lauantai 16. huhtikuuta 2011

Liikut kiinni

 
Kävin Kajaanin Teatterin "Seminaari"-esityksessä. http://www.kajaaninteatteri.fi/index.asp?pid=610&level_id=1

Nopeasti aikaansaatu, upea, surullinen, kuvia raastava tragikomedia kertoi syistä ja seurauksista, ja ehkä yritti kurkistaa tulevaisuuteenkin KOKY:n (Kajaanin opettajankoulutusyksikön) lakkauttamisprosessista. Kävi varmaan sellaisellekin, jolla ei siteitä tuohon kouluun ole, täysin selväksi, mikä maailmaa tällä hetkellä johtaa.

Johtajat eivät  ole kataisia, soineja, kiviniemiä, urpilaisia, arhinmäkiä tai sinnemäkiä kuin kulissitolppina edessämme ettemme oikein näkisi. He ovat Kameradenpolizeita, kaveripoliiseja.

Tämän päivän kasvoton käskyttäjä on kylmälle rahalle rakennettu, täysin vastuuton markkinatalous joka nämäkin kaikki edellä mainitut  organisaatioineen (valtioineen) ja äänestäjineen on ostanut käsikassaroikseen. Päästänyt ne ilman liekaa tullittomin veräjin oleville, mantereiden kokoisille laitumille.

2000-luvun gestapot, stasit ja kgb:t ovat saamassa viimein kauan ja hartaasti rakentamisen alla olleen orwellilaisen aitauksen valmiiksi.

Kansalaisten mieliin on kääritty miljoonien kilometrien mittaiset piikkilanka-aitaukset, luottokorttien, kännyköiden ja tietokoneiden vahtitornit ja sateliittiseurannat. Kohta ollaan viimeisessä vaiheessa, eli siru ranteeseen jo synnytyksen yhteydessä.

Tiedän, tämä on viime vuosien paljon toistettu kauhukuva, mutta katsokaa mitä sanamyllyä poliitikkomme wahlroosien ja murdochien suina ovat taas neljä edellistä vuotta jauhaneet, ja tulevat jauhamaan seuraavatkin 4 tai 1000 vuotta.

Toistolla toistoa vastaan. Aivopesulla aivopesua pesemään.

Jos teatteri, tai taide yleensä, voisi maailmaa parantaa silloin, kun se eniten on haavoilla, niin ehkä jotain olisi tehtävissä.

Poliitikot eivät siihen ole koskaan pystyneet eivätkä nytkään pysty. Eivät ymmärrä edes haluta. Miksipäs sitä; elämä on polvihame vain ja kangas kallista, mutta jos Vuitton kustantaa niin lyömme vaikka kettingillä totuuttamme kansan tyhmään kaaliin.

Taide on yleensä "vain" kipeiden asioiden ja tapahtumien, kuten sotien, terapointia. Sille passaa siis hymähdellä.

Mutta taiteen avulla historia joskus kirjoitetaan niin kuin se on. Silloin hetken hurmosmiehet teloitetaan säälittä unohduksen pilkkakirveellä. Se vain, ettei aikajanansa häpeäpaaluun kytketyt siitä ehdi lohtua saamaan. Eikä ehdi laji oppia virheistä kun uutta tyhmyriä pukkaa menneisyyden kohdusta typeryyksiään tekemään.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, tuon teatteriesityksen jälkitunnelmissa, että oletko vihainen ja kenelle, mille, vastaus olisi yksiselitteinen: Ihmiselle, perkele! Sille ahneelle paskiaiselle jota se myötäsyntyisesti on eikä edes viisaiden, koulutettujen aivojensa avulla kykene sitä ymmärtämään; oppimaan paheholismistaan pois.

Esityksessä heilutettiin mustaa banderollia jossa valkoisin kirjaimin luki: "HAUTAAMMEKO LAPSEMME ELÄVÄLTÄ?"

Me hautaamme itsemme aina uudestaan lapsiemme mukana.

Liian selkeinä näen syyt, miksi itkeä. Ne, ja tulevaisuus on kuvassa. Minusta viis.

10 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Valto,

nuo koulujen ja kokonaisten koulutusyksiköiden lakkauttamiset ja liittämiset ovat arkea täällä meilläkin päin. Pieniä yksiköitä liitetään jossain parinsadan kilometrin päässä sijaitsevaan isompaan yksikköön, ja samalla muutama opettaja joutuu työttömäksi.

Minunkaan kouluani ei enää ole samannimisenä kuin minun aikanani, viisi vuotta sitten. Se on liitetty monen kunnan kanssa yhteen, nimi on vaihdettu, ja niillä joilla töitä riittää, on oltava matkustusvalmiutta sinne ja tänne, kauaskin, milloin minnekin.

