tiistai 29. heinäkuuta 2014

1. Alkumatkan tuoksut


La 7.6.2014 klo 08

Kuhmoon n. 50 km. Heinäpelto ja lato, kuusikon varjo, mättäinen nurmikko. Nukuin 2 tuntia itikoiden ruokaillessa poskipäillä ja paljailla kämmenseljillä. Vähän ne kutiavat näin aluksi. Kusiainenkin järsäisi nilkkaan ja muutamat paarmat hyörivät verenhimoisissa askareissaan. Kesässä alkavat näkyä muutkin tutut kujeet kun pihlajat ovat alkaneet ummehtuneen hajuisen kukintavuoronsa tuomien väistyessä reserviin, eivätkä syreenienkään kaikki kukat enää nupuissa kutjota. Soilla tuoksuvat suopursut ja rinteiden alusmaiden lakka ja mustikka saattavat saada hallan vieraikseen. Kun vielä saisi mielensä käännettyä toiseen asentoon kotoa lähdön haikeudesta, niin mikäpä se olisi ottaa vastaan mitä tulevalla seikkailunpoikasella ehkä on tarjottavanaan. Paulukselta pääsi iso itku kun laitoin pojat illalla nukkumaan ja sanoin, että olen sitten lähtenyt jo kun aamulla heräävät.

Kun lähdin suunnistamaan ennestään tutulle tielle yhden maissa yöllä, pyöräilin kaupungin halki Eliaksen patsaspuistoon jossa tervehdin paikoilleen jämähtänyttä, messinkisesti kumajavaa Kalevalankerääjää. Olinhan lähdössä samojakin kankahia sivuaville teille joita piiritohtori 180 vuotta sitten muin kyytineuvoin ja ehkä suunnatuimmin aikein kolusi.

Otin pyöräilynalun hyvin rauhallisesti ja valitsin reitin yönhiljaisen Kätönlahden kautta Takkarannan tielle ja vasta sitten Nuasen pohjoispuolen pikipolulle. Kuluntalahden jälkeen työnsin raskaalta tuntuvan pyörän Leihunvaaran laelle ja kun käännyin kuhmolaisten vanhalle viinatielle, kiipesi jo puiden latvojen takaa näkyviin tulevien viikkojeni pysyvin seuralainen Aurinko.


Su 8.6.2014 klo 09

Lentiiraan jotain 30 km. Reissun ensimmäinen leiri, vai alanko laskemaan niitä vasta Venäjän puolella? Tein polulle kivien väliin risuista ja kävyistä pienet tulet, keitin aamukahvit ja juotuani ne, alkavat yölliset unet haihtua kehosta. Tässä kasvaa yli 35 vuotiasta mäntymetsää melko taajat alat ja pari vähän kuljettua polkua risteää telttani edessä. Toinen neulasinen ura vei suolammen laitaan josta hain kahvivedet.

Eilen tein Kuhmossa viimeiset suomalaiset ostokset. Pyyhe ja uimahousutkin piti hankkia kun ne unehtuivat kotiin. Muutamia ihmisiä jututin. Yksi haalarimies, jolla oli kaljapurkkeja riipputaskuissa tuhahti Kuhmon olevan yksi saatanan perssilimä, mutta ei hän tainnut kyllä muistakaan asioista järkianalyysia taitaa. Kaupan seinustalla toinen, reippaampi mies kertoi kulkeneensa Kostamuksessa ja Solovetskissa töissä kyllästymiseen saakka yhteensä 14 vuotta. Ensihoitoyksikön jäsenet, jotka olivat tulleet ambulanssilla torille kahvitaukoa pitämään, kyselivät matkani ääristä kun olen niin raskaasti lastatun pyörän kanssa liikkeellä. Toivottelivat hyvää matkaa hieman kauhistellen aikomuksiani. Pankkiautomaatilla Viroon lähdössä ollut vanhempi pariskunta vaihtoi myös muutamat sanat kanssani.

Heinäpellon unilta lähdön jälkeen näin miltei alastoman naisen tyrkkivän ruohonleikkuria tienvieren talon pihassa. Nainen vilkutti kun hitaasti ohi ajaessani tarkensin katsetta sen paljaina hytkyviin rintoihin, vilkutin takaisin. Järvessä, jossa uin, oli metriä pitkä kuollut hauki. Koukin sen vedestä oksaisella kepillä kiven päälle ja helvetti mikä haju maailmaan siitä levittäytyi.

