Kokoavat joukkojaan...

...uuden ajan ristiretkeläiset joidenka piknikkikori on internet ja jota täydennetään päivittäin miljoonilla blogeilla kaikilla kielillä ympäri tämän otsonikatoisen ilmakehämme.2000-luvun ristiretkeläisiä kokoontuu kaikista uskontokunnista aina vajaaälyisimpään pikkunatsiin asti tänne nollista ja ykkösistä ikäänkuin itsestään kyhääntyvään, kaikella tapaa kyseenalaistettavaan tietoverkkoon. Vikkeläsormisimmat, useita eri toimintoja samanaikaisesti hallitsevat älypäät kiipeilevät jo palomuurien harjoilla kun hitaimmilla yhteyksillä operoivat tökkivät vasta kirjoitusten pistimillään harvakseltaan sinne tänne kuin Hoffrenin tylsä talikonpiikki karsinaan märännyttä emakonraatoa.Näyttöpäätteiden hohteiden valjuistamat osapuolet ovat kaivautuneet hämäriin kellareihin, autotalleista ja komeroista rempattuihin piilokammioihin tai taitavasti naamioituihin virastojen työhuoneisiin. Niistä käsin näiden luolastojen blogirinkien lobbarit yrittävät koukuttaa bittisivuille vilkuilijoita uusiksi ristiretkiritareiksi vääräuskoisia vastaan kuin paavi Aleksanteri II joskus 1050-1100-luvun paikkeilla. Digitaalilaskimet blogien sivupalkeissa vilkkuvat kävijöiden runsauden mukaan. Aseistusta, joka muodostuu mielipiteiden provokatiivisuudesta, kärjistetään entisestään digilukujen perusteella kuin kauaksi tappavaa kranaatinheitintä ikään.En haluaisi mainita fennomaani Jussi Halla-ahon nimeä, mutta kai se on pakko, koska hänen nimensä vilahtelee milloin milläkin kantilla nykyistä mediaamme. Viimeksi sunnuntain Hesarissa, joka oli tälle tulevalle pääkaupunkilaiselle kunnallispolitiikolle kokonaisen sivun tuhrannut. Tällaista henkilöä lienee kenenkään vaikea käsitellä koska hänenkin sädekehänsä loiste kirkastuu tai haalenee kuin Paavo Väyrysellä sen mukaan, kuinka paljon hänestä puhutaan, ei siitä, mitä puhutaan. Joutuu ainakin miettimään, pitäisikö tällainen messias kuvaannollisesti köyttää kuin jouluinen sika lahtipenkkiin kaltattavaksi.Taivastelen päässäni sitä, että kuinka yliopistossa muinaisia kieliä opiskelleella kaverilla, joka on pikkuisen reissaamaankin päässyt ja väistämättä matkoillaan joutunut kosketuksiin eri kulttuureihin kuuluneiden kanssa, voi olla niin kovin yksioikoiset näkemykset kansojen liikehdintään tällä resuisella maapallollamme.Lienee näin älykäs hemmo perillä historiaan liittyvistä seikoista, jotka vetävät vertoja näille nykyisillekin maihinmuutoille eri puolilla mantereita. Eihän kansojen vaelluksissa mitään uutta ja ihmeellistä vähänkään maailmanmullistuksista tietävien keskuudessa pitäisi olla. Onhan tämä meidän vänttyräinen suomenkar...kansakin aikoinaan jostakin lähtenyt ja piiloutunut synkästi kuiskiviin korpiimme, josta se vasta nyt yrittää vihdoin hiihdellä näkyviin kuin savottalainen juhannuksena.Nettimaailmojen vainoharhaiset halla-ahot pelkäävät jotakin, tai sitten heistä mikään ei tunnu miltään. Sama se, mitä sanoja, lauseita tai kappaleenpätkiä heidän suoltamistaan teksteistä erilleen revitään. Tällaisten päidensisältöjen tutkiminen saattaisi olla antoisampaa. Ehkä niistä tarttuisi kriminaalipsykologien pinseteihinkin jotain heidän profiloidessaan vaikkapa tulevia kouluammuskelijoita.Psykopaatit ovat kautta aikain olleet taitavia piiloutumaan siistien julkisivujen taakse, joidenka takana kuitenkin elävät mitä hulluimpien fantasioidensa kanssa. Jokunen yksinääntappaja ehkä voitaisiin vielä seuloa ennalta hoitoon, mutta kun samanpäiset joukkoina sattuvat jostain syystä löytämään yhteiskunnallisestikin merkittäviä vaikuttamisen kanavia, niin silloin ei enää liene uneliaisuuteen kenelläkään syytä.Mikäpä sen harhaanjohtavampi julkisuuskuva onkaan kuin että mediakuvissa haastateltavan häirikön taustalla vaimo ruokkii perheen pientä lasta.Maalasihan Aatukin kukkaistauluja ankeina nuoruusvuosinaan ja silitteli vielä katasrofin kynnykselläkin paitsi "Blondi"-koiraansa myös aatetovereidensa lasten pellavapäitä ennen kuin tärskäytti syanidilla terästetyn lyijynpalasen suuhunsa.

