torstai 24. toukokuuta 2012

Rahavallan ruoskat viuhuvat kipeää tehden...

...eikä kukaan hätkähdä kuin hetkeksi.

Italian kaunotar hymyili Raatihuoneen torilla viehättävästi vaikka utelin häneltä Berlusconin politiikan ja Palermon mafian yhteisistä taskuista, ja että jatkuuko sama meno saappaanvarressa kuin ennenkin. Ei hän kysymyksiäni kokonaan ymmärtänyt, mutta se kävi selväksi, ettei hän tiennyt sellaista miestä olevan olemassakaan kuin Björn Wahlroos.

Yritin siis huojentua ja tulla siihen tulokseen, että Nallemme on globaalissa mitassa mitätön köyhien kintuillekuseksija jonka löyhästi kansien väliin lirauteltuja kannanottoja ei kannata surra, uneksia vain kovasti, että joku kakkuleipuri tämän maataloustukiaisilla kituuttelevan rötkäleen saisi tähtäimeensä.

Italian kaunotar hymyili kameralleni vielä monta hymyä ja moneen suuntaan päätään kallistellen, eikä minua hänen tummilla kutreillaan keikkuva Armanin hattunsa haitannut. Olisin lähtenyt matkaansa jos olisin vapaa ja vastuuton ja rikoksilla rikastunut kuin valtaa kahminut maanmiehensä Silvio Berlusconi.

Lehdistä olin jo viikkojen  ajan leikellyt ajan ilmentymiä, kovenevasta talouspolitiikasta kertovia artikkeleita ja ilmaisen mainostilan jakamista kirjoille, joilla ei kirjallisia ansioita ole. Masentunutkin näiden uutisten vuoksi moneen kertaan. Nukkunut huonosti, ryöminyt penkkien ja pöytälevyjen alle suojaan, suojellut köyhää lapsikatrastani markkinatalouden tykkien pauhinalta, tavallisen ihmisen mitätöintien kipeästi viuhahtelevilta raharuoskilta ja syyllistäviltä eurosrapnellien sirahtelevilta siruilta.

Uskoneeko kukaan, kuinka henkilökohtaisesti otin pitkän ammattinimikkeen omaavan, ylensyöneen liituraitaturjakkeen Juhana Vartiaisen vittuilun (HS 10.5.12) leppoisaa loikoiluelämää kotisohvillaan viettävistä kotiäideistä?

Täällähän sitä minäkin vain sohvalla makoilen kun muutama mukula huutaa kurkku suorana leipää ja lämmintä ja muuta huolenpitoa 24 h/vrk.

Vartiainen, Wahlroos ynnä muu prosentin verran väestöstä kattava populaationsirunen (se, joka senkin kolmannen maapallon pröystäiläksensä oikein kunnolla tarvitsisi) on kertonut poliittisen ilmapiirin myötäsukaisten tuulien ympärillään leyhyessä selvin sanoin kenen syytä kaikki lamat, nokioiden alamäet, tehtaiden alasajot ja globaalit finanssikriisit ovat; lastenkasvattajien tietenkin. Olemme ihanaa velttoilua harrastavia lapsiperheiden huoltajia, kotirouvia joiden statuksella voi ylläpitää ruhtinaallisia omistusasuntoja ja että jopa niidenkin tuotannon veropoliittista kiristystä olisi syytä alkaa poliitikkojen harkita, että torppariajastakin taaemma taannuttaisiin ja että kartanonherratkin saappaidensa nuolijoita pilkkahinnasta tiluksilleen saisivat haalittua. Niin, ja että vastakkainasettelun totaalinen kliimaksi taas aikaan saataisiin malliin 1918.

Minä olen ollut niin masentunut näistä ajan virtauksista, etten tämän parempaan kirjoitukseen mielipahani aiheesta kykene. Enkä kykene kirjoittamaan muutenkaan, saatana. Ja tämä on ihan selkeästi Björn Wahlroosin syytä!

