perjantai 10. heinäkuuta 2015

58. Laatokan Valamo

Ti 08.07.2014 leiri nro 32, Valamon cambing

Heräsin aikaisin, viileähkö yö takana. Sytyttelin tulet nuotioon, laitoin pakkiin vettä kiehumaan ja kävin uimassa. Ranta on erittäin kivinen ja kivet liukkaita. Niiden limakasvusto kertoo saastumisen asteesta. Uimisen jälkeen iho jää rasvaiseksi, ei puhdistu. Tuota vettä voi leirinvalvojan mukaan käyttää juomiseen ihan keittämättä! Kippis!
Tänne cambing-alueelle on melkoinen matka polkua pitkin. On juurakkoa ja veteliä paikkoja, jyrkkiä rinteitä. Oli täysi työ pysytellä maastopyörällä kurvaavan oppaan, nuoren miehen perässä.

Aukeaksi raivatulla, kuhmuisella ja kivisellä rantakaistaleella, jossa kasvaa vähäinen ruohikko, laskin olevaksi ainakin 15 telttaa joista pari on suuria, useamman hengen asumuksia ja muut kahden-kolmen nukuttavia. Kaksi vanhempaa miestä keskusteli hiljaisella äänellä luostarikaljaa litkien pitkälle yli puolen yön. Toinenn oli sitten siirtynyt molemmista päistä avonaiseen telttaansa ja hänen kuorsauksensa oli ylitse kaiken kantautuvaa. Toinen taasen kilvoitteli mäkärien ja itikoiden ja paarmojen seassa rantakivien väliin hierautuneena, varpaat miltei vedessä pelkkään vilttiin kietoutuneena, sotkuinen vaatemytty päänalusenaan. Valtavasti nekin olivat evästä muassaan raahanneet. Leipien, juustojen, makkaroiden ja juomien jämiä ja pakkausjätettä oli röykkiöittän nuotion ympäryskivillä ja puisilla pöydillä ja penkeillä. Pahanhajuisia huusseja on kaksi, vesikaivoa ei, eikä vesipostia. Isossa teltassa naapurinani on hyvinvoinnissa runsastunut moskovalaisrouva pötikän pikkupoikansa kanssa. Rouva osoitteli eilenillalla pöytänsä antimia, isoa kattilallista rasvaista liha- tahi lohikeittoa, monenlaista leipää ja voita ja juustoja ja limunaatijuomia, että tule kulkuri syömään, mutta yritin ystävällisesti kertoa, että olen juuri syönyt ja vähän niin kuin dieetillä, kiitosta vain. Ei kai se siitä mieltään pahoittanut, en tiedä. Oli sillä sitten leirinsä viereisen pikkuteltan haihattelevan oloinen nuoripari kaverina illemmalla tuhoamassa niitä eväitä.
Sortavalasta lähtö ja tulomatka olivat pelottava kokemus. Ensinnäkin mulkkukapteeni mulkun apupoikansa kanssa ruhtoi kuin vihapäissä polkupyöräni reelingin viereen ulkopuolelle enkä kerennyt kuin vähän kumirenksua hätäisesti sitaista kiinnikkeeksi kun se paskiainen komensi minut sisäpuolen istuimelleni. Siitä sitten katselin kauhuissani kuinka ajoviima nostatti etukorin sisäpussia, jossa kartat ja päiväkirjat ynnä muut semmoiset olivat koko ajan mulskahtamassa Laatokkaan. Onneksi päällä olevan suojuksen kuminauhalenkki piti matkan ajan. Ja vauhti oli aivan päätön. Aikataulujen mukaan Sortavalasta Valamoon matka kestää yli kaksi tuntia, mutta tämä vastuuton punaniskakapu painoi kaasupohjassa niin, että oltiin vajaassa tunnissa perillä.

Luostarisaaren satamassa polkupyörän ja minun kohtelu olivat samaa luokkaa kuin lastatessakin, kuin vihassa paiskomista. Kuvittelin niiden tollojen kiroavan venäjäksi, että mitä vittua sinäkin tänne pyörinesi vaivoiksemme raahaudut saatana!

Satama-alueelle minut sitten jäykisti paikoilleen maastopukuinen oxpaha, vartija, jämyvartinen, kovasti niskastaan ja kasvoiltaan päivettynyt, ikäiseni ketjupolttaja radiopuhelimensa kanssa. Sen verran ymmärsin, että kohta tulee kaveri, joka opastaa minut leirintäalueelle, ja että saarella muualle leiriytyminen on kiellettyä. Hostellia se ehdotteli, mutta taputtelin vain telttapakaasiani, että siinä mulla koti on. Vartija oli asiallinen tyyppi vaikka vaikutti hänkin työhönsä tympääntyneeltä.
Kävin sitten sen nuoren miehen kanssa toimistossa maksamassa teltan paikan joka oli 20 ruplaa ensimmäiseltä yöltä ja hieman halvempi seuraavilta. Vai oliko se vain 10 ru? Mihinhän se kuitti joutui?

Klo alkaa olla yksitoista. Olen purkanut pyöräjuhtani kaikki tavaralaukut telttaan ja nyt lähden tästä satamaan, jossa näytti joku kahvilakin olevan matkamuistorihkamakojujen lisäksi. Jospa sieltä kahviakin irtoaisi.
Klo 20.40 takaisin leirissä

Tulihan tuota toljailtua. Mitään ihmeellistä en kohdannut. Kirkkaaksi kiillotettujen kupolirakennusten aluset eivät kiinnosta. Ne kaikki ovat prameudessaan enämpi vastenmielinen näky; mielenlaatuani tämä kuvastaa yleisemminkin.
Rakennuskannan eri vaiheissa olevat remonttihommat kiinnostivat kyllä. Vanhakantaisella tyylillä värkätyt telinesysteemit löivät kättä nykyistenmallisten systeemien kanssa. Osalla työmiehistä oli kypärät ja turvakengät, osa työskenteli tavallisissa varusteissa. Satamassa katselin soraproomun tyhjennystä ja hiekkakasojen kauhomista traktoreiden peräkärryihin. Samaan aikaan lahdukkaan saapui jonkun miljardöörin hulppea laiva jonka peruuttamista omaan laituriinsa tsasounan rantaan seurasi sama touhukas oxpaha, joka oli ottamassa vastaan turistilaivaa eilen illalla.
Maatalous pyörii yhtä tehokkaasti kuin nykyaikaisilla maatiloilla muuallakin. Vanhan kaluston joukossa pyyhältävät traktorit ovat uusia ja suuria, suolahtelaisia Valmeteja seassa ja rehuheinän korjaus isoiltakin aloilta käy nopsaan. Kun eilen illalla menin navettojen ohitse leiriin, olivat traktorit niittämässä ja kun tänään tulin takaisin, kaikki niitetty oli kääritty muoviin ja ajettu siisteihin riveihin peltojen laitamille. Eivätkä heinäalat mitään pieniä ole.
Mistä ne rahat kaikkeen rakentamiseen ja muuhun touhuun keräävät kuin turismista? Munkit vaeltelevat hipaisunäyttöjään hipeltäen ja niihin lörpötellen edes takaisin ja ei kai sellainen paljoa tuota. Tuskin ne edes lypsylle taipuvat navetoissaan saatikka kasvimaidensa kitkentään. Päin vastoin paksujen mahojensa viesti on, että syönti, juonti ja paskominen ainakin käyttää hyvin. Munkkien selibaatissa seilaamisenkin luulen olevan ylläpidetty myytti vain. Kun tarkkailin Sortavalan satamakahvilan terassilla erästä nuorta, isokokoista, kolholuista munkkia, niin aina kun kepoisesti pukeutunut mimmi purjehti ohitse, mies seurasi sen kulkua silmät kiiluen. Aivan kuten se vanhempi munkki siellä risteyksessä aiemmin.
Suomalaisia turisteja eri puolelta maatamme oli runsaasti liikkeellä kun kaunis päivä on. Suurin osa vaelteli rihkamakojujen äärellä ja kahvilassa sekä kirkaskupolisten ovista purjautumassa. Kahta härmäläiseläkeläispariskuntaa puhutin ja Juukalaisryhmää.
Paras löytämäni tutkittava kohde oli museo jossa oli luostarisaaren vanhaa esineistöä esillä. Puisia ja rautaisia työkaluja, korvoja, kirnuja ja tiinuja. Kalastusvälineitäkin ja hevospelejä. Valokuvia joiden yhteydessä kertomuksia entisistä ajoista ja luostarin työtavoista. Tunnelma oli melkein kuin Pöljän kotiseutumuseossa opas vain puuttui.

