Äetin päiväkirjasta 2

18.2.1958

Maanantaipakkanen, ei kova. Sen puoleen helppo talavi. Lunta kyllä tullut. Hirvittää laittaa penskoja taipaleelle kun ummessa on mehtäpolut. Toisinaan alkuviikosta joku savottalainen hevosella ohite pyyhältää jo uamupimmeellä. Päivät ja viikot on olleet vaikeita. Ötläkeoloa, särkyä päässä, selekään koskenut, jalkoja turvottaa. Elukoihin ja huushollin takia pitänyt kuitenkin vornistautua.  Tauno hiihti aamulla kirkolle. Tuli Hartomuan taksilla takasin ja toi ruokaa. Lähti nyt illasta mualimalle. Eilen aukasutti Tulimäen Antilla tien. Korkeita nyt penkat. Liekö milloinkaan ennen aurattu tuota kärrytietä? Oli nähnyt Anttia kirkolla ja sillä oli ollut kuorma-autossa uusi kärkiaura, sitä kehunut niin Tauno oli lohkaissut, että et sinä Unimäkeen umpihankea halakase. Olivat vetoa lyöneet viinapullosta. Antti voitti, mutta niin Taunokin, ja myö. 

24.2.1958

Matin päivänä matikka kutee. Juhanilan Matti toi muutamia isoja. Oli Taunonkin rysät kokenut kun ei se itse tänä talvena niille kerkeä.  Matinpäiväksi rinkeleitä keitin. Matille kahvin kanssa tarjosin. Eilen kävi harvinainen sunnuntaivieras. Pohjoismäen Alliina. Hiihtämällä tuli. Sillä oli uutisia isästä. Sanoi sen kuumeilevan vieläkin ja Hiljan käyvän sitä joka päivä heillä voivottelemassa, sano, että heijän Erkka on ajanut niille talven puut ja muutenkin siellä autellu. Onhan ne Alliinalla ja Erkalla isoja ne tyttäret, ja Keijohin joilta lypsämiset luonnistaa. Ei sillä Uapolla ole kuin kaksi lehmää ja toinen lie ummessa nyt. On se, kun omaa issää joutuu vierastamaan…

1.3.1958

Sattui lauantaiksi maaliskuun ensipäivä. Tauno tuli eilen, ja humalassa. On vielähin, lämmittelee saunaa ja ottaa ryyppyjä. Hangessa sillä pullo on, useampikin. Saunalla kävivät iltapäivällä ainakin Lepolan Ilikko. Jallunrempula sillä oli mukana. Remupäällä nehin. Onneksi ei Sinikusti tai Ainon Rieti mukana olleet. Niitä isoneniä en minäkään olisi saanut karkotetuksi. Pahasuisena kylällä minua pitävät kun humalikoille huskyytiä komennan. Minulle yksi humalikko riittää. Pinnihuuko oli Taunolla eilen mukana kun ne Pakuran kyyvillä tulivat. Huuko näki minut navettapolulla ja kiänty Kyntöläistä kohti pehmein polovin konttasemaan. Sinne pääsee kovaksi tallautunutta hevosrekien jälkiä pitkin. Johannes tuli omin avuin koulusta, mutta Tarja lie Akulaan tai Villelään pistäytyny. Luvata sen teki, eikä ensmäestä kertoo. Allanista ja Johanneksesta tuli joku kysely Sosiaalikarpiselta. Aikovat jonnehin Hämmeenlinnaan kyijitä ja pitäsi käyttää Kuopiossa lastenlinnan sykiatrilla. Mitä siinä lukikaan? Että Perttulan Tylsämielisten Keskuslaitos pyytää perusteltua arviota sijoituspaikkaa varten. Kustaakin vain rievuissaan ynisee. Pipetillä pitkään ruokin kun aluksi ei tissille kuontunut. Elolle selevinneekö poloinen kun ei veny ei vanu. Paula kyllä on täräkkä tyttö. Kiipeilisi jos olisi minne kiivetä, matalassa majassa. Täyttää kolme kohta.

28.3.1958

Perjantai. Kävi Irene kunnasta koko viikon avittelemassa kun olin kippeenä, meinasi kai kesken tulla, arveli terveyssisar joka oli Irenen mukana maanantaina. Irene on Issakanpiän tyttöjä ja äsken kodinhoitajaksi Joensuussa valamistu. Aikoo vielä maalimalle lähteä, sillä on joku kirjaihminen Ilomantsista katottuna. Onko Ilomantsi maailmaa, niin tiijä häntä. Samanlaista korpea ja ryssä naapurina. Missä minä olisin jos sen Urpon kelekkaan olisin Porvoosta lähtenyt? Se kyllä jäi kai sille tielleen kun lähti kestapon kyytiin Itärintamalle. Missä Ukrainan arolla mätäntynnee luunsa. Lähetti kuvan muistoksi. Pääkallo sillä suikassa oli. Puistatti minua se. Urpo kävi heinäpellon laijalla hyvästelemässä 42 kesällä kun oli lähössä. Tuleekohan Tauno tälle pyhälle?

21.4.1958

Tauno kävi lauantain ja pyhän olemassa, eikä juonu. Ja vasta tänä aamuna lähti kun tuli Oskari pihasta hakemaan. Tulimäen Antti on aukassu tietä koko kevättalven. Liekö se yksi viinapullo riittänyt maksuksi? Tauno ampui soijinmehtoja Uniaholta. Niitä roikkuu nyt ainahin neljä vielä tuolla puihen oksilla kaivonkorvella. Tauno käristeli kaksi paistiksi ja keitoksi ja oli ne hyviä syyvä kun suolalihaa koko talavi on järsitty. Matikanjötkyjähin on vielä hangessa, van alakavat kohta sulaa kun aurinko lämmittää lumia alemmas. Muuten on kovat hankiaiset tänä keväänä. Kohtu on asettunu ja pahaolokin, vähän jo niin kuin potkisi, mutta ei se vielä… Kuvittelen vanahalta muistilta. Lokakuussa kai se… Isomanteli poikii näinä päivinä ja saahaan juustomaitoa herkutella. Kanelia pitää muistaa kun kirkolle asiaa tulee. 

Äetin päiväkirjasta 5

1.7.1958

Ihan sen takia otin vihkon piilostaan, kun heinäkuuhun kiännyttiin. Tiistai nyt on. Lehmisavu käryää kahassa vieläe kun ripsautti vettä iltasella ja uskalsin isommat tulet laittaa. Kohta ei jaksa illalla mitään ylimiärästä kun heinätöissä riehkasu alakaa. Joutuu noppeesti kaikki nyt kun on niin suotusaa ilimaa pitänyt. Vettä ja poutaa. Ja syöpäläisiä. Penakat ovat niihin tottuneet. Muutamia itikoihin ja puarmojen pahkuroita raapivat unissaan. Ampianen tai mehiläinen pisti Johannesta poskeen ja se vähän turposi. Pitelin sammaltukkoa piston piällä ja siitä se… Tarja on toisinaan kyllä semmonen, että kun silimä välttää, se koiruuksia on pojille tekemässä. Tökkii tikuilla tai hieroo liejua päihin. Viime viikolla yhytin sen Kustaata riepottelemasta. Oli vasikan riimun laittanut polosen kainaloihin alite ja veteli pottupellon vaoissa kuin kelekkaa.  Kaikki penskat alasti hipelehtää kesäsin niin onhan ne paksunahkasempia kuin kaupunkilaiskakrut, van silti... Ripsautin minä vitaksella kintuille vaikka ei kai tuota tavoille väkisin sua.

4.7.1958

Tauno muistutti äänestämisestä kun viimeksi kävi. Ovat nyt siellä Nilsiässä vaikka sano se jotta välillä käy Kaavillakin. Ylihuomenna sunnuntaina kolistelevat uurnat Kellomäen koululuokkiin. Rönköllekö tuo pitänee iänesä antaa kun muista ei hajua ole? Onhan se tuosta Sonkajärveltä kotosin, että tietää näehen korpien kuiskinnat. Taunolla kyllä äänestysasiat on seleviä, van ei se minua ohjasta. Tietää, että en minä eskoodeeällee äänestäisikään. Lukuisajäseninen mehtopoikue viipersi uamulla aikaisin tietä pitkin. Pieniä palleroita olivat emon jälessä menijät. Miiru oli sisällä, muuten se olisi niistä muutaman kyniny.

7.7.1958

Kuatamalla kuataa vettä. Eivät kattotuohet joka paikassa pitele. Lorkkasee uuninpiälle kattilaan ainakin. Heinäpoutia lupasivat ratiossa, suappaat nähä. Uamulla ajelin lehmät navettaan ja lypsin siellä. Keskiviikkona Tauno tulee ja lähetään Luikkolahelle niittämään. Iänestin eilen mualaisliiton Rönkköä, Tauno vissiin äskoodeeällän Rytköstä. Koululla olivat Heimo ja Oskari, mummi, Laina ja Lepolan sakkia. Ovissa kolokkusivat omalta suunnaltaan Rieti, Aino, Aarne ja Maija. Torikainen ja Silja kävelivät jo vastaan kun mentiin, niillä oli Aunen säksättäjä mukana, samoten Villelän porukka, paitsi Letus. Armaasta ja Sirkasta nähtiin selät kun ne menivät Toimilan aukeen takana poispäin. Taistoko lie pojista mukana viilettänyt? Uatu oli kirjurina, Juho uurnalla ja kirkolta kolme nuorempaa valavojaa joita en tuntenut. Kylän kakaroita vilisti joka nurkalla. Koulun huussin takaa kuului humalaisten örhentelya ja pölähteli tupakansavuja. Sinne mäni Taunohin veljiinsä kanssa. Tuli sitten ilosesti lirkutellen illasta tänne Unimäkkeen. Lähti taas aamulla ja sanoi, että Höylän koulun urakkakin heille jäi. Yöllä selänpuolelta piteli ja otti sittä kainaloonsa. Minun oli siinä hyvä olla.

10.7.1958

Ei saja ennään. On ihan kirkasta, kuu pienenee, sirpinsuipukkana jo. Taunoo ei vielä näy vaikka on puoliyö ja eilenhän sen piti jo tulla. Alustavasti puolet iänistä on laskettu. Rönkkö kuulostasi pääsevän ja Rytkösellähin kai melekonen kannatus. Ratiossa tänne asti tuloksia kiännelleet. Lapin perukat ja Oulun lääni on laskemati, ja osa itäistä puolta. Viitakkeet ja haravat penakoihin kanssa eilen vein kun katiskot ja verkot katottiin. Penskat likosivat Ahkiolahessa muutaman ajan. Siivosin ootellessani rannassa kalat. Oli kaksi isoa haukea ja ahvenia, ongittiin muutamia lisäksi. Tauno teki  keväällä isosta öljytynnöristä savustuspöntön. Savustin hauet ja ahvenista tein kukon evvääksi heinäntekoon. Lisäksi kuoripottuja, ruisleipää, voita ja kirnupimää niin muuta ei immeinen suuruksekseen tarvii. Kuuntelin uamulla, että ihan kuin Villeässä olisi liippa kilikkassu viikatteeseen. Torikainen kai siellä ne muutamat pellonpyökyrät seivästää kun Villelässä ei ennään Ukko-Villen ja Hiltan kuoltua lehmiä ole. Kirkolla pitäisi käyvä, van mitenkä tästä…

Äetin päiväkirjasta 6

20.7.1958

Nyt on sunnuntai, klokkasijan viisarit kiipejää kohta muanantain puolelle. Rauhottu mahanelävähin ja kiireenhivakan rauettua tässä keskellä yötä muutamat sanat vetäsen. Luikkolahelta pajukot on kierrätelty heinistä, ja Karilahelta kans. Tehtiin kerppujahi. Nyt on rannalla lato täynnä ja pari pielestä kahtapuolen nientä. Sittenpä joku talavella ne hevospelissä pihhaan ajelee. Mökin ympäriltä kun muutamat seipäälliset jäkkiä viitakoin, niin on sehin tältä kesää ohite. Tauno korjasi pottukuopan. Paranteli ensin sortuneita seiniä ja asetteli alimmaisiksi tuoreita huapakelleksiä ja tuohta. Tasoitteli uuvet mullat ja turpeet kummuksi. Teki ympyriäisen, tuohella vuoratun kolokkeron päivän puolelle ja ison, puisen rankkitynnörin pyöritteli siihen. On tuas hapanta syksyä tiijossa…

25.7.1958

Riehkastiin lakkasoilla. Keittelin hilloja monet pienet lasipurkit täyteen, muutamat viislitrasetkin. Tämän mahan kanssa melekosta, van siinä se kun ei etäs tarvinnu marjojen takia männä. Mustikatkin ihan tuosta vierimetästä ruavin. Irene kävi muutamina päivinä, van en ossaa jiähä makkailemaan.Tauno viihtyi monta päivää heinätöissä, nyt eijoo viikkoon näkyny. Lie siellä Kaavilla tahi Nilsiässä. Höylän koulunkin ovat alottanneet. Monta porukkaa, miten kerinnevät toisiaan vahtia. Kaikilla meillä jalakapohjissa paksut nahkakannet. Ei ole kengät tänä kesänä jaloissa kävässeet.

2.8.1958

Lauantai. Uusia pottuja keitin. Niihen kanssa voisipulimaitoa ja ruisleipää. Lämmitin päivällä saunan ja ootin, että Tauno olisi tullut, van ei sitä vielä ole näkynyt. Olisivat vielä kivet kuumina jos nyt tulis. Selostivat urheilua ratijossa. Joku juoksi noppeemmin kuin toinen ja voitti. Siinä kait se, minkä niistä hoksasin. Brita Koivusen laulu jäi korvaan soimaan. Pimmeetä kun pilivessä taivas. On satanut vettä, niin on pakko ollut olla vähän suut supussa ja kannat katossa. Pienen tuvan hommat on äkkiä tehty kunhan penakat saapi pysymään aisoissa. Nyt lattialla sikinsokin nukkuvat ja hiljaista on. Mitä nyt tuo yksi elävä mahassa möyrejää. Ei ole ollut vielä yksikään aikasempi niin pyöriväistä sorttia. Mahtaneeko loppuun asti malttaa pysyä.

12.8.1958

Tauno tuli lauvantaina, penkoi kuopankattotynnörin ylös, löi tapin ilimareikään ja kieritteli mesiastiansa mehtään. Kohta tulivat reppuselekäset Ilikko, Oskari ja Timsteri.  Painuivat kahvit juotuaan Unipurolle ja sen arvasi mitä varten. Savu sieltä nousi ja muutaman tunnin piästä Äänisen aallot. Välillä kävivät panemassa saunalle tulet. Kun illemmalla tulivat kylypemästä, olivat mustempia kuin sinne mennessä. Toiset häipyivät omille teilleen ja Tauno jatkoi itekseen eldankajärven jäitä ja  kiskiskukkuloitaan. Ei se paljon haitannut kun ulukona itekseen huuhasteli. Uamulla löysin sen lauteilta nukkumasta. Haisi pontikalle koko sauna.

20.8.1958

Tauno tuli vaikka on keskiviikko. Lämmitettiin sauna, kylyvettiin koko porukka ja Tauno lähti äsken Luikkolahelle. Puoleltaöin pämähtää, se sanoi kun nosti repun selekäänsä ja otti seinänaulasta haulikon. Mitähän ne siellä ampua näkkee? Mehtämiehet toisiaan. Pähkinä on härillään. Suapi Tauno käyttee huomenna Rapakon sonnilla.

1.9.1958

Alakaa olla jo vaikeeta. Kun on pikkunen ja muuten laiha, niin tämmösen mahan kanssa ihan suapi sihata, että pyssyy polulla. Kun Tauno viimeksi kävi, niin sorsapaistia riitti muutamaksi päiväksi. Käytti se lehmänkin sonnilla ja sitten jo kiirehti matkoihnsa. Sanoin, että kotinhoitaja pittää loppuajaksi suaha. Oli se käynyt sanomassa kunnassa ja nyt Irene tulee joka aamupäivä pyörällä ja lähtee iltalypsyn jäläkeen. Sanoin uamun tissienvetelyt vielä jonkun aikaa ite hoitavani vaikka poloviltaan sen jo tien. Mummi on käynyt monasti. Sanoi, jotta tulee sitten piästelemään kunhan aika on. Muistelin sille mustalaisen ennustaneen, että isoissa valakeissa huoneissa seuraava syntyy. Herkii höpäjämästä, sanoi mummi. Potunnoston aloitin. Ajattelin, etten kohta pellolle kykene. Tarja kulukenut yksin koulussa. Johannesta ja Allania en ole laittanut mihinkään eikä kuivaa kurrausta ole kuulunut. Kustaa oppi äkkiä jaloilleen ja Paula myryvää milloin missäkin, enimmäkseen vasikan kanssa metänlaijan pikku aitauksessa. Sikaporsasta ei tälle kesälle otettu. Myöhäsyksyllä suolataan mullikka.

Äetin päiväkirjasta 8

15.11.1958

Lauantai. Kaivoin vihkon piilostaan kun kerta hengissä selevisin, ja kun on oma syntymäpäivähin. Muistelen ensiksi sairaalareissun. Vai korkiat ja valakiat huoneet! Olihan siellä valosampaa lapsi tekasta kuin savusaunan lauteet. Ja kun viirusteli sen munuaistulehuksen. Semmoseen tautiin kait se Tyyne Elisapeth kuoli kun minut oli tehnyt. Nyt syöttivät penisilliinit ja muut tropit. Piti toista viikkoa Nurmeksen sairaalan narisevassa rautasängyssä makoilla. Poika syntyi 21 lokakuuta. 3,7 kg, 54 sm. Iski tissiin kiinni heti ja on siitään lutkuttanut änisemäti kun vain tarjonnut olen. Ihan erilainen kuin nuo toiset poijat. Jospa se olisi sittä terve. Valto Ensioksi se sairaalasta tullessa käytiin kansliassa merkkaamassa. Irene kummiksi, Silja ja Toimi varalle. Tauno sen nuin oli piätellyt otranvihne silimässään. Riäpijäisissä kävi muutamat kellomäkeläiset, kummit, Heimo, Uatu ja Anni. Tauno hoilas Uatun kanssa vauvalle Eltankajärven jiätä. Olivat pontikkahumalassa. Isä Uappo ei tullut.

17.11.1958

Olavi Virta maalaa ratiossa taivasta siniseksi. Tauno nutisti eilen kirveenhamaralla mullikan kenttään. Vatkasin ja suolasin veren. Nostettiin ruho kinkkapuuhun nylettäväksi. Nyt tuomien juurilla lumet punaisena. Kuukkelit, tiaiset ja närhet nokittavat tunkion kupeella roippeita, jokunen harakkakin. Keitin mykyrokkaa ison kattilallisen. Lihat suolattiin kolomeen puukorvoon ja muutamia paistilihoja ja kylenlappeita ruokahuoneen orteen jiätymään. Tuli soslautakunnalta kirje. Siinä oli niinikkään lastenlinnasta lähete Johannekselle ja Allanille. Poijat pitäisi viijä lastenlinnaan sykiatrien tiirailtaviksi. Ja sitten tehä anomus sinne Perttulaan. Joku vuosi siinä saattaa mennä, että sinne hyväksyvät kun on tunkua. Voe poekaparkoja. Mitkähän tuulenliekutukset heijännii keinua vielä elämänmittaan keikuttelee.

1.12.1958

Jahah, joulukuun puolta jo. Oskarin nimipäivä, maanantai. Mänivät Kuaville. Höylän koululla pitivät viime viikolla harjakaiset. Nilsiän talossa asukkaat. Tauno hupatteli jostain Vikkausta, että semmosen hommaavat Oskarin kanssa kulukupeliksi. Iiseetäkin on Sirviö kaupitellut, van miten sillä talavella? Lauhaa piti, ja lunta satoi monena päivänä. Nyt kylymeni. Kuu on pienimmillään eli ei viuhkaakaan siitä näy, paljon tähtiä vain. Olisi aika pimeää jos lumetonna maa makaisi. Vauva tuhisee ja puhkuu, vähäitkunen on. Kohta pittää tuas tissiä esille kaivaa. Tunnin kahen vällein se yöllähin imasee. Viime yönä kuoli yksi kana. Roikkui pää alaspäin orressa kun uamulla navettaan menin. Nyt niitä on viisi jälellä. Pähkinä ehtyy, Isomantelilta vielä sankollinen kertyy.

8.12.1958

Niin on tuas viikko mennyt. Ratijon uutisista muuta moneen päivään kuullukkaan kun että hallitus kärvistelee yöpakkasissa ja Fagerholm on äkäisenä. Virolainen hilijoo vaikka sitä syyttävät hallaöistä. Tauno hiihti jo torstaina suonlaitoja pitkin kottiin. Jaloviinalla oli suksesa voijellu. Oli tuas sota ja Viinikan Matti ja Lahjasisko jonka kässiin räjähti öljylamppu Isskan koululla ja paloi koko tyttö. Kaksi vuotta siitäkin. Rakensivat Oskarin kanssa Issakankin koulun ja sinne Lahja keittäjäksi pääsi. Ei ole aurauttanut nyt tietä, hevosrekien jäläkiä on taiteiltu. Aikoi Tauno hirven nilistee Näläkälammin suolta tänä talavena. Siellä kuulema muutaman elukan lauma asustaa. Oskarin ja ukin porukkakin lihoja tarviivat. Se eijoo vieläkään myynyt sitä sotakivääriään pois vaikka Ilikolle aikoi. Piilon se on mulle neuvonut.

26.12.1958

Joulunpyhät sattuivat keskelle viikkoa. Nyt perjantai. Kuu huomenna täysi. Pakkasta kovasti. Lunta räystäitä myöten. Villelän Veikko kävi pukkina olemassa. Kun oli riisunut ulkona naamarinsa ja kääntänyt turkin, se istui penkin piässä ja söi riisipuuroa. Tauno höperehti koskenkorvan kanssa. Penskoille se oli ihmeekseni ostanut lahjoja. Tarjalle pitkäsuiset turkisrukkaset ja suklaakonvehteja, Johannekselle takin ja nallipyssyn ja Allanille talavikengät ja kuvakirjan. Kengät olivat vähän isot. Kustaa sai mellipussin, paitoja ja housuja, nehin olivat isoja. Paulalle se oli ostanut värikyniä ja piirustuslehtiä ja tyttöjen kuvakirjan ja punaisen mekon, liian ison. Minulle se oli ostanut kaulanauhan ja anto rahaa, että käyn ite leninkejä kahtelemassa sitten kun männään Kuopion tammimarkkinoille. Pienimmän joululahjaksi se virnisteli tissiin rusetinpunneen. 

27.12.1958

Johanneksen nimipäivä. Paistoin lettuja. Kulkukoiralauma pihassa. Kalusivat tunkiolla mullikan rapamahan jäänteitä ja tappelivat. Jos ossoisin niin ampusin. Pelottaa mokomat kapiset rakit.

31.12.1958

Niin on mökinakan vuojen kiekko elämänpuusta tuas lipsahtanut. Ei se tapahtumapaksu ole, van ajalleen ja sekunnilleen yhtä paljon kuin kartanoissaan pyllistelevienkin. Pienin jo nauraa kitkattellee. Tissimaito kelepaa ja laihaa pottumössöä olen väliin ujuttanut vaikka neuvoivat, että vasta kolomikuisena varovasti aloitella. Taunoa ootellaan. Lupasi tulla kun puhe on ollut huomenna heiniä Juhanilan hevosella hakea.

Äetin päiväkirjasta 7

8.9.1958

Että pelottavat nämä syksyn pimmeet ja se, kun talavi tuopi niitä hyisiä lahjojaan, elikä kuuraa nurkkiin ja jäetä ikkunan ja oven pieliin. Kun navetan ja tuvan välillä kylymä kouraisee lypsyhikiseen nahkaan paijan alla. Tai kun pittää kaivonkorvelle pyykille nousta. Tahi jos joutuu Villelänrinteen aluslähteelle vuatteenrytkyt kelekkomaan kun kaivosta vesi kuivahtaa. Ei ne tuolla maailman helepotusten äärellä näistä tiijä. Van onhan näitä olemassa muitakin vielä, ei yksi Unimäen kurjuus kärpäsenpaskaakaan merkihe. Kunpa Taunohin herejäisi ja alkaisi hommautua parempia tonttimaita itellekin kahtelemaan. Kyllä sillä aikomuksia on, van kun viina piästä haihtuu, niin unneutuu kotoelävät. Mitä se viimeksikin puhu, että Helsinkiin…

19.9.1958

Täyttää Tauno tänään 35 vuotta. Varmaan se huomenna tulee kun on lauantai. Mullikkaa se ei vielä silti teurasta, on liian lämpimiä ilimoja pitänyt. Lokakuun puolella sitten, kunhan nyt silleen, että jossain välissä änkeän uuven asukkaan mualimaan. Nyt jo potkiutuu niin, että selekäranka rutisee.

