perjantai 12. kesäkuuta 2015

55. Ihmisiä Laatokan suviyössä

Su 06.07.2014 leiri nro 31

Myöhä ilta. Aurinkoista ja lämmintä. Rysäni kuhmurainen tontti sijaitsee nyt Rautlahdesta muutama km Sortavalaan päin. Laatokan limainen vesi liplattelee kaislikkoiseen rantakivikkoon muutaman metrin päässä, lehtomainen maasto, jalavia, vaahteroita, haapoja, leppiä, koivuja. Pirun isoja kiviä, mutta miljoonittain myös pieniä. Maastoautoilla monttuiseksi myllätty tien pätkä päätieltä alamäkeä perille. Henkilöautolla tänne ei varmaan kukaan yritäkään. Päätin siis uskaltaa jäädä yöpymään.

Polttopuut olivat hakusessa, muutamia isoja kelleksiä löysin, ja tuoretta puuta rapsin liekkien niskaan lisäksi. Pusikosta löytämäni, leppärangoista joskus värkätty sahapukki oli niin laho, että senkin tuhosin nuotiotarpeikseni. Sytykkeiksi lakaisin puunroskaa polulta ja entisen, erittäin tutuksi käyneellä tavalla törkyiseksi jätetyn nuotiopaikan ympäriltä. Oli minulla myös tieltä aiemmin tavaroiden päälle raksin alle poimimani, puutavararekan lastista lennähtänyt puolimetrinen tuohenkäppyrä, jonka avulla kehnoonkin puutavaraan sai sytön helposti. Ennakointi kannattaa kun tervaskantokankaita ei ole näköpiirissä.

Kun olin juuri syönyt ja juonut kahvit, tuli rantakiville pussailemaan nuoripari. Ensiksi rakastavaiset esittäytyivät kohteliaasti pietarilaisiksi Sergeiksi ja Tanjaksi, riisuutuivat leppäpuskan takana melkoisen ilkosilleen, mutta eivät kuitenkaan uskaltautuneet pohkeita syvemmälle kahlata. Kiljahtelivat ja kisailivat ja sitä oli herkällä mielellä mukava kuunnella. Kun lähtivät, kävivät vielä kättelemässä. Sergei koppasi nuorikkonsa poikittain olkapäälleen ja kuului ilakoivasta kiljunnasta päätellen kantavan 100 metrin päähän tielle saakka.

Nuorenparin mentyä menin itse peseytymään ja rantakiviin hangaten pesin vaatekertojani. Ripustelin jälleen oksien varaan lahdelta pikkuisen puhaltelevien puhurien kuivateltaviksi. Aurinko on
selustassa mäen takana, joten sen säteet eivät siihen toimeen enää ylety. Näkyvät kuitenkin ulapalla vedenvälkkeenä ja vasemmalle kurottuvan niemennokan puissa punervina juonteina, ja kaukana kumpuilevalla lahdenrannalla utuisena väreilynä. Joku iso, ruskea paatti puksutti äsken selälle päin, mutta muuten vesiliikenne on vähäistä.

½yö

Olin jo syvällä unessa, kun kuulin rahinaa ja pulinaa jota kiepahdin hieman pelästyneenä katsomaan. Mutta ei mitään hätää. Nyt kyseessä oli moskovalainen, keski-ikäinen pariskunta joka etsi teltan paikkaa. Pulskan vaimon nimi oli Olga ja häntä hieman vain hoikempi mies taisi olla Vlady tai Vladimir. Neuvoin heidät kummun taakse jonne olin itsekin ensin meinannut asettua. Osoitin nuotiota, jossa vielä hiillosta oli, että käyvät keittelemään tsajunsa siinä. Ja kohta se mies tulikin mustan pannun kanssa ja aseteltiin se samaan keppiin, kuin millä minä olin pakkiani tulessa pidellyt. Roihut syttyivät valmiissa hiilloksessa helposti ja veden kiehumista odotellessa kerroin jälleen kartalla kynttäni kuljetellen matkani ääret ja määrät. Polkupyörästä mies oli kovasti kiinnostunut, kopeloi renkaat ja vaihteet ja tsekkasi laukkujen kiinnitykset. Puisteli päätään hänkin uskaliaalle retkelleni ja naureskeli hyväntahtoisesti, kun piti koettaa viittomalla asioita selvitellä.
Kun Vlady oli poistunut kuuman vesipannunsa kanssa, luulin heidän asettuvan kohta telttaansa, mutta jonkin ajan perästä mies tuli takaisin ja osoitteli nuotioni hiillosta josta ymmärsin, että haluaisi sittenkin omat tulet. Kun kävin kummulla kurkkaamassa, olivat he keränneet melkoisen röykkiön puita siellä olevalle kiviringille, mutta syttymään se puinen keko ei ollut suostunut. Kaahoin kalikan avulla rannalla lojuneen metalliritilän päälle melkoisen kasan hiillosta ja kannoin sen heidän puolelleen ja survoin risuläjän alle. Kohta paksu savu alkoi märistä puista lehvistöön nousta ja olipa Olga iloinen kun pääsi ilmeiseen mielipuuhaansa, eli ruuan laittoon jota varten tykötarpeita näytti olevan vaikka muille jakaa. Vlady taputteli minua hartioihin ja kutsui "höväksi Soomipoikeksi" ja varmaan ne olisivat syöttäneet minut ähkyyn jos en olisi eleillä näyttänyt meneväni tuutimaan.

Ruokailtuaan raahasi pariskunta autoltaan kumivenepaketin johon sitten vuoronperään alkoivat rannan tuntumassa jalkapumpulla lutkuttaa ilmaa. Kun veneen kumiset kyljet sinkuivat tiukalla, hakivat vielä onget ja airot ja melat ja hyväntuulisesti huristen ja hyristen, vatsat pullollaan Olgan laittamia herkkuja, lähtivät soutelemaan aamuyöksi tyyntyneelle ulapalle. Nyt heräsin heidän poistuloonsa kun klo on 03,30, mutta ei minua harmita kun niin hyväntuulisesti tuosta ohitse hiiviskellessään toisilleen supattelevat.

4 kommenttia:

sa.mih kirjoitti...

Miten on, onko tänä vuonna uusi reissu jo tiedossa? Ennen kuin vanha on kirjoitettu ulos?

dudivie kirjoitti...

saako sinne mennä ihan noin vaan, millaine passi sinulla o

Valto-Ensio kirjoitti...

Samppa

Ei ole aikeita, ei varoja eikä muita mahdollisuuksia isosti pyöräillä. Pojan kanssa ehkä Keski-Suomeen Saarijärvelle polkaistaan heinä/elokuun vaihteessa.

Yritän kirjoittaa kyllä Karjalani pois.

Valto-Ensio kirjoitti...

dudivie

Venäjälle tarvitaan passi ja viisumi sekä vakuutukset ja rokotukset joista tärkein on rabies- eli vesikauhurokote irtokoirien takia. Tarvitaan myös rohkeutta, tai kuten minun tapauksessani roppakaupalla tyhmyyttä, jos samalla viissiin matkustelee ihan yksikseen.