Lienee näin älykäs hemmo perillä historiaan liittyvistä seikoista, jotka vetävät vertoja näille nykyisillekin maihinmuutoille eri puolilla mantereita. Eihän kansojen vaelluksissa mitään uutta ja ihmeellistä vähänkään maailmanmullistuksista tietävien keskuudessa pitäisi olla. Onhan tämä meidän vänttyräinen suomenkar...kansakin aikoinaan jostakin lähtenyt ja piiloutunut synkästi kuiskiviin korpiimme, josta se vasta nyt yrittää vihdoin hiihdellä näkyviin kuin savottalainen juhannuksena.Nettimaailmojen vainoharhaiset halla-ahot pelkäävät jotakin, tai sitten heistä mikään ei tunnu miltään. Sama se, mitä sanoja, lauseita tai kappaleenpätkiä heidän suoltamistaan teksteistä erilleen revitään. Tällaisten päidensisältöjen tutkiminen saattaisi olla antoisampaa. Ehkä niistä tarttuisi kriminaalipsykologien pinseteihinkin jotain heidän profiloidessaan vaikkapa tulevia kouluammuskelijoita.Psykopaatit ovat kautta aikain olleet taitavia piiloutumaan siistien julkisivujen taakse, joidenka takana kuitenkin elävät mitä hulluimpien fantasioidensa kanssa. Jokunen yksinääntappaja ehkä voitaisiin vielä seuloa ennalta hoitoon, mutta kun samanpäiset joukkoina sattuvat jostain syystä löytämään yhteiskunnallisestikin merkittäviä vaikuttamisen kanavia, niin silloin ei enää liene uneliaisuuteen kenelläkään syytä.Mikäpä sen harhaanjohtavampi julkisuuskuva onkaan kuin että mediakuvissa haastateltavan häirikön taustalla vaimo ruokkii perheen pientä lasta.

Maalasihan Aatukin kukkaistauluja ankeina nuoruusvuosinaan ja silitteli vielä katasrofin kynnykselläkin paitsi "Blondi"-koiraansa myös aatetovereidensa lasten pellavapäitä ennen kuin tärskäytti syanidilla terästetyn lyijynpalasen suuhunsa.

Yhteiskuntia ja mieliä hallitaan...

...taulukoin, käyrin ja tutkimuksin. Kaikkeen löytyy barometrit joissa % on sama kuin ihminen. Unisefin tilastot kertovat maailman lapsiorjien prosentit, YK:n käyrät sotatoimialueiden murhat, kidutukset, raiskaukset ja nälkäänäkevät. UNHCR tilastoi pakolaismiljardit, lajittelee ja valikoi pelastettavien lukumäärät, matkalle uupuneet, tallautuneet ja tapetut.

