...sytyttelee olkapääni nivelessä. Armottomat kivut vaivasivat yöllä. Uneni oli katkonaista ja heittelehtivää. Jos olisin heikompi lenkki tässä pelissä, luovuttaisin. Banadol 1 mg:aan ei auta lainkaan, turha niitä on napsia.
"Päivä on ylen kylmä. Vaeltava ritari on saanut kestää sään tuimuutta tuulien ja raekuurojen muodossa..." kirjoittaa PH Lestijärvellä 31.5.1928. Hänellä sään vaivat ja minulla kivut. Nyt ovat ilmat suosiolliset, vaikka yöpymispaikassa, jossain Lestijoen mutkassa palelsikin pirusti, etenkin jalkoja. Linnut sentään lauloivat ja käki kukkui pitkää ikää unen lävitse minulle. Joku pahaääninen sorsalintu, kuin ruisrääkkä, ränkyi ylitse lennellessään ja niinikään sen myötä uneeni sekoittui Salingerin Sieppari ruispellossa jotenkin. Ja nuorimmaisestani, herra G:sta näin myös unta. Siinä poika kaatui ja löi päänsä lattiaan.
Polttelin nuotiota joenmutkan kankaalla ja paistoin hiillosmakkaraa sekä keiteskelin kahveja. Paikalta löysin myös puskaan nakatun pöydänrenkkanan jonka päällä, syömisen ohella, tarkistin sähköpostit ja vastailinkin joihinkin. Muuta en ehtinyt tehdä kun akku hiipui, vajaahan se olikin.
PH jäi kuitenkin tällä etenemissessiolla hiukan jälkeen ja ajattelin ainakin Saarijärvelle saakka pitää tämän hajuraon. Ei 49 vuotias pärjää 24 vuotiaalle, ajattelen, vaikka tiet ovatkin oientuneet ja päällystetyt, nämä vaivani ja pyörän raskas lasti tasoittavat pe...
...perhanakohan napsahti juuri näyttöön? Joku poika ammuskeli äsken ilmakiväärillä kirjastonkupeessa olevan talon pihassa... tämä napsaus olikin linnun aiheuttama, siltä putosi jokin kova, valkoinen nokasta alas; säikähdin, että kohta tulee ilmakonkuula korvaan.
Mihinkäs jäin?
En tärkeään.
Olen tässä Lestijärven kirjaston ja yläasteen välissä parkkipaikalla. Tässä on autonlämmitystolpasta rikkoontunut kansi ja saan koko ajan virtaa niin koneeseen kuin kännykkäänkin. Kirjasto on näin pienessä pitäjässä lauantaisin kiinni.
.JPG)
Lestijärven kirjasto 31.5.2008
Muuten on ylen siisti ja viihtyisän tuntuinen kylä. Jututin Aikun antiikki- ja kukkakaupan myyjärouvaa ja hän myönsi, että vaikka täällä asukkaat ovat enimmältään iäkkäitä ja hautajaisia on tiheään, he ovat aktiivisia toimijoita. Sitä majataloa, jossa PH on 1928 yöpynyt, ei enää ole, rakennus kyllä ilmeisesti on tallella, arveli työntekijä. Täytyy vielä muistaa kuvata se, ja kirkonseutu joka sekin on laitettu viimeisen päälle.
Jokin museoaluekin tässä on ja rakennukset äskettäin remontoidun/laitetun- oloisia.
Tällä reissuanalullani ihmetellyt olen, että räkäteillä on jo lentokykyisiä poikasia!
Tuomentuoksuakin olen saanut haistella. Ja jo maisemaan piintynyttä, kymmeniä vuosia pelloille ajetun lietelannan tympeää hajua. Sen haju on pahempi kuin sellunkeitosta lähtevä, eivätkä ne saa sitä tuhoamista lakkaamaan. Suojakaistaleet vesistöjen ja peltojen väliin.., hah ja paska ylittää ne tai alittaa aina. Ei ole rannasta ryyppääminen kourakupilla kuten P.Haanpään aikaan...
Harmeihin liittyvänä pidän varusteideni kehnoa laatua. Makuupussi, hienosti KURU Nature sceker ultralite SR on kuin käytettyä kondomia yrittäisi uudellen paikoilleen. Ja sitten pyörän satulalaukuista, uusista, hajosi pullotaskun kiristysosan kangas ja repusta, jossa läppäriä tarakalla kuljetan, napsahti naru poikki.
Puutarhurin ja anopin lähtöhetkilläni kiireesti ompelema tavaroiden sadesuoja kurenauhoineen on just niin kuin pitikin.
Ruokatarvikkeita olen hankkinut kaupoista. Rahaa on niihin nyt kulunut muutamine huoltsikkakahveineen ehkä n. 35 €. Yöpymisistä en ole vielä maksanut yhtään.Vettä olen tankannut huoltamoilta ja Kärsämäellä kirjastosta. Sitä onkin kulunut.
Tomaatti on hyvä matkaeväs, siitä saa kuitujen ohella hieman märkääkin nieluunsa. Muistan, kun läksin Kittilässä erähäisellekin pyöräretkelle. Silloin ajoin Kelontekemään Syväkurun luomutarhalle, ostin tomaatteja muutaman kilon ja aikani tutun isännän kanssa huumorinpölkkyä vuoltuani, jatkoin matkaani metsäteitä myöten yöttömäsä yössä kypsyneitä tomaatteja jälttäen Särestöön, Kaukoseen ja takaisin silloiseen kotiini. Lenkkiä tuli sille päivälle vissiin puolentoistasataa kilometriä; lapinlisä mukaanlukien.
