päästä. Pitkäkään matka ei olisi minulle este. Ja mikä pakko mihinkään olisi lähteäkään? Menisin bussilla tai junalla. Tai liftaisin rahtiasemilta rekkojen kyytiin.

Me olemme rakentaneet itse tällaisen maailman jossa luulemme, ettemme pärjää ilman kulkuveuvoa. Mielikuvituksemme kulkemisten keinoissa ovat kutistuneet kuin Tolppa-Joonaksen nahkarukkaset kuumalla uuninpankolla; siellä missä voi sullaa, siellä nahka pallaa.

Hulluimpia lienevät asemiinsa fakkiutuneet suurkaupunkien autojonoissa matelijat, hermonriekaleidensa kanssa tuskailevat joilla ei kerta kaikkiaan voi mieleen välähtää mitään muutakaan keinoa päästä kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan työpaikkaansa ja illalla kotiin. Tältäkin kadulta moni kulkee virastokolosiinsa tai opettajantoimiinsa autolla (3km). Hui helevetti.

Hevoskärryistä se alkoi. Tai oikeastaan siitä, kun ihminen keksi opettaa norsun, puhvelin ja hevosen nöyristymään ratsuiksi. Jos se olisikin jäänyt sille tasolle, olisi paljosta säästytty. Tai sitten ei. Olisi vissiin jalostettu eläinrotu jonka mahan alla pyörisivät pyörät ja maha vaatisi toimiakseen dieseliä.

Rikki mennyttä hevosta ei korjattu, siitä tehtiin makkaraa.

Ja siitä kai on opittu vähitellen siihenkin, ettei rikkimennyttä tavaraakaan korjata, se viedään omantunnon tyynnytykseksi "kierrätykseen" ja ostetaan uusi. Korjaaminen harvoin kannattaa. Paitsi pääomakuluttomien autovanhusten.

Mutta kun ei jaksaisi aina tätäkään. Siis tätä kulutusyhteiskunnan kritisoimista, vaikka kiinalainen mielipidevanki saikin Nobelin rauhanpalkinnon tänään ja Kiinassa meni valtaapitävien housuihin ruikulit.

Luulisi maahanmuuttokriittistenkin joskus tympääntyvän maahanmuuttokriittisyyteensä ja vaihtavan kritiikin kohdettaan. Alkaisivat kritisoimaan vain ihmistä, itseään, tätä perhanallista lajia johon ei voi millään mittareilla olla tyytyväinen olkoon se joidenkin mielestä vaikka jumalasta kotoisin. Sen kuva suorastaan. Millaistahan helvettiä ne jumalaiset ihmisen esikuvat taivaissaan elävät kun jo maapallolla elämä on tällaista?

Mutta en minä osaa olla tökkimättä vaikka tiedän, että olen se kusta ruikkiva hyttynen valtamerilaivan reelingillä.

Lukekaapa uutisia Stora Enson vähättelevästä suhtautumisesta paikallisen väestön maanomistuksiin, koteihin ja alkuperäisiin keinoihin elannontuotannossa  Brasiliassa, Kiinassa ja minne ikinä yhtiö onkaan lonkeroitaan soluttanut. Ylen pääuutisissa Röngän pikku haastattelu pani Stora Enson edustajan kiemurtelemaan tuolissaan ja vastailemaan mitä sattuu eli ihan muuta kuin kysyttiin. Se pelkäsi. Ei Matti Rönkää eikä meitä katsojia vaan työnantajaansa. Studiossa varmaan haisi pitkään hänen poistumisensa jälkeen pelon maustamalle virtsalle. Jouko Karvinen tietysti odotti mustan auton takapenkillä Pasilan pihalla kuin mafioso Corneleone juoksupoikaansa.

Stora Ensokin on ihmisen luomus. Ensin luotiin kuitenkin ihmisen tarpeet. Sanottiin, että tätä sinä tarvitset välttämättä. Ota lainaa ja hanki. Ja alamainen teki kuten "neuvottiin". Sitten alkoi tuotteiden mainostaminen. Haluja ja tarpeita laajennettiin. Perustettiin työryhmiä miettimään ihmisille näitä. Ja taas mainostoimistot saivat töitä, konsultit työsuhde-etuja ja -autoja. Ja niin edelleen. Me kaikki tiedämme kuvion mistä tähän kulutusyhteiskuntaan ollaan tultu vuosituhansien aikana. Evoluutio on kohdallamme tätä. Mitenkään muuten ei ole kehitytty, vain taannuttu bloireleiksi tehtaiden lihakoukkuihin.

Miksi muuten ihminen luulee, että se on itse itsensä rakentanut? Että sen kuuluu olla ylpeä itsestään?

Minusta näyttää pikemminkin siltä, että meitä rakentavat monikansalliset yhtiöt tuottamiensa kulutustavaroiden ostajiksi ja orjiksi tekemään itsellemme näitä meille lobattuja tuotteita ja tavaroita.

Me teemme siis sen itse.

Joku muu kerää potin.

Mutta mitä se, joka kerää potin, tekee sillä keräämällään potilla?

Panee keksijät ja konsultit töihin, keksii lisää "hyödykkeitä", ostaa lobbarit, konsultit ja rakennusliikkeet ja rakentaa lisää tehtaita.

Pelaa se toki välillä pörssikasinoa ja muita juttuja, mutta aina se sen verran kumartuu kengännauhojensa suuntaan, että näkee, missä päin maailmankolkkaa olisi vielä jotain hyödynnettävää.

Miettikääpä sitäkin, kuinka nämä pelurit ovat ostaneet meidän pääpoliitikkommekin pelaamaan omaan pussiinsa.

Miettikää ministeri Pekkarisen lausuntoja jotka koskevat maata nimeltä Suomi ja sen "valtavia mahdollisuuksia" päästä maailman johtavaksi kaivosteollisuusmaaksi...

...siis mihin minä näitä kritiikin aiheita karkuun pääsisin? Hommaforumin palstoilleko? Hännystelemään jouto-ukko Halla-ahoa ja populisti Timo Soinia?

Hah ja nyt nukkumaan. Aion nähdä unta, jossa Mauri Pekkarinen ui Unkarin patoaltaan murtumasta syöksyneen kaltaisessa punaisessa vedessä Siilinjärven Kemiran tehtaan (vai Grow Houru tai mikä se nykyisin on) Raasionsalolle padotussa valtavassa kaivosjätealtaassa ja laulaa Maamme laulua niin että sieraimissa punaiset kuplat poksahtelevat.

torstai 7. lokakuuta 2010

Leikattu sukupuoli, leikattu konjakki, leikattu etuus

Imatran entinen pappismies on nytten pappisnainen joka pääsi Wille Riekkisen alamaiseksi Kuopioon. Nyt hän ehkä on likipitäen lähellä sitä, mikä hän on ollut tuntemuksiensa mukaan lapsesta saakka miehisen kuorensa alla. Ehkä joku karva vielä hakee paikkaansa iholla ja kävelytyyli vaatii harjoittelua, mutta luultavasti rintsikat sujahtavat jo aika tottuneesti rintalihaksien peitoksi ja etuhalkeimella varustetut bokserit ovat vaihtuneet pitsireunuksiseksi pikkareiksi. Mitä niiden sisällä nyttemmin sitten on, sitä en ryhdy arvailemaan koska ei ole hajuakaan sukupuolenleikkaushoidon tuloksista vaikka kai sekin Wikibediassa selitettäneen.