Maailman talousjärjestöissä yksilö on yhtä kuin halkaistu atomihiukkanen jota oikeasti ei ole olemassa. Pilvenpiirtäjien toimistoissa tunteettomat palkkalaiset piirtävät miljardeista hiukkasista koostuvaa, niiden värittämää sähköistä kilometrikäyrää muuttujat huomioiden. Kylmäävien kirjainyhdistelmien, kuten WTO, OECD, UNCTAD -loosheissa pohditaan prosentein kuluttajien (=ihminen) mielenliikkeitä rahavirtojen alkulähteillä. Atomihiukkasille itselleen vilautellaan kestoirvistyksillä varustettuja G-mies kuvia panssarilasien takaa pari kertaa vuodessa tai aina, kun tulee aika laittaa käyrät uuteen asentoon.

Meillä Suomessa Stakes (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) tehtailee tilastoja nimensä mukaisilta aihealueilta. Takavuosina, muutama hetki sitten kun edellinen, täyden latingin lamapommi laskeumineen sairastutti kansaa köyhyyden syöpään etäpesäkkeineen, sen tutkijat saivat kokojyväleipänsä tutkimalla (kas kummaa!) köyhyyttä. Valtion palkkalistoilla he laativat vesissäsilmin viiltäviä käyriä köyhyyden olomuodoista lapsiperheissä, vanhuksien, työttömien ja yksinäisten kodeissa. Kurjuuden tutkijat, karjalaiset, ritakalliot ja heikkilät rakentelivat kokouksia, tiedotustilaisuuksia, kirjoittelivat kirjoja ja kolumneja ja kävivät esittelemässä köyhyystilastoja Arkadianmäellä. Tehtailivat siinä sivussa matkalaskuja suunnatessaan bootsiensa kärkiä köyhien keskuuteen maakuntiin tai Hurstin leipäjonojen viereisiin piirtoheitinkabineteihin kermaleivoskahvien ryydittämiin, köyhyyttä käsitteleviin tilaisuuksiin.

Nyt, kun on tulossa jälleen uusi lama-aalto, ovat uudet ja vanhat tutkijat kiireellä laatimassa apuraha-anomuksia tulevia köyhyydentutkimusprojektejaan varten. Sitä ennen Kansanterveyslaitos, johon Stakeskin tulevana vuonna fuusioituu, panee alulle tutkimuksen niistä, jotka tuhoavat itsensä ja läheistensä elämiä törmäämällä autoillaan rekkojen keuliin tai hyppäämällä junien alle. Tutkijat haastattelevat omaisia ja kuljettajia, jotka silmätysten ovat näitä asioita kohdanneet. Ynnäävät itkut, arkkujen ja hautapaasien hinnat sekä menetettyjen työvuosien saldot yhteen kauniiksi käyriksi tai palkkirivistöiksi piirtoheitinkalvoille. Kirjoja julkaistaan, kolumneja kirjoitellaan ja haastatteluja annetaan. Tutkimusmäärärahoja lisätään, uusia virkoja perustetaan ja niistä päättävien päät painahtavat iltaisin höyhentyynyihin tyytyväisinä hyvin suoritettujen toimenpiteiden jälkeen.

Näillä samoilla hetkillä, kuten eilen ja huomisesta eteenkin päin tilastoja tutkimaton, tutkijoista piittaamaton , köyhä, sairas, masentunut, työtön tai muuten vain kyrpiintynyt tilastohiukkanen jatkaa rekkojen alle ajamistaan, itsensä ja läheistensä haulikoitsemista, köyden voitelua, ryyppäämällä kuolemista, perheen pieksemistä ja äänestämättömyyttään.

Ja vain tilastot elävät.

Jumalan lottoajat

Erään päivittäistavaraliikkeen eteisaulassa, pelikoneportsareiden ja veikkauspisteen kulmauksessa täytteli kapealla tiskinkaistaleella vanhempi pomppaherra lottokuponkia. Ruksasi yhden ruksin, käänsi kasvonsa pilarinnurkkausta päin, risti kätensä, vilkaisi katonrajan ilmaistointikanavaa kohti, oikaisi kätensä, ruksasi taas, toisti äskeiset rukousliikkeensä, teki taas ruksin kuponkiin jne. Seitsemän kertaa tämä liike toistui ja sitten hän asettui sormet toistensa lomassa, täristen kuin horkassa, aivan pilarinurkkaukseen kiinni rukoilemaan. Katselin, kun kyyneleet valuivat valtoimenaan harmaasänkiselle poskelle ja tipahtelivat lottokupongin päälle.

