Lajimme kärsimysnäytelmät

Ei liene ihmetteleminen, jos pidäkkeettömämpi ihminen käyttäytyy impulsiivisen väkivaltaisesti jouduttuaan umpikujaan elämässään.

Eliölajimme kirjoihin, näytelmiin, tauluihin, reliefeihin ja patsaisiin hakkaamistaan esikuvista on jo tuhansia vuosia syöpynyt etsaukset pienimpienkin kulkijoiden aivojen solumattoihin kauheuksista, joita ihmiset ovat aina kyenneet tekemään kaikelle elolliselle, ja elottomallekin, pistäytyessään sattuman ansiosta täällä "ajassa".

Hollywood jatkaa tätä perinnettä omalta osaltaan levittämällä väkivalta-aivojenhuuhtelu fiktioitaan lastemme päihin samalla kun lukemattomat, pienemmät elokuvienrustaamispajat raahustavat säälittävän innostuneina perässä. Näiden kauhujen kabinettien ylläpitäjät ja apurahojen anojat, veren ja vampyyrien fanittajat ovat lisäksi kovin tosissaan, koska luulevat aidosti tekevänsä kuolematonta taidetta mässäilemällä kidutuksella ja kuolemalla.

Mitä sitten on vuosittain esitettävä Jeesuksen kärsimysnäytelmä saanut aikaan ihmistaimien aivoissa näinä kahtenatuhantena vuotena?

Jos yhtään olen ymmärtänyt psykologian perusteita oikein, omille lapsenaivoilleni tämän joka keväisen näytelmän seuraaminen ei ainakaan mitään myönteistä aikaan saanut. Koska opin lukemaan suhteellisen ajoissa, luin kaikki evankeliumien versiot tapahtumasta niihin kirjaimellisesti uskoen, eläytyen niihin kuin olisin tavannut sarjakuvia intiaanien tappamissessioista kenraali Custerin roistojoukkioiden toimesta. Sen aikaiset tupakinkerit ja kyläkenraaleina esiintyneet opettajat aiheuttivat sen, että lapsenmielessä kaikki, mitä painettuna ja saarnattuina ylempien tahoilta tarjoiltiin, olivat tositarinoita, ja tapahtuvaksi koska vain mahdollisia.

Aikajana kehittymättömän päässä ei täsmännyt ajanlaskun tai kalenterien kanssa. Jeesuskin syntyi siis pienen pojan mielestä samoilla kynnyksillä, kun kuolemanpartiot ratsastivat kameleilla kaukaisessa, Idän hiekkaerämaiden pimeydessä listimään kaikkien alle kaksivuotiaiden päät. Synkässä yössä vain tähti kirkas, tähti suuri taivahalla juuri, ilmoitti ilon suuren. Samoilla vuorokausilla, kun Villelän Veikko joulupukiksi naamioituneena, turkki nurin ja parta pörhöllään kantoi köyhien lapsille vähäiset lahjat pienen tupasemme kylmälle lattialle, joidenkin toisien köyhien tallissa ähkittiin maailmaan ihmettä, jota kaikki happea sisuksiinsa imeskelevät jostain syystä tiesivät odottaa, vaikka useamman kiviluolissaan kykkivän globaalius tuohon aikaan oli vain se, mikä ulottui saalis- ja vaimonhankintareviirien rajoille.

Tarinan vavisuttavuutta lisäsi se, että tämä samainen, äitinsä poikkeavan seksuaalisuuden seurauksena ensimmäisenä neitsyeeseen inseminaation (tai Josefin erektion vajavuuden tähden) avulla itämään saateltu Jeesus oli kuluttanut vielä viime viikolla sandaaleitaan levittäessään jumalista sanaansa, mutta yht´äkkiä häntä jo naulattiin julmettuun ristinpuuhun samanlaisilla nauloilla ja vasaralla kuin mitkä isän työkalupakistakin löytyvät! Ja ne hirvittävät orjantappurakruunun jäljet onnettoman partaradikaalin otsalla seurasivat uniin saakka...

Omassa lapsuudessani ei tunnettu kieltoja K12, K13, K16 tai K18, mutta nyt rankkaisin Jeesuksen ristilläroikottamisuusinnat K18 kieltotaulun alle verenpunaisin kirjaimin. Omille lapsilleni en ainakaan suostu tätä tavaraa aivoihin tunkemaan.

Tottahan itse tarina ristiinnaulitsemisesta lienee, ei siinä mitään. Sehän on ollut yleinen oikeudenkäytännön tapa, siksipä pari barabbasta Jeesuksen kaveriksi Golgatallakin samana päivänä seppien takomiin naulanökäsimiin roikkumaan taottiin. Sillä aikaa oikeat, ja kaikista suurimmat roistot pesivät käsiään taustalla, hukuttivat omia synnintuntojaan viinisammiohin, sekaantuivat alaikäisiin, porttoihin, lampaisiin ja vuohiin jatkaen niitä aatelisten sukuja, joiden jälkeläiset, murdochit ja liliukset, nykyäänkin mässäilevät maailmojemme katoilla sillä aikaa, kun täällä kurjat maanmatoset roikkuvat omissa ristinpuissaan perheineen ja asuntovelkoineen.

Muu legenda tarinaniskijä Jeesuksen ympärillä on vain tapahtuneisiin kammottavuuksiin syyllisten kehittelemä tarina. Se on syntynyt niiden demonien painostuksesta, jotka sen aikaisten taikauskoisten myyttien keralla pilatustenkin päissä metelöivät.

Mikäs sen nerokkaampi tapa olisi voinut ollakaan, kuin ruveta voimalla levittämään huhua näkymättömästä jumalasta pilvien päällä piirtelemässä käskyjään ja laatimaan käsikirjoitusta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

Ja siitä lähtien ovat kaikki kirkkoisät, saarnaajat ja loitsujenlukijat kohautelleet vain olkapäitään, että "näin on määrätty, näin on tapahtuva, näin on näreet! Kärsi ihminen ja alamainen, kärsi, sitä kirkkaamman kruunun..."