22.9.1958

Tuli se Tauno lauantaina. Tein syntymäpäiväkakun van ei se imelistä välitä. Kahvin sekaan lorrautti pullosta kirkasta ja lähti teeriä ja mehtoja ampumaan. Kun sitten iltasella myöhällä tuli, kaksi koppeloa sillä repussa oli. Sanoi virittäneensä Anu-ukin vanahan loukun Ruatosuon rajalle. Oli siihen uuvet linkut vuollut ja tullessa muutamia rihmasiakin viritellyt. Minun pitäisi ne käyvä kokemassa, tai sannoo Uatulle. Oli nähnyt tuoreita karhun kusiaispesän tonkimisia ja jätöksiä Unilammilla. Arveli, että se ehkä menee viimetalaviseen juurakkoon Näläkämäkeen. Uapon kanssa oli Tauno tehnyt sovintoa Pohjosmäen polulla kun vastaan oli sattunut. Puolikkaan pontikkaa olivat horineet ja nyt kuulemma on sinne päin kontrahti kunnossa. Tiijä häntä. Isä aina seiväs tanassa niihen mielipiteihesä kanssa ja Tauno tuas… mutta mitenhän se on suanu apelleen viinaa ujutettua? Piteli se yöllä hyvin vieressään minua ja supatteli. Koetin kestee sen pontikanhajun...

3.10.1958

On kippeenä paikat. Ei mittään jaksasi tehä. Irene lypsää uamuin illoin ja mummi käy vielä illasta tarkistamassa, toisinaan Uatukin kiertää polokuja pitkin tätä kautta. Se kirkolla Käpylässä jotain taloa timpraa. Ja onhan se tuo Tarja joka sitten juoksee apua hakemaan.

12.10.1958

Ee sua nukutuksi. Vetelöö kylykiä pitkin kuin pajuvitaksella ja selekään tuikkii. Kuumetta pitänyt jo monta päivää. Mahanelävä ei silti asetu. Onkohan niilläe kuumetta jos äet saerastaa? Tauno tuli eilen ja lähti nyt illasta. Oli hissunkissun kun näki, missä kunnossa olen. Marraskuun puolella nostaa sitten mullikan kinkkapuuhun. Nilsiän talonteon on jättänyt Samulin porukalle viimeisteltaväksi ja Kuavilla kulukee Oskarin kanssa. Höylässä kolmas porukka runkoa on aloittanut. Koetan kuvitella tuon touhun van en minä kykene. Kai se melekosta juoksentelua lie. Juoksentelisipa meillekin uuven talon.

16.10.1958

Isä täyttää seihtemänkymmentäkuusi. En jaksa enää lähteä polulle, että kävisin. Olisi nähnyt, onko sovinto Taunon kanssa pitävä. Luntakin jo sen verran, että varvikot valakeina. Teeriä istui iso parvi kuurapuissa aamulla. Irene kulukee nyt Luikkokankaan kautta jalan kun ei uskalla liukastella polkupyörällä. Polunsuulle se pääsee Ruposessa.

17.10.1958

Nyt on perjantai. Kohta en pysy tolopillani. Ei ole mittaria, van kuumetta on kovasti. Poltteleekin jo. Nukkuminen oli torkahtelua vain. Könysin uuniin puita ja tulet, keitin sitten liemuhiilloksella vettä. Tulista mehua yritän juuva. Kunhan päivä valakiaa, niin lähetän Tarjan mummia hakemaan. Jääköön koulusta pois täksi päivää. Piilotan laipion irtolauvan taaksen tämän vihon, tuskin pitkään aikaan siihen mitään merkkailen. Tahi ollenkaan. Jos vaikka lienevät viimeset rivit.

Äetin päiväkirjasta 4

2.6.1958

Kesästä ensihaisut. Mustalaiset ajoivat kolmella hevosvankkurilla jossa yhdessä oli rättikatos Tikkasenpurolta päin. Pysähtyivät tässä muutamiksi tunneiksi ja jatkoivat sitten Kyntöläisen suuntaan. Sanoi vanhin, että Pielavedelle juhannukseen mennessä taivaltavat ja loppukesäksi Pihtiputaalle, eikä tietoa minne talaveksi. Samat mustalaiset on käyneet ennenkin. Anun ja Marin tässä elellessä vaikka kuinka monesti. Tuo tie on ennen ollut yleinen poloku Iisalmesta Palonurmeen ja Nilsiään. Vanhin kyseli, mitä Ananiakselle kuuluu. Sanoin sen kunnalliskoilla olevaksi, ja Marihan on jo aikoja kuollut. Kärryistä levisi penakoihen lauma kartanolle kun vankkurit pysähtyivät, vaan asettuivat kun vanhus kajahti omalla kielellään niille. Eivät erikseen kerjänneet. Keitin kuitenkin muuripaan kiveyksellä nuotiokahvit isossa kattilassa. Maijon ja sokerin kanssa tarjosin. Ahvenkukkoa oli puolikas ja se syötiin porukalla pois. Vettähin saivat alumiinitonkkansa täyteen ja pesivät astioitaan saunalla. Mustalaismuori kertuushameessaan ja kirjavassa huivissaan ennusti. Otti käestä ja toisella paino mahakumparetta. Sano, jotta sieltä se vasta elävä on tulossa, mutta saunassa hiän ei synny. Kysyin, että missäs muualla jos ei siellä, niin se sano näkevänsä valakeita, lämpimiä huoneita matkojen piässä täältä ja osoitti itään. Yksi mustalaispoika oli nukahtanut heinänrippeisiin navettalatoon ja sontinut housuunsa. Pestiin saunalla se ja annoin Johanneksen kuluneet, van muuten puhtaat alusvaatteet sille. Oli poika iloissaan, ja sen äiti. Ennen oli sanonta, että hyvä antaa vähästään, mutta paha ei paljostaankaan. Lienenkö nyt sitten miten hyvä?

7.6.1958

Allanille tuli möykäröintikohtaus kun Tauno kotiutui ja rupesi humalassa seinänvarjoon nukkumaan. Hoki kinaleuka, että isä kuoloo, isä kuoloo ja piti melkein köysiin panna poika. Rauhottu kun laitoin viltin ja tyynyn isän viereen nurmikolla ja asetin siihen pötkölleen. Rätin pani suuhunsa ja nukahti. Kahtelin pitkään, että siinä kaks yhtä avutonta mualimanlasta korsoo pahoja uniaan poes. Panin sitten saunan lämpiämään ja kun heräsivät, komensin Taunon poikien kanssa lauteille. Oli hiljasta miestä kun hyvän humalan nukku pois eikä uuteen nousuun salakussa pulloja ollutkaan. Mulukasi minua, van mitäs mahto. Suapi huomenna otran kylyvee navetantauslänttiin, tulis ees vähän siementä kanoille. Lehmät ja vasikat on kulukenu Ulukinniityllä ja pitkin ahoja. Enempiä joikumatihan nuo iltalypsylle polokujaan tulevat. On kuulunut huhuja, että ulukomehtälaitumet kielletään…

9.6.1958

Uatun syntymäpäivä. Täytti viisikymmentäviisi. Käytiin mummilassa koko porukalla ja mummolla oli makkeeta pöytä notkollaan. Sielloli porukkaa muutenkin. Kannoin tuohikontissa Kustaan. Villelänrinteessä oli kyy keskellä polkua. Penskat pelekäsivät vaikka heti se varvikkoon sujahti kun meijät älysi. Potut sain kivikkopeltoon vaikka sivuihin koski. Tarjan komensin itupottuja vaolle asettelemaan, Johanneskin yritti, van eihän siitä... Lapiolla ja kuokalla kopersin urat. Porkkanat ja lantut laitoin jo muutama päivä sitten. Herneitä ja sipulia istutin. Nauriinsiemenet suapi Uatu laittaa kaskeensa, se ossaa sen homman. Sieltä saahaan sitten syksyllä. Muutamia kukkia jo penkeissä on kun säilysivät nuilta pikkukaivelijoilta. Tauno lähti aamulla aikaseen kävellen kirkolle. Sanoi, että lopuillaan on urakka Rautalammilla ja sitten tekasevat Oskarin ja Samulin kanssa yhen talon Nilsiään ja toinen porukka alottaa Kaavilla koulunpohjalla. Siellä mennee ens talavi ja vaikka matka lyhenee, niin ei ihan lähelä ole sekään. Etteipä uutta penakkaa ole liekuttelemassa… 

10.6.1958

Juhanilassa ovat varppeillaan, kun ratiossa ja lehissä on ollut sotavankiasiaa. Minä kyllä käsitin, että kaikki on jo aikoja sitten palautettu. Niiltä se Otto hävisi Viipurin lähellä. Tauno kyllä on ollut sitä mieltä, ettei siltä suarelta kukaan elossa selvinny, vankeja eivät ottaneet. Toivoahan silti saapi. Ei kai tässä meijänkään elämässä muuten mieltä olisi.

