Mäntyharjun ABC:llä istun kahvilla nyt. Klo käy neljättä iltapäivällä (ke 16.7.2014). Kun polkaisin tälle kylälle, kävin ensimmäiseksi Shellillä ja siellä ystävällinen nuorukainen pesi painepesurilla paksut mustat töhkät rattaista ja ketjuista. Palvelu kahveineen kustansi 6,80:-. Öljysin ketjut hyvin, mutta kuulostaa siellä jokin rikkinäisesti rapsahtelevan. Takapakka varmaankin lopahtaa kohta. Kestäisi nyt sinne Tammisuareen.
Kuljeskelin Mäntyharjua katselemassa. Restauroinnin kourissa olevasta juna-asemasta napsin muutaman foton. Ei se alkuperäisessä käyttötarkoituksessa liene, eikä varmaan VR:n omistuksessakaan.
Asemapuisto, jossa oli samanlainen valssauskonemuistomerkki kuin Imatrallakin, rajoittui yhdeltä kantiltaan lampeen. Rannalla oli laituri ja laiturilla istuimet. Söin siinä pari voileipää, torilta ostamani uudensadon sipulin ja 2 tomaattia. Keski-ikäinen, täyteen pinkkiin asuun kynsiään ja huuliaan myöten pukeutun nainen pienen tupeeratun piskin kanssa käveli rantanurmikolla kaupunkiin päin. Kun olivat kohdalla, piski rimautti talutushihnan kelalta pitkäksi ja töytäisi haistelemaan syömisiäni. Hui kun sillä naisella oli kimakka ääni! Koira kelautui pää riipuksissa emäntänsä helmoihin joka piti kyykylleen kumartuen torupuheensa. Lopuksi sitten mymmytteli mamin pikku tuhmasta hauvelista oikein sokerisesti. Minuun rouva Pinkki ei vilkaissutkaan. Minä kyllä vilkaisin pyllistelevän naisen kesähelmojen alle; sieltäkin pinkkiä vilahti.
Veteraanipuistolle osauduin Taidekeskus Salmelaan suunnistaessani. Korsumuseossa sattui olemaan veteraaniyhdistyksen iäkäs mies oppaana ja kun siihen tuli pari muutakin nahkatakkituristia, niin se esitteli meille korsun esineistöineen ja kertoili Veteraanipuiston rakentamishistoriasta. Eikähän sitä sotapuheiltakaan voinut tietenkään välttyä.
Rakennustaiteellisesti komeassa Salmelassa oli sitten fiinimpää pikkurilliporukkaa "ihana"-huudahduksineen. Varmaan sinne oli pääsymaksukin, mutta työntelin kyselemättä pyöräni puisen aidan puisesta portista takapihan nurmikoille ja takaovesta käväisin myös sisäpuolta vilkaisemassa. Mitään säpsähdyttävää en havainnut ja jatkoin matkaa. Miksi siis sellaisesta maksamaan? En muista enää edes, kenenkä massiiviveistoksia sinne ulkosalle oli istuteltu. Metallia ja kiveä ja betonia ne olivat. Ei minua huokaisuttanut niin kuin muutamaa paikalla ollutta. Kumpuavatkohan nuo arvokkaimpien ihmisten huokaukset sydämestä, tai edes keuhkoista? Näin sitten monen näyttelyvieraan menevän alueen laidalla olevaan, osittain avoimeen kesäkahvilaravintolaan. Heltat vain leuan alla heiluivat kun mättivät hiilihydraatteja taide-elämysten särpimeksi. En edes hintoja käynyt katselemassa kun en vitosta tai kymppiä kupillisesta kahvinlurua halua maksaa. Saatika että kymppejä, tai satasia jos sen kanssa vähäiseksi paskanjatkeeksi kermasarvea tarjottaisiin.
Nyt sitten vain istuksin tässä eibiiciillä, latailen kameran ja kännykän akkuja, juon kahvia. Täälläkin se maksaa 1,80 ja santsi 50 senttiä. Saman katon alla on myös marketti josta kävin hakemassa evästarpeita seuraavaa etappia varten. Kakskymppinen sinnekin huuhtoutui kukkaroni alati poispäin vierivää virtaa.
Äsken rumautti kunnon ukkosenjylyn kanssa vettä ja rakeita. Sopivasti satuin katokseen kun pilvet pyyhälsivät Mäntyharjun ylle. Kun asettelin pyörää seinustalle, tuli siihen romanihenkilö kyselemään, mistäpä poljeksii kulukuri. Kerroin ja sitä huvitti asia kovasti. Sanoi "Hai! Siehän olet kuin meikämanne paitsi että mie ajelen Volvolla..."
Mäntyharjulta Kouvolaan erään pikkumutkan kautta on matkaa 100 km. Perjantaihin jos olisin Korialla, sinne on Kouvolasta kullinluikaus. Kallioniemen lavalla on humpat ja soittamassa Souvarit. Se sopii hyvin, sillä hartaastihan hoilasin Karjalan teillä Lasse Hoikan laulua On Pariiseja täynnä tämä maa/joka kylää Eiffeltorni koristaa... Sielläkin jokaikisessä pienessä, autiossakin, kylässä törötti linkkitorni, kaksi ja jopa kolmekin eikä näistä "eiffeleistä" enää maapallo vapaa ole missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti