perjantai 9. toukokuuta 2008

Mustaa on menneisyys...

...ja harmaana vellovat nykyisyyden tyrskyt.

Kertasin teosta nimeltä Kommunismin musta kirja siitä johtuen, koska tuli kirjoitettua muutama blogi sitten kummittelevasta kommunistista talossamme. Aatteen hyväuskoinen uhri hänkin ajallaan, vaikka eihän Marxin aivoituksissa mitään muuta vikaa ole, kuin se, ettei niitäkään olisi ismien toteuttajien pureksittavaksi pitänyt saattaa.
Kommunismin mustan kirjan kirjoittajien esiin kaivamat ruumisröykkiöt ovat luvuiltaan vielä kammottavammat kuin Natsi-Saksan juutalaisvainoista kertovissa dokumenteissa. Niiden hahmottamiseen järjellä käsitettäviksi täytyy tehdä melkoisesti töitä vilkkaankin mielikuvituksen omaavan ihmisen. Ja miettiäpä lisäksi pinojen painoiksi ne itkujen järvet joita vainojen uhrit ovat omaisiensa kera vuosikymmenien saatossa poskiltansa vierittäneet!

Paljonko hehtaareja tarvitaan miljoonalle kalmolle jos ne latoa lompsautellaan metriä korkeisiin pinoihin? Entä kun ruumiita on sata miljoonaa?

Uutisissa toistetaan parhaillaan Myanmarin myrskykatasrofin uhrilukuja jotka liikkuvat 22 000 ja yli 100 000 välillä. Äärettömänä vellova meri on pyyhkäissyt heidät elävien listoilta muutamissa tunneissa kuin Stalinin hihansuu epämieluisan kansanosan Siperian taigaan. Myrskytuhoista kertovissa uutiskuvissa vilahtelee muutamia puhvelin tai lehmänkantturan turvonneita ruhoja, silppuuntuneita puidenrunkoja, tuhoutunutta omaisuutta, sortuneita taloja ja pakolaiskulkueita. Ihmisruumiista ei juuri näy jälkeäkään.

Tuho on kattava, mutta maata hallitseva sotilasjuntan johtajisto kohauttaa vain hieman kulmakarvojaan; tämähän on varsin kätevää kun luonto ja jumalat tekevät joutavasta, köyhästä kansanosasta selvää, säästyy kuulia ja piikkilankaa; diktatuuri voi edelleen hyvin ja sotilaspuvut säästyvät rypistymättöminä; vaaliprobakanda tavoittaa vain ne, jotka tarvitaan entisen menon takaamiseksi.

Huis vain ja tuuli vei, ei huntua ehtinyt riisua, ei!

Ihminen on probakoinut toistansa luultavasti iät ja ajat. Muinaisen Egyptin papyryskääröjen tavaajat ovat joutuneet aivopesun uhreiksi siinä missä ensimmäisten raamatunlauseiden tankkaajatkin. Tuohenpalat, kivet, kannot ja kallionkupeet ovat viestineet aikojen alusta piirroksin ja kirjoituksin toisen homosapiensin älynväläyksiä toiselle heimoveljelle. Tai eri seuraan kuuluville. Kuin parhaillaan muodissa oleva matkalähetyssaarnaajaTommy Hellsten virtahepoineen ihmisten olohuoneissa.
Nykyiset manifestaajat keräävät häpeilemättä pääsylipputuloja puhekonserteistaan. Myyvät kortteja, julisteita, kyniä, kumeja, mukeja ja tarroja; panevat halvalla omilla aivoilla ajattelemaan kykenemättömiä, hädänalaisia tai muuten vain turhautunutta, sisällyksetöntä elämää viettävää kansanosaa. Porukkaa, joka ei saa enää kicksejä ulkomaanmatkoista, kylpylälomista, Rossolounaista eikä kaatokänneistä. Maailmanmatkaajia, joille ovat tuttuja Kalliovuoret ja Machu-Pichu, mutta päänsä sisään eivät ole vielä hirvinneet kurkistaa.

Ugh!

Manifestien, julistusten, mainosten - ylipäätäänkin kuvallisen ja sanallisen viestinnän määrät ja tekniikat on vuosituhansien aikana miljardikertaistuneet. Nykyisellään se on pilkkoontunut käsittämään kaikkea. Pelkästään tarpeettoman tavaran mainostamisesta on kasvanut mammuttimainen saasteenlajinsa joka vaatisi ilmastotalkoisiin verrattavan kampanjan laantuakseen edes siedettävälle tasolle. Ollaan enemmän kuin kusessa makulatuurin määrän kanssa kun sitä kainaloomme tungetaan minne ikinä menemmekään. Ja jota ä´ää kotiinkin kannetaan niin virtuaalikanavien kuin postilaatikoidenkin kautta.
Mihinkään ei tarvitse enää uskoa, sen tämä paskan vinssaaminen on ainakin minulle aiheuttanut.
Tämän blogikirjoituksen kuvituksena olen käyttänyt talovanhuksemme sisälmyspuruista esiin kaivamaani todistusaineistoa siitä, mihin ovat uskoneet ne, jotka tätä maata sotien jälkeen hiki hatuissa kiehuen konsulteille, gryndereille ja globaalin markkinatorin sarasvoille ja olliloille valmiiksi petasivat.

Kiinassakos ne seuraavaksi kilpaa hiihtävät? Ai, juoksevat? Ja hyppäävät ilmaan rimojen ylitse? Hulluja riittää, ja joutoväkeä moisiin talkoisiin. Siellä onkin varmaan päästy pitkälle muullakin saralla ovathan Rauha ja Vapaus antaneet kansalaisille mahdollisuuden jo vuonna 1950 muuttaa uuteen aikaan. Onko Kiinan viestit toisille kiinalaisille ja nyttemmin muulle maailmalle näistä kuvista ja kirjoituksista somentuneet?

Ei kommentteja: