tiistai 19. lokakuuta 2010

Viimeinenkin pari kaapista ulos


Paljonko homoja (ja lesboja) Suomessa on?

Globaalimitassa puhutaan varmaan miljardeista?

Onko tilastoja, tai johonkin järkevään menetelmään perustuvaa analyysiä olemassa?

Saako tällaisen väestöryhmän muuten, kuin arvion perusteella tilastojuudasten ulottuville? Ovelta ovelle kyselynäkö kuin venäläinen väestönlaskenta?

Olisiko tämä lukumäärä sitten tarpeellista tietää?

Politiikassa populisteille sillä voisi olla merkitystä jos heitä olisi vaikkapa 500 000 viidestä miljoonastamme. Niin hedelmällisessä tilanteessa perus-penatkin kääntäisivät oitis heterotakkinsa ja alkaisivat kulkea gay-baareissa jakamassa vaalimainoksiaan.

Suomen romaneita taitaa olla 10 000. Pitkä tie heilläkin on ollut päästäkseen edes siihen "asemaan" jossa nyt ovat. He eivät juurikaan äänestä, joten puolestapuhujat on täytynyt löytyä muualta.
Mustalaisilla oli aikoinaan laulutaitoiset (mm. Taisto Tammi, Reijo Taipale, Hortto Kaalo-yhtye) esitaistelijoina, jotka loivat pohjaa ihmisyyden kunnioitukselle kulttuuritaustasta huolimatta. Nyt romaneilla on Ylellä kerran viikossa jopa omankieliset uutiset Romano mirits-ohjelmassaan. Mutta kovaa on mustalaistenkin puolestapuhujien työ ja jos he hetkeksi hellittävät, kenttä menee heti sekaisin. 

Erilaisia laskentatapoja käyttävät saavat työttömien armeijan tilastoitua 250 000-500 000 haarukkaan. Siksi tätäkin silloin tällöin sivutaan eduskunnassa käytävissä keskusteluissa. Mutta näistä vain mainitaan, sillä tiedetäänhän köyhien ja raskautettujen äänestysinnostuksen laimeus jo vanhastaan.

Ehkä työttömät ja köyhät olisivat viime vaaleissa äänestäneetkin aktiivisemmin jos eliitin karrikoitu, mutta todellinen olomuoto olisi Oiva Lohthanderin hahmossa saanut mässäillä vaalivideolla kauemmin.

Ahneus tätä yhteiskuntaa ylläpitää, köyhät ovat vain välttämätön kansanosa johon paksusti voivat rikkauksiaan vertaavat ja voivat entistä paksummin ylentunnossaan.

Homoilla ja lesboilla tie ei ehkä ole niin pitkä enää kuin romaneilla on ollut. Pahin vaino on jo ohitse, ainakin niin kauan, kuin tämä kulutushysteriamuoto yhteiskunnassa on vallalla. Eli kun kansan huomio pysyy kiiltävissä autojen pelleissä, big brothereissa, peleissä, ja facebookissa loput. Tässä kinkamassa homojen etujärjestöt (mm. pitkään toiminut SETA) ovat saaneet asialleen paremmat jatkoasetelmat tuekseen kuin mustalaiset koskaan. Johanna Korhosen, Akuliina Saarikosken, Manne Maalismaan ja Kenneth Liukkosen tapaiset rohkeat sanansaattajat vievät asiaa eteen päin.

Homot ja lesbot ovat suurimmaksi osaksi "meitä", tätä valittua kansaa joka pettuleivän ääreltä tähän päivään on vaeltanut.

Homoja on ollut aina, kuten toisenvärisiäkin ja -kulttuurisia. Homoutta on myös toisissa eläinlajeissa, ei vain homosapiens-lajilla. Me emme voi valita sitä, millaisena tänne synnymme. Toistan tätä muidenkin sanomaa itsestäänselvyyttä koska se kaikille ei ole itsestään selvää. Ei edes lääkäriksi päntänneellä Päivi Räsäsellä.

