maanantai 16. toukokuuta 2011

Panopisto

1

Minä olen Ninni-ilona. Ennen Tauriainen nyt Kauranen. Ikä 36 vuotta, akateemisen koulutuksen saanut ja kohtalaisesti palkatussa toimessa työskentelevä virkanainen. En mikään kuivakankalpea nutturaniska kuitenkaan.

Nuorena Tauriaisena minut raiskattiin, aikuisena Kaurasena olen saanut itse päättää naimiseni.

Lapsuuskoti oli pienessä kylässä jossakin Suomessa, ei kaukanakaan täältä, missä nyt asun reilun, suomalaisen mieheni, Kaurasen Raunoeskon ja kahden alle kouluikäisen lapsemme kanssa.

En kerro asuinpaikkakuntaani tämän tarkemmin ja nimetkin muuttelen toisiksi. Kaipa lapsiani suojellakseni kun jäi ennen heitä tarinani kertomatta.

2

Se oli Setäeemeli joka minua haarukkaan ensimmäisen kerran pisti.

Setäeemeli oli teurastaja ammatiltaan. Kiersi kylillä tappamassa sikoja ja mullikoita, ja vaikka hevosia jos joku pyysi. Sillä oli yksi ainut pistämisen ja panemisen eroon liittyvä Pikkukalle-vitsi aina valmiina jos joku vieras kysyi sen ammattia.

Äitini oli maatalon emäntä ja isäni oli tietenkin maatalon isäntä. Äiti oli aina kotona, tai pikemminkin navetassa tai sen ympärillä pyörivien asioiden äärellä ja isä aina menossa tai tulossa.

Isä Tauriainen oli johtavia kepulaisia kunnassa, vuoroin hallituksen ja valtuuston puheenjohtajana, useissa toimikunnissa, lautakunnissa ja pari kertaa eduskuntavaaleissa puolueensa ehdokkaanakin. Toisella kertaa se pääsi varajäsenenä kahdeksi kuukaudeksi kansanedustajaksi ja oli sen jälkeen erityiskunniaa nauttiva mies paikkakunnalla, ja vähän naapuripitäjissäkin.

Ja juuri niihin kiireisiin sattuivat ne Setäeemelin pistoreissut meille.

Niitä oli neljä.

3

Ensimmäisellä kerralla Setäeemeli tuli lauantai-aamuna kylään äidin ollessa vielä navetalla. Minä satuin heräämään hänen kolisteluunsa keittiössä ja tulin huoneestani rimpsuisessa yömekossani luullen ääniä äidin aiheuttamiksi. Setäeemeli oli kaatamassa juuri kahvia keittimestä kuppiinsa, kun hän huomasi minut huoneeni ovella. Siinä suu auki minua toljottaessaan hän kaatoi kuuman kahvin  kupista ohitse suoraan omalle, villasukan verhoamalle jalalleen. Seisoin kuin naulittuna kynnyksellä Setäeemelin laskiessa keittiön aamuilmanalaan perkeleenvittusaatanoitaan ja repiessä sukkaa pois jalastaan. Sitten hän istahti pöydän ääreen jakkaralle ja käski kastella pyyhkeen kylmään veteen ja asettamaan sen jalkateränsä punoittavan kohdan päälle.

Kun siinä sitten kumarruin laittamaan märkää pyyhettä alas jalalle, niin Setäeemeli otti kiinni vyötäröltä ja työnsi muitta mutkitta toisen kätensä sormen pikkuhousujen saumasta sopottaen, että anna vähän, anna vähän, setä kokeilee ihan pikkuisen, ihan pikkuisen.

Sillä kerralla pelastus tuli pikkuveljeni muodossa kun tämä ränkäisi omassa huoneessaan äitiä. Setäeemeli irroitti salamana kätensä minusta ja kumartui kasvoiltaan tulipunaisena asettelemaan itse kylmää käärettä palovamman ympärille.

4

Toisella kertaa Setäeemeli pääsi jo pitemmällä aikeissaan.

Isä oli viety juuri asemalle junaan ja sitä tietä Helsinkiin kansanedustajaa leikkimään.

Navetassa oli sillä aikaa lehmän takajalka luiskahtanut irti päässeen lietelantakourun ritilän väliin ja painava elikko oli rojahtanut toisen jalkansa päälle joka oli katkennut. Lehmien mölinä joka kuului ulos asti, oli hirveä kun ajettiin isän vientireissulta pihaan. Äiti ryntäsi suoraan navettaan ja sitten takaisin pihan ylitse tupaan soittamaan eläinlääkärille.

Soitti vielä Setäeemelillekin ja käski ottaa pulttipistoolin ja muut teurastajanvälineet mukaansa.

Setäeemeli ja eläinlääkäri saapuivat miltei yhtäaikaa navetan ovelle ja kun lehmän toivoton tila selvisi, määräsi eläinlääkäri sen lopetettavaksi.

Setäeemeli ajoi traktorin navetan eteen ja pitkällä vaijerilla sekä äidin ja eläinlääkärin avustaessa vinssasi surkeasti ääntelevän lehmän ulos jossa tainnutti sen pulttipistoolin laukauksella otsaan ja laski veret maahan.

Kun eläin oli vajan orressa nyljetty ja lihat paloiteltu jäähtymään olikin jo ilta ja kaikki, minäkin, touhuun osallistuneet väsyneitä ja valmiita saunan jälkeen nukkumaan.

Äiti käski minut laittamaan rantasaunan kamariin makuukset valmiiksi Setäeemeliä varten.

Kun olin juuri saanut lakanat ja tyynyliinat paikoilleen, Setäeemeli laskeutui polkua myöten saunalle. Yritin livahtaa nopeasti pois, mutta Setäeemelin iso varsi peitti jo oven enkä sopinut edes kainalon alitse poistumaan.

Elähän piä Ninnityttönen kiirettä. Jäähän sedän kanssa vähän turinoimaan. Minulla on namiakin taskussa, katso. Näitä sinun suosikkikarkkejasi, muistatko kun niitä piti aina minun tuoda kun olit pieni?

Setäeemelin suurissa, karvaselkäisissä käsissä oli monta enkelitoffeeta, mutta kun en halunnut ottaa niitä hän kimmastui temmaten minut aivan kiinni itseensä alkaen huohottaa kuivasti röhisten.

Elähän Ninnuska, elä.., minä taas vain vähän kokkeilen, ihan vähän.., veljentyttöö tekkee mieli halata, näin, näin...

Sitten Setäeemeli repi väkipakolla farkkujeni ratisevan vetoketjun auki survoen kätensä housujeni sisään avaten samalla toisella omaa etumustaan. Kun hän sai kalunsa ulos, alkoi hän vedellä tiukalla sinkuvaa esinahkaa edestakaisin ja vain muutaman kerran vetäistyään laukesi oman paitansa helmaan suutaan ilkeästi maiskutellen.

5

Kolmannella kerralla oltiin hakemassa kalavajan eteisen värjäyspaljussa olevia riimuverkkoja ulos kuivaustelineelle, kun Setäeemeli ahdisti minut nurkassa rojottavaa isän uutta, avaamatonta perämoottorilaatikkoa vasten ja kouri takaapäin hameeni alusia niin, että huusin kivusta. Kun se sitten tyhjeni sen puisen laatikon Ewinrude-kirjaimille, niin minä oksensin pelosta laatikon toisen kyljen päivällisellä jälkiruoaksi olleella marjakiisselillä vaaleanpunaiseksi.

6

Paria viikkoa myöhemmin, lahnankudun sesongin alkaessa, Setäeemeli tuli meille jo aamulla varhain ja pyysi äidiltä, että voisiko Ninni-ilona lähteä soutumieheksi länsirannan puolelle kun tuulee niin sopivasti sinne, että lahna varmasti nousee ja käy pyydykseen. Äiti lupasi vaikka sanoin, etten halua, on muuta tekemistä. Mutta ei minua kuunneltu silloinkaan. Käskettiin vain.

Kun verkot oli laskettu, Setäeemeli sanoi kuin namia imeskellen, että soudetaanpas, Ninnuskakulta tuonne Nivussaareen ja laitetaan nuotiokahvit. Makkaraakin voidaan paistaa tikunnokassa.

Soudin, vaikka pelotti olla Setäeemelin lähelläkään. Koko verkkojen laskun soutamisen ja huopaamisen ajankin se oli kurkkinut jo hameeni alle vitsailllen veljentyttärensä pehmoisista untuvista ja ainaisesta juhannuksesta naisten hameiden alla.

Enhän minä vielä täysi nainen ole, yritin vaisusti sanoa. Ja kun olen vielä sukulaisesikin...

Kuukautiset olivat alkaneet edellisen vuoden syksyllä, mutta täyttäisin vasta elokuun kahdeskymmenes neljätoista. Minulle oli kyllä jo rinnat kasvaneet niin, että paitaa ahdisti, mutta liivejä en vielä kehdannut käyttää vaikka äiti sellaiset pitsiompeleiset oli ostanutkin

Setäeemeli ohjasi veneen Nivussaaren kivettömään, järvikortetta ja kaislaa kasvavaan poukamaan. Siihen, jossa usein aiempina kesinä olin ollut muutamana elokuun syntymäpäivänäni isän, veljen ja Setäeemelin kanssa sorsanmetsästyksen aloituspäivää vastaanottamassa.

Suojaisten kaislojen kattamassa rannassa oli poikkeuksetta joka vuosi useita sorsapoikueita ja siihen pyrki niitä aloituspaukkeen jälkeen lentämään muualtakin. Kerrankin isä ja Setäeemeli ampuivat ensimmäisen tunnin aikana toistakymmentä sorsaa liikahtamatta paikaltaan pajupuskan takana olevilta istumakiviltään. Noutaja Serbi luiskahti tottuneesti ja hyvin hiljaa jokaisen laukauksen jälkeen veteen hakemaan saaliin ja istahti sitten isän repun viereen odottamaan seuraavaa pamausta.

Minä keräsin veljeni kanssa tyhjiä haulikon muovi- ja pahvihylsyjä ja haisteltiin niiden ruudinkäryä. Tai laitettiin niitä kaikkiin sormiin ja klipsuteltiin niiden messinkisiä kantoja toisiaan vasten niin, että isä joskus tiuskaisi meitä olemaan ääneti.

Mutta sittemmin, tarinani aikaan siis, olin Setäeemelin kanssa kahden siinä saaressa.

Nuotio räiskyi kyläyhdistyksen rakentaman kodan keskellä ja kahvi kuohahti kuumille kiville kun Setäeemeli tottunein ottein lisäsi pöönäjauhoja kiehuvaan veteen. Makkaraakin se laittoi muutaman pötkylän paistumaan viilleltyään ensiksi teräväksi hiotulla leukullaan niihin omanlaisensa, ristikkäisvinot viillot niin, että paistuessaan makkaran kuve repeili täsmällisiksi ruuduiksi. Tietyssä vaiheessa Setäeemeli nappaisi ne heti pois tulelta ja sanoisi niiden olevan nyt täsmäpaistettuja kuin kevväiset vitut kanervapälvellä.

Kahvin laskeutumista odotellessa ja makkaroiden tiristessä tikkujen nenissä Setäeemeli kiehnäytyi aivan viereeni lankkupenkille vaikka tilaa olisi ollut istua muuallakin. Hän laski ensin varovasti karhean teurastajan kätensä polvelleni ja alkoi hivuttaa sitä hameeni alle. Koetin työntää kättä pois ja vetää hametta suojaksi, mutta en minä hänelle mitään mahtanut. Huusinkin, että lopeta, lopeta, mutta paskat se mitään välittänyt. Setäeemelin silmät pullistuivat kuopistaan ulos ja kuolaa alkoi valua suupielistä viiksille ja partaiselle leualle kun hän sai revittyä alushousuni pois.

Paljastettuaan raaoin riuhtaisuin alapääni, Setäeemeli nyki toisella kädellään vyönsä solkea hokien koko ajan, että setä vähän, setä vähän veljentytärtä, ihan vähän, elä hättäile elä, setä ihan hellästi, setä on ennekin näitä juttuja hoidellut...

Kun sitten Setäeemeli sylkäisi kourakuppiinsa ison kuolasyljen ja siveli rään violetiksi turvonneen vehkeensä nuppiin, hän survaisi  yhtään varoittamatta sen sellaista ennen  kokemattomaan vakooni, että menetin hetkeksi tajuntani. Tuntui, kuin sinne olisi työnnetty pottunuija eikä mikään ihmisen lihaa ja kudosta oleva jäsen.

7

Setäeemelin kuukasi sitten tapahtunut kuolema minulle nämä juhannuskokkoa polttavammatkin muistot mieleen nosti.

Menin hautajaisiin, mutta en Setäeemelin takia vaan isäni, joka ei enää jaksa paljoa liikkua pieniäkään matkoja. Sille on jo kaksi kertaa tehty ohitusleikkaus vaikka ei ole kuin kuudenkymmenenviiden vanha. Äitikään ei uskalla enää auton rattiin nousta kuin ihan lähikauppaan korkeintaan. Ovat muuttaneet kirkonkylän keskustaan omaan osakkeeseen ja sitä lapsuuden maatilaamme pitää nyt minun pikkuveljeni.

Setäeemeli oli veljeään kahdeksan vuotta nuorempi, eli minua kaksikymmentäkaksi vuotta vanhempi. Minua raiskatessaan hän oli mies parhaassa iässä, kuten tavattiin sanoa. Naisystävää, minkäänlaista normaalia seurusteluyritystäkään hänellä ei silti koskaan kai ollut.

Se oli sillä tavalla vajaa. Vai mistä tuollaiset taipumukset johtuvat? Olihan se kuitenkin minun isäni veli eikä isällä sellaisia kumpailuja nuorten tyttöjen perään ole tietääkseni ollut.

Olisi tehnyt mieleni pitää hautajaisissa puhe ja kertoa tämä sama tarina, mutta ei sitä voi. Ei vain voi.

Sitä mietin, että kuinkahan monta keskenkasvuista Setäeemeli kerkesi eläessään raiskata ennen kuin siankarva meni teurastamolla kynnen alle, kynsi tulehtui ja tulehdus eteni sydämeen saakka aiheuttaen kuoleman?

Emakon untuvakarvan kosto pahoista teoistasi, Setäeemeli.

59 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Tässä on nyt konkreettinen tarina siitä, mitä raiskaus on.

Minulle tulee ensimmäiseksi, siis ihan ekaksi, mieleen se, miten armeija toisensa perään on aina ja kaikkialla käyttänyt joukkoraiskauksia yhtenä tehokkaimmista tavoista nutistaa vallattava valtio.

Se on tehokas sen takia, että miehen-pirut ovat jostain oppineet että nainen menee raiskauksesta sekaisin, sillä menee avioliitot sekaisin, se ei kenties kykene ikinä kunnon työhön, ei mihinkään, kun itsetunto on mennyt.

Tuonikäinen joka tässä tarinassa on on todella kaukana aikuisesta. Ja viimeisestä Jugoslavian sodasta on jo tullut naisten kertomuksia n.k. naisten leireistä. Bosniassa tietysti, mutta myös muualla entisessä Jugoslaviassa.

Tämä toisaalta liittyy myös omistamiseen. Jos valloittaja tulee ja raiskaa naiset, niin heidän miehensä kokevat että heidän omistuksensa on mitätöity. Sillä tavoin nainen saa kaksinkertaisen rangaistuksen vain siitä hyvästä että on nainen.

Kaiken huipuksi useimmiten käy niin kuin tässäkin: lapsi ei osaa eikä uskalla puhua asiasta äidille tai isälle. Milläs lapsi asian edes todistaisi? Rauhan oloissakin kodeissa saatetaan tuomita tyttö, ei raiskaajaa. Tytöillä ei ole koskaan yhtä suurta merkitystä kuin pojilla.

Tosi inhorealistinen kertomus. Tällaisia pitäisi kyllä kertoa ja ihmisten pitäisi niitä lukea. Vaikka esimerkiksi kouluissa. Kyllä! Ei kukaan terveystiedon opettaja kykene kertomaan millä tavoin raiskausta vastaan voi varustautua, miten puolustautua. Pitäisi vain opettajienkin ruveta uskaltamaan. Vanhempien pitäisi osata puolustaa lapsiaan. Ja kaikkea muuta lisäksi.

Huh. Uuvuttava juttu, mutta äärimmäisen tarpeellinen.
(Ymmärsin ottaa kopion tuosta kommentista, toivottavasti se lähtee nyt!)

Anonyymi kirjoitti...

Täyttä asiaa ja melkoista kirjallisuutta. Tuntuu siltä, että Valto-Ensio on löytämässä oman, hyvän, tehokkaan kerrontatyylin. Tuo siankarvan kosto lopussa kruunasi kokonaisuuden. Kunnioittava tervehdykseni.

van V.

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Ripsa kirjoitti: "Tosi inhorealistinen kertomus. Tällaisia pitäisi kyllä kertoa ja ihmisten pitäisi niitä lukea. Vaikka esimerkiksi kouluissa. Kyllä!"

Niin. Sen perusteella, miten minulle on asioista avauduttu (minä tosiaan olen sellainen ihminen, jolle asioista tavataan avautua), raiskaukset ja raiskatuksi tuleminen ovat ihan nykyisessäkin Suomessa yleisempiä kuin kukaan tilastonikkari uskaltaa epäillä edes taksin tienpenkalle hylkäämänä mastodontin kokoisessa laskuhumalassa.

Iines kirjoitti...

Intensiivistä ja silti raskaasta aiheesta huolimatta kepeästi kerrottua. Ehkä se onkin tämän tarinan ansio: raskaasta ei pidä kirjoittaa raskaasti. Loistava kirjoitus, vie lukijaa kuin päsiä narusta, näyttää yhden lajin erotiikan voiman järkyttävällä mutta alleviivaamattomalla tavalla.

Se mitä jään miettimään, on kertojaminän suhde omaan vartaloonsa, pilluunsa, jos saan sanoa suoraan kertojan sanoin. En osaa päättää, onko se miehinen, eli tunkeeko tässä kirjoittajan sukupuoli hitusen mukaan?

Minusta tämä on aika valmista ja imevää kerrontaa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, luin äskettäin uutisen jossa kerrottiin Kongossa raiskattavan noin 1000 naista päivässä. Siis juuri nyt, näinä päivinä vaikka pahimman konfliktitilanteen on toisaalla kerrottu olleen jo aikoja ohitse.

Siis sota jatkuu tällä tasolla.

Niin myös muualla maailmassa.

Heikomman fyysinen alistaminen, ja tapoja lienee tuhansia sukupuolisuuden loukkaamisen lisäksi, on arkipäivää kaikkialla eikä ns. sivistys ole sitä juurinut länsimaissakaan pois.

Pöyristyttäviä ovat nekin paljastukset hengellisten yhteisöjen hyväksikäyttötapauksista ihan täällä Suomessakin.

Kysyä voi, kuinka ihminen joka syyllistyy tällaisiin, voisi voimakkaan viettinsä tukahduttaa muuten? Luultavasti ei mitenkään kuten selkeästi bedofiiliaksi diagnostoidujen kohdalla on todettu olevan.

Kun omistaa voimakkaan sukupuolivietin, vaikka niin sanotun normaalinkin, on sen säällisessä kontrollissa pitämisessä toisinaan ylenmäärin työtä ja hankaluuksia. Ja jos erehtyy parisuhteeseen vaatimattomampaan tyytyvän kanssa, on ristiriita melkoisen mittava. Suorastaan toivoton vaikka kumpikaan ei syyllisty silkkaan pahuuteen olemalla se, mikä on.

Tällä kaikella yritän sanoa sitä, että olemme lajina melkoinen luonnonerehdys primitiivisten viettiemme vieminä joita "viisaat" aivomme yrittävät sivistyksellä ja säännöillä kaikin keinoin hillitä.

Ja usein käykin sitten niin, että elämämme on tukahdutettuja tunteita tulvillaan vaikka ulospäin olisimme kuin tyyni veden pinta.

Valto-Ensio kirjoitti...

Thanks vanV.

Valto-Ensio kirjoitti...

Keiju, kun ja jos tunnemme itsemme, voimme jo sen kautta päätellä myös muista ihmisistä, millaisia olemme ja millaisiksi tietyissä tilanteissa voimme heittäytyä. Samat tunteet ja tuntemukset jylläävät näiden kuoriemme alla jokaisessa.

Päämäärähän kaikella elollisella on lisääntyminen.

Ei luonnossa vahvin ja voittaja kysele kenen selkään asettuu kun lisääntymisaika on.

Luonnossa tosin kaikki osallistuvat "peliin", naaraatkin. Siellä vain ei ajatella, toimitaan vain.

Meitä hillitsevät aivomme, lait ja asetukset sekä rangaistukset syyllistyessämme niiden rikkomiseen. Muuten olisimme mekin yhtä luonnon kanssa.

Pitääkö näistä suurista aivoistamme sitten kiittää evoluutiota kun se kuitenkin toisaalla (sodissa jne) kykenee käyttämään näitä molempia ominaisuuksiaan hyödykseen vihollisen heikentämiseksi ja tuhoamiseksi? (Viittaan tällä Ripsan kommenttiin ja siihen antamaani omaankin puheenvuoroon)

Ei aina edes jaksa loppuun saakka ajatella tätä kummallista lajimutaatiota...

Valto-Ensio kirjoitti...

Iines, tätä tarinaani olen pohtinut kauan. Tässä versiossani yritin tosissani asettua niiden pikkuhousujen sisään jonne "Setäeemelin" lujat, karkeat näpit tunkevat. Se on ylen vaikeaa. Tähänkin ehkä auttoi jonkinlainen kokemus siitä, kuinka moninaisesti eri tuntemani naiset ovat omaan kehoonsa suhtautuneet. Mitä he ovat kertoneet teinirakasteluistaan ja kuinka arkoja tai toisaalta kuinka välinpitämättömiäkin oman kehonsa suhteen voivat jotkut olla.

Ihan kuten me miehetkin.

Tämänkin tarinan päähenkilö on olemassa setineen, isineen, äiteineen. Oikeastaan arvelen heitä olevan paljon.

Tutustuin tällaisia kokeneeseen naiseen parisenkymmentä vuotta sitten, mutta ei hän suinkaan tarinaansa näin tarkkaan kertonut. Minun on miljöö ja tapahtumaketju pitänyt mielikuvitella alusta loppuun. Ydin on todenkova ja siksi se on niin vahva tarina. Itsekin hämmennyin kun se oli valmis.

Jos seassa pilkistää miestä, niin minähän olen mies joka sen kirjoitti.

Minulla on omaan sukupuolisuuteeni koskeva (kipeästi) loukkaus lapsuudessani muistona. Sen suoritti kovakourainen savottalainen kourimalla väkisin kiveksistä ja runkkaamalla nähteni. Samoin, ja ehkä vielä pahemmin, kävi kehitysvammaiselle veljelleni samaan aikaan toisaalla lähipiirin rakennuksen takana.

Ehkä tästä on häivähdys tarinassani mukana?

Valto-Ensio kirjoitti...

Iines vielä. Kun jäit miettimään Ninni-ilonan suhdetta omaan vartaloonsa, pilluunsa, niin siitä kertomista harkitsin pitkään ja muutaman version kirjoitinkin, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään sen arvoituksen varaan laittamalla hänet naimisiin (salakavalasti?) kunnollisen Raunoeskon kanssa.

Ehkä itse ajattelin, että siinä suhteessa ovat paremmat voimat astuneet kehiin ja parantaneet osaltaan lapsuudessa saatuja haavoja. Ehkä näin olen myös pyrkinyt antamaan "meille miehillekin" puolustuspuheenvuoron sillä tiedän toki, että myös hyviä miehiä on olemassa. Ehkä suurin osa kun siihen mahdollisuudet avautuvat.

En tiedä. Kirjoittaessaan ei välttämättä pääse omankaan tekstinsä sisään vaan kulkee kirjoittamisen latua alitajuntansa mukaan.

Ninni-ilonasta en tietoisesti halunnut tehdä ikävien kokemusten lannistamaa persoonaa joka napsisisi mielialalääkkeitä ja kulkisi terapiassa. Elämässä on myös muuten selviäjiä ja tämä on kertomus yhdestä sellaisesta.

Anonyymi kirjoitti...

tämä oli hurja ja kurja tarina. ja tosi. ja kympillä kirjoitettu.

aasinsillan kautta tulee mieleen se kesä, jolloin telkkarin club erotica -sarjassa näytettiin koko kesän ajan yhden lajin seksuaalista harvainvaltaa. se esitti pornoelokuvia vain ja ainoastaan heteromiehille.

tai ehkä koko juttu olikin kielletty heteronaisilta ja muilta seksuaalivammaisilta?

no, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että kyllä sarjan elokuvissa nähtiin myös muutama sukupuolielimetön subjekti-mies, mutta yhtä sellaista vastasi aina 99 alastonta objekti-naista.

miehen paljastava alastomuus oli tabu. telkkari sensuroi elokuvat tökerösti vaaleanpunaisilla läiskillä, joilla peitettiin miehen sukupuolielimet, ei naisen.

näin tasa-arvoinen elokuva muutettiin tyypilliseksi miehille tarkoitetuksi pornoelokuvaksi: tasa-arvottomaksi. se kiellettiin naisilta, ei miehiltä.

toki tiesinn, että pornolainsäändäntö ja sensuuri ylläpitivät heteroseksuaalista miesvaltaa. silti en suostunut ymmärtämään, mitä luonnotonta ja epänormaalia on täydessä 90 asteen erektiossa tai siemensyöksyssä, sillä en suostunut ymmärtämään mitä luonnotonta ja epänormaalia on todellisuudessa.

näitä club erotican elokuvia kutsutiin pehmopornoksi tai vielä sievistelevämmin eroottisiksi ilotteluiksi, mutta ei pidä antaa sanojen sumuttaa. pehmoporno - kuusikymmenluvun seksuaalisen "vapautumisen" yksi sivutuote – oli kaikkea muuta kuin pehmoa. tai vapauttavaa.

pehmopornossa nainen oli useimmiten pelkkä objekti, miehen tirkistelyn ja hyväksikäytön kohde. pehmopornossa mies oli tekemisen tahdin määräävä subjekti, jonka oma seksuaalisuus on tabu.

pornoa ei kuitenkaan voi, eikä pidäkään poistaa. pehmoporno olisi vain korvattava kovalla, hardcorella. se esineellistää naisen lisäksi myös miehen. muuta kovaa ei siinä olekaan, mutta eikö se olisi tasa-arvoa?

summa summarum: pornossa kuin pornossa naiset ovat jättirintaisia ja kaiken paljastavia aivottomia seksimaanikkoja, miehet vain aivottomia seksimaanikkoja ja jättirinnat välttämättömän sivuseikkoja.

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Valto, itse en malta uskoa sellaiseen "luonnontilaan", jossa ihminen raiskaamassa toista ihmistä olisi sääntö enemmän kuin poikkeus ja josta vain sivilisaatio kykenee vapauttamaan. Sen sijaan oletan, että nyky-yhteiskunnan pakkomielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen on paljon oleellisempi tekijä. Avoimesta seksuaalisuudesta pidättäydytään säännönmukaisesti, kunnes päädytään päänsisäisissä olosuhteissa tilaan, jossa sääntö lakkaa pätemästä. Sitten puretaankin paineet moninkertaisesti. Raiskaus on sikäli äärimmäinen esimerkki tästä ilmiöstä, ettei sitä voi pelkistää seksiksi, vaan merkittävä osuus on väkivaltaisella vihalla uhria kohtaan.

Poikien ja miesten yhteisöissä seksi ja seksuaalinen kokeneisuus ovat yleensä huippuarvossa. Setäeemelillä ei ole naisystäviä. Onko hän siis luuseri, jolle on nuoruudessa annettu aina pakit ja rukkaset? Onko hän tästä niin traumatisoitunut, että hän kostaa naissukupuolelle raiskaamalla sen heikoimpia edustajia? Puuttuuko häneltä vain se ymmärrys, että oikeampi syyllinen on poikien ja miesten seksikeskeinen arvomaailma, mukaan lukien häneen täydestä menneet liioitellut seksikerskailut ja vääristyneet tarinat siitä miten naista lähestytään?

Tyttöjen ja naisten yhteisöissä seksi ja seksuaalisuus ovat yhtä lailla keskeisessä roolissa nykypäivänä. Maskuliininen yhteiskunta samastaa naisen ja seksin. Ennen tyttöjä usein kasvatettiin tämän madonnamaiseen kieltämiseen. Emansipaation (jota se nykymaailman Madonnakin ihan osuvasti ilmentää) myötä nykytytöistä kasvaakin useammin aktiivisia toimijoita, joille seksikokemukset ovat samalla tavalla – joskin myös eri tavalla – tavoiteltua elämää kuin pojille ja miehille. Ninni-ilona on minun ikäiseni. Jos hän olisi 10 vuotta nuorempi, hän voisi olla jo ennen Setäeemelin lopullista tunkeutumista seikkaillut kesäbileissä outoon tilanteeseen, jossa yksi "isoista pojista" olisi tehnyt samoin.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitan ja KIITÄN nyt ensi kertaa, vaikka viime aikojen postauksesi ovat kerta kerralta syvemmin koskettaneet. Taidoillasi tavoitat myös tässä rujonhauraita tuntoja, joihin ihan ihollanikin samastun.

Setämiehen ison elimen kuvauksessa minua kuitenkin hätkähdyttää melkeinpä ihaileva sävy, joka vetää lukukokemustani aika raskauttavasti pornofantasian suuntaan, eli nakertaa kertomuksen inhimillistä pohjaa.

Voimallista virettä jatkossakin toivoo ihailijahissukka

Iines kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Iines kirjoitti...

Valto,

luulen, että anonyymi tuossa ylläni tavoitti vähän sitä tunnelmaa, joka mietitytti minua ja josta en osannut sanoa.

Tarkoitan kertojaminän miehisellä otteella nimenomaan hieman pornofantasioivaa suuntaa, joka ilmenee tuossa setämiehen elimen kuvailussakin. - Kuvailu sinänsä on taiten tehty.