Raju, ulkoinen muutos liki 60 vuotta muuta näytelleelle. Ehkä Olli-Veikko teki oikein kun loi nahkansa ja on nyt sinut minänsä, Marja-Siskon kanssa. Ehkä hänen on parempi olla jäätyään eläkkeelle roolista, jota ei omakseen tuntenut. Minä kannatan Olli-Siskon ratkaisua. Hän on yksi niistä rohkeista, jotka uskaltavat osoittaa, vaikkakin viivellä, ettei maailma ole sitä, miltä se puolivaloilla ajavien silmälasien takaa saattaa näyttää.

Ne, jotka kustannuksista ovat huolissaan, laskeskelevat parhaillaan paljonko kaikkien transsukupuolisten ihmisten hoidot omaksi itsekseen pääsemiseksi tulisivat yhteiskunnalle maksamaan jos se luokiteltaisiin Kela-korvausten piiriin kuuluvaksi.

Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ihmisyksilön hinta on määritelty. Missään nimessä hän ei elämänsä aikana saisi maksaa enemmän kuin on tienannut. Mieluummin hintaan on määritelty katekin ja nykyään sen suhdeluku lienee sama kuin kahvikupillisella baarissa. Tulevaisuuden budjeteihin tullaan määrittelemään tästä lähtien myös sukupuoleen liittyvät korjausmenot. Pedofilit laitettaneen paljastuttuaan suoraan vankimielisairaaloihin. Tai katoliseen kirkkoon piispoiksi.

Terveen elämänkaaren ennusteelle, henkilö A:n osalle on laskettu, että hän osallistuu veroistaan koskaan töihin kykenemättömän henkilö B:n aiheuttamiin kustannuksiin terveiden henkilöiden C:n ja D:n keralla. A, C ja D laitetaan pyrkimään siihen, että he tienaavat myös itse työhistoriansa aikana omat kulunsa ja eläkkeensä. Mieluummin kuitenkin niin, että kuolevat pois eläkkeellelähtöpäivänään. Ainakin A ja D kuten niin usein käy. C:lle on varattuna kuntoutusjaksot Varkaudessa ja saattohoitopaikka Rinnekodilla jos sitä pentelettä ei saada juomaan itseään hengiltä ajoissa.

Minne nettovoitot sitten menevät, niin siitä ei ota selvää kukaan sillä voittoa kirvehtivä liikelaitos nimeltä Yhteiskunta Oy on yhtä epämääräinen työmaa kuin Olkiluoto 3. Keltä sellaista tulostaulukkoa edes voisi kysyä? Voisi olla, että kävisi kuin asiakkaalle, joka vaatisi Espoon Sähkö Oy:tä piirtämään kansalaisenkin ymmärtämän kuvan siitä, miksi hänen varsinainen ostamansa tuote, eli sähkö maksaa vähemmän kuin sen siirtäminen jostakin tuntemattomasta paikasta käytettäväksi.

Yhteiskunnan jäsenten hyväksi nettovoitot eivät jokatapauksessa palaudu vaikka kuinka kokoomus yrittää niin väittää. Tai keskusta, tai demarit. Tai mikä puolue hyvänsä.

Sillä puolueet eivät johda yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa johtavat esimerkiksi Nokia, UPM, Stora Enso, Neste Oil ja Fortum jotka jakavat ripeneitä (lue lahjuksia) voitoista hallitustensa jäsenille, poliitikoille ja muutamalle asiantuntijalle. Sekä Jormalle ja Nallelle.

Yhteiskunta on kuin Olli-Veikko sisällään Marja-Sisko sillä erotuksella, ettei sillä ole määriteltävissä olevaa sukupuolta. Ehkä se on kuin se paljon keskustelua aiheuttanut neutraali- eli kolmas sukupuoli. Ainakin ulospäin.

Kun todellisuus siitä, mitä yhteiskunta kohdussaan ja koko sisuksissaan kantaa, älytään laajemmalti, on liian myöhäistä tehdä mitään.