Siinä, julkisella paikalla, nyyhki tavallinen, suomalainen eläkeläinen. Hän oli tavallisissa vaatteissa, ei juovuksissa eikä millään tavalla erikoisen silmiinpistävä muutenkaan. Kuka oli tämä mies ja mikä oli hänen hätänsä?

Oliko hän eläkeläinen jolta vaimo on juuri kuollut eikä ole rahaa kunnollisiin hautajaisiin?

Eläkeläinen, jonka eläke on mennyt takausten maksuihin?

Eläkeläinen, jonka 550 euron bruttokuukausitulosta ei netto ole tilille ehtinyt kun se on jo suoraveloituslaskuihin humpsahtanut?

Vai eläkeläinen, joka viimeisetkin viisikymmensenttisensä peleihin paukutti menemään ja senkin taskunpohjimmaisensa yhteen lottoruutuun sijoitti rukoillen jumaliaan osallistumaan porukkaan?

Itku oli kyllä ilmeisen aitoa ja hätä suuri johtuipa se mistä tahansa. En mennyt kysymään, mikä miestä itketti. Painelin vain räntäsateeseen kauppakassejani kantaen ajatellen vanhuksen tukalaa oloa kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta pursuvan kaupan eteisessä. Sitäkin miettien, kun aamulla olin lehdestä lukenut, kuinka moni vanhus päätyy tekemään itsemurhan kipujen, huolien, yksinäisyyden ja ties minkälaisten syiden vuoksi.

Sairashuone G20

(Otsikon mukailin A.P. Tshehovin Sairashuone No6 -teoksesta -1892-)

"Washingtonissa koolla olleet G20-maiden johtajat lupaavat lisätä yhteistyötä talouskasvun parantamiseksi ja maailman rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi."

Koittavat jälleen uuden talousliberalismihaarautuma-kokeilun auvoisat ajat. Ensin kuitenkin rymistellään taloustaantumarotkon pohjalle saakka, vaihdetaan omistajia kiinteistöille, maatiloille, mummonmökeille ja matkailukeskuksille. Pakkohuutokaupataan pankeille ja rakennusgryndereille kultaukset, valtaukset ja näköalatontit. Jäljelle jäävän irtaimistohilun kaapaisevat hämärille kirpputoreillensa realisointikeskusten huijarit.

Hirtätetään ahdingossa eläviä itseitsellään kymmenintuhansin, sytytetään mellakoita miljoonakaupunkien slummeissa, tarjotaan lääkkeeksi kumiluoteja, vesitykkejä, kovaäänisten pauhua ja kyynelkaasua. Köyhäkurja on saatava jälleen itkemään hinnalla millä hyvänsä. Nöyrtymään ja kulkemaan leipäjonoissa hattu kourassa, että erottuu hyvinvoivista.

Mikä 2000 vuotta vanhassa taikinajuuressa, rajattoman talouskasvun luulotautisuuden hiivalla käymään laitetussa astiassa, jolla kuitenkin reunat on, olisi muuttunut?

Rikkaita on enemmän, köyhiäkurjia tuhottomasti paljon enemmän; siinä muutokset karkeasti ottaen.

Ja se, että rikkaiden edustajien hymynirvistykset, tekotomerat käsien puristukset, olalletaputtelut ja poskisuudelmat G-miesten kokousten uutisoinneista näkyvät kaikkialle. Miksi talouden mantra oli ensimmäinen ohjeistus kun kauppalaivastojen, silkkiteiden ja hevoskaravaanien lähetystöt alkoivat jakaa sitä globaaliin maailmanverkostoon parisen tuhatta vuotta sitten? Mikä oli aivan ensimmäisen, kenties pyramidin katveessa hiekkaan piirretyn, kapitalismin johtoasemaan tähtäävän suunnitelman kaaviokuva? Onko se ollut yhtään sen kummempi kuin nykyinen käyräviidakko pörssiuskovaisen tietokoneen ruudulla?