Minne sotkeutui presidentti Sauli Niinistön ehdokasaikanaan lupaama "kaikista on pidettävä huolta"-teema? Huulenheittoa taisi olla kun ei yhtään ärähtele puoluetovereidensa kovuuden edessä. Katainenkin on vain "huolissaan" lukiessaan perhesurmien yleistymisestä ja painaa Brysselin baanalla ihan muiden huolien "uuvuttamana".

En osa vielä sanoa, auttoiko yhtään, että kiukaan alle kun viimeksi tulia virittelin, sijoitin lehtileikepinkasta Nallukaisen valokuvan viikset tulitikun ensiraapaisun kohteeksi pilkkeiden väliin ja seurasin, kuinka syntymäpaksu, karvoilla peitelty ylähuuli sai karstaisen sävyn, nenä tummui, hajosi tuhkaksi ja silmälasit vääntyilivät hetken, ennen kuin karisivat  arinan raoista tuhkaluukkuun ja kuinka humahtaen piipun veto vei loput taivaalle.

Toivon joka tapauksessa, että niin käy myös hänen ja kaltaistensa ajatustenkin joita kirjoiksi asti ilkeävät painaa.

25 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

"Ja tämä on ihan selkeästi Björn Wahlroosin syytä!" Tästä palautuu niin suoraan ja pidättelemättä mieleen se aika viime vuosikymmenen alkupuolella, kun kaikki oli ihan selkeästi George W. Bushin syytä. Sitten Bush vaihtui Obamaan, eikä meno rauhoittunut. Se vain muuttui.

Riku Riemu kirjoitti...

"Kaikista on pidettävä huolta."

Olet ehkä alunperinkin ymmärtänyt Niinistön lauseen merkityksen väärin. "Pidämme kyllä huolta, että kaikki..."

Juhana nyt puhuu jotain tehdäkseen hänkin. Vatteja puuttuu valtion turhimmista laitoksista, sanoi sähkömies sähkökatkon aikaan.

Ei kaikkea pitäisi mennä lukemaan, minäkään en Juhanan horinoita loppuun asti jaksanut. Selvästi tuntee syyllisyyttä veronmaksajien selässä istumisestaan.

Iines kirjoitti...

Juhana-herttua pitää polttaa hitaalla tulella, viivytellen, milli milliltä pois vetäen ja härnäten. Tuommoinen äkkipoltto on liian armollista ihmiselle, joka päästelee elämästä noin vieraantuneita möläyksiä julki.

Ja missäs ne Saulin syrjäytymiskomiteat ovat? Kaffeella vissiin, tai kuutamolla. Tähän menessä miehen suurin saavutus on ollut prinsessa Estellen ristiäisiin ehtiminen.

Juhanassa muuten eniten ärsyttää ne turpeat pusuhuulet. Sääli miestä, uskottavuus kärsii. Kireämmillä huulilla olisi parempi pyydellä anteeksikin.

Vaan mukavaa, Valto, että kirjoitit taas. Kyllä sinussa sisu on tallella. Muuta paljon tarvitakaan.

meri kirjoitti...

valto

miten uskomattoman ihanaa se, että ihminen ajattelijana sparraa tässä maailman patinoituneessa kehässä sillä tavalla kuin sinä. nautin tästä tekstistä kuin kiviojan vikki suutari salinin perkeleistä.

a-kh kirjoitti...

Valto

Viiksi-Vallusta en pahaa sano, eikä maailma pelastu Kaurismäen konstein. Kyllä Suomi aina yhden Wahlroosin jaksaa kantaa. BW:n ajattelussa mielenkiintoista on biologialla kuorrutettu taloudellinen anarkismi. Ties vaikka mies olisi oikeassa. Joka tapauksessa hänellä näyttäisi olevan ainakin materiaalisia resursseja olion lajityypilliseen yltäkylläisyyteen. Työtä se on vaatinut, vaikka ihan lankkipojasta ei ole tarvinnutkaan aloittaa. Siunausta hänelle ja veisatkaamme yhdessä: "Oi, Herra, siunaa Suomen kansa. Suo sille armos runsaus."

Valto Ensio kirjoitti...

Ystävät armaat kaikki kerralla; on mieltä helpottavaa kun olette siinä.