Uskonnot ovat hallinnanvälineitä ja lyömäaseita olleet aina. Tai ainakin siitä saakka kun se suuntautuneisuus maanalaistoiminaltaan pääsi eheytymään. Nyt ote alkaa lipsua. Homonkaan päätä ei enää rusenneta ahtaan kaappinsa sarananpuoleisen oven väliin kuten tähän päivään saakka laeista ja asetuksista piittaamatta on tehty. Epilepsiaakin pidettiin 1970-luvulle saakka pahojen henkien perintönä kunnes lääketiede ja perinnöllisyystutkijat saivat argumenttinsa lävitse. Ja monet kehitysvammaisuuden muodot ovat järkeenkäyviksi selitetyt eivätkä isien tai äitien poliittisista tai muista aatteista, uskonnoistakaan, johtuvia. Silti nyt edelleen muutamat luulevat, että paholainen se homonkin kaapuun pukeutuu vaikka lie tuo jo tolloimmillekin selvinnyt, että miljardista siittiöstä munasoluun ekana kroolannut ei ole se, jonka hallussa olisivat valinnanavaimet siitä, millaiseksi ihmiseksi kehittyy.

Miksipä homot eivät siis astuisi kokonaan kaapeistaan ulos kun keskitysleirit ja mielisairaalat ovat sukupuolisen suuntautumisen vuoksi heille enää menneitten sukupolvien painajaisuni? Ei tätä enää räsäsiltä tai keltään tarvitse kysyä. Sillekin pitäisi olla aivan yksi lysti, vihitäänkö lisääntymätön pariskunta kirkossa vai kirkon  takana virastossa. Tai Juankosken torilla. Ei homopareja tule koskaan olemaan niin paljon, että he liikakansoittumiseenkaan pystyisivät vaikuttamaan vaikka sekin tarpeen olisi.

Jos nyt tapahtuu ylilyöntejä homojen ja/tai homouden puolestapuhujilla, se saattaa tehdä kipeää, mutta ei varmasti koskaan niin kipeää, kuin on ihmiskunnan historiassa tehnyt homoille olla homo.

Kuvitelkaa te, jotka kuvittelemaan kykenette, sitä ahdistuksen ja tuskan määrää jota erilaisuus tässäkin muodossa ihmispoloiselle aiheuttaa yksilönä paremmiksi tuntevien joukoissa.

Kirkollekin vaikka sadantuhannen jäsenen menetys on pieni rangaistus siihen verrattuna. Nehän ovat vain kymmenysten maksajia ja kuviteltua suuruutta pönkittäviä tilastoja, nimiä jäsenluetteloissa ja hautakivissä.

13 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Valto, olipa hyvä että kirjoitit tuon ylös.

Minä voisin kirjoittaa pari kirjaa tutuista homoista ja lesboista ja siitä, millaista heillä oli, kun heidät oli - siis nyt viimeksi - luokiteltu sairaiksi. Ne ihmiset ovat ja olivat (kaksi on kuollut Aidsiin) minun ystäviäni ja olen itkenyt heidän kohtaloaan.

En ole koskaan kuitenkaan itkenyt heitä heidän nähtensä, koska silloin minä olen ollut heitä tukemassa. Tukija ei saa itkeä. Voi olla kyllä että olen ollut siinä väärässäkin. Yhdessä itkemisestä voi saada voimaa (anteeksi, mutta inhoan sanaa voimauttaa, ei se ole mielestäni suomea...).

Olen saanut sellaisen kasvatuksen että minähän en sitten itke vaikka hakattaisiin ilmat pihalle. Ihan näihin asti olen ollut sitä mieltä, että mikä ei tapa, voimistaa. Mutta enää en kyllä ihan ole. Olen oikeastaan sitä mieltä että oikeastaan voisin oppia viimeinkin itkemään kun on sen paikka.

Esitin sulle kysymyksen oman blogini kommenttisi vastauksessa ja esitän sen nyt vielä tässäkin, että et unohtaisi vastata: minä päivänä se Kaltio ilmestyy? Eikö se ollut tällä viikolla? Haluan ehdottomasti lukea juttusi.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, (ja muut kiinnostuneet) Kaltio ilmestyy nyt, tai siis huomenna, eli on matkalla, tai jo perillä tilaajilla sekä myyntipisteissä 21.10: http://www.kaltio.fi/

Eiköstä ollutkin savolaisesti selostettu?