Minäkin toistan omaa mantraani: Kaikkeen syynä on ihmisen ahneus. Ei hyvyys, eikä jumalienpelko. Ei edes luonnonkauneuden arvot, monimuotoisuus ja niiden säästäminen jälkipolville saa ahneudelle sykkivää sydäntä muuttamaan suuntaansa. Ilmastotalkootkin tarkoittavat kaupankäyntiä joka maksatetaan niillä, joilla vähän on. Johan nimityshirviö "Päästökauppakin" sen sanoo.

Nyt, kun ollaan

Naomi Klein:n nimittämän "Tuhokapitalismin" nousun taitekohdassa, siinä, missä teräs alkaa murtua ja vanhat rakenteet sortua, alkavat talouslobbarit, -kolumnistit ja ekonomistit äännellä, että tämä on kapitalismin loppu, että Marxin talousopeista aletaan ottaa uusintapainoksia, että kaikki muuttuu, ahneus pannaan viimeinkin verolle ja maailmanporvarit, synagookien rahanvaihtajat ja Walls Street vaihtavat paikkaa köyhienkurjien kanssa.

Hah ja kakkia kans! Kunhan vain kirjoittelevat ja esitelmöivät että rahvas niin luulisi.
Naamatkaan eivät edes vaihdu kuin aikajänteellä joka on ihmisen puoliintumisaika. Eikä geenit.

Isot maailmankatolla luulevat olevansa yhä edelleen isoja ja tekevät siinä luulossaan kuten tähänkin saakka ja pienetsuuret pientensuurten maailmojen katoilla seuraavat kuin aasit porkkanaa narun nenässä.

"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) ehdottaa pankkien välisen kyräilyn lopettamiseksi pankkien välistä takaussopimusta."

Tämäkin uutisenpätkä tarkoittaa vain kulissien pönkitystä, julkisuuden edessä näpertelyä ja yritystä luoda kuvaa, että perseelleen menossa oleville talousasioille haetaan posket kuumottaen uusia suuntia kun totuus kuitenkin on, että pohjan kautta katkera malja jälleen tarkoituksella kansalla juotatetaan.

Nöyrry alamainen! Hartiat kyyryyn sossuun patikoija, työtön-työtön-työtön-monistetta kassalle kiirehtivä!

Mikään ei ihmisen aikana tällä evoluutionpätkällä ehdi muuttua. Ahneuden geenit eivät muutu hyvyydengeeneiksi eivätkä kovat talouspuheet hyvinvoinnin tasauskäytännöiksi. Aseet eivät vaikene eivätkä niitä tuottavien tehtaiden masuunoista raaka-aine ja energia.

Jauhot kyllä loppuvat leipomoista, vesi janoisen lasista ja riisikuppi helähtäää vaimean kipeästi kirvotessaan henkensä heittävän köyhän kädestä kuivaan hiekkaan.

Amen

Klo 09.00

Ja iso perkele heti aamenen perään!

Aamun Hesari esitteli vihreäpukuisen miehen, joka syntymäkotini naapurintontilla toisteli politiikanlajinsa smp:läisiä kulmakiviä. "Poutiaisen perillinen", kansanedustaja Pentti Oinonen (ps) siinä istuksi rakentamattoman "mietintämökkinsä" valmiilla raunioilla ja puhkui tyytyväisyyttä "Timo Soini-taktiikan" purevuudesta kunnallisvaaleissa.

Kuinka syvällisiä "peruspena" puhelikaan: Kansan syvät rivit, elintasopakolaiset, talonpojan tappolinja, viimeinen aika pelastaa maaseutu...

Eli ei mitään omaa, ei kauaksi taakse tai eteen tähyävää filosofiaa. Ei minkäänlaista globaalia maailmankäsitystä, vain pienen kokkareen verran putkinäön näkymien esittelyä poliittisen kartan siltä laidalta, jossa pierunhajut ovat yhteneväisiä, ihonväri samaa, pihkantäplittämää harmaata pigmenttiä ja joka ratsastaa avoimesti muukalaisvihamielisyyden jalorotuisilla hevosillaan arjalaiseen auringonlaskuun.

