67. Imatralta Ruokolahdelle

Su 13.7.2014 klo 08.00 leiri nro 36

Aurinkoista, lämmintä. Imatralla vielä heräsin. Kävin pulahtamassa Vuoksenvirrassa.

Iso kuusi kohoaa teltan ylle ja maa allani on tasaista urheilukentän laitatonttia. Tuossa vieressä ovat huoltorakennukset ja sen taakse on nukkuessani tullut vierasmaalaisin rekisterein oleva iso pakettiauto jonka perässä on asuntovaunu.

Yöllä, ennen kuin tulin tähän, kävin eräällä matonpesulaiturilla huuhtaisemassa ylläni olleet, hikiset vaatteet ja vaihdoin ylle uusia ostamiani ja pulahtelin itsekin viileään veteen. Pestyt ovat kuivahtaneet kuusenoksille ripustettuina. Careliankierroksen kestäneet Lidlin halpakorista hankitut lenkkarinrojutkin pesin. Ne ovat ihan märät vielä ja haisevat edelleen pahalle. Tai sitten vain mäntysuopalle. Mattolaiturilla ollessani laulettiin vastarannalla tangoa Sinikalle. Se meni nuotilleen ja äänensävy oli komeanmustalaisen. Siellä oli juhlat Kapernaumissa.

Kun kiersin tästä katsoen Vuoksen eteläpäässä olevan sillan kautta tänne tullessa, peittyi taivas tummiin pilviin. Vetistelemään eivät onneksi alkaneet. Hämärässä telttaa käsikopelolla kootessani murtui yhden alumiinikaaren liitoskohta niin, että jalkapuolen katto rempsottaa ikävässä kulmassa. Koetin korjata sitä ilmastointiteipillä, mutta ei se kestä. Mitähän sille keksisi?

Kotiinkin aika-ajoin kaipailen. Rahaa ei liiemmälti ole joten yhä nuukemmin pitää liikkeitään säästellä ja itse vellinsä keitellä vaikka valmiin ruuan syöttölöitä joka mutkassa riittäisikin.

Klo 9.20. Leiri purettu. Matkailuauton pariskunta oli Bulgariasta. Mies tuli teltalleni kahvimukin ja pullalautasen kanssa. Kävin heidän luonaan istuskelemassa ja huidottiin kuulumisemme. Näytin taas kartalta kulkureittini ja jatkoaikeet. He ovat menossa Savonlinnaan, Kuopioon ym.

Näin Vuoksen kaupungin puoleisella rannalla museoalueen eilenillalla. Käväisin portilla, mutta se aukeaa vasta puoleltäpäivin ja aikomukseni on lähteä melko pian suunnistamaan Ruokolahdelle. Harmaita taloja ja aittoja on kyllä viime aikoina tullut nähdyksi, että ei kai se harmita jos joku jää lähemmin tutustumattakin.

Ma 14.7.2014 klo 06.30 leiri nro 37

Nyt telttani paikka maapallolla on sora-alustaisen P-paikan (on tuossa lentopalloverkkoa varten kelottuneenkuivat puutolpatkin) laidalla nuorten koivujen varjossa. Kusiaisia vilistää kuusikkometsästä aukealle ja takaisin valtavat määrät. Kuseksivat kintuilleni ja telttaankin niitä on kantaunut. Niiden puraisut eivät minuun juurikaan vaikuta. Kusaisu haisee omanlaiselleen. Lähinnä siitä tulee mieleen lapsuuden kesäsiset lehmipolut ja Mummolanrannan kalliot. Kun muurahaisen läimäisee tai hieraisee iholtaan pois, sille ei käy kuten itikalle, että häviäisi yhettömiin vaan sen ruumiinosat tuntuvat vaatteiden saumoissa kovina kuin hiekanjyvät niin kauan, kunnes kopistelee vaatteensa ulkona nurin.

Suikkalanlavan humpat Ruokolahdella on nyt koettu. Muitakin leijonia, niin naaras kuin urospuolisiakin kesäillan kuhnesoitimelle vanhanmalliselle lavalle oli saapunut. Mutta ei ruuhkaksi asti. Paitansa märäksi illan mittaan kuitenkin sai. Imatralta ostamani popot sopivat hyvin tanssihommaankin.

Eräs Tamperelainen pariskunta on kesäisellä tanssilavakierroksella asuntovaunulla. Jäivät samalle P-paikalla öitsemään. He tarjosivat eilenillalla ennen tansseja hiillosmakkaraa ja kahvit. Lainasivat minulta meisseliä kun vaunun ikkunan saranaa piti korjata. Juteltiin niitä näitä. Hannan ja Aapon nimikseen sanoivat. Uitiinkin ennen ja jälkeen humpallusten; mutapohjainen Suikkalansalmenranta on ihan P-paikassa kiinni. Hanna oli kevyt tanssitettava kun muutamat pelit mentiin. Sitten oli yksi nuorehko rouva, jonka kanssa melkein kaikki muut pelit. Saattelin hänet mustan Nissaninsa luokse ja pian se lähti kotiinsa Imatralle. Inkerikö lie sekin ollut. Ei tule nimiä kyseltyä.

Tie Imatralta tänne oli vastamäkineen melkoinen poljettava, yli 30 kilometrin mittainen, sileä asvalttitie. Alkumatkasta rinnalleni ajoi lihava, paidaton seitsenkymppinen mies (sanoi ikänsä). Sen pitkänmatkan varusteet oli sijoitettu tukevarunkoisen polkupyörän takana kevyennäköisesti liukuvaan yksipyöräiseen kärryyn. Kertoi Saksasta tilanneensa koko retelin. Määränpää miehellä oli Utsjoki kuten kymmeninä kesinä ennenkin. Lappeenrannasta oli lähtenyt aamulla ajelemaan. Sitten se kiihdytti ja häipyi näköpiiristäni melkoista haipakkaa.

Ennen tänne kääntyvää Salonsaaren tietä kävin burgerissa kahvilla. Kun parkkeerasin kulkupelini terassin kaiteen viereen, sanoin ukkoköörille siinä, etten kai tarvitse lukita kun lauma joutavia körmyjä on vahtimassa. Niitä nauratti. Istuin tunnin verran heidän pöydässään laskettelemassa kotoisen tuntuista uroshuumoria.

Vanhin miehistä kertoili vakavampiakin asioita viime sotia lähellä olevista ajoista. Jos oikein kuulin, hän oli rajan taakse jääneen Enson evakkoja. Yksi miehistä kävi hakemassa paitoja lähellä olevasta autotalliverstaastaan. Sanoi painavansa kuvia niihin ja myyvänsä, mutta kuultuaan retkeni määrät ja ääret, sanoi sponssaavansa matkani jatkoa muutamalla paidalla. Valitsin pinkasta kolme. Yhdessä oli Irwin lätsineen, mustassa valkoisin kirjaimin luki isosti "ULKORUOKINNASSA" ja kolmas, kirkkaankeltainen oli ilman painatuksia. Hauska ihmiskohtaaminen sekin.

Nyt leiri on purettu, klo käy jo kahdeksaa. Lähden hiljaksiin poleksimaan mukavantuntuiseen kesäaamuun. Päätin juuri, että unohdan Lappeenrannan ja seuraava paikkakunta saa olla Puumala.