Halpahintainen matkamittari teki lakon jo alkumatkasta, mutta myös kalliiden silmälasieni sangat vääntyivät mutkille könytessäni telttaan (joka muistuttaa matikkarysää vaikka sen nielu aukeaakin kyljenpuolelta) ja kyynäspään rusentaessa niiden suojakotelon lyttyyn.

Puranpa leirin ja jatkan matkaa.
Klo 12.00 Lentiira

Tauon paikka. Tienristeys, kyläkauppa ja postin toimipiste samassa, nurmikolle pölkkyjen päälle lukittu tervakansan veneenmalli tynnyreineen ja pihoja joita ympäröi orapihlaja-aidat. Alkaa tuoksua sateelle pilvisyyden lisääntyessä. Soitin tutulle kaverille ja sain neuvot Vartiustien talolle jossa olen seuraavan yön ennen rajanylitystä.

6 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Tervetuloa takaisin,Valto! Väsynyt, mutta onnellinen?

Ripsa kirjoitti...

Sain terveisesi Karjalan karhusta ja kortti tuli! Meidän Leo epäili että iso mies kuvassa on Ilja Repin. Mutta me ei löydetty just tonikäsen Repinin kuvaa netistä, mutta parta sillon ollut ja kai toi Lenin-kotsa on ollut kaikilla päässä koska oli Leninilläkin.

Aattelin että jospa tuo poika sattuis olemaan esimerkiksi Aleksanteri Ahola-Valo. Muistelen että hän oli ainakin Repinin jossain tavannut.

Tervetuloa kotiin!

huuber kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, toivottavasti jaksat pian kirjoittaa reissutarinat

Anonyymi kirjoitti...


valto

kumpi tämä nyt oli: matka vai Matka? kuinka paljon se vaati itsepäisyyttä, hyvää tuuria ja kykyä yliarvioida omat resurssit? mikä ylitti odotukset ja mikä oli sellainen tapaus, joka antoi matkalle hohtoa - jälkeenpäin. oliko paratiisissa pahaa käärmettä? ja vielä: olisitko voinut jäädä sinne? tarkoitan että olisiko karjalasta unelmaksi?

siitä unelmasta tulee mieleen lukemani vitsi: sen mukaan maastamuuttoa anonut neuvostohenkilö ilmoitti haluavansa muuttaa periaatteeseen. virkailija ei ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta hakija vakuutti: kysyin pääsihteeri gorbatšovilta, voiko neuvostokansalainen ostaa appelsiineja, ja hän vastasi: periaatteessa kyllä.

ps. kiitos kaikista viesteistäsi!


meri

Valto-Ensio kirjoitti...

Kaikille: Koetan keskittyä kirjoittamiseen joten keskusteluun osallistuminen tuntuu nyt erityisen vaikealta kun mielessä pyörivät kokemukset joille ei omasta elämästä vertaa löydy. Jotenkin asettuminen arjenuomiinkin tuntuu aivan kuin jalat polkisivat polkimia ja perse hinkkaisi edelleen pyörän satulaa.

Nyt en, valitettavasti, mieti lainkaan kuinka vikkelästi pitäisi olla vastaamassa kuhunkin kommenttiin enkä sillä tarkoita muuta, kuin rajallisuuteni määrän ilmoittaminen; täällä on mulla perhekin, jonka pienimmät jäsenet ovat kyyneleet silmissä odottaneet isää palaavaksi kunnossa, ja varsinkin henkensä säilyttäneenä joka eräällä osuudella oli vaarallisesti katkolla.

Vastaukset mahdollisiin kysymyksiin löytyvät ehkä postauksistani ja valokuvista jahka matkakertomuksessani etenen päiväkirjamerkintöjäni työläästi editoiden.

Kiitän ja kumarran jokatapauksessa toivotuksista.

Kommentoida saa ja "pitääkin" jos siltä tuntuu ja keskustelu muutenkin on vapaata jos sellaisille urille aiheet vievät.

Anonyymi kirjoitti...

Olet tehnyt hurjan matkan!

Kaikesta epäonnestasikin huolimatta, voisko sanoa "sosiaalisesta perimästäsi huolimatta", olet erityisesti elämän sankari juuri siksikin! Jaksa jatkaa matkaasi, älä masennu! Elämä kantaa! Voimia ja onnea sinulle ja perheellesesi, teille kaikille!