SMP ratsasti samoilla valjakoilla aikansa. Niillä vuosikymmenillä vihattavia erilaisia oli vain kovin vähän. Muutamaa mustalaisparkaa ei kauaa tarvinnut samalla paikkakunnalla potkiskella sivummalle asumaan. Silloin maaseutupolitiikka oli erilaista, mutta perusjuonteet samanmoisen populistiset. Eikä kansan syvien rivien sivistyneisyys tai maailman ymmärtäminen siitään ole lisääntynyt.

Nyt "peruspenoilla" riittää työsarkaa veren pitämiseksi puhtaan degeneroituneena, perussuomalaisena hajuineen kaikkineen. Lamaharjanteen päällä on hyvä ratsastaa. Maahanmuuttajia on ennätysmäärät ja heidän ennustetaan lisääntyvän lähivuosien aikana moninkertaisesti. Kongo roihuaa, Somalia on katasrofin syvässä ytimessä ja Afganistan, Irak ja Iran synnyttävät liukuhihnalta pakolaisia, jotka onnettomina töytäilevät maailmojen rajoilta toisille.

Nämä pienet paikkakunnat, joista tämäkin "Peruspena" "ponnistaa", ovat olleet iänkaiken heikompien kiusaamisten, vajaamielisten kellareihin telkeäjien ja alaikäisiin sekaantumisten ja sisäsiittoisuuden tyyssijoja. Niihin ei ole vierasta verta hevillä päästetty sekaantumaan, mustalaisia on pieksetty hengiltä ja baari- sekä kylätappelut ovat olleet tavanomaista viikonloppujen viihdykettä. Näiltä syrjäkulmilta on äänien kalastelu helppoa ja valtaanpääsyn hurmioituneisuuden hekumat odotettavissa.

Eivätkä ole sen kummoisempia kaupunkikansankaan syvät rivit. Meidän samojen sukujen ja heimojen jäsenistä ja heidän jälkeläisistään koostuvat halla-ahot ja vasarahammerit, jotka muka sivistyneimpänä ovat huutavan ääninä Hakaniemen ja Kallion haljuilta kaduilta. Ne ovat opiskelleet yhdentekeviä aineita yliopistoissa, opetelleet tietokoneen käytön, bloggaavat ja kokkaavat rasisminsoppaan tietävyyden makuisia mausteita, mutta joista mausteista puuttuu tyystin kauneuden, hyväksynnän ja ymmärtämisen syvälliset aromit.

Isänpäiväkirjoitus

http://www.hs.fi/videot/1135240896443?kategoria=Uutiset Tässä osoitteessa kongolaisten isien murhatöiden esittelyä toisten isien keskuudessa.

Aiheet ovat samanlaatuisia joihinka olemme tottuneet siitä asti, kun kuvaa on kyetty tallentamaan isien hallitsemassa kaikkeudessa.

Siksipä suuntaan isäinpäiväkirjoitukseni sotateollisuususkovaisille isille. Isille, jotka elämänmittaisen uransa uhraavat pommien rakentelulle. Isille, joidenka katseiden kautta kulkevat liukuhihnoilla kranaatit, liekinheittimien osat, kiväärinpiiput ja scraphnellit. Aseseppä-isille, jotka illalla saapuvat koteihinsa, ottavat lapsukaisiaan syleilyynsä ajattelematta, että päivällä valmistamansa rypälepommilasti on jo matkalla kylvämään kuolemaa, tai jo pikalähetyksenä puhkomassa silmiä lajitovereiden lapsilta jossain tuhansista taistelurintamista maapallolla.

Tämä kirjoitus on suunnattu isävainajille, jotka kehittelivät atomipommin ja isille, jotka jatkavat samojen tuhovoimien parissa kuoleman välineiden kehittelyä, testaamista ja matkaan lähettämistä. Isille, jotka tilipäivinään näistä töistä muhkeat palkkiot kuittaavat.

