Aprillia

Tasan kymmenen vuotta sitten paloi mökilläni sauna. Se syttyi jo aprillipäivän aattoiltana joten sain palokunnan tulemaan paikalle. Turhaan ne kyllä vesiään palaviin hirsiin ruikkivat, sillä peli oli jo menetetty ja vaivalla rakentamastani hikimajasta vain hiiltynyt torso jäljellä. Ympärillä oli niin paksu hanki, ettei tuli leviämäänkään olisi päässyt, vain tallin seinää se ehkä vähän uhkasi.

Muutakin muisteltavaa tälle päivälle: Toiseksi vanhin tytär täyttää 27 vuotta, onneksi olkoon.

Muistan aika hyvin sen päivän kulun, kun tytär syntyi. Olin silloin kunnan rakennustoimiston palkkalistoilla ja matkaa Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan (KYKS) reilut 25 kilometriä.

Silloin ei vielä soiteltu kännyköihin: "...halloo halloo halloo, täällä sairaala, nyt on sitten lapsi teidän perheessä..." (M.A.Nummisen kornista lastenlaulusta "Auto synnyttää" )

Viimeisillään oleva äiti vietiin jo muutamaa päivää ennen laskettua aikaa sairaalaan, koska hän oli epilepsian takia riskisynnyttäjä. Sairaalaan piti puhelikopeista, työpaikalta ja milloin mistäkin soitella, että pysyi ajantasalla tapahtumista.

Aprillipäivän kuluessa olin kuitenkin vetelemässä ylleni vihreää suojakaapua synnytyssalin eteisessä, ja jo kohta minut kutsuttiin sisälle.

Silloin isien synnytyksissä mukanaolo oli vielä vasta yleistymässä, eikä aivan siihen sängynviereen kädestä pitelemään ollut asiaa. Äkäisenoloinen kätilö mulkoili suojanaamarinsa ylitse ja komensi istumaan kiltisti sermin vieressä, oven lähellä olevalle tuolille johon se tulevaa isää varten oli asetettu. Käsinojista puuttuivat vain nahkaiset remmit, joilla asiaton oleskelija olisi sitaistu kiinni...

Kätilö kysyi kuitenkin, että oletko ollut aikaisemmin näissä hommissa, että jos pyörryttää? Olinhan minä jo yhden kerran pari vuotta aiemmin, ja monasti, kun lehmät kotona poiki...

"Se nyt ei ole sama asia", tiuskaisi tiukka kätilötäti ja sylkäisi suonikkaisiin kouriinsa tunkien ne sitten ohuisiin kumikäsineisiin.

Ensin kätilö kraappasi synnyttäjän alapäänkarvat tylsännäköisellä kertakäyttökoneella, lotrasi desinfiointiaineen kanssa kunnes paikalle lampsi anestesialääkäri joka käänsi synnyttäjän kyljelleen tuikaten kokeneesti ebiduraalipuudutuspiikin selkänikamien väliin.

Sitten polttoja, tuskailua, työntöjä, työntöjä, työntöjä! -kehotuksia. Kätilö työnteli välillä sormiaan sisään puhumatta mitään. Vain ilmeistä voi päätellä, kuinka synnytys oli etenemässä.

Ainoa asia, joka pikkuisen hytkäytti, oli se, kun kätilötäti työnsi kaksi sormeaan V-muotoon välilihan ja vauvan päälaen tiukkaan väliin ja siksautti saksilla viillon niin, että verta lensi kaarella esiliinalle.

Loppujen lopuksi synnytys sujui aika nopsasti, muutama hikinen ähellys ja tytön pää näkyi jo. Työnnä, työnnä, työnnä -hoputus ja kohta kätilö roikotti kinaista vauvaa tyhjyyttään hyllyvän äidinvatsan yläpuolella.

En malttanut olla sanomatta: "Aprillia, aprillia, ee ollutkaan poeka!

Minut ajettiin hetimiten pois kun vauvaa alettiin pestä ja äidille tikkejä ompelemaan. Ei tullut mieleen edes se sovinistivitsi, että "viimeinen tikki sitten isälle..." (Jotenkin näin pitkänkin ajan kuluttua minulla on sellainen tunne, että siihen aikaan ei vielä paljoa tunteiltu synnytyssaleissa. Tuorein synnytyssalimuisto on vuoden ja kymmenen kuukauden takaa, ja se on jo paljon, paljon miellyttävämpi.)

Muistaakseni ehdin tarjoamaan vielä pullakahvit ja sikarit Siilinjärven linja-autoasemalle työkavereille.

Sitten illalla ryyppäämään.

Himalasta ja Santusta vauhtia ja lopuksi Kallanvintille naistentansseihin Kuopioon.

Kierros täysi, täysikierros. Rahvaanomaiseen tapaan, ja ehkä pikkaisen vieraisiinkin. Onneksi ihan kaikkia typeryyksiä en muista. Enkä tämän takia päiväkirjojani ala tuolta ajalta lueksimaan.