Homoista ja homoudesta kirjoittaminen on vaikeaa koska en tunne aluetta oikeastaan muuten kuin armottoman vitsailujen kenttänä työmailla. Itsekin olen osallistunut naurunrähäkkään kun joku on kertonut mielestään mojovan gay-jutun, että en kirjoituksellani halua kruunuani egoni suhteen kiillottaa. Typerää se, että on mentävä joukkojen mukana vaikka sisimmässään tietää, kuinka väärin se voi olla.

Nyt en enää menisi vaikka minut eristettäisiin toiseen parakkiin juomaan taukokahvini.

Tietenkin tiedän homoudesta jotain myös siltä pohjalta, että olen lukenut homoutta koskevaa kirjallisuutta, mm. Pentti Holappaa joka on osannut kertoa omakohtaisesti asiasta. Hyvin avartavaa lukemista löytyy ketä vain kiinnostaa.

Kun siis tietää, että erilaisuus, olipa se mitä lajia tahansa valtaväestöön nähden, on aina kammottava taakka kantajalleen, on helppo olla puolesta, ei vastaan.

Pedofiilien puolesta tuskin kykenisin olemaan. Sen taipumuksen nostattamaa primitiivistä vihaa ei ehkä kykenisi sammuttamaan minkäänlaisella järjenjuoksuttelulla jos sitä omien lasten kohdalle sattuisi. Varmaan kääntäisi tekijältä niskat nurin kuin sammuttaisi valokatkaisijasta valot ennen kuin havahtuisi ajattelemaan.

Pedofiliasta olen sen verran perillä, että he eivät itse kaikistellen ymmärrä, miksi lapsiin kohdistuva kiinnostus olisi väärin ja kriminalisoitu. Pedofiileistä on ollut joskus karmaisevia elokuvia ja dekkareita ja niissä heidät yleensä on laitettu rooleihin, joissa ei varmasti heitäkään edes yritetä ymmärtää. Wallanderissa oli toissasunnuntaina yksi näyttelijäsuoritus, joka hyvin kuvasi sitä, kuinka pedofiilin leiman otsaansa saanut ei koskaan siitä enää vapaudu.

Olivatko lapsuuteni kotimökin ohitse hevostelleet savottalaiset, jotka kiveksistä repivät jos lapsia kiinni saivat, pedofiilejä vai vain savottakämpillä viikkokausia majailleita, koskaan pillua saamattomia aikamiespoikia, niin sitä tuskin saisi enää selville. Heitä vihaan sydämessäni edelleen, jos jotain kerran osaan vihata. (Kirjoitin aiheesta kommenttiini muutama päivä sitten Unkurilla)

Homothan harvoin ovat väkivaltaisia, sen olen ymmärtänyt. Muutamia tunnen, mutta en kovin hyvin heitäkään. Yksi lapsuudenaikainen koulukaveri on homo, mutta hänkin oli mitä ystävällisin ja avuliain jo silloin keskenkasvuisena.

Yksi hesalainen, hyvin, hyvin viehättävä lesboneitonen, joka kuului erääseen porukkaan jonka kanssa puolisen vuotta oltiin tiiviisti yhdessä, halusi olla myös miehen kanssa, ja valitsi eräissä Hallowen-juhlissa minut, mutta ei siitä tullut yhtikäs mitään, koska hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka miehen kanssa ollaan. Enkä minä tiennyt, millä tavalla saada hänet kiihtymään.., siis tilanne oli suorastaan nolo, kuin olisimme olleet toisilla tai kolmansilla treffeillä jonka tarkoituksena molemmilla olisi päästä neitsyydestä. Sitten tulikin hänen naisystävänsä mustasukkaisena kuin puhuri huoneeseen ja korvanmakiaa tuli kuunteluluihin aikalailla molemmille.

Kuitenkin kokemus näin jälkikäteen analysoituna oli aika mielenkiintoinen. Varsinkin, kun me aivan selvästi pidettiin niissä muissa, päivittäisissä porukan yhteistoimissa toisistamme. Harmi vain, kun ei silloin vielä osannut näistä asioista avoimesti kysellä, sillä luulen hänen halunneen käydä keskustelua kovastikin.

