torstai 7. lokakuuta 2010

Leikattu sukupuoli, leikattu konjakki, leikattu etuus

Imatran entinen pappismies on nytten pappisnainen joka pääsi Wille Riekkisen alamaiseksi Kuopioon. Nyt hän ehkä on likipitäen lähellä sitä, mikä hän on ollut tuntemuksiensa mukaan lapsesta saakka miehisen kuorensa alla. Ehkä joku karva vielä hakee paikkaansa iholla ja kävelytyyli vaatii harjoittelua, mutta luultavasti rintsikat sujahtavat jo aika tottuneesti rintalihaksien peitoksi ja etuhalkeimella varustetut bokserit ovat vaihtuneet pitsireunuksiseksi pikkareiksi. Mitä niiden sisällä nyttemmin sitten on, sitä en ryhdy arvailemaan koska ei ole hajuakaan sukupuolenleikkaushoidon tuloksista vaikka kai sekin Wikibediassa selitettäneen.

Raju, ulkoinen muutos liki 60 vuotta muuta näytelleelle. Ehkä Olli-Veikko teki oikein kun loi nahkansa ja on nyt sinut minänsä, Marja-Siskon kanssa. Ehkä hänen on parempi olla jäätyään eläkkeelle roolista, jota ei omakseen tuntenut. Minä kannatan Olli-Siskon ratkaisua. Hän on yksi niistä rohkeista, jotka uskaltavat osoittaa, vaikkakin viivellä, ettei maailma ole sitä, miltä se puolivaloilla ajavien silmälasien takaa saattaa näyttää.

Ne, jotka kustannuksista ovat huolissaan, laskeskelevat parhaillaan paljonko kaikkien transsukupuolisten ihmisten hoidot omaksi itsekseen pääsemiseksi tulisivat yhteiskunnalle maksamaan jos se luokiteltaisiin Kela-korvausten piiriin kuuluvaksi.

Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ihmisyksilön hinta on määritelty. Missään nimessä hän ei elämänsä aikana saisi maksaa enemmän kuin on tienannut. Mieluummin hintaan on määritelty katekin ja nykyään sen suhdeluku lienee sama kuin kahvikupillisella baarissa. Tulevaisuuden budjeteihin tullaan määrittelemään tästä lähtien myös sukupuoleen liittyvät korjausmenot. Pedofilit laitettaneen paljastuttuaan suoraan vankimielisairaaloihin. Tai katoliseen kirkkoon piispoiksi.

Terveen elämänkaaren ennusteelle, henkilö A:n osalle on laskettu, että hän osallistuu veroistaan koskaan töihin kykenemättömän henkilö B:n aiheuttamiin kustannuksiin terveiden henkilöiden C:n ja D:n keralla. A, C ja D laitetaan pyrkimään siihen, että he tienaavat myös itse työhistoriansa aikana omat kulunsa ja eläkkeensä. Mieluummin kuitenkin niin, että kuolevat pois eläkkeellelähtöpäivänään. Ainakin A ja D kuten niin usein käy. C:lle on varattuna kuntoutusjaksot Varkaudessa ja saattohoitopaikka Rinnekodilla jos sitä pentelettä ei saada juomaan itseään hengiltä ajoissa.

Minne nettovoitot sitten menevät, niin siitä ei ota selvää kukaan sillä voittoa kirvehtivä liikelaitos nimeltä Yhteiskunta Oy on yhtä epämääräinen työmaa kuin Olkiluoto 3. Keltä sellaista tulostaulukkoa edes voisi kysyä? Voisi olla, että kävisi kuin asiakkaalle, joka vaatisi Espoon Sähkö Oy:tä piirtämään kansalaisenkin ymmärtämän kuvan siitä, miksi hänen varsinainen ostamansa tuote, eli sähkö maksaa vähemmän kuin sen siirtäminen jostakin tuntemattomasta paikasta käytettäväksi.

Yhteiskunnan jäsenten hyväksi nettovoitot eivät jokatapauksessa palaudu vaikka kuinka kokoomus yrittää niin väittää. Tai keskusta, tai demarit. Tai mikä puolue hyvänsä.

Sillä puolueet eivät johda yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa johtavat esimerkiksi Nokia, UPM, Stora Enso, Neste Oil ja Fortum jotka jakavat ripeneitä (lue lahjuksia) voitoista hallitustensa jäsenille, poliitikoille ja muutamalle asiantuntijalle. Sekä Jormalle ja Nallelle.