Syyksi mainitaan tietenkin rahapula. Opiskelijoita kyllä riittäisi, niitä olisi tulossa ovista ja ikkunoista. En osaa sanoa, ketä asiasta syyttää, ja auttaako se mitään, mutta hyvin nämä oppilaitosasiat eivät opiskelijan kannalta ole.

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Jos kaikkien ymmärrys olisi samaa tasoa kuin tämän blogin kirjoittajan, yhteiskunnassa tuskin olisi hädän päivää. Ongelma on se, että ihmiset kieltäytyvät tiedostamasta näitä asioita, vaikka heillä olisi siihen älyllinen kapasiteetti. Yksi osaongelma on sekin, että luultavasti nuo kataiset, kiviniemet, sinnemäet ynnä muut eivät hekään tiedosta asioita kokonaan, vaan kuvittelevat ihan oikeasti olevansa kansakunnan kaapin päällä eivätkä pelkkiä tyhjänpäiväisiä käskyläisiä.

Minusta "ahne paskiainen" -syndroomaa ikävämpi juttu on suoranainen typeryys, sillä ensin mainitun mukaiseen elämänasenteeseen pitäytyminen johtuu jälkimmäisestä. Jos on silmät, näkee, paitsi jos saa jostain käsittämättömästä syystä päähänsä pitää ne ummessa. Minusta ei myöskään ole olemassa sellaista toimijaa kuin "ihminen". Sen sijaan on olemassa toimijoita nimeltä ihmiset, ja lisäksi toimija nimeltä kasvoton järjestelmä, joka ei edusta ihmisiä vaan yksinomaan itseään. Näin on siitä huolimatta, että jotkut tuohon AP-syndroomaan sairastuneet käyttävät järjestelmää hyväkseen ja toinen vielä isompi joukko kuvittelee tai teeskentelee käyttävänsä.

Tapsa kirjoitti...

Kajaanin Seminaarin perillisen lakkautus on yhtä iso synti kuin sen saatanan sillan rakentaminen linnan raunioiden päälle.

Mutta se, että seminaarista tehdään "koulutusyksikkö" ja läänistä "aluehallintoalue", kertoo keillä tässä maassa ja maailmassa on valta.

Byrokraateilla.

Ilman heitä rahavallalla ei olisi renkejä.

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Kuten Tapsa itsekin sanoo, byrokraatit ovat renkejä. He eivät ole isäntiä. Isäntä on, kuten edelleen on selkeästi sanottu, rahavalta. Byrokraatit eivät ole sen vallan ensisijaisia käyttäjiä. He ovat sen sijaan toissijaisia käyttäjiä, he uskovat tosissaan pitävänsä rahaa kahleissaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Oikeasti he ovat vain kuuliaisia käskyläisiä. Heitä voi syyttää yhteiskunnan synneistä, mutta jos he tekevät parannuksen, asiat – yllätys yllätys – eivät muutukaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

Keväällä paljon tekemistä, ei ehdi kunnolla keskusteluihin vaikka halu olisi kova. Mutta yritän.

Iines, koulujen lakkauttaminen alkoi miltei välittömästi niiden kiivaan rakentamisbuumin jälkeen 1950-60 -luvuilla.

Sotien jälkeen isäni urakoi koulurakennuksia Nurmekseen, Rautavaaralle, Rautalammille, Nilsiään, Kaaville, Juankoskelle.... Niistä toimivia on jäljellä ehkä pari isommissa kuntakeskuksissa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Siksi minulla on jotain henkilökohtaista tarkastelukulmaa asiaan, mutta yritän samalla kytkeä sen yhteiskunnan kehityskaareenkin samalla.

Jotain pitkän tähtäimen suunnitelmallisuutta tässä täytyy olla takana. Miksi rakennetaan toimiva koulujärjestelmä johon isketään miljarditolkulla kansallista omaisuutta ja rahaa ja ennnen kuin maali kaikista laipioista on ehtinyt kunnolla kuivua, järjestelmää aletaan toisesta päästä purkaa?

Vastaus on siinä, että suunnitelmaan kuuluu saada ihmiset samojen kaavoitetujen suurkeskusten vangiksi ja valvottavaksi, pois maaseutureservaateista jotka halutaan pelkästään materiaalin tuotantoon, ei ihmisten asuinsijoiksi.

Suomalaisethan sopisivat mainiosti Kehä III:n sisään. Kukahan vakavasti otettava päättääjä tämän skenaarion takavuosina vahingossa ääneen lauseskelikaan?