Tuosta itkemisestä vielä. Minulle oli itkeminen vielä muutamia aikoja sitten tavallista vaikeuksien edessä, mutta iän myötä ei niin helppoa enää ole vaikka tarvista olisikin. Ehkä selitykset alkavat mennä itselleenkin lävitse siitä, millaista elämä on?

Riku Riemu kirjoitti...

Kiitos tiedosta, kuten aiemmin sanoin Kaltio, jossa on juttusi, täytyy ilman muuta lukea.

Tämä homoaihe on minulle vieras, olen ymmärtänyt että se silti on jollain tapaa tärkeä, koska jokainen tiedotusväline siitä haluaa kertoa minulle.

Homoiksi tiedän muutaman tuntemani ihmisen. Ihmisiltä vaikuttavat, osan kanssa tulen toimeen,osan en. Yhdestä lesbosta pidän, kun on vastoin heidänkin ylläpitämäänsä yleistä mökää, hyvin sympaattinen ja kiltti, empaattinen ihminen.

Minä en usko, että on nykyaikaa laajemmin tuo homojen sairaiksi tuomitseminen, kuuluu jo menneisyyteen - joskin aikaan jonka monet muistavat.

Tämän kaltaisen erilaisuuden kaltoin kohtelu lienee pienissä yhteisöissä pahinta, siellä missä muutenkin toinen toisensa vahtiminen ilmeisesti on tapana.

Olen sitä mieltä, että ev.lut. kirkon, jokaisen muunkin kerhon tai yhteisliittymän oikeus on silti määritellä omat sääntönsä. Näiden sääntöjen mukaan jokainen punnitkoon oman tarpeensa olla, tai olla olematta kyseisen yhteisön jäsen.

Lapsikaste, samoin kuin kaikki muutkin vanhempien pienten lasten puolesta päättämät sitoutumiset tulevaisuuteen ovat suuri vääryys.

Yhtenäiskulttuurien ajan pitää olla ohitse.

Kuulun ev.lutiin, mutta ei minulla siihen mitään tapaa suurempia perusteita ole. Hautauskulut lähiomaisille ovat ilmeisesti hieman edullisemmat.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ole hyvä Riku.

Homoaihe on vieras usealle meistä. Ei ehkä siitä syystä, etteikö siitä edes vähän tiedettäisi, mutta kun joutuu tavallaan siirtymään irvailujen ja vitsien maailmasta aiheen suhteen reaaliolemiseen, aikaa seuraavana jopa kommentoimaan ja ääneen ajattelemaan sitä, onkin sitten jonkinlainen kynnyskysymys. Joutuu kertakaikkiaan miettimään, kuinka oikeasti suhtautua tähän vähemmistöön?

Jos asian ilmaisisi rahvaanomaisesti rakennusmaiden kielellä, niin meitä heteromiehiä vaistomaisesti inhottaa ajatella miestä toisen selässä könyämässä.

Muistuu mieleen kaivosajaltani kaksi hyvin lihavaa (130 kg ja silleen) konekuskia jotka rakastivat toisiaan, mutta siihen aikaan ei herrajeesus vieköön sitä olisi voinut julkisesti esittää, tai jopa että olisivat alttarille saakka suhteessaan edenneet. Ehkä työpaikkakin olisi ollut vaarassa jos vaikka heidän kihlajaisiaan olisi taukotuvassa joku juhannusaatto vietetty? Kun ajattelen nyt, he olivat kuitenkin kiertäneet siinä firmassa kaikki kostamukset sun muut paikat, eikä suuntautuneisuus varmaankaan salaisuus suuresti ollut, että olisikohan työnantaja, ankara ja vittumainen pohjois-karjalalainen yritys, laittanut ammattilaisia sittenkään kävelemään?

Minulle asia selvisi sillä tavalla, että koneiden huoltomies oli yövuoron jälkeen tavannut nämä miehet rakastelemasta kämpiltä ja se kuvaus, jonka hän meille muille antoi näkemästään, oli painotettu elävästi miesten lihavuutta korostaen oikein inhoa nostattavaksi esitykseksi ja näin jäi nuoreen mieleeni kummittelemaan homojen rakkauselämän koko todellisuudeksi.

