perjantai 18. syyskuuta 2015

59. Lähtötunnelmia Valamosta

Ke 9.7.2014 Valamon satama

On aamupäivä, klo 10. Istun selkänojattomalla puupenkillä ja katselen elämisen verkkaista aamusykettä. Laiturilla sama oxpaha vartioi kuin aiemminkin, hiekansiirto proomusta maalle jatkuu, lie hakeneet yöllä kuorman lisää, munkkilaumat kuljeskelevat kännyköitään hipistellen. Kyselin jo muutamalta yksityisveneen kapteenilta kyytiä Käkisalmeen, mutta ei siihen suuntaan ketään ole menossa. Sortavalaan olisin kahdenkin kyytiin päässyt.

Eilenillalla myöhällä yksi suuripötsinen, romuluinen munkkihenkilö kitkutteli ruosteisella polkupyörällä leiriin. Se meni kuin kutsuttuna pitämään jonkinlaista hartaushetkeä teltan luokse, josta aiemmin illasta olin hakenut yksinäiseltä naisihmiseltä tylsän, loviteräisen kirveen lainaan jotta sain jonkinlaisia polttopuita jykerrettyä oksaisista kelleksistä joita oli pinoon ruohikkoon ajettu.

Tee virtasi ja sapuskaa munkin eteen kantoivat. Luultavasti sinne kokoontui kaikki muut leirin asukkaat, paitsi minä. Sekin moskovalaisrouvan köllykkä poikaköllykkänsä kanssa hipsi nuotiopiiriin istumaan. Aamulla seurasin samaisen rouvan voimisteluakuvioita jotka suoritettiin penkillä selällään maaten eikä se kovin esteettinen saatika eroottinen näky ollut vaikka lihaisaa ihmistä trikoista pursusi jokaiseen ilmansuuntaan.

Muutenkin aina oli joku kokkaamassa, kantamassa ruokaa tarjolle, keittoja, leipiä, makkaraa, juustoja. Muuna aikana keksien, karkkien, suklaan ja limppareiden jatkuva mussutus kävin kautta leirin. Ja useammalle toimelle ristinmerkki ja vieno kumarrus.

Aamuyöstä ripsautti vettä, mutta muutamat mustat pilvet eivät jarrutelleet kohdalle vaan jatkoivat länsituulen riepottelemaa kulkuaan kohti itää kuin lokkiparven ylilento. Päätin lähteä pois vaikka olisi se halpaa makoilla leirissä muutama päivä eelleen. Mutta mitä täällä sellaista katseltavaa löytäisin jota eivät miljoonat turistit olisi jo kolunneet? Ei huvita enää valokuvatakaan kun näkee, kuinka kaikki kuvaavat kuvaamasta päästyäänkin kaikkea mitä eteen tulee.

Jututin kioskinpitäjää joka tuli kahville tähän puutarhabaariin jossa eilisen tuttavuuteni kanssa istuksin. Juon kahvia ja syön lihapasteijan tapaisia leipomuksia jotka ovat lämpimiä ja tosi hyviä. Olisi ollut juuri savustettua lohtakin, mutta olisi pitänyt vähintään puolikas ostaa ja olivat niin saakelin isoja lohkareita, että kerkeisivät märätä laukkuuni ennen kuin saisin ne tuulensuojaan ahmittua.

Kioskinpitäjä osasi suomea ja kertoili kaikenlaista. Myös Käkisalmilaivan lähtöajan se kertoi kun ihmettelin, etten ole missään havainnut aikatauluja. Se lähtee suunnilleen 16.30.

Yksi amerikkalainen vanha herra puhutti myös tuolla markkinakujalla. Jos en väärin ymmärtänyt, mies oli Nebraskasta. Helsingissäkin oli joskus käynyt. Harmitti taaskin kun en englantia osaa kuin yksinkertaisten sanojen verran.

Täälläkin muutamat koirat saavat maleksia kahvilassa kuin kotonaan, Ja kissoja näkyy vähän jokapuolella. Mahtaa luostarin puutarhassa lintujen laulun kuuleminen niiden jäljiltä olla harvinainen kokemus.

Kerran vielä läksin satamasta pois päin. Pyöräilin vähän matkaa kuusikoissa kiertelevää soratietä ja poikkesin sitten tänne pellolle jossa muoviin kieritettyjä heinärehupaaleja on pitkät rivit. Levitin telttapatjan sängelle ja siinä vasta hoksasin, että olisihan sitä voinut eilen sen mikkeliläisnaisen kanssa tehdä saman. Paitsi että patja oli kyllä eilen leirissä.

Hiirihaukka huikkailee taivaalla. Se ottaa kierroskierrokselta korkeutta. Nopeasti se saavutti mieleisen ilmavirtauksen ja liiti näkymättömiin. Muita lintuja ei näy, lokkien kirkunaa kyllä kuuluu. Ja helikopterin ääni jostakin. Jos ottaisi nokoset.

Istun jälleen satamassa, nyt selkänojallisella rahilla. Nokoset pellolla venähtivät mukavasti pari tuntisiksi. Kusiaisia reisi shortsinlahkeeseen ja siihen heräsin. Kohta sen laivan pitäisi tulla. Vieressäni kävi istumassa äsken myös se moskovalaisrouva. Selitti kovasti, että Putin on tullut käymään saarella. Helikoptereita muutama on pörrännytkin ilmassa ja miliisejä ilmaantui jokin aika sitten paatilla rantaan. Kävivät kahvilassa ja kahvilan takana sekä kiertelivät muidenkin rakennusten takusissa. Nyt ne parveilevat tuolla markkinakujalla munkkeja ja siviilejä jututtamassa. Tuolla se laiva kaartaa satamaan. Onkohan millainen vastaanotto tällä kertaa?

Ei kommentteja: