perjantai 6. kesäkuuta 2014

Näkemiin!



En malta lähteä hyvästelemättä. Nukun kotona vielä muutaman tunnin ennen kuin lähden tien päälle voimailemaan.

Pyörä on pakattu sellaiseen tällinkiin ettei kohdallani koskaan. Jokohan Pohjavaaralla, Käppyrän mutkassa alan tiputella tavaraa pois kun en jaksa enää polkea?

Iloista ja kaunista kesää kaikille. Muutama oikein musta ukkospilvi sekaan, ettette onneenne pakahdu. Yritän palata hengissä ja muutenkin kunnossa sitten joskus ja kirjoittaa kokemuksistani tänne ja sinne, sinne ja tänne. Jos jaksan. Lupaa en yhtään mitään.

Susi Artturin musiikilla on oma muistonsa elämässäni. Kuunnelkaa, sehän laulaa kuin minusta.

8 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Alihangan kappale on minusta upea. Upea on myös hieman riitasointuinen kuoro taustalla.

Rock´n Roll, Valto!

sanaton hämmästyksestä kirjoitti...

Hyvää ja onnistunutta seikkailureissua! Ilman tuon laatuista rohkeutta ihmisiltä olisi jäänyt puoli maailmaa tuntematta :).

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Hienoa, että tuo Susi-Artturikin vielä muistetaan. Onnea matkaan!

Anonyymi kirjoitti...

valto

muistatko sen akseli gallen-kallelan maalauksen, jossa palokärki pärryttää kelonoksalla. siinä punalakkisen linnun takana syvän salon keskellä päilyy paanajärvi. samankaltaista matkaa palokärjen ja paimenpojan vienalaiskalevalaiseen maisemaan toivon sinulle.

matkustus ylipäätään on kumma juttu: on ikävä siihen maahan, johon on menossa ja ikävä niitä ihmisiä, jotka tulee tapaamaan tai jotka jättää taakseen.

yritän olla romantisoimatta, mutta mielestäni kaltaisesi perinteinen reppukulkuri, aamuisin taskunpohjat tarkistava penninvenyttäjä, on hieno laji. ja yksinmatkaaminen se vasta hienoa onkin; laumasielut pysyvät kaukana yksinäisen kulkijan poluilta.

meri

a-kh kirjoitti...

Parissa päivässä terve keho sopeututuu pitkäaikaiseen poikkeavan suureen rasitukseen, mutta viikkoja kestäneen jatkuvan rasituksen yhtäkkinen lopettaminen saattaa stressata elimistöä enemmän kuin itse matka. Palautumiseen menee aina usea viikko. Jos matkanteko muuttuu työksi ja sitä joutuu tekemään aspiriinin voimalla, ei siitä nauti, mutta kun on voimiensa rajoilla ottanut mittaa itsestään ja kokenut voittaneensa, on tunne hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin antoisaa matkaa. Rohkean reissun teet ja varmasti joka euron arvoinen

Reijo Valta kirjoitti...

Iloista mieltä ja mukavia kokemuksia!

Jani Väisänen kirjoitti...

Oli jpea tavata herra nokatusten. Olin itse tulossa vastakkaisessa suunnassa. Englanniksi kysyttyäni, where are you from. -Finland, vastaus ei olisi voinut siinä vaiheessa hienommalta kuulostaa.

Unohtumattomia tarinoita kerrottiin ja vinkkejä jaettiin matkojemme varrelta.

Turvallista matkaa!