Kirkko on yritysinstituutio. Sen on tänä päivänä, kuten aina ennenkin, tehtävä tulosta. Se on kerännyt näkymättömään henkimaailmaan vedoten veroja ja kymmenyksiä niin kauan, että on sulautunut yhdeksi osaseksi yhteiskuntajärjestelmiä. Kun se näin toimien on kasvattanut vähän kerrallaan valtaansa näkyvämmäksi, ja vaikka kirkkoisät olisivat itsekin järkeilleet, ettei jumalaa ole, on kirkko muuttunut itse jumalaksi. Tämä sitten kostautuu näissä kipupisteissä jotka aika-ajoin esiin nostetaan. Ehkä tämänkin jumalan on nyt sitten kuoltava että uusia päästään tekemään? Tai siirtymään kokonan rahan palvontaan jonka suhteen kirkkokin on tähän saakka toiminut hyvinkin skitsofreenisesti kun ajattelee heidän kirjansa ohjeita mammonan suhteen.

Itse olen yleensä aika latentti nykykirkon suhteen, mutta aina, kun siltä(kin) suunnalta paljastuu siellä toimivien ihmisten kettumaisuuksia toisia ihmisiä kohtaan, herään miettimään.

Päivi Räsäsestä olen oikeasti sitä mieltä, että hän vaikuttaa hyvin lapselliselta tyypiltä ollakseen niinkin näkyvä poliitikko, ja lukenut kaikenlisäksi. Hänet asetan siis Perus-Pena Oinosen kanssa samalle tuolille mielessäni; maltillinen, oman pään filosofia on näistä tyypeistä hyvin kaukana. Nojat he etsivät muualta.

Anonyymi kirjoitti...

valto ja kumppanit,

laitan tähän eräänlaisena summauksena jari tervon blogista poimimani pätkän:

"Kesken Ajankohtaisen kakkosen homoillan kansalainen lähetti ruutuun kommentin. Hän arveli, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua koko homoilta on You Tuben huumoripätkä. Toivotaan niin. Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen."

tämän siivittämänä lähetän sinulle erityisrakkaat syntymäpäiväonnittelut. olet hieno mies.

Valto-Ensio kirjoitti...

Paljon kiitoksia Meri!

Harmi, kun on itse jäävi sanomaan mitään siihen, kun sanotaan hienoksi mieheksi. Mutta kiitos siitäkin.

Jari Tervon kirjoitus ennustaa tulevaa ja varmaan tulee pitämään ainakin suuntaa-antavasti paikkansa.

Ripsa kirjoitti...

Minä lähden nyt fillaroimaan kirjastoon. En tiedä onko siellä Kaltio, mutta joitakin kirjoja pitää viedä kirjastoon ja joitakin varmaan tarttuu sitten taas mukaan.

Kirjastot ovat uimahallin ohella parasta mitä täällä on. Olisin ostanut Kaltion, mutta tästä kaupungista ei saa kulttuurilehtiä minkäänlaisia mistään paitsi kirjastosta.

Lehtilukusalissa on onneksi kopiokone, joten jutun saa sillä tavalla ittelleen.

Ripsa kirjoitti...

Ai niin, kärsiskö kysyä kuinka paljon sinä täytät?

Minä täytin pari kuukautta sitten 65 vuotta. Kuvasta päätellen olet ehkä kymmenisen vuotta mua nuorempi. Tässä ikävaiheessa se ei paljoa enää merkitse.

Minulla on 80-vuotiaita ystäviä.

Ripsa kirjoitti...

Valto,

ei ollut Kaltiota. Sitä ei siis saa Vaasasta. Täytyy mennä katsomaan mitä tuo linkki sanoo.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa. Minä täytin eilen 53 vuotta, että kyllä mun kärsii se julkaista. Maailma on tässäkin ajassa muuttunut valtavasti jonka olen tallonut sen pintaa itsekin. Olikin jälleen kansainväliset synttärijuhlat...

Kaltiota ei tullut vielä itsellenikään, en tiedä onko tullut kirjastoonkaan. Mukavahan tuo olisi katsoa, miten paljon on vielä toimituksessa editoitu pyöräilykuvaustani. Kun nyt jälkeen päin ajattelen, niin ehkä paremmankin jutun olisin voinut jykertää.., mutta lukekaa ja sanokaa, onko se pieleen mennyt tarina tyystin...