Huomasitteko Juhana Vartiaisen haastattelun ajoituksen Hesariin?

Muokkasin äsken tekstini viittauksen oikeasti tarkoittamaani Hs- paperilehden artikkeliin 10.5.12 josta alunpitäen mieleni pahoitin niin karvaasti, että jos ko. hlö olisi sattumalta sinä päivänä vastaani kävellyt, turpaansa olisi saanut.

Juhana Vartiainen kävi nimittäin mielipiteineen juuri äitienpäivän alla kusemassa äitini haudalle. Ja samalla hän lorotteli satojentuhansien muidenkin äitien haudoille. Luultavasti myös varhain hänet hyljänneen oman maamonsa kasvoille, ikäiseni mies muuten.

Vartiainen unohtaa, että äideistä vuotaneiden kyynelsammioiden päälle nämä yhteiskunnat ovat rakennetut, ei suinkaan utopistisen, jatkuvan (talous)kasvun varaan jolle ei suitsia halutakaan asettaa.

Puhutaan kyllä tuhlaamisen rajoittamisesta ja yksittäisten kansalaisten ja valtioiden yli varojensa elämisestä, mutta samalla mietitään päät punaisena, kuinka saataisiin enemmän ja enemmän maata riistettyä, että sen varannot tulisivat mahdollisimman joutuin "hyötykäyttöön"!

Minä en kyllä tällaiselle politiikalle anna minkäänlaista arvoa.

Liinat kiinni maailma!

Ja mitä Wahlroosiin yksittäisenä jeppenä tulee, niin yhtään hänen klooniaan maailma ei ainakaan ei ainakaan tarvitse vaikka se ne (kahlehdittuina seinään) juuri ja juuri kestäisikin. Ei ainakaan se maailma, jollaisena minä sen näen.

meri kirjoitti...

valto

tämä nyt on vähän pateettista, mutta koeta kestää:

kun nalle lähtee työpäivän jälkeen kotiin, hän on rikastunut noin ziljoonan. kun tuupovaaralainen siivooja sulkee illalla työpaikkansa oven, hän on ansainnut muutaman kympin.

tuloero on melkoinen. ansaitakseen nallen palkan, siivooja joutuisi paiskimaan neljäsataatuhattuntisia päiviä. siis lähes viisikymmentä vuotta yhtä soittoa, yötä päivää. normaaleiksi työpäiviksi jaettuna, viisi päivää viikossa työskennellen, nallen päiväpalkan tienaamiseen menisi liki kaksi vuosisataa.

nalle on varmaan hyvin taitava ja pystyvä työssään, mutta niin on siivoojakin. ansioillaan hän elättää kaksi kouluikäistä lastaan sekä vanhan anoppinsa. hänen perheensä ohella siivoojan työtä arvostamme kaikki me, jotka saamme nauttia hänen kättensä jäljestä.

nallen suuret tulot eivät sinänsä ole mikään ongelma, mutta siivoojan olematon palkka kyllä on.

Ripsa kirjoitti...

Hulluinta noiden nousukkaiden vastaväitteissä on se, että kuilu minkä ne meidän ja itsensä välille levittävät on oikeasti synnyttänyt sokeutta ja kateutta ja ties vaikka mitä kamalaa katkeruutta ympäri Suomen.

Wahlroosin teesit ovat väärien profeettojen teesejä. Mutta ongelma on siinä, että tuota Merin mainitsemaa siivoojaa ei tue tälläerää oikeastaan kukaan.

Politiikka on osoittautunut likaisemmaksi kuin koskaan ja olen näinä aikoina miettinyt, miten kamalaa on mahtanut olla Papalla joka oli eduskuntaehdokkaana vissiin kaksi viikkoa tässä meidän läänissä.

Se ei kestänyt sitä seurantalojen takahuonemeininkiä. Oli sanonut että isännät siellä arpoivat kuka saa puhua ja kuka ei.

Pappa lopetti kokonaan.

Kukahan yhteisiä asioita hoitaa? ONKO Suomessa yhteisiä asioita?