Yhteiskunta on kuin Olli-Veikko sisällään Marja-Sisko sillä erotuksella, ettei sillä ole määriteltävissä olevaa sukupuolta. Ehkä se on kuin se paljon keskustelua aiheuttanut neutraali- eli kolmas sukupuoli. Ainakin ulospäin.

Kun todellisuus siitä, mitä yhteiskunta kohdussaan ja koko sisuksissaan kantaa, älytään laajemmalti, on liian myöhäistä tehdä mitään.

Yhteiskunta kasvattaa sisällään  aina parasiitteja, loisia ja ytimennäivertäjiä. Nämä kielikuvat on haettava olemassaolevista, sillä hirviöllä yhteiskunnan sisällä ei ole vielä koskaan kehityksen tässä vaiheessa nimeä.

Nämä ytimennäivertäjät eivät suinkaan ole romanikerjäläisiä, maahanmuuttajia tai puliukkoja. Hehän ovat totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Iholla niin sanotusti ja vain kutittavat.

Aiempina vuosituhansina yhteiskuntien sisällä kasvaneet hirviöt ovat olleet caesereita, napoleoneita, kaarle suuria, stalineita ja hitlereitä.

Nyt ne ovat kasvottomia pelureita, maailman tasolla korttia läiskiviä narsisti-kasinohuijareita. Edellä mainittujen esi-isiensä jalostuneita hirviölapsia joille mikään muu ei merkitse mitään, kuin että vain kuppaussarvet ovat kunnossa ja maailman imentä tyhjiin kaikilla tasoilla tulee viimeinkin onnistumaan.

10 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Oho. Tulin sanoneeksi vastauksessani kommenttiisi juuri sen minkä nyt sitten pränttään tähänkin: kukaan ei suunnittele mitään.

Jos ihmiset suvaitsevaisuuden nimessä saavat tehdä mitä tahansa, esimerkiksi imeä tyhjiin tervettä n.k. yhteiskuntaruumista, siis yhteis-kunta, kaikkien kunta, josta käytetään myös nimitystä kansakunta. En tiedä onko sitä juuri enää olemassa, niin pirstaleina tuntuvat ihmiset olevan, erillään toisistaan, suvustaan, synnyinpaikoistaan, kaikesta, joka loisi tuota yhteisyyden tuntua.

Oli se kyllä nähtävissä, Minä olin 1960-70-lukujen vaihteessa Yhdysvalloissa jossa sen näki aivan konkreettisesti. Kysyin ihmisiltä, miksi he jatkuvasti muuttavat paikasta toiseen. Katsoivat että miten niin. Ovat muuttaneet aina.

Ne intiaaneilta maan rosvonneet ihmiset, eurooppalaiset, matkustivat niin kauan, kunnes vastaan tuli Tyyni meri. Siitä suivaantuneena ne ovat sitten yrittäneet sotia käymällä lisätä etuisuuksiaan muun maailman kustannuksella.

Kuulin kyllä siellä, että suomalaiset ja ruotsalaiset ovat tulleet hyvin toimeen intiaanien kanssa, oppineet toisiltaan. Suomalaisilla ja intiaaneilla oli myös yksi yhteinen asia: sauna.

En tiedä onko mitään tehtävissä. Jos ihminen on kasvanut täysin itsekkääksi, niin eihän hän näe muuta kuin oman hyvänsä, joka on pohjaton halu saada lisää.

Se ytimennäivertäjä kokee olonsa onnettomaksi eikä tajua miksi. Kaiken haluaminen ja saaminen ei tyydytä sitä pohjalla olevaa onttoa kohtaa, ei täytä aukkoa joka on sinne muodostunut.

Luulen että heitä on ollut olemassa kauan, mutta vasta nyt meillä on olemassa hyvinvoiva keskiluokka, joka ei taatusti vähennä saamisiaan köyhempien hyväksi. Poikkeuksia ehkä on, mutta ei niin paljon että se kuroisi näitä tulokuiluja.

Tapsa kirjoitti...

Ihmisolennolla näköjään vaan on kova hinku - geneettinen taipumus varmaan - syödä kuormasta. Vähäisimmät ahmivat pöydältä tippuvia muruja ja oikein isot kihot syövät koko kuorman. (Ja vallankumous syö lapsensa, joten ei siitäkään iloa ole.)