19.6.1958

Torstaiksi kääntyi keskiyön ylite. Valavon kun koskee piähän ja mahhaan. Sormetkin niin pykineet, ettei aamulla lypsylle meinaa kuontua. Kuusenpihka vähän helepottaa, ja jos horsmanmaitoa olisi. Ulukona täysi kesä, ylihuomenna juhannus. Kellomäen pihkapuun parkkoojat kulkivat ohite eilen. Lie loppuneet savotat, uitot nyt ainahin. Ei kuulemma puu muutenkaan kule kun on se lama.

23.6.1958

Juhannus oli ja meni. Tauno vain vähän ryyppäsi, kävi Villelässä letustamassa Einarin kanssa kun muita kavereita ei ollut. Sitten se intoutui keväällä parkattuihin heinäseipäisiin kairaamaan tapinreiät. Koko läjän kai se valmiiksi sai. Tapitkin vuoli. Kohtahan sinne Luikkolahelle on niitä pajukoita lähettävä niittelemään, ja tästähin mitä kivien välistä suapi ja mitä eivät vasikat ole nyhtäneet turpaansa. Aiko se viikon olla heinälomalla Taunohin. Kustaa on virkistynyt, näyttää siltä, että se kävelemään oppii vielä tämän kesän nimiin. Perttulan hakupaperista ei ole puhuttu mittään, eikä Lastenlinnan sykiatrilla käynnistä vaikka sieltä tuli kutsu postissa. Ei tässä jaksa, ei jouva.

28.6.1958

Taunokin paikalla kun on lauantai. Korsoo tuossa että hirret tärisee. Minä en sua nukutuksi kun on niin kippeet kylet ja mahanpohja. Tauno kiipesi katon paikkuuseen päivällä kun tuohia oli tuuli käännelly. Aika laho se alakaa olla muutenkin. Valutti toissapäiväsen satteen aikana ruskeaa vettä keskelle lattiaa ja piipunjuuresta. Tuohia piti käyvä Kymin metästä kiskomassa paikoiksi. On se tämähin elämää. Muualla jo alakavat olla pois maakupista ja tämmösistä mökinrähjistä, van myö ei. Tämähin vielä kymmenen vuotta sitten oli Anulla ja Marilla savutupana. Kun myö asetuttiin tähän, niin Tauno ja Oskari muurasivat tuon uunin ja hellan. Louhivat kivet jostain Unipuron vierestä ja loput mistä lie. Seinissä on pahvia ja halteksia, mutta kyllä sieltä viisikymmentävuotiset savupirtin hajut toisinaan nenään tunkevat. Nähtiin tänään muakotka kun se liihotteli matalalla ylite.

Remontti -osa 3

Remontti aloitetaan Pimiöiden vesivahingon runtelemasta keittiöstä.

-Tapsa, otapas akkukone tuosta lootasta ja ala ruuvailla keittiönkalusteita irti. Minä ite alan repiä lattiaa aaki tiältä ikkunaseinustalta.

-Onkohan ne ristipäällä ruuvattuja.., ei ole ei. Vekkuli, onko torskikärkiä, on semmoisilla ruuveilla laiteltu.

-Kuule, Tapsa, mitä minulla ei ole, niin sitä ei näissä hommissa tarvita. Katopas siitä mustasta rasiasta minkä olen niitannut akkuporakonelaatikon kylykeen, sieltä pitäsi löytä kaekki mallit.., mallit kuleksii ja kullit maleksii, he hee!

-Haha haa, olet sinä kyllä...

Tekevät töitään tahoillaan, Tapsa ja Vekkuli. Rominaa ja ruminaa, viheltelyä ja yskintää. Muutama perkelekin lätsähtää tapettiin kuin kärpäslätkällä olisi huitaistu.

-Kuule Tapsa. Mites isäsi jakselee?

-Eipä mukavasti. Hän on aut.

-Aut? Siis kaekesta ihan pihalla.

-Noh, esimerkiksi kysyin aamulla isältä, että mitä hän haluaa leivän päälle, juustoa vai makkaraa ja laitanko puuroon marjoja vai haluatko voisilmän, niin isä kirjoitti lapulle, että lohi on kohta kutua ja ahventa äitille ja lapsille laita paitaa... Isä on ihan sekasin.., tai en tiedä kun sen käsiala on edelleen niin hyvä, että sitä kelpaisi esitellä missä vain. Puhua ei osaa kuin puoli sanaa joskus ja sekin aivan mitään tarkoittamatonta mokellusta.

-Niin. Se oli niin paha se puttous sieltä telineiltä. Minä näin sen, sinähän tiijätkin?

-Näitkö? Ei minulle kukaan ole kertonut.

-Eikö? Myö oltiin samalla Wetterin työmualla ja minä olin seinustalla telineihin toisessa piässä ja isäsi toisessa kun se tapahtu! Perkele, että korpeaa vieläkin! Se kurottajankuski ajeli kuin Huttunen hatuttapäin pakkasella ja tuikkasi trukkipiikit telinejalakaan niin, että koko rivi meinasi huojahtaa nurin.

-Niin, kyllä minä ne työsuojelutarkastajan pöytäkirjoista luin, mutta kuinka se sitten sinun mielestä tapahtui?

-Katohan tappausta, se kävi näen. Isäsi oli lyömässä ensimmäisiä pontteja Mikan kanssa räystään toisessa piässä kun minä olin hakemassa konenauloja telineeltä etempää kun näin, että isäsi kimposi kuin leppäkeihäs kaiteen ylitse alas. Mika sai onneksi kiinni eka ponttilaudasta kun telineralllit romisivat alas.

-Niin ja sitten?

-Isäsi olisi varmaan muuten selevinyt säikähyksellä kun putosi villapaalien piälle, mutta perhana kun ne aluskaterullat vyörähtivät telineiltä ja yksi rulla putosi suoraan isäsi hartioiden piälle. Minä seisoin kuin Lootin vaimo suolapatsaana, mutta mitäpä olisin mahtanut!

-Niinniin. Eipä sille mitään semmoselle. Pahalta se nyt meillä tuntuu. Pikkuveli ja -sisko ovat aika surullisia.., kun se äitikin toissavuonna...

-Niin. Miksi pittää sammaan perheeseen niin paljon ja niin lyhyvellä ajalla sattua.., mites äitisi?

-Noh. Äiti aina joskus käy ja välillä se huhhailee omilla teillään. Pitkiä aikoja joutuu olemaan suljetulla kun harhajeesukset alkavat aivoja pommittamaan. Juhannuksena oli meillä käymässä, mutta jo toisena päivänä piti viedä sairaalaan kun meinasi itsensä... Sai isän haulikon asekaapista käsiinsä kun en ollut laittanut sitä lukkoon ja aikoi ampua päähänsä. Onneksi äiti ei osaa aseita käytellä, mutta oli kuitenkin panoksen piippuun saanut...

-Voe että! Tässä kyllä jo murhetta mustaa olisi pyykiksi asti. Mutta helekutin hyvä, että sinä pystyt puhumaan asioistasi. Ee moni uskaltasi.

-Niinno. Minähän olen jo aloitellut niitä lukujakin mielen alalta, että vähän ymmärrän. Nyt täytyy vain pitää jokunen vuosi luvuissa väliä kun ovat ne sisko ja veli vielä alaikäisiä. Kukapa heistä huolehtisi. Sijaisperheeseen en anna eikä sukulaisista kenestäkään ole sen vastuun kantajaksi. Ja sitäpaitsi minä kyllä tykkään huolehtia asioista näinkin.

-On, on poika raskas osa sinulla, on. En kajehi yhtään vaekka ee ihtenikään elämä aena näen vekkulia ole ollut.