Mutta siis se, että kertojaminä puhuu "pillustaan" ajatellessaan itseään, mietityttää minua. Tekeekö nainen niin? Jos minua kutittaa sieltä tai tuntuu jokin pistos, en ajattele, että "pillu" kutiaa, vaan korkeintaan, että kutiaa, ja jos minun pitäisi ilmaista tuo ajatus laajemmalle yleisölle, voisin sanoa, että anteeksi nyt, mutta pimpsa kutiaa. Muodostaako nainen siis sanan "pillu", kun on kyse hänen sukuelimestään? (En usko, että tässä on kyse koulutusasteesta, vaan naiseudesta.)

Siis - kertomus oli myös eroottisesti herkullinen, ja se juuri on tässä joko voima tai lievä heikkous. Kun sanotaan, että väkivallassa ei ole kyse erotiikasta ollenkaan, vaan vallankäytöstä.

Voima se on siinä mielessä, että ihmisen raadollisuus tuodaan niin lähelle lukijaa, että hän samaistuu väkisinkin myös setämieheen. Näinkö hauras on hyvä ja paha?

Ripsa kirjoitti...

Jokainen meistä naisista varmaan miettii itseään 14-vuotiaana. Ja sitä miten olisi käynyt jos neitsyys olisi mennyt tuolla tavalla. Minulle tuli mieleen myös se, että sukukypsä 14-vuotias olisi kaikenhuipuksi voinut tulla raskaaksi.

En ole juuri katsonut pornoa koskaan. Kerran katselin sitä, kun radiotoimittajat järjestivät puhejutun, jossa minä olin ainut nainen ja muut kaksi vähän minua nuorempia miehiä. Ei siitä ole kovin kauan.

Se leffa löi naamalle kuin märkä rätti, se EI ollut n.k. pehmopornoa vaan ilmeisesti ihan sitä hardcore-kamaa, mikäli kriteeriksi otetaan sukupuolielimien näkyminen. Se oli yksinkertaisesti ihmisen riisumista pelkäksi seksikoneeksi, kaikki inhimillisyys pois.

Siinä leffassa ei ollut minun mielestäni mitään eroottista.

Sen sijaan Valton tekstissä ovat nämä kumpikin, sekä raiskaaja että raiskattu ihmisiä. Heillä on paikkansa yhteisössä. Heissä on ominaisuuksia. Minusta tämä oli kuvaus siitä, miten ihmisen yksi perustarpeista, erotiikan, hellyyden, kumppanuuden, ystävyyden jne. voi mennä perusteellisesti pieleen.

Ja syy on valta. Kun kerran mies on iso ja vahva, hän käyttää vahvuuttaan. Se sinänsä on tietenkin merkki kehittymättömyydestä. Olen samaa mieltä Iineksen kanssa: kyse ei ole erotiikasta, ei edes seksistä, vaan vallankäytöstä ja siis väkivallasta.

Mitä tulee siihen radio-ohjelmaan, kysyin pojilta että katsotteko te tällaisia elokuvia. Kumpikin karahti punaiseksi ja myönsi katsovansa. Sitten kysyin että käytätte siis tätä runkkaamiseen, vai mitä? Jälleen nyökkäys ja myöntö. Kysyin vielä kuinka monen naisen kanssa he ovat pornoleffoja katsoneet. Siihen ei tullut vastausta.

Hassuinta oli että palaute tuli siinä muodossa että radiossa ei saisi käyttää niin rumaa sanaa kuin runkkaus.

No, siitä kokemuksesta ei jäänyt minkäänlaista traumaa. Se oli eräänlainen sosiaalipoliittinen kokeilu. Oletan että sellaisia tehdään silloin tällöin kun varsinkin telkkarin leffoja arvioidaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista havaita, kuinka monella tavalla Valton kertomusta on tulkittu. Jonkun mielestä siitä löytyy jopa pornofantasiaa.
Miehenä en kyllä mitään sellaista huomannut. Minusta kuvaus oli lähinnä kliininen, ei eroottinen tai pornahtava. Tällaista vaan sattuu tosielämässä, ikävä kyllä.

Melkoisia reppanoita nämä setäeemelit ovat. Tuollaiseen käytökseen johtaa monta tietä. Jokainen varmaan osaa kuvitella, millä tavalla setäeemeli syntyy.

Vaikka naisväki nyt kirkuisi kuinka, uskallan olettaa, että laillinen maksullinen seksi estäisi monta tällaista Valton kuvaamaa murhenäytelmää. Biologia kun nyt vaan on sellaista, että miehen on paljon naista vaikeampi elää ilman seksiä. Joillekin puute menee niin pahasti päähän, että sitten sitä naidaan vaikka naapurin puimakonetta.

Olen kuullut monen tiedostavan naisen sanovan, ettei "seksin puutteeseen kuole." Kyllä siihen voi kuolla, välillisesti tietenkin, mutta perimmäinen kuolinsyy on ja pysyy samana.

Minusta pornoleffoilla ja -lehdillä on varsin tärkeä merkitys yhteiskunnassa. Ilman niitä setäeemeleitä olisi vielä enemmän. On samantekevää mitä pornosta ajatellaan, pääasia on, että se toimii, auttaa niitä, joilla vaikeaa on.

van V.

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Van V kirjoitti: "Biologia kun nyt vaan on sellaista, että miehen on paljon naista vaikeampi elää ilman seksiä." Siihen voi vain todeta, että Luojan kiitos, etten ole "mies". Pystyinhän elämään ilman seksiä muun muassa ikävuodet 29–33.

Iineksen käsitteistäminen vaikuttaa pätevältä. Mieleen juolahtaa lisäksi, että mies tapaa esineellistää omankin sukupuolielimensä ihan eri tavalla kuin nainen omansa. Nykyäänhän puhutaan, että myös mieskeho on (naisten taholta) aiempaa esineellistetympi. Stereotyyppisen mieskulttuurin harjoittama esineellistäminen on kuitenkin aina askelta pidemmällä: nainen ei ole esine pelkästään keholtaan, vaan ihan kokonaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

Klopotiklopotiklopotiklop. Iiiihahhhaaaa!

Ratsastin tälle Merin tarinastani määrittelemättömään ilmansuuntaan päin rakentaman aasinsillan siihen päähän jossa sijaitsee se puu, josta viimeiset apinaesi-isämme ravistautuivat alas ja alkoivat huojuvan käyntinsä tänne tulevaisuuteen.

Ah, mitä näenkään!

Paljaita perseitä, tissejä, karvaisia ja karvattomia vittuja ja mulkkuja. Nussimista tuolla ja tuolla! Alati käynnissä olevaa naimisen rynkytystä viidakon puskissa, puiden oksilla, mättäillä, kivien koloissa ja kallioiden kupeilla!

Yksikään uros ei maanittele naaraan polulla kohdatessaan, ei kysele hekkumassaan saiskos pikkuisen kopaista vaan käy asiaan kuin banaaniin ja naaras on heti mukana touhussa. Eikä kukaan varjele lasten silmiä tältä villiltä hedonismin alkutaipaleen katselulta.

Koetan kuvitella saman paikan muutamaa vuosituhatta myöhempään ajanjaksoon, jolloin on mukamas jotain järjestystäkin touhuun saatu:

Tuolla, nuotion käryssä surkean majankötöksen edessa ihmisemo kaitsee sakeaa lapsilaumaansa, yhden roikkuessa nisää imien rinnalla, körmyniskaisen perheenpään vahtiessa reviiriensä rajoja muilta laumansa uroilta.

Tässäkin näkee, ettei naaraalta ole kyselty, jaksatko vielä pari lasta synnyttää, annatko ehkä ensi yönä vai milloinka sitä...

...ja niin jatkui nussimisen ohessa ihmislajin kaikenlainen kehittyminen ja eskaloituminen ympäri maailman, mutta seksuaalisuus pysyi tiukasti uroksen, miehen mielihalujen ja mieltymysten mukaisten lakien alaisena. (Poikkeuksia tietenkin joissakin harvoissa populaatioissa esiintyen)

Käännän hitaasti päätäni historian hämärästä veristen taistelutantereiden ja luonnonmullistusten vilistessä silmissäni ja onkin tultu miltei tähän päivään saakka, siis ihan tuohon eiliseen sata vuotta sitten kun naaras, nainen siis, alkoi saada ihan pikkuisen määräysvaltaa omaan kehoonsa. Hän pääsi äänestämään, alkoi pukeutua kauniisiin vaatteisiin (ajattelen nyt näitä Pohjanperän populaatioita, en roomalaisia tai nuubialaisia jne), meikata ja sanoakin mitä ajattelee.

Mutta harpataan nyt tämäkin sadan vuoden mittainen pikkuaskel ja katsotaan, onko nainen vapaa vieläkään? Ja jos on, niin millä hinnalla?

Avaamme internetin miljardisen sivuston pornomaailman kaiken kattaville kaistoille ja mitä me näemme?

Paljaita perseitä, tissejä, karvaisia ja karvattomia elimiä. Nussimista tuolla ja tuolla! Suihin, anuksiin, tissien väleihin ja läskipoimuihin. Kauheaa naimisen rynkytystä internet-viidakon puskissa, puiden oksilla, mättäillä, kivien koloissa ja kallioiden kupeilla! Lisäksi ovat tulleet erilaiset runkkausvälineet, itsetyydytysdildot, muovinuket värinävaginoin, edestakaisin sytkytteleviä, hydrauliikalla toimivia kumimulkkujakin tankojen päissä näkee.

Ja tätä kaikkea ”eroottisen” mielikuvituksen tuottamaa toimintaa erilaisissa kulisseissa hehkulamppujen paahteessa kuvataan miesten ohjauksessa, miesten pitäessä kamroiden kahvoista ja miesten runkatessa ruutujensa äärillä yksinäisissä kopperoissaan miljoonissa maailmankoloissaan.

Esiintyjät saanevat tästä kehonsa aukkojen nurinkääntelystä palkkaakin? Mutta ovatko he niinkään vapaita kuin olivat muinaisten heimojen jäsenet aloittaessaan tätä ihmislajin vaellusta evoluution mutkikkailla poluilla?

Sukupuolisuutemme ja seksuaalisuutemme käsittelemisessä olemme taantuneet viimeisen apinanleipäpuumme juurelta taaksepäin jos asiaa kärsii oikein ajatella. Tai sitten evoluutio on viemässä osaa lajistamme tilaan, jossa elimemme eivät tarvitsekaan toimia uusien ihmisten tekoon tarkoitettuina. Vain pelkkinä huvittelunappuloina kun mitään muuta tekemistä ei meille enää riitä.

Ja mitä tehdään lapsille niillä salaisilla sivuilla joille pääsy on vain tietyt koodit osaavilla nyrjähtäneillä lajimme jäsenillä?

Iines kirjoitti...

Näen tarinan niin, ettei siinä ollut kyse miehen seksinpuutteesta, vaan kertomuksessa oli vihjeitä nuoriin tyttöihin/lapsiin sekaantumisesta: "setä vähän, setä vähän veljentytärtä, ihan vähän, elä hättäile elä, setä ihan hellästi, setä on ennekin näitä juttuja hoidellut..."

Kiihkon hetkelläkään miehen järki ei sumene, vaan hän jopa puhuu tietoisesti "veljentyttärestä". Ihminen, joka vain tyydyttää valtavan seksinpuutteen, tuskin hokee tällaisia. Tässä on kyse raiskauksesta, joka on väkivaltaa, ei normaalin vietin purkautumista. Pedofiilistyyppiselle ihmiselle on tyypillistä osata vietellä lapsenomaisesti: setä hellästi vaan... setä kyllä osaa.

Niin tai näin, ydintä taitaa kuitenkin olla se, että ihmisen raadollisuus tuodaan lukijan lähelle: hän tosiaan pystyy inhoamatta samaistumaan myös setämieheen. Tämä on mielestäni tässä kirjoittajan tai tarinan suurin ansio.

Valto-Ensio kirjoitti...

...niin, piti vielä lisäämäni myös tässä päivässä elävän miehen vapaudesta jotakin edellisen kommenttini jatkoksi. Vein vain yhden poikaseni eskariin tässä välillä kun sataa kaatamalla.

Iines kerkesikin tähän väliin sanomaan oleellisen itse tarinaani, jota en ehkä itse osaa enempää analysoidakaan. Sen teette te, lukijani ja kommentoijat paremmin. Ja olen hyvilläni, että kertomukseni sai aikaan niin moni-ilmeiset ajatukset liikkeelle eikä niistä yksikään väärää puuta käsittääkseni hauku.

Mutta siis miehen vapaus seksuaalisuutensa toteuttamisessa, ja jos toteuttaa, onko se osallistujille kaikille vapautta?

Mies on kokonaisvaltaisesti halujensa orja. Ei helpota kuin hetkeksi vanV:n maitsemat paljaan naiskehon katselut ja itsetyydytys yksinäisiä miehiä maailmassa. Voi jopa lisätä tuskaa kun ei "oikeaa" saa.

Mutta niin se lienee suurimmalla osalla meistä miehistä muutenkin.

Mihin halujensa kuution kokoiset möykyt laittaa kun puoliso, tyttöystävä tai satunnainekaan rakastajatar ei suostu seksiin kun haluttaa? Ja kun tympii omakin käsi?

Se on kalvavaa piinaa jos joutuu pientä tai suurta painostusta alati pitämään yllä saadakseen kumppaninsa hommiin kanssaan. Eikä sitten vastentahtoinenkaan antautuminen juurikaan nautintoa tuo.

Itsesyytökset kaikille pahan mielen tuottamisesta vain ja ainoastaan siksi, ettei järjellään kykene poiskytkemään sukupuoliviettiään kuin henkistä väkivaltaa itselleen tehden.

Siis kumpi sukupuoli, mies vai nainen, tässäkään vapauden ja yksilöllisyyden hokemien kyllästämässä demokratiassa saa olla vapaatahtoisempi toteuttamaan seksuaalista itseään kun kaikki painostavat kaikkia?

(Tarkoitan nyt tätä ns. normaaliksi luettavaa seksuaalisuutta)

Anonyymi kirjoitti...

Mihin halujensa kuution kokoiset möykyt laittaa...
Se on kalvavaa piinaa...
Itsesyytökset kaikille...
Siis kumpi sukupuoli, mies vai nainen...

Valto-Ensio tekee tässä kuution kokoisia kysymyksiä. Näyttää siltä, että nykyaika on yhä kyvyttömämpi antamaan niihin vastauksia. Kenties joskus sadan vuoden päästä näistäkin asioista voidaan keskustella ilman iänikuista "naiset sitä ja miehet tätä"-jankkausta.

Luin taas iltana muutamana Mukan runollisen kertomuksen "Maa on syntinen laulu". Siinähän on päähenkilönä nuori nainen, joka haluaa. Ja hänen ympärillään tehdään ruumiita ja lyödään puukonhaavoja selkiin.

Seksuaalisuus on mahtava voima. Tälläkin hetkellä se jossakin koukistaa kirveskättä tai painaa liipasinta.

Suurin lahja ihmiskunnalle voisi olla pilleri, joka tehokkaasti vähentäisi miesten seksuaalista halua. Luulen jopa, että siitä tulisi myyntimenestys. Toimeliaat rouvat olisivat jatkuvasti jonossa apteekin ovella. Peräkamarin pojat taas tilaisivat ne postimyynnistä, huomiota herättämättömissä lähestyspakauksissa.

van V.

Valto-Ensio kirjoitti...

Jee, vanV, tässä Antiviagralla markkinarako!

Valto-Ensio kirjoitti...

Keiju: "Poikien ja miesten yhteisöissä seksi ja seksuaalinen kokeneisuus ovat yleensä huippuarvossa. Setäeemelillä ei ole naisystäviä. Onko hän siis luuseri, jolle on nuoruudessa annettu aina pakit ja rukkaset? Onko hän tästä niin traumatisoitunut, että hän kostaa naissukupuolelle raiskaamalla sen heikoimpia edustajia? Puuttuuko häneltä vain se ymmärrys, että oikeampi syyllinen on poikien ja miesten seksikeskeinen arvomaailma, mukaan lukien häneen täydestä menneet liioitellut seksikerskailut ja vääristyneet tarinat siitä miten naista lähestytään?"

Tämä on yksi puoli yksipuolisesta seksuaalisuuden ymmärtämisestä jonka vaikutuksen alaisiksi miehenpuolet joutuvat kouluissa, työmaiden harjoitusjaksoilla ja armeijassa, eli siinä iässä pahimoilleen, kun aivot ovat herkimmillään imemään vaikutuksia kaikesta muusta kuin teorioista. Ja kun on kiire kasvaa mieheksi jolla on kaatoja takana kuin lännensankareilla.

Yksi hyvä, rauhallisesti asioita selittävä aikuissuhde oikaisisi mahdollisesti tämän kerskuntavaiheen kallistukset, mutta kun me isätkin olemme kaavamaisen "tikanpojat puuhun" -metodit lävitse käyneet niin osaammeko olla niitä selittäjiä?

Keiju kertoo myös Ninni-ilonaa nuorempien naisten nykykäyttäytymisistä. Minun kai pitäisi niistä myös jotain tietää olenhan kahden sellaisen naisen isä, mutta he eivät ehkä ole tavallisia teitä sittenkään biletyksineen kulkeneet? Ovat ennemminkin isänsä lapsia ja hankkineet omia kasvatettavia jo varhaisessa vaiheessa nykykäytäntöön verrattuna.

Mutta varmaan Keiju on niihin kuvioihin perehtynyt ja perehtymässä ja tietää asiasta paremmin. Hyvää tietoa siis meille vanhemmille joilla uutta jälkikasvua on pakkautumassa näitä samoja ikuisuusasioita filosofoimaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

"Ihalijahissukka", kiitos vain vaikka en osaakaan kovin luonnollisesti ihailujen kohde olla. (Röyhistän rintaani kuitenkin miesmäisesti)

Vaikea tällaisia tarinoita on kirjoittaa, etteikö jotenkin kompastuisi pornofantasioiden suuntaan. Varsinkin kun yrittää heittää nämä halkiolliset kalsarinsa pois ja asettautua toisenlaisissa hepenissä (kuvaannollisesti) olevan vastakkaisen sukupuolen rooliin tilanteessa, jota ei oikeastaan sinällään voi miehelle tapahtua.

Se, että panen Ninni-ilonan suuhun omaa kehoaan kuvatessaan sanan pillu, johtuu varmaan siitä, että tiedän naisia, joille siitä puhuminen on nimenomaan tyyliä "... sana sanotaan niin kuin se on".

Miten muuten tuollaisen "muistelun" kuvaisi, ettei siitä tulisi imelää ja väistelevää kun on sanottava jokin ihmisruumiin osasen nimi mahdollisimman rahvaanomaisesti, ja kuin se olisi "pilattu" jonkun ilkimyksen toimesta kuten Ninni-ilonan pimpsa jota se oli ennen teurastajan karkeiden sormien ja pitkän kullin vierailuja?

Mutta olen yrittänyt ja olen oikeasti hyvilläni siitä, että näinkin lähelle pääsin sitä, mihin tähtäsin.

Sitäpaitsi kirjoituksiaan voi aina sitten korjata ja kehitellä kun keksii, miten. Niihin ovat juuri tällaiset kritiikit tarpeellisia kuten ovat Iineksen, Ripsan ja Merin joilla ovat ammatitkin sellaisia, että tekstien kanssa ovat olleet ikänsä tekemisissä.

Ja mistäpä minä tiedän miten rautainen ammattilainen "ihailijahissukkakin" on kaikessa vaatimattomuudessaan.

Anonyymi kirjoitti...

yritin ajatella itseäni seksiasiakkaana:

hei kaunis poika, paljonkos muna ja pano maksais . . . ehkä sittenkin siistimmin, että . . . hei mies, mentäiskö mun huoneeseen, mulla on kukkarossa muutakin kuin kolikoita . . . äh, ronskisti vaan: mitä maksaa?

lauseet ovat suoria käännöksiä niistä ehdotuksista, joita on tottunut lukemaan. ne eivät oikein istu omaan suuhun. on vaikea asettua ostajan asemaan, kun kyse on prostituutiosta. perinteisesti se on ollut miehen rooli.

mutta käsitykset naisen seksuaalisuudesta ovat muuttuneet. ei tarvitse olla prostituoituja jututava tutkija ymmärtääkseen että naisasiakkaat hakevat miehiltä sitä samaa mitä miesasiakkaat naisilta: seksuaalista tyydytystä.

enää ei ole selkeää madonna-äiti-huora-asetelmaa niin kuin katolisissa maissa. sitä paitsi naisilla on yhä enemmän omaa aikaa ja omaa rahaa.

asiakkaina naiset eivät hae hellyyttä tai ystävällistä seuralaista yhtään sen enempää kuin miehetkään. osa naisista ostaa pelkän yhdynnän, osa ostaa erikoisuuksia. saattaa olla, että naiset jopa ovat asiakkaina miehiä realistisempia - tietävät, ettei tunnesuhdetta voi ostaa.

prostituutio koskettaa jokaista suomalaista vähintäänkin leimaamisen kautta. on opittava olemaan ei-prostituoitu: kunnon naiset eivät käytä katutyttöjen kieltä, eivät pukeudu kuin halpahintaiset naiset eivätkä muutenkaan esiinny kuin maksulliset eli huorahtavasti. mies voi saada gigolon leiman, jos liikkuu itseään vanhemmassa seurassa ja pukeutuu kuin rattopoika eli etelämaisittain.

toisekseen prostituutio koskettaa kaikkia suomalaisia silloin, kun määritellään, mikä on normaalia ja epänormaalia seksiä: normaalina pidetään yleensä yhdyntäkeskeistä heteroseksuaalia käyttäytymistä. prostituutiossa seksin kirjo on jo paljon laajempi. kivat kikat lasketaan ammattilaisten otteisiin.

kolmanneksi prostituutio koskettaa meitä kaikkia osana suomalaista yhteiskuntaa, joka kaksinaismoraalisuudessaan ei suostu näkemään prostituution olemassaoloa, mutta hyväksyy kirkkain silmin sitä välillisesti tukevat ja siitä hyötyvät. kuten seksiteollisuuden, hotellit, ravintolat sekä lehdet, jotka sallivat tietyillä koodisanoilla, esimerkiksi niillä kliseisillä päiväkahveilla, itseään myyvien ihmisten ilmoittelun.

edelleen päähuomio on kiinnittynyt itse prostituoituihin tai korkeintaan heidän asiakkaisiinsa. puhutaan naureskellen pilu-kaupasta, paheksutaan tyttöjä, jotka tekevät helppoa rahaa, tai säälitään alan uhriksi ajautuneita.

minun mielestäni prostituutiota voitaisiin välillä katsoa muustakin näkökulmasta, esimerkiksi ihmisoikeuksien kannalta: ihmisellä on oikeus elää ilman, että hänen tarvitse myydä itseään. mutta ihmisellä on toisaalta myös oikeus itsensä myymiseen, jos hän sitä haluaa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, teenpä minäkin tässä muutaman haarukkapalan tästä mieliä aina herkistävistä aiheesta (”hellapilke” silmänsyrjään nakattuna tietenkin).

Minulla ei ehkä stondaisi ostopillun kanssa. En tiedä, en ole kokeillut.

Voisi olla, että jossain thaihierontapaikassa, jossa asiaan ujuttauduttaneen kuin varkain, se voisi onnistuakin.

Mutta saisinko muutaman minuutin maksullisen naimisen aikana aivoni tyhjennettyä siitä vertauksesta, että sekin sataviisikymppinen(?) tarvittaisiin moneen muuhun tarpeelliseen? Saisi sillä ainakin Porokylän leipomon ruisleivät Citymarketista vähintään kolmeksi kuukaudeksi koko perheelle.

Eliittiökyilijöille tarjolla olevat huippuprostituoidut lienevät niin hioutuneita ammattinsa harjoittajia, että osannevat olla maksajalleen sitä mitä ne kaipaavat, näytellä jopa rakastunutta. Eivätkä he tarvitse alentavasti pikapanokohteina pyllistellä kuten niiden, joiden status on Aleksiskivenkadun luokkaa.

Muulla tasolla tuosta itsensä myymisestä, että sitähän palkkatyöläinen on aina sen jälkeen ollut kun siirtyi orjan asemasta työstään rahaa saavien joukkoihin. Siksi itsensä myymisen pitäisi minunkin mielestä olla aivan luonnollinen ja lain sallima asia aikuisten kesken vaikka myisi vain osaa itsestään; reikää jossa on karvoja ympärillä.

Partanaamainen puhumisen ammattilainenkin myy reikäänsä ja vain ani harvoin siitä kaupasta joutuu vastuuseen kukaan vaikka yhtälailla vedenpuhdistamon jätteille haisevaa olisi tulos. Vrt. vaikka jätevesilaki, vaalirahajupakat ja Sarasvuo.

Kaikkeen tavaranvaihtoon liittyy miltei poikkeuksetta huijausta, raskasta rikollisuutta tai politiikkaa, mutta alapään harrastusten ympäriltä lähdetään joutuimmin tiilenpäitä lukemaan.

Olen kymmenet ja sadat kerrat joutunut itseni myyntikierroksen tekemään keväisin rakennustyömaiden aukenemisen aikoihin jos eivät edelliset työmaat ole talven ylitse kestäneet.

Hinnasta niissä neuvotteluissa on aivan ensimmäiseksi puhuttu peläten aina jonkun vetävän huulesta:

-Paljonko ruppisi työpanos maksaa jos pykäiset mulle tuon omakotitalon valmiiksi?

-No, nämä jäseneni ja selkänahkani, sielua paitsi, minä myyn 18 euron hintaan per tunti plus työkalu- ja matkakustannukset päälle niin kauaksi aikaa kuin herran/rouvan rakennusprojekti kestää.

Entäpä ne yhdyntäkerrat, jotka eri naisteni kanssa ovat johtaneet raskauksiin ja lastensaanteihin?

Niistä maksan lävitse elämäni, ja ihan silkkaa rahaa. Tosin siinä maksajaksi joutuvat molemmat osalliset tavalla tai toisella.

Britanniassa lapsi maksaa vanhemmilleen ensimmäisten 21. elinvuotensa aikana yli 200 000 euroa, Suomessa puolet siitä.

Eli kohdallani laskutoimitus on suht helppo: 50 000 euroa/nuppi ja se kerrotaan kuudella.

Yhteensä siitä muodostuu sellainen summa, jolla lapsettomana poikamiehenä elelisin kuin kuningas jossain halvan seksin maassa koko ikäni. Siis jos ihan koko elämäni haluaisin pyöriä ”sen” ympärillä. (Vähensin oma-aloitteisesti äitien osuudet jo pois)

Kuinkahan päin tässä ihmisen osaa pitäisikään osata ajatella, myyjänä ja ostajana vai jopa geeneille kohtujen vuokranmaksajana/vuokraavana ja niiden tulevaisuuden turvaajana?

Kaikki, jok’ikinen asia tässä maailmassa mitataan rahassa.

Maksaahan ehkäisystä huolehdittaessa jokainen rakastelukerta jokatapauksessa jotain, vähintään 50 senttiä joka on kondomin kappalehinta. ”Urakkapakkauksissa” ovat muutamia senttejä halvempia.

Laihialaisittain ajateltuna ilmaista kiksautusta, vaikka tulosta -lasta- ei syntyisikään, ei ole olemassakaan: Vehkeitten pesu vie kallista, lämmitettyä vesijohtovettä vähintään litran, joillakin sitä hulahtaa kymmenen, kaksikymmentä kun on koko runko pestävä moisen ähellyksen päätteeksi.., pyykkiäkin taitaa joskus tulla ylimääräistä, vieraspyyhkeitä, saippuaa, shampoota, hammastahnaa, Serlaa...

Eikä se seuran hakeminenkaan halpaa lystiä ole…

Anonyymi kirjoitti...

valto,

nauratti kun luin tuota sinun juttuasi. nauratti hyvällä tavalla.

oppikoulun fysiikan tunnilla todistettiin, että eboniittisauvan hankaaminen kissannahkaan synnyttää sähköä. tuo sinun kirjoituksesikin vain todistaa, että seksi rikkoo fysiikan lait. kun istahtaa sopivan henkilön viereen, ilmapiiri sähköistyy ilman mirrinkarvojakin.

olin kerran kuuntelemassa paneelikeskustelua prostituutiosta. odotukset eivät olleet kovin korkealla: ammattini vuoksi olen seurannut jokseenkin niin monta paneelikeskustelua kuin yksi ihminen luhistumatta kestää.

keräsin kuitenkin itseni, koska aihe hiukan kiinnosti, eikä minulla ollut muutakaan tekemistä.

yleisömenestys oli kohtalainen. osa istui lattialla.

oikeustieteen opiskelija kertoi meille ruotsin silloisesta laista, joka kriminalisoi seksin ostamisen. keskustelu ko. aiheesta oli tuskin päässyt alkuun, kun paikalle kutsuttu seksityöläinen kiukustui: mitä vittua mä täällä teen kuuntelemassa akateemisten naisten saivarteluja.

akateemisten "saivartelijoiden" ilmeet kivettyivät aavistuksen verran.

ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että seksityöläinen vastusti ruotsalaismallista lainsäädäntöä ja kaikkea muutakin, mikä karkottaisi asiakkaat.

en yhtään epäillyt, ettei seksityöläinen olisi mitä vastuuntuntoisin seksipalvelujen tuottaja. hänen verkkomainoksessaankin asiakkaille oli asetettu tiukat sisäänpääsyvaatimukset: asiakkaan täytyy olla selvä ja vähintään 18-vuotias, hänen täytyy tulla täsmällisesti sovittuna aikana tai soittaa ja peruuttaa eikä hän saa käyttäytyä huonosti.

en silti hyväksy vapaata katukauppaa tai bordellien laillistamista. jos oikein ymmärsin, ei kukaan paneelin akateemisista naisistakaan ollut valmis edistämään prostituution leviämistä ja sen hyväksymistä ammatiksi muiden ammattien joukossa.

miksi nainen rupeaa prostituoiduksi? se ei tuossakaan paneelissa selvinnyt. syiksi tarjottiin vähän kaikkea: köyhyyttä, insestiä, huumausaineriippuvuutta, anoreksiaa, rikollista ihmiskauppaa.

seksityöläinen kieltäytyi ehdottomasti rupeamasta uhriksi: 'seksi on mun valintani, ja pidän työtä mielenkiintoisena.'

köyhyyden ja rikollisuuden uhreiksi leimatut venäläisnaisetkin pullikoivat leimaa vastaan. prostituoitujen tukipalveluja tuottava nainen vahvisti, että naiset tietävät hyvin, mitä tulevat suomeen tekemään.

en minäkään usko, että venäläinen ja virolainen paritusmafia kohtelisi omistamiaan naisia kunnioittavasti ja hellävaraisesti. mutta kun sattuu mannerheimintien huoraravintolan kulmille myöhäisillan tunteina ja näkee venäläiset prostituoidut maata viistävissä turkeissaan, ei tule ensimmäiseksi mieleen, että siinä kurjuuden piinaamat naisraukat hankkivat leipää nälkäisille lapsilleen.

enkä ymmärrä, miksi suomalaisten pitäisi huolehtia venäjän köyhistä. venäjällä on kaikkea, valtavat luonnonrikkaudet ja valtavasti työvoimaa. mitä meillä on: viisi miljoonaa vanhenevaa suomalaista, jokunen mänty ja kännykkä. öljyä näemme vain huoltoasemilla. meidänkö todella täytyy ruokkia köyhät venäläiset naiset ja heidän lapsensa?

siltä se vähän vaikutti, kun kuunteli, mitä paneelissa istunut naiskansanedustaja poliitikkokavereineen oli suunnitellut. ymmärsin, että meidän pitäisi laatia suurisuuntainen suojeluohjelma venäläisille ilotytöille, jotka suostuvat paljastamaan työnantajansa. antaisimme naisille turvaa ja toimeentulon. siis meistä tulisi venäläisten ilotyttöjen suojamaa. tällä menolla jeesus olisi jäänyt armeliaisuudessa toiseksi. suomalainen viherpoliitikko ohitti hänet kirkkaasti.

oli naispoliitikolla käytännöllisiäkin ajatuksia. hän muistutti tilaisuuden miehille, että masturbaatio on ihan kelpo tapa purkaa seksuaalisia paineita.

kikkarapäinen nuori mies oli nimittäin hyvin huolissaan siitä, millaisia traumoja saa koulupoika, joka on säästänyt viikkorahansa ja poikuutensa käydäkseen prostituoidun luona, ja juuri kun hänen unelmansa on täyttymässä, tulee poliisi ja käskee pojan kotiin.

ei hullumpi paneeli.

Anonyymi kirjoitti...

ps. pieni jälkikirjoitus edelliseen:

on huvittavaa, miten vahvasti keskustelua seksipalvelujen ostamisesta vaivaa moralististen motiivien peitteleminen. huomaan tämän erityisen hyvin omassa ajattelussani, ikävä kyllä. onko seksuaalisuus todella ainoa ihmisen luonnollinen käyttäytymismuoto, joka maksullisena palveluna on moraalitonta? miksi?

seksin ostamisen kieltoa on pyritty perustelemaan seksityöläisten edulla. he kuitenkin itse sanovat, että kriminalisoiminen ei lopettaisi prostituutiota, vaan vain vahvistaisi rikollisten otetta alalla.

käännös kohti kontrolliyhteiskuntaa ei ratkaise yhtään niistä ongelmista, joita seksimarkkinoihin liittyy. parempi olisi pohtia esimerkiksi, miten seksityöläisiä suojellaan rikollisilta ja miten estetään ketään joutumasta alalle vastoin tahtoaan.

käsi sydämellä. jos itse saisin valita, kuolisin mieluummin sydänkohtaukseen bordellissa kuin ikävään inkvisiittorien ihanneyhteiskunnassa, eikä valinta edes olisi vaikea.

moraalisesti kypsässä yhteiskunnassa prostituutio ei ole ongelma vaan resurssi. niin feministeille kuin sovinisteillekin.

Anonyymi kirjoitti...

No mutta! Meri kirjoittaa vaikeasta asiasta tavalla, johon tällainen vanha törkimyskin voi yhtyä - jos ilmaisu sallitaan.
On varmasti totta, että prostituutioon liittyy rikollisuutta ja suoranaista orjuutta. Mutta on myös naisia, jotka noudattavat Pyhän Kirjan ohjetta: Iloista antajaa Jumala rakastaa." Olen tavannut kauniita, fiksuja naisia, jotka kertoivat valinneensa seksityön tietoisesti ja vakuuttivat pitävänsä siitä. Mitä sihen pitäisi sanoa? Että he ovat väärässä?
Toisessa kotimaassani Hollannissa seksityö on järjestetty mielestäni mallikelpoisesti. Tytöt (ja pojat) maksavat seksityöstä veroa, josta voi vähentää työn aiheuttamat kulut, vuokran, tarvikkeet jne. Heidän työnsä katsotaan työksi siinä kuin mikä muu jobi tahansa. Mutta kerropa tämä suomalaiselle naiselle. Yleisin vastaus on: "Ok, haluaisitko sinä, että oma tyttäresi työskentelisi punaisten lyhtyjen kadulla?" Siitä on vaikea jatkaa rauhallista ajatustenvaihtoa.
Turkissa (kuulemma) on tapana, että isäukko kustantaa täysi-ikäiselle pojalleen eka bordellikäynnin, jotta tämä sitten myöhemmin tietää, mitä tyttöjen kanssa voi tehdä. Opettajaksi palkataan tyttö, joka ei lannista eikä nujerra alokasta vaan opettaa "kädestä pitäen" mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Sattaisiko tässä olla eräs syy Suomeen muuttaneiden turkkilaismiesten suureen suosioon täkäläisillä markkinoilla?
On jotenkin kornia, että autoa ajaakseen pitää suorittaa ajokortti, mutta petihommiin joutuu aivan kylmiltään. Onhan auton ajaminen toki paljon helpompaa kuin naisen tyydyttäminen.
Minäkin olen kuullut näistä kukkahattu-suunnitelmista venäläisten sekä Baltian maiden naisten auttamiseksi pois pahan prostituution kynsistä. Saattaa siinä muuten palaa miljardi poikineen ennen kuin jokainen korkokenkätyttö on saanut työn pankista, uskollisen aviomiehen ja lohkotiilitalon Volgan rannalta.
Valton laskelmat seksin aiheuttamista kuluista ovat todella valaisevia. Seuran hakeminen tosiaan maksaa. Joka ei usko menköön johonkin hesalaiseen yökerhoon viikonloppuna. Ei mikään ihme, että yhä useampi länsimies kerää kamppeensa ja muuttaa Pattayalle tai jonnekin sinne.
Valto siis tienaa 18 euroa tunti. Siinä ajassa vikkelä Sofia pistää talteen parisataa euroa, eikä tarvitse kanniskella vasaraa ja moottorisahaa. Ja joku vielä vinkuu naisen eurosta!

van V.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, minä en haluaisi kuolla bordellissa vaan hellän, äidillisen naisen syliin mökilläni, kiviraunion kupeeseen nurmikolle, vaikka siis seksiaktin päätteksi. Tosin taitaisi olla aika ikävää sille sylinsä avanneelle...

Kittilässä ollessani siellä erään ravintelikompleksin seinustan P-paikalle (Levillä) ilmestyi säännöllisin väliajoin punainen, ränstynyt bussi (suomalaisin rek.kilvin)ja siellä kylän miehet kertoivat harrastettavan muurmanskilaisin voimin ilotyttöbisnestä. Tiesivät hinnankin, millä "irtoaa", taisi olla sen aikaisen kurssin mukaan jotain 100-300 mk per tussaus. Taitaisi olla samaa luokkaa nyt euroissakin?

Ja sitten me pojat siellä telineillä naurettiin asialle kun kuultiin, että Norjan tunturientakaisille kotapojille järjestivät nämä samaiset suomalaisvenäläisnorjalais YYA-sutenöörit samankaltaisin järjestelyin bussilasteittain naisia ja sinne, missä tilausta kannattavuuteen saakka oli.

Mutta todellakaan en osaa sanoa, onko tällainen järjestely oikein. Ovatko itsensä kauppaajat välittäjiensä armoilla vai saivatko he työpanoksestaan asianmukaisen hinnan. Suttuisen oloista porukkaa siinä joka tapauksessa liikkui vaikka joku kelsiturkkikin seassa vilahti.

Ehkä pitkän linjan prostituoitu tulee surulliseksi iän myötä? Naama ja perse alkaa roikkua ja ei käy kaupaksi kuin synkimmän kaamoksen aikaan Pohjan perillä pimeässä.

Näiden vuosien aikana on sitten esitetty dokumentteja samaisista pohjoisten kylien aikamiespojista, jotka ovat järjestelmällisesti vuosien aikaan käyttäneet hyväkseen omien kyliensä nuoria tyttöjä, siskojaan, serkkujaan jne.

Onko sekään oikein?

Mihin mies mulkkunsa tunkisi, ettei se kiimassaan syntymäsijojaan syyttäsuotta runtelisi?

Ehkä tässä tullaankin siihen esittämääsi moraalikysymykseen, että miksi prostituutio on niin tuomittavaa touhua.

Pyhää Äitiä, omaa rakasta maamoaan miesasiakkaat ja lainlaatijat, moralistit jha filosofit siinä sisimmässään tuntevat arvostelevansa.

Mehän kaikki olemme sitä kautta tänne saapuneet, itkua vääntäen, limaisena ja verisenä. Kivulla ja kovakouraisesti, äkkiä lämmöstä ja hämärästä kylmään kirkkauteen riistetty. Ja alkuun laittaminenkaan ei aina ole sen kauniimpaa ja helpompaa ollut.

Siellä se moraalikysymysten alkukoti sijaitsee missä aihekin on, mutta kun kukaan ei tohdi asiaa pohtia niin karvanjuuritasolta.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, Valto, nämä pohjoisen bussiporukat ovat todella nuhruista väkeä. Olen heitä itsekin nähnyt moneen otteeseen. Nämä "tytöt" ovat matalapalkkaisia työntekijöitä, yksinhuoltajia jne jotka saavat parin päivän Suomen-keikalta enemmän käteen kuin kuukaudessa oikeissa töissä kotimaassaan. Ei ihme, että ala houkuttaa. Eikä pohjoisessa ole niin väliä, vaikka naisen "parasta ennen" päivä olisi jo kaukana takana. Kylien peräkammarinpojat elävät niin perusteellisessa puutteessa, että hiukan kulahtaneempikin heila kyllä kelpaa.

Eikä tämä ole yksistään köyhien maiden asia. kas näin kerrotaan tämän päivän uutisissa:

"Tutkimus seksityötä tekevistä opiskelijoita julkaistiin keskiviikkona Berliinissa. Tutkijat yllättyivät tuloksesta, jonka mukaan peräti yksi kolmesta opiskelijasta olisi valmis työskentelemään alalla tai jopa myymään seksiä kattaakseen yliopisto-opintojensa kustannuksia, uutistoimisto Reuters kertoo.
Tutkimusta varten haastateltujen opiskelijoiden merkittävin motivaatio seksialalla toimimiseen oli korkea tuntipalkka.
Selvityksen mukaan syyt seksialalle ajautumiseen ovatkin pääosin taloudellisia. Opiskelijoiden ahdinko on lisääntynyt sen jälkeen, kun yliopistoissa on kiristetty aikarajoja opiskeluun. Myös opiskelun vaativuutta on lisätty, eikä opiskelijoiden aika riitä tavalliseen ansiotyöhön koulunkäynnin ohella. Noin 30 prosenttia seksialalla työskentelevistä yliopisto-opiskelijoista oli velkaantuneita.
Prostituutio on Berliinissä laillista. Tutkimukseen osallistuneista 3 200 opiskelijasta neljä prosenttia oli työskennellyt seksialalla. 18 prosenttia vastaajista olisi valmis harkitsemaan alaa velkaantuessaan."

Jäin miettimään tuota äiti-teoriaasi, Valto. Sieltä, karvanjuuritasolta tosiaan saattaa löytyä alkukoti monille prostituutioon liittyville moraalisille ongelmille.

van V.

Anonyymi kirjoitti...

valto, van V

katsoin elokuvan nimeltä naisenkaari. siinä käsitellään vanhenemista naisvartaloiden kautta: mitä kaikkea ruumis on kokenut, miten se on muuttunut, minkälainen sen pitäisi olla, mikä siinä on vikana, mitä tuskia ja mitä iloja se on tuottanut.

miten loputtoman monet elokuvat ja kirjat ovatkaan käsitelleet nuoren miehen kasvutarinaa. yhä uudestaan olemme saaneet seurata ensimmäisen aamuerektion, märän unen, äänenmurroksen ja karvojenkasvun aiheuttamaa hämmennystä. kerta kerran jälkeen olemme joutuneet jakamaan tuskaa ensimmäisestä turpiintulosta, hintelyydestä ja liian nopeasta laukeamisesta.

on miesten kustannuksella toki ollut hauskaakin. kuinka monet naurut onkaan naurettu kaljupäiden vinksahtaneille hiuslisäkkeille ja pienten miesten piilokoroille. entä ne piirrosjutut, joissa pippelillä on nimi ja se johdattaa miestä mitä hankalimpiin tilanteisiin.

ruumis on nyt keskeinen teema paitsi taiteessa myös filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä. tänä päivänä on silkkaa sivistymättömyyttä vähätellä sen merkitystä.

silloin kun minä opiskelin, puhuttiin vain yhteiskuntaluokista ja taloudellisista rakenteista, ruumista ei ollut läsnä lainkaan.

tässä naisenkaari-elokuvassa nainen kuvataan usein uhriksi. ympäristön odotukset otetaan paineina, lääkärin veitsikin ruumiin runtelijana. iloa ja nautintoa on mukana vähemmän.

minun mielestäni naisvartalo ei ole sen enempää vallankäytön ja vääryyksien kohde kuin miehenkään. miehen ruumiiseen niitä paineita ja odotuksia vasta kohdistuukin. armeijassa mies luovuttaa ruumiinsa valtion käyttöön, häneltä halutaan poistaa koko henkilöhistoria. käskyjen kautta instituution valta ruumiillistuu sotilaassa. armeijamaisuus on miesten elämässä muutenkin läsnä. urheilussakin joukkueella on oltava samanlaiset asut, vääränlaisissa sukissa ei pääse kentälle.

meidän yhteiskunnassamme miehen on vaikea löytää paikkaa elää itsenäisesti. naisella on kyky synnyttää lapsia, se on jotain mikä nousee suoraan hänen omasta ruumiistaan.

mies on poliisi, soturi, aita ja este, jolta odotetaan voimaa ja potenssia. pukeutumisessakin mies on enemmän kiinni univormuissa - se mitä väitetään vapaudeksi olla välittämättä pukeutumisesta voikin toisesta näkökulmasta kuulostaa vankilalta.

mies on sidottu kokopuvun korsettiin. nainen voi pukea päälleen melkein mitä tahansa hameista ja housuista korkokenkiin ja lenkkareihin. miehen pukeutuminen on paljon kontrolloidumpaa, vaikka tosin viime aikoina sekin on jo varsin paljon vapautunut.

itse näen ruumiillisuudessa suoran suhteen valtaan ja politiikkaan. sellaiset asennot kuin asemat. eglannin kielessä sana position tarkoittaakin molempia.


luin alexander-tekniikasta, jolla ihmisiä opetettiin laajentamaan liikeratojaan. kun ihmiset tajusivat, että heidän päänsä kääntyykin 20 astetta enemmän kuin mihin he olivat tottuneet, seurauksena oli suuttumus ryhmän ohjaajaa kohtaan.

ihmisen tapa kantaa ruumistaan on paljolti sosiaalisesti opittua, siihen liittyy myös turvallisuuden tunne. kyrmyniskaisuus voi olla liian kodikasta, jotta siitä voisi luopua.

olen huomannut että ruumiin muistojen kaivelu on kuin kaivoon kurkistamista. ensin nousee ylös kaikenlaista moskaa, mutta sen jälkeen löytyi kirkas vesi.

muistojen kaivelun kautta me naiset ehkä opimme tulkitsemaan elämäämme eri tavalla kuin ennen, mikä auttaa meitä rukkaamaan käsikirjoitusta. miehet eivät moisiin ryhmiin kovin helposti lähde, vaikka se voisi vain tehdä hyvää.

jos pienet, hintelät, kaljupäät voisivat purkaa kompleksejaan muuten kuin pyrkimällä valtaan, maailmassa voisi olla monta kriisiä vähemmän. jos auto todellakin on miehen peniksen jatke, terapia voisi auttaa jopa ympäristöongelmiin - ja maailma pelastuisi.

joka tapauksessa maailmanhistoria pyörii nytkin hyvin ruumiillisen asian ympärillä. keskeinen kysymys sekä idässä että lännessä on, kestääkö hallitsijan sydän.