Museossa tapasin mustahiuksisen naisen joka oli yksin liikkeellä. Keskustelumme alkoi veneenmittaista vanhaa kataja- tai närekaarista kalarysää ihastellessa. Kohta hän opasti minut jonkinlaiseen pieneen omena-viinimarjatarhaan jonka etuosassa, melkein huomaamattomassa paikassa oli katettu kahvila josta sai lämpimiä sämpylöitä, savukalaa ja kahvia, ja joka tällä kertaa maistuikin jollekin. Nainen oli vain päiväreissulla Sortavalasta jonne oli tullut jonkun pikkuporukan mukana Mikkelistä. Ilkesin ehdottaa, että jääpi saarelle yöksi, mutta ei se käynyt päinsä, Sortavalaan jääneet huolestuvat. Leikillänihän minä, vaikka tosissani olinkin. Antoi se kännykkänumeronsa kun muutaman tunnin ympäristössä käveleskeltyämme ja erään metsämaantien varressa mustikoita suihimme napsittuamme saattelin hänet iltalaivalle. Halasi lähtiessä tupakantuoksuisesti. Että sen verran naisseuraakin tällä reissulla.

Huomenna kyllä lähden Käkisalmeen. Kyllä tämäkin on nähty.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Mukavaa kun hetken juttelut kelpasivat sen enemmittä vaikka ei kaverit olisi oikeasti paljon kaipailleet kun nillä oli nomaakin ohjelmaa Sortavalassa. Olen lukenut nämä sun matkakuvauksesi ja kohta melkein koko kirjoitushistoriasi vaikka työtä se teettää kun sitä on niin paljon.

Aika poika olet!

Toi kuva... voisiko sen laittaa nätisti näkymättömiin? Ei sillä, että mua siitä tunnistettaisiin, mutta kun...

Oikein hyvää ja yhtä vaiherikasta elämää kuin tähänkin saakka Sinulle. Olet arvokas persoona kaikille, mutta erityisesti siksi, kun sulla on niitä lapsia ja lastenlapsia. Jos käyt Mklin suunnalla, niin pistäydy kylässä. Soita kuitenkin ensin. Onhan sulla nro tallessa? Laitan sähköpostia joku päivä.

T. L

Valto Ensio kirjoitti...

Terve L!

Onpas hauska kuulla Sinusta! Täytän pyyntösi ja poistan valokuvan. Epäröin jo sitä laittaessa, että laitanko ollenkaan. Meinasin ensin sen mustikkasuukuvan, mutta olisi pitänyt rajata pelkkä suu mustine hampaineen, mutta sitten olisivat veikeät silmäsi jääneet pois.

Olen nyt Saarijärvellä, Summassaaren kylpylässä. Tänne pyöräilin E:n, vanhimman pojan (13v.) kanssa Pohjoispohjanmaan ja Keskipohjanmaan eri pitäjien kautta. Taisi viimeiset olla jo Eteläpohjanmaatakin. Kilometrejä kerkesi tälläkin reissulla tulla yli 500 pojan polkupyörän uuteen mittariin. Oli hieno reissu. Kovasti ihmettelin pojan sinnikästä polkemista ilman kitinöitä. Toivottavasti hänelle jää sellainen kutina loppuiäksi mielenpohjalle, että pyöräily on hyvä harrastus.

Muu perhe tuli tänne Summassaareen autolla suoraan jossa meillä on viikon mittainen, "tuettu" perheloma. Nyt vain alkoi sade taas kiusata.

