3. Muoviuskonto

Ti 10.6.2014 klo 9.30 Leiri 1

Näin unta teksteistä jotka luikertelivat puiden lomassa, vesien päällä ja välillä kaukana pilvien lomassa josta syöksyivät kiitämään kuin toisiinsa punotut kalaverkot jatoina pitkin maanteitä. Tuli vastaan tienviitta Varkauteen ja sen alla betoninen este jonka eteen tekstit lyttääntyivät sekavaksi läjäksi josta ne pian selkeytyivät kuin paksut seteliniput rahanalaskukoneessa sivuiksi ja niittautuivat rautalevyjen välissä ohuiksi pamflettikirjoiksi loppumattomiin riveihin sienien lailla kankaankarikkeista pompahteleviin hyllyihin. Jokaisen kannessa tekijänä oli Pentti Linkola ja kirjat järjestyivät näppäränjämptisti paikoillensa Ekokatastrofi I, Ekokatastrofi II, Ekokatastrofi III jne.

Nyt, unen ansiosta Linkolan todelliset kirjoitukset muistaessani hymähtelen eiliselle ahdistukselleni jonka rajapinnan Venäläiskaupunki Kostamus aiheutti talojentorsoineen, hajuineen, rojuineen, saasteineen, epäjärjestyksineen ja pulujen kanssa seurustelevine lapsineen.

Ei Suomen tai jos ajatellaan laajemmin, Euroopankaan luonnonriistolle ole stoppia pantu eikä maaemon "rikkauksien" todellista rajallisuutta ole voitu kasvattaa  sillä, että siisteiksi parturoiduissa ja lakaistuissa kaupungeissa on kiva ja helppo liikkua, että tasainen asvaltti löytyy kansalaisten alle kotiovelta kauppaan, huoltoasemille, juna- ja lentoasemille ja että jokaisen pihasta löytyy kakaraikäisistä alkaen polttomoottoreilla varustetut liikkumisvälineet lähteäkseen tyhjänrälläämiseen näille sileille teille.

Eikä tajunnantilatkaan ole ihmisten päissä maailman todellisen tilan ymmärtämiseen saakka kasvaneet vaikka rajattomat mahdollisuudet tiedonhankintaan löytyy nykyisin imeväisikäisistä alkaen kaikkien povi- ja perstaskuista; musiikinjumputustahan niistä vain humeetiin ladataan.

Kuuroina ja sokeina, tekniikkaan kuin Timo Soini Paaviin ja aborttikiellon autuaaksitekemiseen uskoen sileitä katuja vain tallotaan kohti ekokatastrofia jonka tiedostamiseen Linkolan teesit lukevan ja uteliaan ihmisen helposti johdattelisivat.

Keitin ensin kahvit ja sitten potut jotka pistelin ruispalasten kanssa kitusiini. Heittelin sitten muutamat kerrat uistinta, ei nykäystäkään. Sotka tai koskelo rääkyi heräämiseni aikoihin lahdella ja äsken pari telkkää lensi siivet viheltäen, vettä viistäen lammen toiseen päähän. Tässä näköpiirissäni on petäjä jolla on pyllypahka keskellä runkoa ja toinen kilpikaarnainen, jonka ikä saattaa olla useampi sata.

Ennen leirinpurkua täytyy laittaa muistiin vielä eiliseltä: Kostamuksen hautausmaa jossa ihmettelin muovikukkien julmettua esiintymää jokaisella haudalla ja valokuvia hautakivissä sekä tienvarren lukuisat onnettomuuspaikat joissa kuolleille oli pystytetty muistomerkkejä.

Eräs muistomerkki oli koristeltu muovikukkaseppelellä ja viereen aseteltu ristikkoavain ja eteen joku autonosa, toinen muistomerkki muodostui sinisestä Ladan etuovesta ja kukin koristellusta puurististä. Oli myös yksi, nuorelle naiselle omistettu muistomerkki, jonka tekemiseen oli paneuduttu hitsaamalla risti ja sen oheisaihe kiiltävistä rosteriputkista.

Muutamat kymmenet kilometrit ja niin monet kuolinmerkit jo tällä matkalla näin! Eikä niillä näyttänyt jarruttavaa vaikutusta olevan kurjakuntoista väylää ohitse ja vastaan kiitävän liikenteen vauhdinhurmaan. Yksi tuore onnettomuuspaikkakin oli ja sen huomasin vain sattumalta. Melko uusi tila-auto Ford oli lentänyt kauas pusikkoon syvään notkelmaan. Siinä luultavasti ei ollut henkilöävahinkoja tullut koska turvatyynytkän eivät olleet lauenneet. Vai onko venäjälle toimitetuissa autoissa sellaisia krumeluuksia?

Se on valtava meteli mikä ajoneuvojen renkaista lähtee kun katkonaisella ja kuoppaisella asvaltilla painellaan menemään arviolta 120-150 km tunnissa. Tuuriin pitää minunkin luottaa, että pyöräilijänä tämänkaltaisessa liikennejärjettömyydessä olemattomalla tienreunallani tulen selviämään.