Valto-Ensio kirjoitti...

Kommentit ovat niin paljon sanovia, että minulla riittää niissä miettimistä. Kiitos niistä.

Mutta nyt minun on lähdettävä mökille potunpanohommiin, mansikantaimien, porkkanoiden ja sipulien istutukseen jne...

Ei ole enää mokkuloita voimassa joten palaan tälle ryytimaalle vasta maanantaina, aikaisintaan su-iltana.

Kaunista viikonloppua kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Istuin kerran pitkän junamatkan samassa penkissä ruumiillisuuteen perehtyneen naistutukijan kanssa. Et kai se sinä ollut Meri? Siitä on jo kauan, enkä muista kuin joitakin asioita, mutta hyvin samalla tavalla kuin Meri junatuttavuutenikin puhui juuri armeijasta, univormuista ja vaatteista miehen suojakuorena - sekä houkuttimena.

Tuttavani kertoi tutkimuksesta, jossa oli selvitetty naisten suhdetta miehen pukeutumiseen. Näyttämölle siis tuotiin eri tavalla pukeutuneita miehiä ja naisilta kysyttiin, kenet näistä he pelkän pukeutumisen vuoksi haluaisivat kanssaan samaan sänkyyn.
Ellen väärin muista voiton vei lentokapteeni. Sitten tuli merikapteeni, palomies, valkotakkinen kirurgi ja maastopukuinen sotilas.
Monet maailman auervaarat ovat huomanneet univormun viehätyksen. Kuulin, että jos haluaa tehdä pankkirtöstön on paras pukeutua lentokapteeniksi. Mitään naamaria ei tarvita, virkailijat (naiset) muistavat ryöstäjästä vain sen, että tällä oli komea univormu.
Armeijassa mies ei luovuta pelkästään ruumistaan valtiolle, myös henki menee samaa tietä. Sotilasvala velvoittaa soturin pysymään paikallaan vaikka vastaan tulisi sata tankkia eikä itsellä olisi kuin hernepyssy.
Naistenkaari-elokuvaa en ole nähnyt, mutta voin sen kuvitella. Uhrejahan näissä leffoissa enimmäkseen rakennellaan.
Itse en ole ruumiillisuutta kovin syvällisesti pohtinut. Riittää, kun tietää, että pitkät miehet saavat helpoimmin parhaat virat ja kauneimmat naiset. Vähälännät miehet kelpaavat kyllä pilkan kohteiksi hiuslisäkkeineen ja korkokenkineen. Mutta kunhan he ovat vetäisseet diktaattorin koppalakin päähänsä pilkkanauru kyllä loppuu ja naisenkin voi rauhassa valita suuresta valikoimasta.

van V.

Anonyymi kirjoitti...

Piti kysyä jo aiemmin, mutta unohtui, Jokke "Keiju" Karjalaiselta, mitä hän tarkoitti lauseellaan "Siihen voi vain todeta, että Luojan kiitos, etten ole "mies". Pystyinhän elämään ilman seksiä muun muassa ikävuodet 29–33."
Meinaan vaan, että mikä sukupuoli on "mies." Onko siinä kyseessä tuo kuuluisa sukupuolineutraali sukupuoli vai mikä?
Minä olen mies ja varmaan olisin tullut hulluksi ilman seksiä juuri tuossa 29-33 vuosien kieppeillä. Sehän on miehelle kaikkein vitaaleinta aikaa. Vieläkin tekee tiukkaa olla viikko ilman, vaikka on jo hopeata hiuksissa.

van V.

Anonyymi kirjoitti...

van V,

en ole koskaan opiskellut naistutkimusta. elämässäni oli kyllä lyhyt periodi jolloin se kiinnosti, mutta aika pian käänsin takkini sen, niin kuin niin kovin monen muunkin asian suhteen.

emme ole syntyneet ihmisiksi, vaan mieheksi ja naiseksi, sanoi kirjailija iris uurto esikoisteoksessaan. minä taas olen ihan vastakkaista mieltä. olen mieluummin ihminen kuin sukupuoli.

näistä sukupuolirooleista tulee mieleen meidän ikioma kansalliseepoksemme kalevala ja lemminkäisen ja kullervon miehuuskokeet. minusta on tragikoomista, miten macho kullervo soutaa veneet rikki tai huhkii kaiken tielleen osuvan nurin. parodiaa on sekin, miten kullervon äiti lohduttelee poikaansa vielä mullan alta: tämä ei jääkään yksin, sillä jäähän hänelle vielä musti-koira, elukka, jota tarvitaan johdattamaan kullervo sukurutsan tapahtumapaikalle itsemurhaa tekemään.

lemminkäisestäkään ei ole soturiksi tai don juaniksi.

kalevalan huumori perustuu liioitteluun ja sankarilliseksi tarkoitetun elementin parodioimiseen.

onko kalevalaa luettu väärin? ainakin sen karnevalistisuudesta on vaiettu. kalevalassakin ongelmat ratkaistaan väkivallalla, ja sillä hankitaan myös parempi olo.

maskuliinisuus ei lankea miehelle automaattisesti. hänen on ansaittava se ja vieläpä moneen kertaan: käytävä armeija, otettava känni, hypättävä benjihyppy.

voisiko hän päästä vähemmällä? kyllä - jos ostaa police-aurinkolasit. mainoksessa nuori nahkatakkimies katsoo kohti. tukka on kammattu taaksepäin, ja hiki kimaltelee otsalla. lasit kätkevät hänen katseensa ja sisimpänsä, mutta katsojan päähän tunkevat assosiaatiot niin poliisista, armeijasta kuin kapinastakin. ikään kuin mr. nobody olisi juuri noussut vuoteesta tyydytettyään sekä itsensä että naisensa. aktin aikana hän ei tietenkään ole riisunut policeja, koska ne takaavat hänen viriilin miehuutensa.

jos james dean eläisi, hän ostaisi policet. miehekkyyden voi siis hankkia tai paremminkin mielikuvan siitä, mihin mies pystyy. kultivoituneelle miehelle riittää, että hän huokuu potentiaalista väkivaltaa.

minähän en ole käynyt armeijaa, joten mielipiteeni siitä ovat heppoisia. silti olen taipuvainen olemaan sitä mieltä, että armeijassa väkivaltaan koulutetaan ja valmistaudutaan systemaattisesti. virallisessa sotilaskielessä miehiä ohjaillaan ilman näkyviä käskymuotoja, ja vaihtoehtoja jää vain yksi: varusmies saa tehdä miten haluaa, kunhan hän tekee niin kuin sanotaan.

virallisen vastapainoksi nousee seksistinen ulosteisiin ja genitaaleihin mieltynyt puhetapa, joka muistuttaa varhaisnuorten härskiä puhetta. se on yritys muuttaa epämiellyttäväksi koettu varusmiesaika humoristiseksi.

mutta siis, voin olla tässä ihan väärässä, ja luultavasti olenkin.

sotakirjallisuuden esittämä jermu on kadonnut. hänen sijassaan toimii metsäsissi, tehokas sotilas, mutta myös ryhdikäs, kohtelias ja naisen huomioon ottava herrasmies. panssaroidun maskuliinisuuden sisällä sykkii emotionaalinen miessydän.

ps. olen kyllä tehnyt muutaman junamatkan habarovskiin ja vladivostokiin, kuten - niin olen tekstejäsi lukenut - sinäkin.

Anonyymi kirjoitti...

"maskuliinisuus ei lankea miehelle automaattisesti. hänen on ansaittava se ja vieläpä moneen kertaan: käytävä armeija, otettava känni, hypättävä benjihyppy."

Totta puhut. Eikä sinä ole edes kaikki.

van V.

Raili kirjoitti...

Kun on muutaman päivän pois koneen äärestä niin täällä onkin jo luettavaa romaanin verran. Mielenkiintoinen aihe taas kerran. Valitettavasti noita setäeemeleitä on aina liikkeellä. Setäeemeleiden sääliminen ja "ymmärtäminen" ei auta heitä tippaakaan, saati heidän uhrejaan.
Mutta nauramatta ei voinut lukea Valton kustannusarvioita edullisimmastakin seksistä...niin, kaikki maksaa. Paljon on puhuttu homojen oikeuksista mutta kuka puhuu peräkamaripoikien tai esim. vammaisten tai muuten "rujompien" ihmisten oikeudesta seksiin...ihmisen ikävä toisen luo lienee heilläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Meri hei! Mistä arvelet, että jermutyyppi olisi kuollut. Ja mistä arvelet, ettei jermuksin voisi olla naisen huomioiva gentlemanni siinä kuin metsäsissikin?
Ihan mielenkiinnon takia kyselen.

van V.

Anonyymi kirjoitti...

van V,

yhdistelin aineksia kalevalasta ja armeijasta ja sain kokoon tuon hiukan epäkeskon jermupäätelmän. en uskalla väittää, että kalevalan lukutapani sellaisenaan purkaisi siitä esiin suomalaisen miehen miehuuden koodia, mutta jotakin totuudentynkää otaksun löytäneeni.

minusta lemminkäinen on naisiinmenevä seikkailijasoturi ja shamaani. hänen luonteensa ylimielisyyden myönnän, mutta annan sen anteeksi osana hänen maskuliinista sankarinlaatuaan.

monen naistutkijan silmissähän lemminkäinen on väkivaltaisen ja vastuuttoman miehen perustyyppi, jonka luonnetta kuvaavat kevytmielisyys, verenhimoisuus, uskottomuus ja juopottelu. hän on äitinsä helmoissa roikkuva isätön poika, portinpieliin törmäilevä don juan, jonka tolkuttomuutta runot parodioivat kieli poskessa.

kullervo taas on varmasti femmareiden mielestä kömpelö macho, maskuliinisuuden sätkynukke, joka tuhoutuu toivottomissa yrityksissä todistaa oma miehuutensa.

tältä omalta antiakateemiselta lukupaikaltani näen asiat paljon fleksiibelimmin. minusta kullervon ja lemminkäisen synkissä eepoksissa on kätkettynä toivon säde. sen paljastaa tekstin piiloinen musta huumori, joka liioittelee ylenmäärin miehisyyttä ja sen traagisuutta koomisuuteen asti.

jermuilla tarkoitan oikeastaan sellaista väinö linna- ja reino lehväslaihomaista sotilasta. sellaista rintamasissiä, joka kiskoo kuolon kangistamia tai silpoutuneita aseveljiään korvessa kohti kotimaan kalmistoja. ronskit kokkapuheet sinkoilevat itkun ja kirousten seassa. jermu on sellainen, joka elää todeksi sen väinö linnan lausuman, että sotaa ei voi minkään taiteenlajin millään keinolla kuvata tarpeeksi julmaksi ja veriseksi. että se on aina rumempi ja kauheampi.

jermu on sellainen, joka hiihtää parikymmenkiloisella repulla tiettömään lapinkorpeen ja nuotiota hangessa ja pimeässä tuhertaessa löytää siihe hetkeen oikea maun ja oikeat sanat.

tuntemattomassa sotilaassa on suomalaisen jermun sielu, mutta epäilen hiukan, onko sitä esimerkiksi näissä hyväpullaisissa nykyalokkaissa? niiden jermumaisuus on vähän samaa luokkaa kuin että kääntäisi korpisissien repliikit kirjakielelle ja rapsisi niiden sotajutusta kaikki kirosanat pois.

mutta vaikka niillä ei ole kovin paljon verta tai kuraa mielikuvissaan, niin varmasti ne osaavat naisen huomioida kauniisti.

Anonyymi kirjoitti...

Kalevalan Lemminkäinen ja Kullervo, Linnan jermut, mitä yhteistä?

Itse käsitän jermun sotilaaksi, joka tekee minkä pitää, mutta ei suostu pelleksi. Kun Antti Rokkaa käskettiin koristamaan upseerikorsua tämä ilmoitti, että sopii yrittää käskeä, mutta koristeita hän ei tee, siinä kuolee monta ukkoa ensin.

Lemminkäisen Kyllikki lupasi olla menemättä kylille, mutta menipä perkele kuitenkin ja siitä mies hermostui ja alkoi sotia. Kullervo taas suojeli karjaa vaikka kymmeneltä karhulta tasan siihen hetkeen asti, jolloin v-mäisen emännän leipään kätkemä kivi katkaisi hänen perintöpuukkonsa terän. Siitäpä alkoi miekanheilutus, joka päättyi miehen itsemurhaan.

Voisiko näissä kaikissa tapauksissa olla pohjimmiltaan kyse luottamuksen pettämisestä ja sen seurauksista?

Omien havaintojeni mukaan suomalaisen miehuuden mitta on luottamus. Kaveriin pitää voida luottaa kuin vuoreen, muuten hän ei ole kaveri. Tosi petturi ei miehen silmissä ole ihminen ollenkaan. Läjä paskaa vain.

Minusta jermu ei ole sotilas, joka raahaa vainajia yli miinakentän kotimultiin, tuhoaa tankin polttopullolla, tappaa vihollisen puukollaan. Kyseessähän on vain arkinen sotilaan työ, jota tehdään kun on pakko. Jermu miehestä tulee vasta sitten, kun esimies petkuttaa, rähisee turhista tai ei vastaa huutoonsa. Silloin soturi karjaisee, että sodi saatana oma sotasi, minä lähenkin tästä muualle. Hän purnaa, hänestä tulee vaikea tapaus, jermu.