Yhteiskunta kasvattaa sisällään  aina parasiitteja, loisia ja ytimennäivertäjiä. Nämä kielikuvat on haettava olemassaolevista, sillä hirviöllä yhteiskunnan sisällä ei ole vielä koskaan kehityksen tässä vaiheessa nimeä.

Nämä ytimennäivertäjät eivät suinkaan ole romanikerjäläisiä, maahanmuuttajia tai puliukkoja. Hehän ovat totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Iholla niin sanotusti ja vain kutittavat.

Aiempina vuosituhansina yhteiskuntien sisällä kasvaneet hirviöt ovat olleet caesereita, napoleoneita, kaarle suuria, stalineita ja hitlereitä.

Nyt ne ovat kasvottomia pelureita, maailman tasolla korttia läiskiviä narsisti-kasinohuijareita. Edellä mainittujen esi-isiensä jalostuneita hirviölapsia joille mikään muu ei merkitse mitään, kuin että vain kuppaussarvet ovat kunnossa ja maailman imentä tyhjiin kaikilla tasoilla tulee viimeinkin onnistumaan.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Mystinen kalakukko

Taikina: Ruisjauhoja, vettä, suolaa. Sitkokseksi voi ropsauttaa mukaan kouranpuolikkaallisen vehnäjauhoa.
Taikinamöykky sivalletaan kylmästi veitsellä kahtia.
Jaetut taikinapalat pölökytään kaulimella levyiksi. Reunat tasataan. Pohjapuolen taikinalevyn keskelle hurautetaan joko tavallista puuroriisiä, ohraryynejä tai isoja kaurahiutaleita. Tässä tapauksessa laitoin riisiä ja kauraa.
Siivutetut sianlihapalat ja muikut (tai ahvenat) ladotaan vuorotellen taikinalevyn päälle nätiksi keoksi. Muista ripistellä suolaa joka kerrokseen.
Sitten kansi kiinni.
Varaa puhdasta vettä astiaan ja liimaa veden sekä taidon kanssa taikinalevyjen reunat kiinni.
Koska puulämmitteisen uunin lämpötilaa on hankala säätää, niin esipaistaminen kannattaa tehdä sähköuunissa jos omistaa sellaisen. Siannahkapala kukon päällä tässä vaiheessa antaa sulaessaan kuorelle oman makunsa. Jos ei pidä siitä, sen voi käydä naulaamassa ulkoseinään tilttalteille.
Jotta lapsetkin kiinnostuisivat leipomisesta, voi taikinanlopuista muovailla vaikka savolaisukonpäitä -tai jäniksiä.
Vajaa tunti sähköuunin kovimmilla lukemilla paistunut kalakukko kääritään ensiksi tiiviisti alumiinifolioon.
Sitten otetaan sunnuntain Hesari (liekö suurikin häpäisy, kun ei Savon Sanomiin?) ja kääritään kerros kerrokselta kalakukko sen sisään. Olen joskus käyttänyt lisäksi paperikassia päällikerroksena.
Eilen tuliseksi lämmitetty uuni on seuraavan päivän iltana sopivan lämmin (110-150 astetta) jolloin kalakukon voi huoletta asettaa arinalle yön ajaksi hautumaan.
Tänä aamuna klo 07.00 kukkoa on syöty jo aimo pala aamiaiseksi. Tällä pärjää pitkälle.
Ja savolaisukon pää tuli paistetuksi eilenillalla sähköuunin jälkilämmössä, sikarikin on niin aidon värinen että! Ottaisivatkohan Kiasman kokoelmiin tällaisia taiteenteon ulottuvuuksia? Taikina säilyy kuivettuuaan kymmeniä vuosia sopivan kuivissa olosuhteissa jos eivät hiiret pääse järsimään. Minulla on känttysiivu yli viidenkymmenen vuoden takaa tallessa. Löysin sen tämän, vuonna 1953 rakennetun talon sahanpuruista vintiltä.
Vuoden 1953 pullaa.