Valto Ensio kirjoitti...

Luin, Meri, että siivooja kun lähtee pois töistä hän on menettänyt jo muutaman kympin... Luulen, että niin päin se oikeastaan käykin. Emme me, siivoojien ohella, täällä ansaitsemassa ole, vain menettämässä jos rahasta tai mistä tahansa materiaalin omistamisesta on kysymys.

Minäkään en ole tänä päivänä ansainnut yhtään mitään, olen vain aamu kuudesta tuhlannut elämisen aikaani ja "oleskellut leppoisasti" lasten kanssa ja vasta nyt asettuivat levolle kun aikani komentelin (ollaan täällä korvessa jossa ei mukavuuksia ole, mutta mukavaa on).

Mitähän tämä hommani on kun en siitä mitään muuta saa kuin harmaita huolien hiuksia? Kasvatan tulevaisuuden duunareita ja veronmaksajia, mutta kauanko tätä jaksaa jos arvostus on mitä on?

(Ohi edellisen sanon kuitenkin, että mistään muusta en elämässäni ole niin paljon saanut aineetonta hyvääoloa kuin lasten kanssa ollessa, mutta sitähän ei lasketa)

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa, oletkos seurannut vihreiden poliittista toimintaa? Käsittämätöntä periaatteiden myyntiä silläkin rintamalla. Ilkesi se heidän älykkönsä Soidinvaara silti kehua aamuisessa haastattelussa, että on kuitti tallella Koijärven sessiosta saadusta sakosta; sillä kai se vihreys sitten lopuksi ikää lunastettu häneltäkin on.

Ja Ville Niinistö lienee poliittinen soluttautuja sukulaisensa suunnalta sillä hänhän on kovin myönteisiä lausuntoja antanut kaivosteollisuuden lisäämisen tarpeellisuudesta (varsinkin Lappiin). Mitä nyt vähän malliksi ärhentelee Talvivaara-vuodoista vesistöön...

Pastori kirjoitti...

Varsin kaunis kirjoitus, etenkin se kohta, jossa viikset käpristyvät rulalle uunin luukussa.

On lohdullista myös tietää, että suuressa maailmassa kotimaan mahtailijat ovat tuiki tuntemattomia mielipiteineen. Valitettavasti meillä päin he vain saavat joka ynähdyksellään huomiota kuin piloille hemmotellut kakarat, joiden jokaiseen egoistiseen tarpeeseen vastataan.

Surulliseksi on mennyt tämä tuloerojen kasvu ja se röyhkeys, millä elitistit muiden päältä kävelevät. Kovia arvoja kannatetaan, kaikenlaista "humanistista hölynpölyä" tehdään jatkuvasti julkisessa debatissa naurunalaiseksi.

Toivotaan että nämä Juhanat sun muut infantiilit oppisivat itse ajattelemaan asioista toisin, ettei jouduta tilanteeseen jossa oppia pitää ajella rautakangella paksun kallon sisäpuolelle. Moni on jo aika tympääntynyt tämän ajan tunteettomuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos lapsia kasvattaa saadakseen ulkopuolista arvostusta, niin aika lailla on arvot hakusessa.

Ripsa kirjoitti...

Anonyymi,

Jos sanot jotain tuollaista, et ole käsittänyt mitä elämä on. Se on ketju. Sukupolvien ja lajien, syötävän ja ei-syötävän.

Ihmislaumassa tärkein asia ovat lapset. Aivan ilman muuta. Heidän suhteensa isovanhemmilla voisi olla paljon annettavaa, mutta ihmiset asuvat valitettavasti satojen kilometrien päässä toisistaan, että useimmilla sitä ketjua ei ole enää.