Myös Kalevalan sankareita petkutettiin ja tulos tunnetaan. Kenties Lönnrot vielä liioitteli petkutuksen seurauksia kertoakseen Suomen miehille ja naisille, että petollisuus kuuluu skandinaavisiin kuolemansynteihin ja että jos jotain lupaa, se täytyy myös pitää. Kenties siis jermuilun juuret ovat jo Kalevalassa?

Luulen, että "hyväpullaiset" nykyalokkaat tekevät tappotyönsä tarvittaessa samalla ammattitaidolla kuin isänsä ja isoisänsäkin. He ehkä rehkivät vähemmän, mutta osuvat paremmin. Ovat ikänsä pelanneet netissä räiskintäpelejä...

Eikä heitäkään sovi jujuttaa. Jos nykysolttu tuntee, että häntä idetään pellenä hän laittaa facebookiin tiedotuksen ja ylihuomenna koko armeija ilmoittaa, että sota ei jatku, ennen kuin se paskamainen upseeri on laitettu maitojunalla kotiin.

Näitä ajatuksiani en ole lainannut mistään tutkimuksesta, ovatpa omiani ja sikäli vapaasti arvosteltavissa tai hyväksyttävissä.

van V.

Valto-Ensio kirjoitti...

Jermujen aika on lyhyt. Mutta sekin vaihe on kai elettävä, vaikka sitten hammasta purren.

Ensin ollaan pieniä, avuttomia lapsia (niin miehet kuin naisetkin) sitten röyhkeitä pojan/tytönnulikoita joista kasvaa niitä jermuja kun ollaan sopivassa tykinruokaiässä (ei kaikista). Tässäkin vaiheessa hevosillekin (vikureille myös) löytyy joka tapauksessa valjastaja, rokan anteillekin.

Sitten seuraa nuoruuden tekemisten hymähtelyvaihe, kannetaan ehkä ylpeinä taisteluissa (kaikenlaisissa) saatuja arpiamme ja kun vanhuus saapuu, ollaan jälleen toisten armoilla.

Kakkaläjät housuissa kummassakin päässä elämää.

Valto-Ensio kirjoitti...

Raili, voi olla niin, että peräkammareiden poikien ja tyttöjen lisäksi hyvin suuri osa ihmisistä sukupuoleen katsomatta kärsii kaikkina aikoina jossakin vaiheessa näiden elämänalueiden ongelmista. Harvalla (seksi)elämä sujuu kokonaisuudessaan tyydyttävästi.

Nythän eletään aivan ennen kokemattomia aikoja seksuaalisuudessa muutenkin. Luultavasti kuva vain koko asiasta on vääristymässä entisestään joskaan ikimaailmassa en usko sen olleen lähelläkään täydellisyyttä.

Naisille on saatu lisää sananvaltaa, olemme lähes tasa-arvoisia kaikessa muussa, paitsi palkkauksessa ja lasten synnyttämisessä. Se on hyvä asia, mutta vain kun katsotaan näitä ns. sivistysvaltioita. Muualla kaikenlainen riisto jatkuu.

Joskus ajattelen itseäni (ja ikätovereitani, miehiä) eräänä länsimaisen yhteiskunnan oppirahat maksavana esimerkkinä mitä tulee sukupuolisuuteen ja sen ilmenemismuotoihin ja päämääriin. Hirveästi on asioita muuttunut omana elinaikanani, ja ehkä rajummin kuin koskaan poikkeusoloja (sotia jne) lukuunottamatta.

Ihan jos ajatellaan seksikäyttäytymisen tulosta, synnyttämistä, uuden elämän luomisprosessia.

Kun olin ensimmäisen kerran synnytyksessä mukana, oli KYKS:llä vasta muutamat isät olleet ennen minua valmennuksen käyneenä samassa tilassa.

Se oli uutta ja outoa yhteiskunnallisestikin. Vanhat kätilöt tiuskivat minullekin ja olin heille vain välttämätön paha, ei toivottu.

Entäs kaikki ne muut velvollisuudet, joihin eivät vielä minun ikäisteni isät olleet tarvinneet ajatustaan uhrata? Nehän lankesivat aivan yht´äkkiä osaksemme...

Ja sitä tietä tähän päivään tultaessa miljoona asiaa on toisin.

Se väsyttää. Ollaan välillä aivan hukassa.

Tuntuu toisinaan, ettei kukaan välitä henkilökohtaisesta seksuaalisuudentuntemuksistamme enää lainkaan. Emme saa edes kaivata, emme tuntea, meiltä halutaan että huolehditaan vain kaikesta muusta.

Haluaisin, ettei asiat käänny sitten tulevaisuudessa nurinniskoin vaikka miehisen ylivallan murtamisen aika onkin.

Siihen tulee helposti ylitse sukupolvien tuleva kierre. Tietämättään alistetuista tulee prosessissa alistajia.

Ehkä olemme niin toivoton laji, ettei tasapainoa ole saavutettavissakaan?

Meri kyllä pohtii hyvin asioita. Kannattaa lukea hänen kommenttinsa tarkkaan. Minä en kykene lyhyellä istumalla sellaiseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Emme saa edes kaivata, emme tuntea, meiltä halutaan että huolehditaan vain kaikesta muusta!"

Tuossa taisit Valto tavoittaa jotain melko olennaista.

van V.

Raili kirjoitti...

No voi pojat, Valto ja van V! Minä olen luullut, että se on enemmän ollut naisten ongelma tuo ainainen toisista huolehtiminen ja omien tarpeiden unohtaminen, mutta kyllä se lienee molempien sukupuolten taipumus...ainakin silloin kun on lapsia joista oikeasti välittää. Silloin sitä tyytyy vaikka huonompaankin suhteeseen kun kuvittelee sen olevan lapsille kuitenkin hyväksi. Pitkään minäkin aikanani venyin ja vanuin kunnes lopulta jo fyysiset oireet pakottivat ajattelemaan asiaa omaltanikin kannalta. Nyt lienemme molemmat onnellisempia ja oikeasti lapsillakin on nyt parempi. Saahan sitä valillä ees pikkusen unelmoida ja kaivata, saahan?

Anonyymi kirjoitti...

Kukapa meitä estää unelmoimasta ja kaipaamasta? Ja eiköhän se kuulu jo ihmisluonteeseen.
Mutta sitä en usko, että lapsista ja koko perheestä huolehtiminen olisi vain naisten asia. Monelle miehelle se on jopa kunnia-asia.
Totta kai kuka tahansa pystyy tempaisemaan tähän esimerkin miehestä, joka lähti ns. lätkimään ja jätti perheen pulaan. Myös sellaisia äitejä on aivan riittämiin.
Tunnen Railin oireet. Minäkin venyin ja vanuin aikanani niin, että hengenlähtö oli lähellä. Lopullinen ratkaisu oli myös minun tapauksessani paras kaikille.
Raili: sinulla on kiva tapa kirjoittaa.

van V.

Riku Riemu kirjoitti...

Näyttää siltä, Valto, että olet löytänyt oman kirjoittajuutesi, kommenttien ja kiinnostuksen määrä sitä osoittaisi.

En oikein halunnut sanoa mitään, kun setäeemeli minusta kuulostaa Markus-sedälle, en osaa siitä sanoa paljoa muuta kuin mikä jo itse tekstissä tulee ilmi - ja kirjoitukseen tuli niin paljon hyviä kommentteja.

Kirjoitat vahvoja tekstejä, lukijoitakin niillä on!

Valto-Ensio kirjoitti...

Raili, yritän pitää kielen keskellä suuta kun ja jos otan puheeksi sukupuolta ajatellen lapsista huolehtimiset.

Kysyn itseltäni ja muilta miehiltä jos kohdallemme lankeaa lapsista huolehtimisen osa, että osaammeko me tehdä sitä tointa oikein ja luontevasti?

Olen aina ollut äitien puolella koska tajuan lajimme historian vääristymät jälkikasvun turvaamisissa. Miesten ovat sodat ja muut kauheudet, mutta naiset ja lapset, vanhukset ja vammaiset ovat saaneet niistä suurimman taakan kantaa.

Joka kerta vähättelen omaa, miehistä, isän osuuttani kaikkien omien lasteni kaitsemisessa. En todellakaan tunne muita niin voimakkaita, kielteisiä tunteita mistään muusta kuin siitä, etten ole osannut enkä osaa vieläkään hoitaa velvollisuuksiani lasteni suhteen kuten ehkä pitäisi. Kääntöpuoli näkyy itselleni hyvinkin rujona yrityksenä olla jotain, jota en osaa, hallitse.

Naisilla huolehtimisen kyky on paljon pikkutarkempaa, semmoista jota lapsi näyttää eniten tarvitsevan. "Lapsi on pieni ja lapsen tarpeet ovat pieniä, kyllä se siitä", ajattelee mies vain ja huitaisee murut pois suurella, karvaranteisella kämmenellään pöydältä.

Mutta äiti näkee ne pienetkin asiat lapsen kokoisena. Ja silloin ne ovat juuri niin suuria kuin lapsi ne itselleen kokee. Tässä nikamassa tarvitaan polvia jotka kumartuvat lapsen tasolle. Äidit sen osaavat.

Tästä tulee se paha, osaamattomuuden olo usein vaikka kuinka olisi huolehtivinaan.

Olen yrittänyt opetella, mutta äidin kaltaista minusta ei saa lapsilleni turkinhihan kautta uudestaan ujuttamallakaan.

Kärsin vieläkin niistä menneisyyden traumoista, joita tuli, kun vanhimmat tyttäreni menettivät äitinsä.

En tiedä, ovatko ne yhtä syviä haavoja itsellään lapsilla? Tai ne ovat hirvittävän paljon syvempiä enkä minä tajua sitä vieläkään?

Siksi minä kärvistelen. En hirviä ajatella nykyisiä pieniäni ilman äitiä. En kyllä ilman minuakaan, isää.

Ja meidän aikuisten keskinäiseen huonoon oloon tunnen olevani vähintään yhtä suuri syyllinen kuin vaimonikin. Ainut erilailla vaikuttava asia lienee, että minua siitä eniten sormitetaan ulkopuolistenkin suunnalta ja siksi tulee olo, että on oltava puolustuskannalla koko maailmaa vastaan?

Minä olen kyllä se, joka osaan puhua ja käydä asioita lävitse, mutta muuta hyvää en itsessäni näekään. Minun pitäisi osata olla myös vaiti.

Osaisin olla edes niin, etten sälytä puhelahjoillani kaikkea tätä kuonaa toisen harteille.

Valto-Ensio kirjoitti...

Tuossa Railille osoittamassani kommentissa oli myös asioita, jotka käyvät vastaukseksi vanV:llekin.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, mitäpä sitä mottitolokulla sanahalakoja pinoon mättämään kun se käy näin pikkupilkkeilläkin selväksi.

Siis kiitos paljon pilkkeistäsi!

Anonyymi kirjoitti...

olisi kiva jos ihmisellä voisi olla tiivis tuntuma kaikkiin ajan ilmiöihin. itselläni on tässä suhteessa vakavia puutteita. en ole ollut armeijassa, en ole mies, enkä ole nähnyt kuin kaksi pornoelokuvaa 55-vuotisen elämäni aikana.

ensimmäinen kokemus on vuosikymmenien takaa. elokuva taisi olla emmanuel. sehän nautti kulttimainetta ja sitä pidettiin jonkinlaisena alansa klassikkona. ehkä pidetään vieläkin.

toisen elokuvan nimen olen unohtanut, mutta en sitä, että siinä näytettiin lähikuvaa naisen käsistä, jotka hurmion hetkellä tempoivat maasta suuria ruohotuppoja, sitä isompia mitä lähemmäksi huippua tultiin.

emmanuelissa pariskunta tuhersi pitkään ja puisevasti, eikä siitä tuntunut tulevan lasta ei pashaa. kaveri oli alapuolella ja tuijotteli hajamielisesti katonrajaan, näytti miettivän mihin kapakkaan lähtisi jahka keikka on heitetty.

toinen elokuva tapahtui haaremissa. julmalla sapelilla varustettu haareminvartija alkoi tehdä sopimattomia ehdotuksia paljasnapaiselle naishenkilölle, joka ei ollenkaan pitänyt niitä sopimattomina. en tiedä, miten kaikki päättyi (voin kyllä kuvitella), koska nukahdin siinä vaiheessa.

no joo, en tietenkään nukahtanut, mutta se vain kuulosti paremmalta lopetukselta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Meri!
Olisipa tosiaan hyödyllistä, jos jokainen nainen voisi olla vähän aikaa miehenä ja päinvastoin. Loppuisi tuo iänikuinen miehetsitänaisettätä-jänkkääminen.
Mutta kovin suojaisaa elämää olet viettänyt, jos et puoleen vuosisataan ole nähnyt kahta pornoleffaa enemmän. Sitä paitsi ei se Emmanuelle mikään pornoleffa ollut. Kaipa sitä hyvällä tahdolla voisi sanoa juuri ja juuri pehmopornoksi. Olihan Emmanuelle nätti, ei siinä mitään, mutta eivät hänen temppunsa suurta himoilu-intoa herättäneet.
Netistähän pornoa löytää laidasta laitaan, jos haluaa. Eikä edes maksa mitään.
Itse näin eka pornoleffani Hampurin rautatieaseman kulmilla aivan nuorena miehernä. Minun piti odottaa pari tuntia junaa ja menin non-stop-teatteriin. Se se vasta vekkuli paikka oli! Ensin seikkaili kankaalla piirretty Kippari-Kalle ja heti perään tuli kymmenen minuutin pornopätkä. Sitten taas piirrettyä ja uutta pornoa. Näissä "eroottisissa" kohtauksissa esiintyi tatuoituja miehiä ja lihavia naisia. Varsinaisten pornotähtien aika oli vielä kaukana edessäpäin. Nuo leffat rokottivat minut pitkäksi aikaa kaikenlaista pornotarjontaa vastaan.

van V.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, tänään Emmanuelle-elokuva ei enää olisi kuin korkeintaan pehmopornoa(K13).

Nykyiset kuin teurastamolla kuvattuja.

Videoiden tulon jälkeen hardcore on ollut arkea siinä busineksessa. Netti räjäytti pornopankin.

Hyväksikäyttämisestä on kuitenkin aina ollut kyse revitäänpä sitten ihmisen tai eläimen sisuskaluja hyytävin toimenpitein näkyville.

Eläimen teurastaminen on ehkä vielä järjellä selitettävissä kansakuntien ruokinnan turvaamisessa. Mutta luettuani Jonathan Safran Foerin kirjan Eläinten syömisestä, kuva siitäkin tosin muuttui entistä epäilyttävämpään suuntaan.

Pornon samankaltainen teollistuminen, ihmisen itsensä täydellinen esiinnellistyminen, kertoo yhteiskunnista ja ihmisistä jotain muuta. Ehkä samankaltaisen, riistämisen vietin täydellisestä irtipäästämisestä kaikessa on kyse.