Jostakin luin sellaisen viisauden, että puuttuva rengas apinan ja ihmisen välillä on löytynyt: se on nykyihminen. Me.

Anonyymi kirjoitti...

ihminen pitää ihmistä jonain ainutkertaisena oliona, vaikka jokainen bakteeri, kastemato tai sittisontiainen, näki sen suurennuslasilla tai ilman, on maapallon elämän kannalta verrattoman paljon hyödyllisempi kuin joku stephen elop, tapio kuula tai jouko karvinen.

miksi? siksi, että miljardit niin sanotut länsimaiset ihmiset pitävät tätä planeettaa vain yhden lajin, ihmisen, raaka-ainevarastona. joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta taloustieteilijät ovat ruokkineet valhetta maapallosta ihmisen valintatalona.

niin sanotun kestävän kehityksen tavoitteena on taata talouskasvun kestävyys ja maksimaalinen tehokkuus tilanteessa, jossa jo neljän viidesosan maapallon kaikista resursseista arvellaa uppoavan ihmiskunnan ammottavaan kitaan.

marja-siskolle toivon hyviä.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, Tapsa ja Meri. Minä yritin ehkä selittää lähinnä samaa jonka Ripsa sanoi näin: "Luulen että heitä on ollut olemassa kauan, mutta vasta nyt meillä on olemassa hyvinvoiva keskiluokka, joka ei taatusti vähennä saamisiaan köyhempien hyväksi."

Ja johon Tapsa jatkoi lyhyesti: "Jostakin luin sellaisen viisauden, että puuttuva rengas apinan ja ihmisen välillä on löytynyt: se on nykyihminen. Me."

Kunnes Meri napsautti: "ihminen pitää ihmistä jonain ainutkertaisena oliona, vaikka jokainen bakteeri, kastemato tai sittisontiainen, näki sen suurennuslasilla tai ilman, on maapallon elämän kannalta verrattoman paljon hyödyllisempi kuin joku stephen elop, tapio kuula tai jouko karvinen."

Elikä kun aikansa on tämä laji maailmaa rusikoinut sodin ja saastein sekä kaltannut maankuoren antimia eväikseen pohjattomaan nälkäänsä sekä lisääntynyt tolkuttomasti, on syntymässä (tai syntynyt jo) tämä nykyihminen, me joka vetäisee sieraimeensa loput, ja sitten on tarumme kaput.

Mutta viisaasti te kaikki ajattelette, tiedän sen jo entuudestaan.

Riku Riemu kirjoitti...

Eivät ne ytimennäivertäjät paljoa halua, vaan kaiken.

Siskosta ei leikkauksesta huolimatta tullut simpsakkaa neitiä, aika ruma se on.

Vaikea taistella taivaan valtoja vastaan. - Voi niitä silti polvitaipeeseen potkaista takaapäin.

Riku Riemu kirjoitti...

Huomasin vasta lukiessani tuon "taivaan valtoja", sillä en viitannut nimeesi.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, tuo "taivaan valtot" on ihan hauska, sen on kohdalla on joku aiemminkin hämääntynyt kun on hoksannut puhuvansa yhden niistä valtoista kanssa.

Vaimoni on kyllä ihan oikeasti toisinaan sitä mieltä kun minä sieltä tossun alta huutelen hävyttömyyksiäni kuin siinä Huovis-novellissa se, se.., (hups, kapsahti nimi karkuun, mutta tiedät ketä tarkoitan. Pirkka-Pekka näytteli sängyn alla tätä hahmoa...), että olen ihan mahoton.

Marja-Sisko ei voinut uudesti syntyessäänkään valita kauneutta, on se vähän harmillista. Mutta eivätpähän kaikenmaailman ukonrenkkanat ole selkään kapuamassa. Mutta mitä kauneus on? Eikös se ole teline, joille myöhempien aikojen rumuus rakennetaan?

Sitä minä muuten mietiskelin ankarasti, että kuinka Olli-Veikon vaimon elämä menee? Onko hänen sitten pitänyt opetella lesboksi ollakseen naisen, entisen miehen, kanssa yhdessä ja naimisissa?

Olli-Veikkohan on eronnut eka vaimostaan, mennyt uusiin naimiaisiin toisen naisen kanssa, eronnut siitäkin ja nyttemmin on se (hän) eka vaimo tullut takaisin ja he elävät parisuhteessa kuin ei mitään olisi tässä välillä tapahtunut...

Pakkolesbous, onko sitä? Vai miten tällainen suhde toimii? Saako vaimo pitää entisen identtiteettinsä, mutta unohtaa esim, seksuaalisuutensa vai ovatkohan he sopineet, että Wille hoitelee..? Äh. Rienaavia ajatuksia tulee mieleeni. En halua sitä, mutta minkäs luonteelleen mahtaa.

Vai onko se rienausta jos ajatuksensa ääneen lausuu (vaikka pätkittäin) koska mitään pahaa ei sillä hae tai tarkoita?

Tapsa kirjoitti...

Taivas valtoimenaan valtoja... hmmm, vallan erinomaista.

Jutta Grahnin mies sieltä sängyn alta huuteli kahvitteleville hienoille naisille: kikkeli! Muistelen myös, että näyttelijä oli Antti Litja?

Mutta väliäkö tuolla, tärkeämpää on pohtia kikkelittömän papin vaimon kohtaloa, josta tosin en mitään tiedä.

Mutta jotain tiedän minäkin. Tämä on sitten salaisuus, mutta taivahan tosi: muuan puolituttu nainen kertoi muutama vuosi sitten tavanneensa elämänsä miehen, fiksun, herkän, sielukkaan, älykkään, empaattisen, sivistyneen, käytöstavoiltaan moitteettoman ja vieläpä papin!

Vitsailin jo silloin, että yleensä noin täydellisillä miehillä on jo poikaystävä...

No, kohta nainen olikin jo murheen murtama ja kertoi tarinan, jota suoraan sanottuna en silloin edes uskonut: hänen elämänsä mies haluaakin olla nainen!

Se oli totta, hän se oli, Olli-Sisko, ja nainen oli Imatralta.

Valto-Ensio kirjoitti...

Tapsa, löysin 1973 kuvatun, luultavasti aidon ja alkuperäisen "Jutta Grahnin miehen" täältä:

http://www.fin-tv.com/3-jutta-grahnin-mies/huovisen-lyhyet-erikoiset-video_05292bd28.html

Hauska, niin perhanan hauska! Mutta oliko Antti Litja nuorena tuon näköinen? Meillä ei ollut silloin vielä telkkaria siellä suurella salolla ja tuli tosi vähän katsottua -mitä nyt naapureissa silloin tällöin. Lukenut olin varmaan ennen kaikkia teatteriesityksiä nämä Huoviset.

Muistelen kuitenkin edelleen, että olen nähnyt myös P-PP:n tuossa osassa?

Mutta tuo, että olet tavannut (alennan ääntäni ja kuiskaan etteivät muut kuule) Olli-Siskon naisystävän, on mielenkiintoinen juttu. Uskottava se lisäksi on, koska Sinä sen kerrot. Enkä v...le yhtään. Tämähän on melkein kuin J.W Vainion "Mies joka tapasi Dingon..."

Aukoisi ehkä uusia ajatuksenuria jos saisi itsekin haastatella sellaista ihmistä, joka on "sisäpiirissä" puheena olevassa asiassa. Parasta olisi tavata itse Olli-Sisko. Minä kun en luota kuin puolentoista rivin verran keltaisen lehdistön kertomuksiin. Ja nekin sijaitsevat eri kappaleissa, kirjaimina, ja kokoan niistä itse ne sanat (tässä kohtaa voi olla vittuilun makua, mutta sen kohdistan suoraan "niille" "sinne").

Katsoin Marja-Siskon haastattelun telkkarista ja siinä hän vaikutti hyvinkin järkevältä, jopa tasapainoiselta.

Pitäisi ihan oikeasti pohtia porukalla, kuinka me yksilönä, meistä yksilöistä koostuva yhteiskunta, feministijärjestöt ja miesasiamiehet sekä tasa-arvovaltuutettu suhtautuvat sukupuolensa vaihtaneen miehen vaimoon.

Tästä voi joku päivä sikeytyä jopa lainsäädännöllinen ongelma, seuraava suuri jahkailun aihe kunhan sukupuolineutraalit avioliitot ovat arkipäivää kaikissa seurakunnissa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Sehän oli Heikki Nousiainen Jutta Grahnin miehenä tuon edellä olevan kommenttini linkissä. Muistin tämän öisessä unessni jossa kuuntelin "Knalli ja sateenvarjo"-kuunnelmaa, imin pillillä kauheasti irvistellen raakaa viinaa saunakauhasta ja suunnittelin jotain maisemanmuokkausta kaivinkoneella.