Mutta ydinperheessä: kyllä lapsen hyvä ajaa aikuistan "harrastusten" ohi!

meri kirjoitti...

valto, ripsa

koska markkinoiden lakeja ei kukaan rankaisematta uhmaa, ne näyttäytyvät luonnonlakeina. talouden ei enää tarvitse oikeuttaa itseään kansalaisille, kansalaisten on todistettava elämisenoikeutensa taloudelle tuloskunnollaan.

arvokeskustelulla toki voidaan ylentää tunteita, kunhan pysytään taloudellisten 'tosiasioiden' pohjalla.

parannusopit ovat tehotalouden vuosikymmenellä keskittyneet sopeuttamaan työntekijöitä tehotalouden vaatimuksiin: katkonaisiin työsuhteisiin, jatkuvaan koetilanteeseen ja itsensä trimmaamiseen.

yksilöllisiä voimavaroja ylistämällä työntekijät saadaan ottamaan yrittäjäriski oloissa, joista he eivät voi vastata. oikeatkin oivallukset vapaudesta ja vastuusta johtavat tehotaloudessa helposti vain kuormituksen lisäämiseen.

ollakseen avoin, joustava ja yhteistyökykyinen ihminen tarvitsee suhteellisen vakaata minuutta. vain vakaalta pohjalta uskaltaa luopua rajoistaan. vakaata minuutta ei synny, jos ei koe jatkuvuutta ja ennakoitavuutta millään elämänalueella edes lapsena.

hyvä itsetunto ei ole synnynnäinen eikä kansallinen ominaisuus vaan sarja selviytymiskokemuksia. ihminen järkkyy, kun tarpeeksi järkytetään. jos asiat kaatuvat päälle liian hallitsemattomina, kokemukset on eristettävä liian kipeinä toisistaan.

todella pirstoutuneet ihmiset eivät juhli minän hajoamista aivan niin vapautuneesti kuin postmodernistit.

ehjästä elämästä unelmoitiin niin 1960-luvun radikalismissa kuin 1970-luvulla alkaneessa terapiakulttuurissakin. elintason sijasta pohdittiin elämän laatua ja itsensä toteuttamista mielekkäällä paikalla.

kansainvälisessä tehotaloudessa elämän laatuun ei ole enää varaa, vaan on tyydyttävä henkiinjäämiseen kilpailussa muuta maailmaa vastaan. on annettava kaikkensa asialle, jota ei ole itse valinnut.

dynaaminen manageriluokka luottaa siihen, että markkinasuhteet pitävät yhteiskunnan ja ihmiset koossa. miksi eivät pitäisi, kun kilpailukykyiseltä kansalaiselta ei edes jää aikaa mihinkään muuhun kuin markkinoillaoloon, itsensä myymiseen ja kuluttamiseen?

putoajille järjestettäköön leipäjakelua, sirkushuveja ja poliisikuria.

Ripsa kirjoitti...

Meri,

ihan niin kuin Orwellin vuonna 1984. Ilmeisesti vuosiluvut näissä demokratia-kysymyksissä ovat vain ohjeellisia.

Anonyymi kirjoitti...

"Kasvatan tulevaisuuden duunareita ja veronmaksajia, mutta kauanko tätä jaksaa jos arvostus on mitä on?"

Ripsalle tiedoksi, kommenttini viittasi edelliseen lauseeseen.

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi, ihan oikein, kun panet sananalaiseksi tuon yksittäisen lauseeni lastenkasvatuksen arvostuksesta; kyllä se pomppaa omaankin silmään outona puuskahduksena; ei se tietenkään niin mene, että jonkun kiittävillä lauseilla isät ja äidit kasvatushommiaan hoitelevat.

Ensin tehdään tietenkin ne lapset ja sitten tulevat kannustukset ja kiitokset -jos tulevat. Jos ei, niin ei niitä kai sitten kaipaakaan. Mutta kontrastissa siihen, kuinka moititaan, niin silläkin puolella on merkityksensä (uskon silti, että äidit, jotka mitalit aikojen saatossa äitienpäivinä rintaansa ovat saaneet, ovat olleet siitä paljonkin hyvillään).

Näitä kommentteja harvoin sinällään (varsinkin mokkualyhteyksien ja akkuvirran lyhykäisyydessä) jaksaa loppuun saakka aina hioa ja harkita, kunhan jotain sutaisee merkiksi, että elossa on.