Tämä kirjoitus on suorasuunnattu myös kenraali-isille, noille kirotuillle, joulukuusien tavoin kimalteleville prenikkaherroille jotka nimensä historiankirjoihin saavat koska heille on jostain kumman syystä annettu voima ja valtuudet määrätä alempiarvoisia sotamies-isiä tappamaan, raiskaamaan ja kiduttamaan.

Tämä kirjoitus on suunnattu isille, jotka eivät kykene olemaan noudattamatta murhaamisviettiensä kutsua. Aikuistuneille isille, jotka ampuvat sen viimeisenkin ahonlaidan metson, vaikka pakastin hirvenlihaa on pullollaan. Isille, jotka vihaavat kaikkea ja kaikkia, jotka heidän reviirinsä piirin luvatta ylittävät, olipa se sitten susi tai toisenheimoinen ihminen.
Kirjoitan isille, jotka ovat valmiita lähettämään pommilastinsa kotien ylle, joissa ahkerat kädet kutovat sukkaa pienokaisilleen.
Isille, joilla ei mielikuvitusta ole sen vertaa, että osaisivat kysyä itseltään, mitä nämä kädet ovat tehneet sellaista, että ansaitsevat tulla katkotuiksi.

Latelen nämä rivit niillekin isille, joiden aivot tuottavat mielihyvää nähdessään sukankutimien ja lankojen värjäytyvän punaiseksi äidinsydämestä ryöppyävästä verestä.

Kirjoitan isille, jotka ovat kykenemättömiä hillitsemään itseään.


Isille, joiden täytyy päästä väkivallalla toteuttamaan alkukantaisia fantasioitaan.
Isille, jotka eivät ole koskaan osanneet nauttia naisen käsien kosketuksesta.

Näiden kuvieni käsiparien omistajat, äidit, vaimot, naiset ovat kulkeneet pitkät matkat eri puolilta maailmaa pakoon isien sytyttämiä sotia, väkivaltaa, kuoleman näkemistä, omaisten murhaamista. Yhdet kädet ovat suomalaisen, satoja sukkapareja neuloneen äidin kädet, mutta kuinka näiden kaikkien käsiparien tarkoitusperät ovatkaan kaikkialla samanmoiset: Hoivaaminen, ruokkiminen, lasten lämpimästi pukeminen.

Poikalastenkin, joista jonain päivänä saattaa kehittyä murhanhimoisia sotilasisiä, palvottuja kaluunaherroja, rokan antteja ja marco gasagrandeja kalmistojen liepeille seppelöitäviksi.

Erottuuko mielenterveys...

...enää mielensairaudesta? Varvassärky himppokampuksen nyrjähtelyistä?

Suomessa eläköityy masennuksen takia 4000-5000 lajitoveriamme vuosittain. Niiden lisäksi, tai seassa, tuhannen verran vetäisee itsensä kiikkuun, yliannostelee nukahtamislääkkeensä illalla, ajaa rekan alle, hyppää järveen, ampuu kuulan ohimolohkoonsa, viiltää ranteensa riekaleiksi tai jää ravintolareissunsa päätteeksi junaraiteelle viimeisille nokosilleen.

Muutamia satoja kansalaisia kuolee puukoniskuihin, nyrkin tinttauksiin, kaverin ampumiin luoteihin, kaulimen lasahduksiin keittiöissä tai myrkkyviinoihin kujien varjoissa.

Diagnosoimattomia köyhiä luusereita, työttömiä alistujia ja muuten vain särkyneitä, aikuisia ihmisiä, sellaisia, joilla päässä nakuttaa tunne kaiken olevaisuuden merkityksettömyydestä, vaeltelee viiden ja puolen miljoonan kansastamme kaksisataatuhatta, jopa viisisataatuhatta täällä jossakin; leipäjonoissa, työttömyystoimistoissa, toimeentuloluukuilla, KELA:n ovilla, lähiteboleilla ja kantakrouveissa. Joitakin satoja sissejä on irtaantunut, tai irtaannutettu, kokonaan yhteiskunnasta. He ovat unohtaneet tahallaan täyttää muuttopaperinsa siirtyessään roskiksiin, pahvimajoihin tai kulkureiksi tienpäälle.
Tulevatko itsemurhan tehneet, masentuneet ja muuten vain epämääräisissä olosuhteissa murhaantuneet kansalaiset kokonaisuudessaan vuositilaston viimeksimainituista kansanjoukoista, sitä on vaikea sanoa. Siksi näin epävirallisessa pohdinnassani ne voitaneen jättää plusmiinus-marginaalimateriaaliksi kuin galluppihemmojen tilastoissa ikään. Mitäs muutamasta tuhannesta tässä miljardeja koskettavien tilastojen globaaliudessa.