Tehdään jälleen omia hommia kumpainenkin. Tapsa saa kalusteet irti ruokatunnille mennessä ja yhdessä Vekkulin kanssa revitään vielä parketit niiden tyhjiksi jääneiltä sijoilta.

-Pjerkele, eiköhän purasta palasta? Emäntä sanoi, että kahvit voidaan keitellä talon pöönistä ja jos jiäkuapista jottaen irti suahaan, niin olokeetten hyvät ja ahtakaa napaanne, he hee ja näen sen olla pittää.

Syödään. Radiosta tulee kello yhdentoista uutiset, sää ja seuraavan ohjelman ingressi.

-Kuule Vekkuli. Sanoit, että omakaan elämäsi ei ole ollut helppoa. Tarkoititko sitä juttua, että ukkisi oli niissä SS-joukoissa sodan aikaan ja isäsi...?

-Justjoo. Pitäsikö siitä jottaen muistella? Kiinnostaisiko nuorta psykohistorijoiksi aikovaa semmoiset jutut?

-Tottakai kiinnosta!

-Pahhaan rakoseen nyt minua uitat. Katos kun tämä työmua minun änskällä kahtoen kestää ainahin kolome viikkoo jossei neljäkin, niin siinä kyllä kerkiän huastella sulle ummet ja lammet ja jos en muista, mistä kohtoo alotin, niin alan kertaamaan ja...

-Kyllä minä sitten jo toppuuttelen.

-Koko aekoo en kuitenkaan ala menneitä muistelemmaan!

-Eipä tietenkään, eikä se sinulta onnistuisikaan, sanoisi isäni.

-Isäsi se vasta vekkuli oli.., on.

-...niin.

-Kuule. Ukkini oli siis viime sottiin aekaan SS-joukoissa ja kaekkia juttuja en tiijä, mutta sen tiijän, että isä ei ole syntynyt suomalaesesta äetistä vuan saksalaesesta, oekeen arjalaesrotusesta sorjasiärestä. Olen nähnyt ne kuvat ja ihan puistattaa kun ajattelenkin.

-Semmoisia ne kylillä puhuvat sinun suvun tarinaksi.

-Kuule, jos minä oesin ollut ukki niin oesin varmasti poloviltaan käsin rukkoillu semmoselta naeselta helemojen kiärintää siinä paekassa kun nähtiin. Siis eihän tikanpoekakaan sopivaa koloa kokematta jätä! Ukkiin ja siihen ukin morsijammeen minä olen tullut. Isä tuas oli semmoinen nyhvertelijä, vaekka viisas kun perhana, mutta aina silloli prässit suorassa ja kravatti kaulassa vaikka halakoja olisi hakkoomaan männy! Pjerkele, että se otti joskus pannuun kun liiterinnurkalta seurasin! Miten lie sitten äetin iskeny? Varmaankin jossaen muaherraen uuvenvuojen kutsuilla jossa ollaan kuin jottaen tärkkikaulasia pingviinejä.

-Niih. Äitisi oli myös ulkomaalainen?

-Paskat. Leppävirralta! Vuan uatelista sukua kun sen sukunimi kerta oli nen-piätteinen!

-Heh heh. Miten sinä osaat kaikki asiat kääntää huumoriksi?

-No. Jos on suvussa baijerilaista, sudeettisavolaesta leppävirtalaista ja kaekenkattavoo muikkokukolla höystettyä verta maustettuna slaavilaesella yrttirohdoksella, niin totta kaet sitä huumoria on säkillinen laettoo joka lauseeseen melekeenkuin hölömöläesillä pimmeetä ikkunattomaan pirttiin kannettaessa ...

-Heh että heh. Olet sinä kyllä hauska. Mutta mites sinun isäsi sitten Suomeen joutui vaikka Saksassa hänen siittämisensä tapahtui?

-Kuule, otetaanpas seuraava työvaihe tässä käsittelynalaseksi niin jos sen aekana kerron semmosen tarinan, jommosta et ole vielä ikänäsi kuullu! Soppiiko?

-Sopii.

Jatkuu tuas seuraavilla lehdillä

Äetin päiväkirjasta 3

27.4.1958

Tauno tuli ja meni, hirmu touhotuksella. Ettei urakat kuse, se sano kun puhasta paitaa ja alushousua, sukkia ja kynsikkäitä salakkuunsa sullo. Supatti, että yksi timpuri, Säyneisen Leuaton oli hirttäytynyt keskiviikkona työmaalla. Oli herennyt tykinjytke pauhaamasta miehen päässä. Oskari ja Sirviö tulivat. Sirviö on moottoripyörällä ajellut, nyt tuli muihen kyyvissä. Auton olivat ison tien varteen jättäneet. Vielä tänne aamukohman aikaan pääsee, mutta ei sitten kun päivä mustaan liejuun paistaa. Eikä Pikkukervisen sillassa montaa hirttä ehyenä ole. Ukot kylypivät kun pyykinpesun takia saunaa öyhyytin ja siellä kuumuutta vielä tarpeeksi oli. Kumma kun eivät pulloo kallistelleet. Taunolla oli rahhaakin ja jätti ison nipun, mutta saapi sitä kourassa paljon ollakin eikä sillä kaupasta isoja irtoa. Rahan arvo ihan mitätön, vaikka melkein miljoonikkoja ollaan kun seteleitä laskee. Hallitus vaihtu. Monesko se on Kekkosen nimittämä? Ihan selevästi jo mahassa potkiskellaan.

30.4.1958

Keskellä viikkoo. Talaven lumet jo maatamyöten ripelehtii. Kokosulapälävessä kiviraunion kuppeessa makasi aamulla  kurjakarvainen otus. Ei meinannut karkuun jaksaa kömpiä kun sitä lähestyin. Sähisi ja irvisteli se tupsukorva. Hellakalikan koppasin lastukolta, että sillä kallautan jos päälle heittäytyy. Paulan soikea naama ovesta kurkki ja jottain se mokelsi. Osanneeko tuo jo pelätä pikkupuarijainen? Oisin jotain syötävää nakellut metänkissalle jos olisin älynnyt. Vein sitten tunkionlaijalta äskettäin kuolleen kanan sen jäljille tien taakse, jos se tulisi vielä takaisin. Ilimankos Miiru navettaan livahti eilenillalla eikä aamullakaan pois tullut. On pyöreentuntunen kevätilima. Olis mukava olla jos… Katiska pitäsi Luikkolahen poreeseen käyvä survomassa, saisi kukkoahvenet.

2.5.1985

Perjantai petkeleitä ja perkeleitä. Sattui vapunpäivä eiliselle. Tauno, Ilikko ja Timster-Vilikki nousivat pihhaan sorronyöstä niin että korpi raiku. Jo kuuluu kutsumustenhelevetti en paremmin sano!

11.5.1958

Äitienpäivä sujahti iltaan. Tauno kävi jonkun moottoripyörällä päiväseltään olemassa ja kun oli saunottu, lähti Rautalammille. Tai sano ainakin sinne oijustavansa yötämyöten. Tarja ja Johannes olivat saksineet kortit koulussa. Johanneksella pahvinpalasella väriviivoja, yhtään kirjainta se ei osaa tehä vaikka toista kierrosta jo ensimmäistä käy. Molemmilla pojilla koulunkäynti yhtä tyhjän kanssa. Itkua tuhertavat kun aamulla lähtevät ja parkuen illasta kotiin tulevat. Allan räkänokka varsinkin. Tarja oli piirtänyt kartonkipaperille käjen ja siihen kukkakimpun. Paistoin eilen pullaa ja kuuman mehun kanssa sitä syötiin tänään. Iltasella on valosaa aika myöhälle. Muutama pikkulintu  kokkeili liruttelua. Kuulostelin, että joko laulurastas, mutta ei se vielä. On liian aikasta kesäksi heretä. Alakaa lypsylle kumartelu sivuissa tuntua, kohta kylittäin joutuu olemaan. Lopussa ilman jakkaraa poloviltaan vetelen niin kun Paulaa oottaessa tein. Pottukuopasta meinaa katto sortua, kestäsi nyt kessään niin sitten korjaisi. Siellon vielä pottuja ja porkkanoita.  Mustikkaa, lakkaa ja vattuhilloa on muutamia purkkeja.  Viimeisen puolukkakorvon korttasin tyhjäksi eilen ja laitoin saunalle likoamaan. Suolamuikuntähteet olivat menneet jo ihan keltaisiksi ja kopistelin ne tunkioon. Närhet niitä kanto mehtään. Saattaa lintuja janottaa. 