Lastenkasvatuksessa, kuin missä tahansa työssä, myös ulkoa tuleva arvostaminen on tarpeen. Ehkä näissä palkattomissa hommissa enemmänkin, ainakin joskus kun uupumus painaa päälle. Ja myönnän, että viime aikoina olen tuntenut itseni uupuneeksi monesta syystä. Ikäkin painaa, eikä tämä uusi kasvatuskierros tunnu saman elämän mittaan yhtään helpommalta kuin ensimmäinenkään jossa epäonnea oli tuplaten enemmän muutenkin.

Yhteiskunnan ja sen järjestelmien osasten, sekä niiden piirissä olevien ihmisten ja poliittisten päättäjien arvostusten painottumisen hienosäätöä kaipaisin kuitenkin enenmmän. Tämä käynee ilmi Juhana Vartiaiseen kohdistamassani kritiikissä. Ko. henkilön lauseita ei voi jättää senkään vuoksi moittimatta, koska ne ovat osaltaan myös tilattuja, tutkittavaksi annettuja, niistä maksetaan hänelle. Mutta kuka ja ketkä ovat tilaajia? Sitä sopii miettiä.

Kun yhteiskunnassa lisäksi eletään väkivallan sumaa jossa perhesurmat ovat merkittävä osa niitä (sotapelien käytäntöön soveltamista yrittävien muiden ammuskelujen, viimeksi Hyvinkää, lisäksi), olisi tällaisia uupumuksen ilmaisuja kuunneltava mielestäni hyvinkin herkällä korvalla.

Minusta itsestäni ei väkivallantekoihin ole jollei nyt ihan oudosti päässä naksahda, mutta ymmärrän syvästi niitä tunteita, joiden päälle lähdetään joskus peruuttamattomille teille.

Olihan se aivan silmiä sumentava henkilökohtainen kokemus sekin, kun luin lehdestä Juhana Vartiaisen ajatusten juoksuttelusta perheenäitien lekottelusta! Vieläkin perkeleitä mielessä kiertää eikä tuo mies ikänään minulta anteeksi tule saamaan vaikka sanojaan myöhemmin on lehdissä katunutkin.

Tänään keskustelin eräässä paikassa yhteiskuntamme huostaanottojen määristä. Ne ovat käsittämättömiä! Mikä "Hyvinvointivaltio" se sellainen on, jossa viiden miljoonan asukkaan väestöpohjasta liki satatuhatta alaikäistä on jatkuvasti vuosittain lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteena?

Jossakin on jokin ja pahasti vialla.

Valto Ensio kirjoitti...

Pastori: "Toivotaan että nämä Juhanat sun muut infantiilit oppisivat itse ajattelemaan asioista toisin, ettei jouduta tilanteeseen jossa oppia pitää ajella rautakangella paksun kallon sisäpuolelle. Moni on jo aika tympääntynyt tämän ajan tunteettomuuteen."

Tätä minäkin toivon. Onneksi ovat nämä sanat, joilla voi myös yrittää jotain vaikuttaa vaikka nekin tahtovat hukkua nykyiseen paljouteensa. Mutta mikseivät siis hukkuisi noidenkin, joiden esilletulot eivät paljoa toivoa elämiin tuo?

Valto Ensio kirjoitti...

Meri, Ripsa, niin minäkin luulen, että 1984 tai mikä tahansa vuosiluku ihmisen elon lyhykäisyydessä (koko historian) ovat vain ohjeellisia, tai vain viitteellisiä oikeastaan, kun ennustellaan jotain tulevaa. Tai kun jo ohitse vilahtanutta entistä ennustetta ryhdytään päivittelemään samalla uusia skenaarioita pöytään lyöden...

Hupiajeluksi jokatapauksessa jotkut tätä elämää kuvittelevat.

Anonyymi kirjoitti...

Valto, varmasti hoidat leiviskäsi kunnolla ilman että odottaisit kiitosta. Kuten totesit, ei kaikkia sanomisiaan tule viimeisen päälle muotoiltua.

Maailma on paha paikka ja ihmiset ovat pahoja. Se on osa totuutta. Maailmassa on myös paljon hyvää ja sellaisia ihmisiä, jotka puhtaasta sydämestään auttavat ja tukevat toisia.

