Miehen mitta

Unessa hankasin kivistä Aladinin taikalamppua jonka kuparinen kansi aukesi yllättäen ja lennähti helähtäen lepikkoon. Lepikko taas muistutti sitä lapsuuteni tienvarren pusikkoa, jossa löin kikkelini törröttävään puunkantoon, ja josta muistona on edelleen pieni arpi "pikkuisen", mutta toimeliaan pippelini esinahassa.

Joensuulaisella hautausmaalla toissapäivänä näin vähän samannäköisen, graniitista vuoleskellun lampun.

Seuraavaksi uni kävelytti minua vanhanaikaisella maantiellä. Puhelinlangat lauloivat tienvarressa ja pylväiden kreosiitti tuoksui auringon väreillessä tiestä nousevassa pölyssä.

Keltainen postiauto pysähtyi tuttuun tienmutkaan, polunsuulle joka mutkitellen hävisi vankkaan mäntymetsään. Polku vei kotiin, sen tiesin, vaikka siitä unen tässä vaiheessa ei erikseen ajatusta ollut.

Postiauton sihahtaen avautuvasta ovesta laskeutui tienvarteen leveäharteinen, punakkakasvoinen isäni.

Isän kädessä, Kansan Sanaan käärittynä olivat hänen työkalunsa, saha, taittomitta ja vasara. Isällä oli ohranjyvä silmässä, piippu hampaissa ja vilsa kallellaan toisella korvalla.

Isä oli hyvällä tuulella. Haisi Helsingin asemaravintolalle ja piippupierulle.

- Noh, ruhveltaja, mitteepä kuuluu?

- Ee mittään.., äet mäni hakemaan lehmiä Luikkolahelta. Minä ootan sitä.

- Jaa. No lähetäänpä myö sitten kottiin lumpsimmaan.

Isän takana oli mukava kävellä ja katsella sen nappaskenkiä kun ne nousivat kevyesti paljaiksi kuluneiden petäjänjuurakoiden ylitse tilsien muurahaisia niiden vilistellessä omia polkujaan ihmispolun ylitse.

- Isä!

- No mittee?

- Mikä on miehen mitta?

- Metri ja viiskymmentä senttiä lippa pystyssä.

Isää nauratti.

Minäkin nauroin.

Metso nousi rumisten siivilleen kanervikosta ja sen musta hahmo taiteili taidokkaasti petäjien lomassa suolle päin. Isä seisahtui katsomaan sen lentoa. Pyöreä nyrkki, josta ojentui isän kaunis sormi, jäi osoittamaan metson lentoa.

Uni suli siihen kuvaan.

Heräilin hitaasti.

Kello näytti puolta viittä. Nuorin poikani tuhisi vieressäni johon hän oli nukahtanut illalla kanssani.

Kohta jo miehen mittainen hänkin.