Raha tai sen riittämättömyys on vain tekosyy järjestelmien alasajoihin. Kajaanin Seminaarin lakkautuksen syyksi Oulun Lauri Lajusen suulla sanottiin ensiksi, että puuttuu 1,5 milj! Hah saatana. Tuollaisten rakennuskompleksien kuukausittainen ylläpito maksaa jo enemmän. (Nehän muuttivatkin syyt sitten ihan muiksi kun tajusivat, ettei moinen valhe kestä päivän valoa.)

Valto-Ensio kirjoitti...

Kiitos vain Keiju. En omasta ymmärryksestäni osaa sanoa, mutta sisintä kirvelee tämä asioiden "näkeminen".

Laajennetaan näkymät koskemaan globaaliutta, "maapalloistumista". Käskyttäjä tulee todella "suuresta" maailmasta (joskin se sielläkin perustuu yhtä pieniin asioihin).

Me emme tarvitse tähän monimutkaisia tutkimusmenetelmiä, gradujen tekoa tai professorin arvonimeä. Ainoastaan silmät jotka näkevät.

Luen juuri kirjaa "Treblinkan viimeinen juutalainen". Monesko sadas luettu samasta aiheesta, mutta aina yhtä hyytävää.

Tämänkin kirjan aiheesta assosioituu/vertautuu välttämättä mieleeni nykyisyys. Kuinka "ne" luulevat, että joku vähänkään ajatteleva uskoo vallanpitäjien ahneuden kaikonneen mihinkään? Sen, että parturoidaan kuten Treblinkassa ihmisiltä karvatkin materiaaliksi myllyyn joka jauhaa tuottoa taustalla hääriville? Ja että jollakin olisi oikeasti "sydäntä" niille, jotka polttoroviolle vaikka joutaisivat jos niille ilettäisiin vielä grillausritilät sitä varten rakentaa?

Nyt tekninen edistys vaatii, että kaikki, mikä irti saadaan, revitään myös ja syötetään tähän Moolokin kitaan joka ahnaana sen polttaa jättäen jälkeensä vain tuhkaa.

Politiikkaa on seurattava, mutta tietynlainen intuitio on paras tae siitä, ettei katso sitä pelkästään päivänpolitiikan valossa. Myös epäily, tietynlainen luulotautisuus ja oma köyhyys antaa tälle synkälle pessimismille lujuutta.

Täällä, epäilyjen laaksossa ei tästä ole kenellekään haittaa. Olen(olemme) vain pikkuinen tikku hyvinvoinnista turvonneissa perseissä jotka päälläni istuvat.

Valto-Ensio kirjoitti...

Tapsa, byrokraatteja on kaikkialla, sosiaalitoimistossakin ja Kelalla.

Yhteiskuntajärjestelmästä irtioleva, yritys/busiesmaailman (valtion valtiossa) byrokratia on vähemmän käsitelty aihe.

Varmaan tarkoitat sitä kera esimerkiski kaavoitusbisneksen?

Näillä on kytkentönsä ja kanavansa (vapaat muurarinsa). Niitä on "pienistä", muutaman miljoonan vuosituloksia tekevistä konsulttiyrityksistä biljoonabisnekseen yltäviin jättiläisiin saakka.

Käsi kädessä kulkevat taloon autioon.

Mutta mitä heistä, kasvottomista enemmän ajattelisimme?

Ne ovat mukavia, pehmytkätisiä ihmisiä kun heitä kasvotusten tapaa eikä puhu muusta kuin säästä tai bemareiden koristekapseleista. Mutta tökkääppä niitä vaikka näillä ajatuksilla, joita minä edustan!?

Valto-Ensio kirjoitti...

Tapsa vielä. Olen aivan samaa mieltä kanssasi niin seminaarin lakkautuksesta kuin Linnansillastakin.

Delilah kirjoitti...

Valto Ensio, kovin synkin värein maalailet elämää, nykyistä ja tulevaa. En kinaa vastaan, sillä olet selvästi asioita paljon pohtinut. Jostain syystä olet unohtanut, että on olemassa myös kirkkaita ja kauniita värejä. Joku sanoi, että maailma on peili, jossa jokainen näkee omat kasvonsa. Lastemme vuoksi yritetään nähdä myös ihmisyys, hyvyys ja toivo.

Valto-Ensio kirjoitti...

Delilah, en ole unohtanut värejä en kirkkautta. En voi, sillä joka päivä ne edessäni väikkyvät. Jos ei muussa, niin lasten silmissä, teoissa, touhuissa.

Siksi mustakin on mustempaa kun ne lasten nykyisyyden (ja mitä he tähän saakka ovat minussa saaneet aikaan) ja tulevaisuusarvelujen kautta suodattuvat pohdittavikseni.

Siis lasten vuoksi en ole heille päin näin synkkä. Vaikka väsyttääkin jo välillä.