17.5.1958

Tuas pyykkiä pesin. Muuripata kuumana koko päivän. Kumma kun kaivossa vesi piisannu koko talaven. Tarja pulikoi kaverina, pestiin petivaatteet kun niin lämpimäksi ilimat herkesi. Nyt viltinresuja roikkuu puihen oksilla ja saunan seinustalla. Mutta kukapa tiällä metän keskellä olisi ihhailemassa. Allilta tuli kirje. Mauri on ollut koko kevättalven kippeenä, keuhkoissa joku vaiva, ei kouluun ole kyennyt kuin muutamana päivänä. Aarne ättäröi ja luulottelee, nyrkittääkin välillä, ja uhkailee kirveen kanssa vaikka ei paljon juo. Sota kai sitähin painaa vai lie syntymähurja… Voi siskoriepu, ja suaressa assuuvat. Ei karkuun pääse jos ukko alakaa oikein riehumaan. Nyt laitan penakat ojennukseen ja lähetään kylypemään, jospa se Tauno yönseutuun ilimaantuisi jäläkilöylyihin.

19.5.1958

Oli Tauno toissayönä niin humalassa kun tuli, että ovenrehja meinasi hajota kun sisälle pyrki. Kuatu uunin eteen lattialle muate. Ei inahtanutkaan koko yönä. Kätesä oli repinyt tullessaan johonkin ja siihen käärin tyynyliinan kun muuta ei ollut. Lähti tänään eikä ollut tietääkseenkään humalastaan. Piti sen kanssa hualeen saunan lauteilla sitten päivemmällä käyvä mutjuilemassa vaikka… No, sanopa miehille, ettei nyt passoo. Ja onhan se minullehin kun ies vaekka perseen puolelta piellään.

28.5.1958

Muutama päivä vielä ja nuljahtaa kesäksi. Lumet on kaikonneet kaikki, mitä nyt sakeimmissa korvensyrjäkuusikoissa jäitä pohottaa. Penakat koulusta kesälaitumelle, tuplapoka pois ikkunasta ja kantturat ulukomehtään. Kanat ovat jo päivät pitkät kaakattaneet pihamualla. Havukka kiertelee tässä, mutta kyllä ne näköjään ossaavat varansa pitää. Ahvenia on tullut niin että kyllästyttää. Tuohikontti on ollut aina täysi kun on käyty Luikkolahella. Muutama hauvenluippikin. Nyt kun Tauno tulee, käyvään verkkoja tuluvaan laittamassa. Kanoillekin kalaa riittää, ja kun hakkaa pahkahuhmaressa petkelellä heinätöhkän kanssa pieniksi, niin syövät vaikka kuinka. Jytkypotkuja  muksii mahanelävä. Käki kukkui.

1.6.1958

Olipa Tarja hyvillään kun todistuksessa melkein kymppejä kaikki. Pojat eivät todistusta saaneet lainkaan. Kummallinen kirje vain mukana opettajalta, että ei tarvitsisi tulla ensi syksynä ollenkaan, että hakekaa paikkaa sinne Perttulaan… Ei kai se nyt nuin vain käyne sekään? Voi kun jaksaisi selevittää tämän. Viimeksi kun kävin, se Sosiaalikarppa huusi ja hulluiksi haukku. Sillä on jotain Taunolle ja sen suvulle hampaankolossa ja örmistelee sitten kaikille. Sotaa tai politiikkaa ne äyskäröivät ukot tällähin kylällä toisilleen vielä. Tauno yski vihasena, että katotaan nyt kesän ylite, ei ne meitä linnaan taluta vaikka ei evväämy asian tiimoilta liikauteta. Se tuli eilenillalla selevinpäin ja lähti äsken taas taipaleelle. Rahaa olisi saanut jättää enemmän, mutta ei sillä ollut. Isä Uappo on kunnossa Pohjosmäessä, Hellin oli käynyt ja kävi sitten tässähin. Oiva ei sisälle tullut, se on niin herraa. Hyvä kuitenkin, että suusa pitivät soikeena kun näkivät, että tuas on mökinakka maha pystyssä...

Äetin päiväkirjasta 1

1.1.1958

Alan kirjottamaan taas. Vähän niin kun Porvoossa sotien aikana kun hupsuna nuorena piikomassa olin. Minne näitä muuallekaan laittaa, näitä pimmeitä päiviään, tahi jos sattuisi ilonpilikahus järkyttämään.

Keskiviikoksi kiänty. Tumma on yö, lyhystä petroli loppu ja vaen ihrapottu pöyvän laijalla tirisee, häilähtellee ja sen syvän, risasta flanellipaijasta revitty kangassuikale rautalangan varassa mustaa savua lykkää. Paulan otin viereen nukkumaan, Kustaa ruipelo kitisee Tarjan ja Allanin keskessä olokipatjalla lattialla, Johannes korsahtelee uuninpuolimaisena. Viis penakkoo jo tässä lahotuvassa, ja taitavat nuo poijat olla… niin, mitä lie kun eivät ne normaalisti kehity. Tarjalla kyllä pää pelovaa vaikka muuten sehin… Nuohin peitonmutaleet pitäsi polttaa ja jostaen saaha uusia… vain eihän se Tauno ees niitä… Lunta tuprautti pyryviiman kanssa. Tuuli on Kyntöläiseltä päin. Sen puolen ikkunaruutuun asti seinustalle lumitönkyrän nostatti. Vihakoi leuvosti siis melekein kuin etelästä, nuoskaksi asti saattaa lumi saostua.  Rikki ainuvasta akkunasta ulommainen lasi, halaki nurkasta nurkkaan. Pitää ikkunateippiä laittaa jos sitä jostain löytyy. Taunohin lähti vaikka luulin sen vielä uuvenvuojen yli olevaksi. Sano Rautalammille jo menevänsä, että Oskari oottaa kirkolla kyyvin kanssa. Niinköhän. Juopivat vaen.

3.1.1958 perjantaiko se jo on?

Vihleksii selekää, päätä särkee. Ration uutisissa kerrottiin, että Pirkko Mannola on missiksi valittu ja sitten puhuttivat Kekkosta. Se piti uutenavuotena puhheen ja sitä vielä tilkitsivät. Lamalla uhkailevat. Voe tokkiisa, tiällä korvessa muuta ole ollukkaan. Lehmä ummessa nyt ja toiselta vain vähän sankkoon tirahtelee. Härkämullikka ja kanoja muutama, kesäsian Tauno lahtasi joulun alla ja tilsittiin se tiinuihin suolan kanssa. Navettahin piällekuatuva tönö.

5.1.1958

En pyhäkirkkoon piässy vaikka aikomus semmonen. Ei Tauno tullu vaikka huomenna on loppiainen. Vissiin se siellä Rautalammilla pyhäsä arkesa… Ration uutisissa eilen sanovat, että putnikki on tupsahtanu takasin avaruuvesta. Semmosiin maalima rahojaan lykkee, ja pommien kokkeiluihin. Mitä siitäen tulenee. Välitä eivät, miten Jaappanissa kävi maalimanpalon lopuilla kun tämmäyttivät semmosen ihmisten seassa. Perliiniin sehin olisi Hitlerin piälaelle kuulunu puottaa, ainahin toinen niistä. Nyt ratio on hilijoo, sen patteri on loppu.

9.1.1958

Hilipatihilipati hippampaa kyllä torstai meitä nyt lohduttaa. Hiskikö se oli joka laulo päivällä kotimaisissa? Torstaihan nyt on. Taunon pitäsi tulla ylihuomenna, tai pakkokin olisi. Ei ole rahaa millä kaupassa käyvä. Tiistaina hiihin Luikkosuon latua Karipurolle ja siitä nousin postiautoon. Kirkolla käväsin viimeset miljoonat tuhlaamassa. Nuo onnettomimmat sikiöt olivat sillä aikaa keskenään. Isommat Tarja ja Johannes koulussa. Allanista ei ole ollut lähtijäksi koko viikolla, mikä lie, korvaansa valittaa, räkä lentää ja ynisee kuin juottovasikka, silimillään mullistelee. Kustaa ja Paula eivät vielä tarvi mihinkään mennä. Pani kovaksi hangenpinnan kun suvesi ja sitten löi pakkasella niin että nurkat paukkovat. Mitenhän teeret nyt kieppiensä kanssa? Paleltuuvat yöoksilleen. Niitä varmaan jäi äkkipakkasen alle hankeenkin kun vain tietäisi mistä kohvan alta kopasis. Tauno niitä muutama talavi sitten silleen paistiksi sai.