Sinun kirjoituksiasi lukeneena tuntuu siltä, että katsantosi on hyvin pitkälle jumittunut näkemään sen pahan.

Kunpa saisit siivilöityä näkökenttääsi myös toivon pisaroita ja onnen hippusia, jotta elämäntiesi olisi keveämpi kulkea.

Anonyymi kirjoitti...

Olet (mun mielestä) valto kaiken arvostelun ylä- ala- etu- ja takapuolella. Siksi en tässä viitti tämän kummemmin puhua paskaa.

Kivaa, että olet.

- mikko

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän - vaikka en ole kenenkään agenda - että monet naiset odottavat sinua (iines annikki meri). No, unkurin kanssa olet jutellutkin. Juttelisit muillekin. Mun mielestä nää keskustelupalstat - sen jälkeen kun läksit niiltä pois - on tulleet ohuemmiksi. Köyhemmiksi. (Tai voi olla, en tiedä, että ite olen tullut hölmömmäksi. Mutta kumminkin! valto.)
- mikko

Valto Ensio kirjoitti...

Kiitos Mikko-Mikis... En kyllä usko, että arvosteluilta tarvitsen säästyä, tai arvioitsemisilta, en kovin kummoinen jellukka tunne olevani. Minä vain en nyt tällä haavaa hyvin paljon keskusteluihin jaksa osallistua. Kerään voimia. Saattaahan se olla niinkin, että alun alkaenkin vähäinen kapasiteettini alkaa olla lopussa.

On tässä kyllä tätä elämääkin taas ollut ja sitä suoritetaan täällä vaatimattomin resurssein kuten olen usein joutunut kertaamaan. Sanoisinko lisäksi, että vituttaa kuunnella eräiden urputusta, joiden suurin huolenaihe ovat voikukat nurmikolla tai joka päiväisen koivunsiitepölyn jynssääminen auton konepelliltä...

Jos saat jostakin 27.5.2012 Kainuun Sanomat luettavaksesi, niin siinä kerrotaan yksi osanen viime aikojen arjestamme. Tuntui jo loppusaltaan, että tapaus oli sittenkin yksi rikka liikaa sopassa, mutta kai se huoli nyt laistui ainakin vähäksi aikaa. Helläsydämisyydestään joutuu jälkikäteen kuitenkin laskuja kuittailemaan taas... jostakin olen lukenut sanottavan sitä myös hyväntahtoiseksi hölmöydeksi, vai olisiko se sitä kukkahattutätimäistä hyysäämistä jopa..;"hyödyllistä hölmöyttä..." (mutta kenelle hyödyllistä?)

Anonyymi kirjoitti...

Mää en uskalla lukea mitään lehtiä... Tuntuu kamnalan pahalta edes ajatella että Sua käytettäisiin hyväksi. Tietysti ihmisiä, jotka rakastavat toisia ihmisiä, on helppo käyttää hyväksi. Se on Luonnon Laki.

mikko/mikis

Valto Ensio kirjoitti...

Mi:is, ei mua kukaan tietämättäni hyväkseen käytä, eikä siten, ettenkö siinä itse mukana olisi. Tarkoitan äskeisellä vain, että kun tulee eteen tilanne, jossa joku tarvitsee apua, en henno torjua avunpyytäjää. Lisäksi ajattelen usein, että että onhan minua itseänikin autettu joskus ja kuinka hyvältä ja voimaa antavalta se on silloin tuntunut.

Minulla vain nämä resurssit ovat niin kiukkuisen vähäiset, se enämpi harmittaa kuin se, että joutuisi tarvitseville kättään ojentamaan.

Ja tästähän tullaan siihen, että jos ko. tapaus olisi vaikkapa kirjoituksissani mainittujen rikkaiden portille kävellyt, he olisivat kutsuneet paikalle securin miehet ja asia olisi sillä unohdettu. Poissa silmistä, poisa mielestä.

Juttu kannattaa lukea, se on ihan nätti tarina auttamisesta ja kelpaa esimerkiksi kenelle tahansa.