Merkittänee kuitenkin huomautukseksi, että lääkäreillä on yllättävän suuri osuus itsemurhan tehneiden joukoissa. Siis niiden, joiden työn eettiset lähtökohdat jo antiikin Kreikassa olivat kiveen hakatut. Sellaisen ammattiryhmän edustajien, joidenka ei ainakaan taloudellisten syiden vuoksi tarvitse myrkkyhyllyltä lantrinkia konjakkiinsa kaataa.
Kansalaisille myydään psykoterapiaa, mielialalääkkeitä, asperiinia, keppijumppaa ja sauvakävelyä. Terveys-sairaussektorilla pyörähtelevät miljardien eurojen, dollarien, puntien ja jenien teollinen lääketuotanto, yksityisten ja yhteiskuntien ylläpitämät klinikat ja sairaalat. Sekalaisessa terveysviidakossa imeskelevät erilaiset puoskarit kuppaussarviinsa minkä ehtivät rahavirtojen reunamille läjääntyneitä hyötyjä. Sinne virittelevät pyydysrysiään myös sarasvuot, hellstenit ja tohtoritoloset julkkisten vyötärönmitoilla ja naamanirvistyksillä höystetyillä mainoskampanjoillaan. Myymällä Freudilta päivitettyjä oivalluksiaan satapäisille yleisöille, jotka kymmenien eurojen lipunhinnan ovat ovilla mukisematta pulittaneet.

Viimeistään kirjakauppojen "terveystieto"-kirjahyllyjen ja luontaistuotekauppojen kymmeniätuhansia artikkeleita sisältävien pakkausrivien edessä alkaa niin ruumiin- kuin mielenterveyden ja -sairaudenkin raja hämärtyä keneltä vain.

Jos meillä on näin paljon tarjolla lääkkeitä kaikenlaisiin vaivoihin, niin miksi silti masentuneiden määrä tilastollisestikin vain paisuu?

Missä viipyvät viralliset ennaltaehkäisytoimet? Mihin menevät rahat, joita joka vuosi veroista "korvamerkitään" ja osoitetaan suunnitelmissa enemmän ja enemmän "ehkäiseviin" projekteihin kouluissa, päiväkodeissa ja lapsiperheiden arjen pyörityksessä? Mihin itse käytännönprojektit juuttuvat? Eivätkö koulu-, perhe- ja itsemurhien järkyttävyydetkään havahduta rahavirtoja ohjailevia päitä? Eivätkö puheet, seminaarit ja virkojen nimitysten aiheet ala jo loppua ja kassavirrat suuntautua sinne, minne ne ovat alunperinkin tarkoitettu? Takaisin sinne, mistä ne on kepulilainsäädännöin pykälöity vääriin osoitteisiin?

Esimerkiksi minne survottiin ihan tavalliset, tarpeelliset, ystävälliset, ihanat kodinhoitaja-nimikkeellä kulkeneet vihreäessuiset laupeudentekijät kuntien palkkalistoilta? Mille momentille virtaavat heidänkin palkoistaan "säästetyt" manipuroset nyt?

Ovatko ruumiin ja mielen terveys/sairausasiat vain valjastettu nekin pitämään alamaiset säikkyinä ja kuuliaisina vallanpitäjien ja heitä tukevien markkinavoimien, tiettyihin toimenpiteisiin tähtäävien suunnitelmaketjujen tarpeellisina lenkkeinä?