Mukavalta kuulostaa, kun tarinani ja matkakertomukseni ovat luettavaa.

Jos ja kun asuin seuduillesi eksyn, soitan varmasti, ja pistäydyn; numero on kännykässä tallessa. Nythän nuo mustikatkin taas alkaisivat olla kypsiä... Laita s.postia niin voin panna sitten valokuvat Valamosta sulle.

Dante kirjoitti...

Retkitarinalle kaivataan kipeästi jatkoa, ainakin täällä. Valtolla on sana hallussa, arvot kohdallaan ja kuvatkin ovat hyviä. Eli kiitokset herkullisesta blogista. Henkilökohtainen rehellinen heittäytyminen ja ilmeinen rehtiys on virkistävää luettavaa näinä ulkokultaisina someaikoina.

Esimerkiksi yllä oleva julkinen flirtti aikuisten ihmisten satunnaisesta kohtaamisesta on mieltä lämmittävää, tyylikästäkin. Kivaa kesää.

Riku Riemu kirjoitti...

Joka tapauksessa monet odottavat hienoa raportointiasi lisää, Valto! - Niin minäkin.

Valto Ensio kirjoitti...

Minulla on pikku ongelma: Ulkoinen kiintolevy, jolle olen tallentanut kaikki Karjaladokumenttini valokuvineen on mennyt pimeäksi. Tietojen palauttaminen kestää niin kauan, kunnes talous antaa myöten käyttää sitä rakkinetta it-osaajilla.

Anonyymi kirjoitti...

toivotaan, että koko ulkoinen olemuksesi muuttuu pimeäksi. Vähän niinkuin sisäinen valto. Tuo ulkoinen olemus alkaa jo himmetä, muahahhahhhaa buahahhhaaa. (Nyt, valtsu, nokkela kommenti tähän. Ai niin. et kestä kritiikkiä. Who is The Looser, niäh, niäh?)

Valto Ensio kirjoitti...

Julkaisen edellä olevan anonyymin lievimmästä päästä olevan kommentin yhdeksi esimerkiksi niistä moniaista, joita on tullut sekä kännykkääni että valvovan silmäni alla olevaan blogikommnettilootaan, ja jonka roskat tyhjennän tavallisesti virtuaaliavaruuteen leijumaan tai hajoamaan triljoonien muiden kaltaistensa seurassa.

Onko tuossa esimerkissämme jokin sellainen viisaus, joka minun täytyisi ymmärtää? Millainen ihminen viitsii vähäistä luovuuttaan kuluttaa moiseen?

Elämä on lyhyt, ei sitä kannattaisi tyhmyytensä jalostusyrityksillä edelleen lyhentää.

Anonyymi kirjoitti...

valto

jollakin tavalla kansanomainen oikeuskäsitys edellyttää, että kovaa kieltä käytettäessä myös oma nimi on oltava tunnistettavissa. tätä edellyttää myös aivan tavallinen parin pennin yleissivistys.

tällaiset anonyymit kommentit ovat, paitsi ikävää luettavaa, myös tavoitteellisesti mahoja. anonyymien pään koostumus kun on tavallisesti sellainen, että sinne ei räävittömyydestä poikkeavia käsityksiä saa ilman kirurgisia toimenpiteitä.

meri

Valto Ensio kirjoitti...

Tuota edellistä anonyymin kommenttia seurasi toinen samalta lähettäjältä ja hän siinä ilmaisi erään vain "sisäpiirin" tiedossa olevan, vanhan asian, jolla kuvitteli kömpelöllä tavalla sivaltavansa minua arkaan paikkaan. Vihjaisen nyt vain, että ne "lihat on syöty ja paskannettu kauan sitten etteivät edes hajullaan häiritse." Joten arvelen kirjoittajan olevan jonkun menneisyyteni tutun tai sukulaisen jolla on vaikeuksia mielenterveytensä kanssa. Siinä tapauksessa asia on auttamaton näillä psykologian kyvyilläni.

Sitä iloa en muillekaan epäasiallisille kommentoijille anna, että niisä alkaisin itse ahdistumaan. Käsittelen roskaa roskana jotka on lajiteltava asianmukaisen jätteenkäsittelyn huomaan; delete.

Huomautan ko. kommentoijalle kuitenkin ihan vakavissani, että ammattiapua on saatavissa nykyään ihan kohtuullisella jonotuksella omien mielenliikkeittensä hallitsemisyrityksissä. Täältä sitä ei kyetä jakamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, kun valto silti jaksaa päteä :) ja ammattiapuakin tarjoilla, se on hienoa se. pikku visiitit pikku lähiöihin piristää kummasti, varsinkin kun on videotallenteita asioista, joita valto tuskin haluaisi julkaistavan.
Minkähän takia sangen moni ihminen ei tunnu valtosta pitävän? varmaan hänen karismansa ei kaikkiin pure. hra en kestä kritiikkiä, enkä totuutta, siksi sensuroin

ja, oma blogini on ihan kaikkien nähtävillä, mutta koska haluan kissaa ja hiirtä leikkiä sekä tiedän ettei valton "hermot" sellaiseen pysty niin en vähässä kummassa sitä ilmaise. hmmm. Mutta taidan pikku vuerailun ainakin rautavaaralla ja kiuruvedellä tehdä

Valto Ensio kirjoitti...

Ok. anonyymi kissa&hiiri. Asia kävi selväksi vaikka kommentin tarkoitus ja perustelut esitettiin epäselvästi.

Mutta nyt oman blogini sisällöntuotantoon millään tavalla liittymätön kommentointi saa luvan loppua.

Kävin muutaman ylläolevan esimerkin kaltaisen, asiattoman ja uhkaavan tekstiäherryksen ja kännykkääni tulleiden häirintätekstiviestien tiimoilta poliisin kanssa neuvottelutuokion Kajaanin poliisilaitoksella. Ystävällinen poliisisetä, vaikka hänellä oli vakavampiakin asioita käsiteltävänä pöytä täynnä ja tietsikan ruutu turvoksissa sekä odotushuoneessa asiakastungos, suositteli tekemään näistä rikosilmoituksen varsinkin, kun esimerkiksi julkaisemassani kommentissa mainitaan eräiden läheisteni kotipaikkakunnat ja uhkaus mahdollisesta visiitistä heidän luokseen; mistä kukaan osaa arvata, mikä "vierailun" todellinen funktio ja toteutus on ja pahin mahdollinen skenaario täytyy näinä aikoina sulkea pois.

Joku viranomainen ottaa luultavasti lähiaikoina yhteyttä. Pysykää tilanteessa rauhallisina ja selittäkää tarkoin, miksi haluatte ihmisten arkea häiritä. Valmistautukaa mahdollisesti myöhemmin vastaamaan myös käräjillä samoihin, sekä seikkaperäisempiinkin kysymyksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Asiallista toimintaa. Ei tuollaista saa, eikä pidä sietää.

Tämä on hyvä blogi. Blogeja on paljon, hyviä vähän.

- mikis

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

"Läpi tuli". Басиба!

Vaikka hermojeni heikkoutta toisinaan epäillään, yritän niiden pettäessäkin toimia asiallisesti; jotain on siis elämä (ei Siperia) (ja lapset) opettanut.

Keskenhän tämä koulu vielä on, mutta niin kauan kuin on, niin kauan kai elämääkin piisaa.

Jokohan kohta toiselle luokalle pääsen siirtymään...

mikis kirjoitti...

Juopuneen tyhjänpäiväistä sentimentaalista hölynpölyä oli minun "puheenvuoroni". Pikkaisen hävettää mutta ei sen enempää. - Totta kai tiedän että olen fiksumpi kun maltan pitää pääni kiinni. (Täytyy tulevaisuudessa yrittää.)

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

Mitäpä tuota häpiämääm, eihän tuo ainakan vihapuhetta ollut.

Omaani lisäisin tämän: "Hiertävät kivet eivät sammaloidu, vaikka pitäisi."