Raili kirjoitti...

Minusta ainakin on helpottavaa, ettei tarvitse minkään ihmisryhmän tuomariksi alkaa. Minulla ei ole mitään mielipidettä homoista/lesboista/kirkkoon kuuluvista/kuulumattomista. Jokaisella ihmisellä on oma elämäntarinansa eikä häntä voi määritellä sen perusteella mihin ryhmään hän jonkin ominaisuutensa perusteella kuuluu. Mutta kai sen pitäisi olla aika itsestään selvää että kaikilla tulisi olla sama ihmisarvo (mitähän sekin muuten tarkoittaa) ja samat oikeudet. Kaikissa ryhmissä, perustuipa se sitten kansalaisuuteen, ihonväriin, elämänkatsomukseen seksuaalisuuteen tai mihin tahansa on varmasti sekä sydämeltään sivistyneitä että vähemmän sivistyneitä ihmisiä. Tunnen tosi sydämellisiä uskovaisia mutta myös ateistiksi tunnustautuvia ihmisiä. Jos joku tuntee saavansa turvaa ja lohtua uskonnosta tai kirkosta se hänelle suotakoon, jos ei isolla kirjalla ketään päähän mätki.
Itselläni on ollut onni nuorena aikuisena kuulua sellaiseen ystäväporukkaan jota yhdisti lähinnä se, että nautimme toistemme erilaisuudesta...osasimme nauraa itsellemme ja heitimme hyväntahtoista läppää toisistamme. Kuvaavaa tuolle porukalle on se että joukon uskovaisin ja ainoa täysin ateistiksi tunnustautuva menivät naimisiin keskenään ja ovat edelleen onnelliset yhdessä.

Mutta ihmisten elämäntarinat ovat mielenkiintoisia...kiitos Valto kun jaat tarinoitasi!

Ja ONNEA, ONNEA, ONNEA....muutaman vuoden olet viisaampi...mut perässä tullaan....

Ja vielä pedofiileista......niin...minä vielä potkisin sen jälkeen kun sinä olet jo niskat siltä naksauttanut....ja oisin sentään jo pari sekuntia ehtinyt siinä harkita....oon paha ihminen...hyi, hyi...

Raili kirjoitti...

Ja hitsi vieköön kun aina se viimeinenkin pari tulee kaapista ulos, kun koira kiipee kaappiin ja tekee sijaa itselleen. Kenkäpari siis...penteleen koira...turha yrittää pitää eteistä järjestyksessä...

Valto-Ensio kirjoitti...

"Minulla ei ole mitään mielipidettä homoista/lesboista/kirkkoon kuuluvista/kuulumattomista. Jokaisella ihmisellä on oma elämäntarinansa eikä häntä voi määritellä sen perusteella mihin ryhmään hän jonkin ominaisuutensa perusteella kuuluu. Mutta kai sen pitäisi olla aika itsestään selvää että kaikilla tulisi olla sama ihmisarvo (mitähän sekin muuten tarkoittaa) ja samat oikeudet. Kaikissa ryhmissä, perustuipa se sitten kansalaisuuteen, ihonväriin, elämänkatsomukseen seksuaalisuuteen tai mihin tahansa on varmasti sekä sydämeltään sivistyneitä että vähemmän sivistyneitä ihmisiä."

Raili, sinullahan on mielipide vaikka toisin sanot. Tuo kappale, jonka ylle lainasin, käsittää YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklat puhumattakaan Suomen perustuslaista. Mielipiteesi koskee kerralla kaikkia eikä sipeltele niin kuin monella meistä.

Kiitos onnitteluista.

Osaako koirasi avata oven? Laita lukko, tai säilytä vain parittomia kenkiä niin ei haittaa...

Meillä ei ole koiraa, mutta silti eteisestä löytyy vain paripuolia kintaita, sukkia ja kenkiä kun kiire tulee. Ja farkkujanikin etsin milloin mistäkin vaikka niillä ei paria olekaan, paitsi lahkeet.