Sukupolvi, jota mekin edustamme, on ollut luomassa näitä kuvioita maksajina ja tekijöinä ja nyt nuoremmat jatkavat. Mutta tuskin suunta kovin hirveästi muuttuu jos siitä vain on taskuihin pantavaa tulosta odotettavissa mafioilla.

Osa kansakunnasta näyttää kuitenkin toimivan normaalisti edelleen ja se peittää alleen töryn joka on kiiltokuvien alla. Ehkä se tekee tätä maisemointityötä tietoisesti koska silmien ummistaminen on toinen elementti, mihin on aina pyritty.

Anonyymi kirjoitti...

valto, van V

pornografia kuvaa ihmisen sukuelinten lähentymistä sukupuoliyhteydessä tai muun sukupuolisen toiminnan aikana, jonka tarkoituksena on herättää vastaanottajassa sukupuolista mielenkiihkoa.

porno on suurteollisuutta, pelkästään yhdysvalloissa tuotetaan vuosittain yli 10000 pornoelokuvaa vuodessa ja alan arvioidaan olevan arvoltaan autoteollisuuden luokkaa.

YK:n laskelmien mukaan pornoteollisuuden liikevaihto on runsas puolitoista prosenttia maailman yhteenlasketusta kansantuotteesta eli yli 1000 miljardia markkaa.

pitäisikö tästä vetää se johtopäätös että tuotantokustannuksensa 30-40-kertaisesti palauttava teollisuudenhaara pörssiyhtiöineen ei voi vapaassa markkinataloudessa olla väärällä asialla , oli sen toimiala sitten miten vulgaari, ihmisiä halveksiva, nöyryyttävä, raaistava tai silpova tahansa?

jos minun pitäisi valita mitä haluan lahjapakettiin, ne normivillasukat ja konvehtirasian vai henry saaren pornoelokuvan henry the great and three wicked virgins, villasukat voittaisivat kirkkaasti. kuulun siihen vähemmistöön (?) joka ei kiihotu pornosta.

suomessa on aina ollut kovin moralistinen suhtautuminen pornoon. valtiovalta on asettanut tarkastuslautakuntia tutkimaan elokuvien säädyllisyyttä ja sukupuolikuria.

muutama vuosi sitten sensuurisäännöt höltyivät, ja elokuvateattereissa esitettävä pornoelokuva sai taas olla epäsiveellisempi kuin perusdraama. pornoteattereita ei kuitenkaan noussut joka niemeen ja notkoon, sillä yleinen käyttäytymiskulttuuri oli jo aikaa sitten ajanut moisen tradition ohi.

sensuurin vuosina pornosta tuli niin suuri tabu, että pelkkä sanakin kuulosti kiroilulta. kun valtakunnalliset tv-kanavat pyrkivät osoittamaan rohkeutensa, ne näyttivät eroottisia kesäsarjoja. jos erotiikan tilalle lipsahti pornoa, oli kriittiset paikat peitetty digitaalisilla vaaleanpunaisilla sydämillä kuin muslimimaissa konsanaan.

maamme pääkanaville tuskin tulisi mieleenkään näyttää pornoa jouluviikolla. joulu on varattu piirretyille, koko perheen konserteille, amerikkalaisille tv-elokuville ja kylli-tädille.

porno, tai sen hyväksytympi eufemismi erotiikka, kuuluvat nimenomaan suomen kesään, jolloin ihmiset eivät pingota niin valtavasti, vaan hymyilevät jopa tuntemattomille vastaantulijoille.

mikä on seksissä sallittua ? miksi ruoskaseksin papitar veronica on ihan jees, mutta lasten ahdistelusta epäilty pedofiili herättää inhoa? seksi vapautuu, mutta kaikkea ei suvaita.

sseksikaupassakin on nykyään omat sesonkituotteensa. seksibisnes onkin tullut viime vuosina suomessa salonkikelpoiseksi. seksikaupat ovat siirtyneet sivukaduilta keskustoihin ja levinneet myös pikkukaupunkeihin.

pornolla on aina ollut pieni suurkuluttajien ryhmänsä. heidän määränsä ei ole kasvanut, mutta lisäksi on tullut nuorten kokeilijoiden joukko. tutkimusten mukaan lähes kaikki nuoret - niin pojat kuin tytötkin - ovat joskus katsoneet pornovideoita.

suurin osa kuitenkin kyllästyy aika pian, kun huomaa, että toiminta on aina sitä samaa.

kaikkialla vain hoetaan, että pitää olla teknisesti taitava ja arvoiltaan hirmuisen liberaali. minusta keho ei ole kenen tahansa räpelöitävissä, vaan on olemassa myös intiimejä ja yksityisiä asioita.

seksitulvassa on luonnollisesti paljon tyhjien tynnyrien kolinaa. pornolehtien arvomaailmaan kuuluu seksuaalisuuden hyötykäyttö - ikään kuin tyydyttävä seksi olisi muun tunne-elämän tuolla puolen.

mutta tietysti: antaa kaikien kukkien kukkia, kunhan eivät vie multaa toisilta.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, liikevaihdolla mitattunakin siis voidaan pornobusinesta verrata teurastamoiden toimintaan. Tosin eläinten ruuaksi hyödyntämisessä liikkuu moninkertaisesti hirveimpiä summia, mutta ehkä elollisille eritteille silti pornon puolella tulee grammoille enemmän hintaa kuin brasilialaiselle härän sisäfileelle?

Minäkään en voi pornoa katsoa. Siis sitä, jota erilaisilla välineillä ryyditetään ja touhu on yhtä jynkytystä, josta puuttuu kertomus.

Kerran esitettiin telkkarissa japanilainen elokuva, jossa oli kaiken elämän kattava juoni, alusta loppuun kestävä intensiteetti, hyvä kertomus. Siinä rakastelukohtauksetkin olivat ihan oikeita kaikkine kommelluksineen ja täyttymyksineen. Sitä ei voinut edes ajatella pornona. Se kertoi ihan oikeasti rakkaudesta surumielisyyden häälyessä taustalla. Loppu oli "tietenkin" hieman onneton kuten japanilaisilla taitaa usein elokuvissaan olla.

Pedofiliasta: Se kai on tutkimuksin todistettu, että pedofilia kuuluu ihmisen sukupuolisissa toiminnoissa poikkeukselliseksi siinä mielessä, ettei tällaiseen harrastukseen viihtynyt henkilö itse tunne tekevänsä lainkaan väärin. Kuin psykopaatti siis. Molemmat lienevät samojen aivonosien tuottamaa virheinformaatiota, mutta mikähän lie "taudin" alkuperä? Ei se voi olla lapsuuskokemukset kuten ei homouteenkaan vaan sen täytyy olla nimenomaan aivojen rakenteessa. Ihmisen syntymisessä "vääriin housuihin".

Mitä ihmiselle on lajin historian hämärissä, evoluution edetessä tapahtunutkaan, että sillä on niin merkillisiä taipumuksia juuri sukupuolisuutensa alueella?

Ja kun evoluutiossa on edetty tähän pisteeseen, jossa voidaan kaikki ottaa myös taloudellisen liikevaihdon välineeksi, niin mihinkä se vielä tulee johtamaankaan ennen kuin lopullinen kliimaksi saavutetaan?

Kun maailmanloppu tulee, onko kaiken elintilan itselleen vallannut lajimme vain yksi lihaläjä joka muodottomana massana kuin sammakonkutu kattaa koko maapallon, naipi ja lisääntyypi paikaltaan liikahtamatta...

Anonyymi kirjoitti...

valto,

elokuvan seksissä on näkemisen ja tekemisen ero. hurmioitunut akti on mahdoton kuvattavaksi, ulkopuolinen katse ei tavoita hurmiota.

seksuaalisuus on rakennettua. ei ole luonnollista tapaa rakastella. se on opittava, ja rakastajat tietävät että aina voi pelätä epäonnistuvansa. jos rakastelet sääntöjen mukaan, et voi olla varma onnistumisesta. mutta oppikirjaseksikin voi toimia.

juonen ja seksin yhdistäminen on elokuvalle mahdoton tehtävä. kaikkea ei voi näyttää. jos menestyselokuvaan tungetaan kymmenen minuutin seksijakso, ihmiset putovat kyydistä. postimies soittaa aina kahdesti pysyy koossa, siksi että jessica lange ja jack nicholson eivät rakastele aidosti, tai me ainakin voimme epäillä sitä.

samoin käy pornoelokuvalle: kehyksenä voi olla putkimiehen vierailu tai uusi sihteeri, mutta liika juoni pilaa sen. ehkä lähimmäksi mahdotonta on päässyt nagisa oshima aistien valtakunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Sukupuolisuuden vääristymistä on esitetty monta teoriaa. Eräs niistä liittyy uskontoihin.
Useimmissa uskonnoissa juuri seksi on otettu papilliseen valvontaan. Katoliset eivät saa ehkäistä, lessut tekevät lapsia niin pitkään kuin äidin keho kestää. Normiluterilaiset ovat paheksuneet susipareja ja homoja, osa paheksuu vieläkin. Musulmaanit leikkelevät naisilta pimpun ja ompelevat sen vielä kiinni, että olisi tiukempaa. Juutalaiset leikkelevät pikkupoikien pippelit ja hihkuvat oudosti sängyssä. Kaukoidässä koristellaan jumalien temppelien seinät pornokuvila ja palvotaan Suurta Kyrpää, jota kanniskellaan läpi kylän.
Ei ihme, että tässä vaatimusten, uhkailujen ja pelottelun ilmapiirissä mennään sitten naimaan vaikka lampaita, kuten juuri kävi Ruotsissa.

van V.

Anonyymi kirjoitti...

aika kutkuttava kysymys on se, miksi ihmisen tappaminen mitä ihmeellisimmillä, julmimmilla ja massiivisimmilla tavoilla on elokuvissa sallittua, jopa palkittavaa, mutta ihmisen tekeminen mitä ihmeellisimmillä tavoilla on näissä samoissa elokuvissa mitä ankarimmin paheksuttavaa. aseitten toimiminen niin, että verta, suolia ja ruumiinosia lentelee, on aivan ookoo, mutta toimivien sukuelinten kanssa on jo toisin.

olin kerran tekemässä juttua seksimessuista. yhdellä seinustalla oli kettinkihäkki, vankityrmä ja neljän hengen ruoskimateline. niihin nojaili nahkavaatteisia joka suuntaan lävistettyjä nuoria, joista mieleenpainuvin oli korkosaappaat jalassa liki kaksimetrinen lady domina.

tarjolla oli myös transvestiittien meikkauskurssia ja miesten orjakurssia, vähän kuin kyse olisi ollut työväenopiston kesäohjelmasta!

haastattelin avoimen ja innokkaan oloista nuorta sadomaso-miestä, joka kieltäytyi seksuaalisuuden rajavartijan tehtävästä. hänen mukaansa sadomasokismilla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. voihan se välillä kuulemma mennä aika hurjaksikin, mutta kaiken pohjalla on luottamus. eihän kukaan voi nauttia, jos pelkää henkensä edestä. minäkin tunnen ihmisiä, jotka saavat suurimman tyydytyksensä siitä, että kituvat viisi tuntia teljettyinä ahtaaseen tyrmään. en tiedä, onko se rakastelua, mutta seksuaalisuutta se varmasti on.

haavio-mannilat osoittavat, että suomalaiset pitävät lapsiseksiä kaikkein perversseimpänä seksinä. toiseksi epänormaalimpana pidetään seksuaalista väkivaltaa ja kolmanneksi eläimiin sekaantumista. miehet sijoittavat kärkiryhmään myös homoseksuaalisuuden, mutta naiset eivät.

lapsiseksin ja väkivaltaseksin kielto perustuu seksuaalisen itsemääräämisoikeuden periaatteeseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus määrätä omasta seksuaalisuudestaan - eikä lapsi ole siihen vielä kypsä. sen sijaan eläinpornon kielto pohjautuu lähinnä moraaliseen paheksuntaan.

lainsäätäjä on seuraillut näköjään hiukan jarrutellen ihmisten muuttuvia asenteita, mikä on jättänyt uuteenkin rikoslakiin outoja yksityiskohtia. esimerkiksi itsensäpaljastamisesta puhuttaessa perustelutekstissä sanotaan, että sitä voi olla myös rakastelu yksityisasunnossa, jos verhot ovat auki.

seksissä on yleisesti hyväksytyn ja laittoman välillä laaja harmaa alue. tästä marginaalista löytyvät esimerkiksi kova sadomasokismi, erilainen fetisismi ja pissaleikit.

näitä asioita harva varmaan ymmärtää, vaikka joitakin sadomasokistejakin on jo tullut kaapista, kuten aikaisemmin homoja. mutta kun kyse on kahden täysi-ikäisen ihmisen välisestä vapaaehtoisesta toiminnasta, niin eivät ihmiset siihen kai liiemmälti halua puuttua.

suhtautuminen lapsiseksiin on kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin asenteet yleensä: se on selvästi ankaroitunut . linja on koventunut myös maailmalla, mikä näkyy taiteenkin alueella.

onneksi me ymmärrämme nyt vähän paremmin, miten tärkeää on suojella lapsuutta ja nuoruutta, jotta ihminen saisi rauhassa kehittää aikuisen ihmisen seksuaalisen tunne-elämän.

kirkko oli seksin ylituomari vielä 1960-luvulla, jolloin tiedotusvälineet haastattelivat seksiasioista säännöllisesti juuri pappeja. sen jälkeen ylimmäksi auktoriteetiksi kohosivat lääkärit ja varsinkin psykoanalyytikot, jotka vetivät normaalin uudet rajat. 1980-luvulta alkaen on tapahtunut seksin demokratisoituminen: erilaisten vähemmistöjen ääni on voimistunut, ja jokaisesta on tullut oman seksuaalisuutensa paras asiantuntija.


ja sehän on vaan kivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin netissä kerran tutkimukseen - tai paremminkin kyselyyn - jossa kartoitettiin suomalaisten seksikäyttäytymistä. Listalla oli kaikkea mahdollista aina ruoskimisesta hirttosilmukkaan ja vastaajat sitten merkkasivat, mitä oli tullut harrastettua.
Ja täytyy sanoa, että huh-huh! Pidän itseäni aika vapaamielisenä, mutta listoilla oli kyllä sellaistakin, mitä en edes yrittäisi kokeilla.
Hain listaa äsken, mutta en enää löytänyt. Lieneeko joku muukin sen huomannut?
Lista kertoi kaunopuheisesti, kuinka vlkas ihmisen seksuaalimielikuvitus on. Raja "tavallisen" ja "pervon" seksin välillä on tosi horjuva.
On kuitenkin hyvä, että lainsäätäjä hiukan katsoo meidän seksipetojen perään. Lapsiseksistä saisi tuomita nykyistä rankemmin. Mutta se, mitä kaksi aikuista keskenään vapaaehtoisesti tekee, olkoon heidän asiansa.
Se, mitä Meri mainitsi elokuvien tappo- ja seksikohtausten eroista on tosiaan outo juttu. Tappaa saa vakka kuinka verisesti, mutta jos valkokankaalla sojottaa miehen penis 45 asteen kulmassa ryntäävät sensorit saksineen paikalle. On tämä ihmislaji vaan outo rotu maailmankaikkeudessa.

van V.