12.1.1958

Könysi se Tauno eilettäin tupaan. Humalassa. Penakoille toi karkkipussin, ei ruokaa, ei mitään muuta. Jaloviinaa muutaman pullon kilisteli ruokahuoneeseen piiloon. Pani se rahanipun  pöyvänlaijalle ja silipasin sen laukkuuni ennen kuin… Koko yön niitä sotajuttuja… kuoli tuhannenen kerran Viinikan Mattikin sen syliin Rukajärvellä taas. Sitten korsasi koko päivän. En kirkkoreissulle lähteny kun niin kovasti pakkasta. Kuuntelin ratijosta messun. Ajo iltapimmeellä Juhanilan Matti ja Kustilan Aaro pihhaan hevosella. Tauno lähti niihen reessä kirkolle, sano menevänsä työmaalle Rautalammille yötäpäen. Oskarin kanssa, niin. Niillä se seurakunnan urakka siellä. Vähän minä niihen urakoeta eppäelen, kun ei itselle pirttiä ehyttä sua rakennetuksi. Saunan jäläkilöylyissä Tauno kampesi jalakovälliin pikasesti kun penakat oli viety sisälle. Nokiseksi meni selekä minulla.

20.1.1958 Maanantai mallillaan sanovat ratijossa. Liekö tuo.

Tuas miehestä tyhjä pyhänseutu takana. Kekkosen ja sen yhen sianpulskan venäläisen kuva oli Savon Sanomissa. Ruutseviko se on? Vaikee nimi kirjottaa. Eilen Villelässä käyvessäin luin lehtiä monelta viikolta. Aatukin oli siellä ja se aikoi käyvä viikolla jos lauhtuu. Sano minun isän, eli Uapon olovan pahalla päällä Pohjosmäessä, meinannu halavata kai. Kuulemma päätä särkenyt syksystä asti. Mutta ei sinne ole ieti mennä kun se viimeksi haukku meijät, Taunon ainahin. Ja kun se Hiljanoitahin asustaa siellä... Puita pitäisi jollain konstilla ajaa metästä. Uniaholla on kesällä hakattuja halakoja pinossa, ja rankojahin olisi. Jospa se Juhanilan Juho joutasi hevosella…

26.1.1958

Panin jo aamupimmeellä saunaan kivikasan alle tulet kun lauhtu. Ja ulos muuripaan sijoilleen käänsin ja tuohukset alle, nostin kaivosta veit ja vasta sitten hoijin elukat, lypsin sen vähän minkä tarvitsi. Kanat olivat munineet, se oli ihme. Koko viikolta jo toistakymmentä munaa. Saapi kakun leivotuksi pyhäksi jos se Taunokin tulis… Tarjalla vappaa lauantai koulusta ja sen komensin pulikoimaan lakanoita. Ättäröi vastaan vuan vitasta lupasin kintuille niin sitten… Pojista ei apua vielä, onko millonkaan. Kävi Korhosen Armas ja Vartiaisen Aarne. Olivat savotasta menossa pois. Keitin niille kahvit. Sanovat susien jäläkiä olleen Tikkasenpurolla. Olivat kävelleet toistakymmentä kilometriä Hälilän salolta jo. Alkumatkasta olivat vähän matkaa tulleet Kampmanin reenjalaksilla, mutta se ei ollut vielä pois tulossa, niin joutuvat kävelemään. Meni tuosta vanhan maantien rekitietä hevosraito myöhemmin Kyntöläisen suuntaan, vaan en niitä tuntenut. Olisko olleet nikinmäkeläisiä tai kangaslahtelaisia. Turkkipäälisiä ukkoja kuitenkin reet täynnä.

28.1.1958

Nyt on parempi mieli. Lyhyssä petrolia, tuvassa lämmintä ja lapsilla ruokaa. Kalakukko hautuu uunissa huomiseksi. Teeriä roikkuu kolome ruokahuoneen kylymässä. Aatu oli kaivanut Villelän suolta hangen alta, toi eilen viholaissäkissä ne tänne. Sinne suolle niitä oli jäätynyt koko parvi niin kuin arvasin. Olivat hakanneet päänsä verille jäiseen lumenkanteen. Tauno tuli lauantai-iltana myöhällä ja selevinpäin. Se ajoi Juhon kanssa eilen sunnuntaina puita metästä ja nyt niitä on pitkä pino tuomien välissä. Rankojakin toivat minkä kerkesivät. Aarne ja Armas lupasivat pätkiä niitä sitten kulukiissaan kun menivät taas savotoilleen. Hävettää kyllä, mutta ite ne ehottivat. Vaikka niilähin on omat katraat hoijettavana. Tauno halusi taas uuvestaan jäläkilöylyihin, niin minähin. Olihan se… ee muuten, mutta kun nuita penakoita pittää… ei hetken rauhoo pienissä tiloissa. Voi kun se ei jois niin oisi se ihan hyvä mies. Ei se hakkaa eikä pahasti humalassa pitele, mutta rahat sillä mennee, ja se puhumisen tarve… ei siinä nukkua saa kun se alottaa. Nyt se lähti vasta aamuyöstä suksimaan kirkolle ja siitä sitten Oskarin kanssa sinne Rautalammille. Sano kesään kestävän sen työmaan, viime keväänä aloittivat. Sitten Kaavista puhu ja koulu-urakasta siellä.

1.2.1958

Jostain Nasserista uutisissa. Egypti ja Syyria on nyt sama valtio vai miten se meni? Kekkosta haastattelivat kun sillä on keväällä meininki lähteä Moskovassa pistäytymään. Eduskunnassa Fakerholomi löi nuijaa puhemiehen pöytään, sieltä oli pieni katsaus.  Penakat metelöi ja en kuullut oliko muuta tärkeää, sitten tulikin vain iskelmiä. Tarja jäi kuuntelemaan kun kävin iltalypsyllä. Lauantaisauna höyryää valamiina taas, jospa se Taunokin tulisi…

3.2.1958

Ei tullut Tauno. Joutenmäellä joku kuollut, tai sitten akulalaiset panivat omiaan kun käväsin Villelässä. Toimi ja Silja kallistelivat reenjäläkiä vastaan Villelän rinteessä kun olin menossa. Olisivat olleet tulossa Unimäkeen, mutta kääntyivät takaisin. Letus kaatuili humalassa kusisohjoonsa pihalla. Toimi noitui veljensä pontikkahumalaa. Oli Uotilasta sitä tuoneet peelaritolokulla. Veikko kun tuli, niin sillon lähtivät kaikki vieraat, levisivät pihamaalle kukin omiin kuoppiisa, niin humalassa olivat. Letus juuttui ranteestaan kiinni pihlajanoksahaarukkaan jalat syvällä hangessa. Lie joku sen siitä irti päästelly ja yöksi kamariisa taluttanu.

8.2.1958

En näistä lauvantaipäivistä pijä. Ainasta ootosta, että tulleeko se vai eikö tule. Ja aamulla oksetti, niin kuin eilenkin. En kai minä tuas ole..? Varmaankin niin. Paljonkohan sitä pitää nuita maailmaan purkaa että olis tarpeeksi. Pikkunen Jorma silloin vajavat kymmenen vuotta sitten kuoli. Se oli sininen linttanapää kun saunan nokisilta lauteilta Nurmekseen töytyytettiin. Joka kerta sitten pelkään samaa. Tullee niin tyhjä olo kun lapsi kuolee, ja kun ei täällä kellekään voi asioistaan puhua. Haudalle ei ees puista ristiä Tauno vestäny vaikka kai sehin jotekin suri. Sille ruumiitten näkeminen on kai niin tuttua. Eihän Rukajärven ajasta vielä pitkästi ollut, eikä ole vieläkään. Mehtä tuolla, nuo sankat kuusikot ja niihen katve, siellä käyn sulan aikaan välillä itkemässä. Talavella itku tulee navetassa lehmän lämmintä kylykeä vasten, kesken lypsyn. Tässä pöyvänkin ääressä toisinaan kun lapsien nukkumista katon.