Mutta nyt lähden tästä viileästä rakennusten varjosta katselemaan ja kuvaamaan tätä virkeää kylää.
"Päivä on ylen kylmä. Vaeltava ritari on saanut kestää sään tuimuutta tuulien ja raekuurojen muodossa..." kirjoittaa PH Lestijärvellä 31.5.1928. Hänellä sään vaivat ja minulla kivut. Nyt ovat ilmat suosiolliset, vaikka yöpymispaikassa, jossain Lestijoen mutkassa palelsikin pirusti, etenkin jalkoja. Linnut sentään lauloivat ja käki kukkui pitkää ikää unen lävitse minulle. Joku pahaääninen sorsalintu, kuin ruisrääkkä, ränkyi ylitse lennellessään ja niinikään sen myötä uneeni sekoittui Salingerin Sieppari ruispellossa jotenkin. Ja nuorimmaisestani, herra G:sta näin myös unta. Siinä poika kaatui ja löi päänsä lattiaan.
Polttelin nuotiota joenmutkan kankaalla ja paistoin hiillosmakkaraa sekä keiteskelin kahveja. Paikalta löysin myös puskaan nakatun pöydänrenkkanan jonka päällä, syömisen ohella, tarkistin sähköpostit ja vastailinkin joihinkin. Muuta en ehtinyt tehdä kun akku hiipui, vajaahan se olikin.
PH jäi kuitenkin tällä etenemissessiolla hiukan jälkeen ja ajattelin ainakin Saarijärvelle saakka pitää tämän hajuraon. Ei 49 vuotias pärjää 24 vuotiaalle, ajattelen, vaikka tiet ovatkin oientuneet ja päällystetyt, nämä vaivani ja pyörän raskas lasti tasoittavat pe...
...perhanakohan napsahti juuri näyttöön? Joku poika ammuskeli äsken ilmakiväärillä kirjastonkupeessa olevan talon pihassa... tämä napsaus olikin linnun aiheuttama, siltä putosi jokin kova, valkoinen nokasta alas; säikähdin, että kohta tulee ilmakonkuula korvaan.
Mihinkäs jäin?
En tärkeään.
Olen tässä Lestijärven kirjaston ja yläasteen välissä parkkipaikalla. Tässä on autonlämmitystolpasta rikkoontunut kansi ja saan koko ajan virtaa niin koneeseen kuin kännykkäänkin. Kirjasto on näin pienessä pitäjässä lauantaisin kiinni.
Lestijärven kirjasto 31.5.2008Muuten on ylen siisti ja viihtyisän tuntuinen kylä. Jututin Aikun antiikki- ja kukkakaupan myyjärouvaa ja hän myönsi, että vaikka täällä asukkaat ovat enimmältään iäkkäitä ja hautajaisia on tiheään, he ovat aktiivisia toimijoita. Sitä majataloa, jossa PH on 1928 yöpynyt, ei enää ole, rakennus kyllä ilmeisesti on tallella, arveli työntekijä. Täytyy vielä muistaa kuvata se, ja kirkonseutu joka sekin on laitettu viimeisen päälle.
Jokin museoaluekin tässä on ja rakennukset äskettäin remontoidun/laitetun- oloisia.
Tällä reissuanalullani ihmetellyt olen, että räkäteillä on jo lentokykyisiä poikasia!
Tuomentuoksuakin olen saanut haistella. Ja jo maisemaan piintynyttä, kymmeniä vuosia pelloille ajetun lietelannan tympeää hajua. Sen haju on pahempi kuin sellunkeitosta lähtevä, eivätkä ne saa sitä tuhoamista lakkaamaan. Suojakaistaleet vesistöjen ja peltojen väliin.., hah ja paska ylittää ne tai alittaa aina. Ei ole rannasta ryyppääminen kourakupilla kuten P.Haanpään aikaan...
Harmeihin liittyvänä pidän varusteideni kehnoa laatua. Makuupussi, hienosti KURU Nature sceker ultralite SR on kuin käytettyä kondomia yrittäisi uudellen paikoilleen. Ja sitten pyörän satulalaukuista, uusista, hajosi pullotaskun kiristysosan kangas ja repusta, jossa läppäriä tarakalla kuljetan, napsahti naru poikki.
Puutarhurin ja anopin lähtöhetkilläni kiireesti ompelema tavaroiden sadesuoja kurenauhoineen on just niin kuin pitikin.
Ruokatarvikkeita olen hankkinut kaupoista. Rahaa on niihin nyt kulunut muutamine huoltsikkakahveineen ehkä n. 35 €. Yöpymisistä en ole vielä maksanut yhtään.Vettä olen tankannut huoltamoilta ja Kärsämäellä kirjastosta. Sitä onkin kulunut.
Tomaatti on hyvä matkaeväs, siitä saa kuitujen ohella hieman märkääkin nieluunsa. Muistan, kun läksin Kittilässä erähäisellekin pyöräretkelle. Silloin ajoin Kelontekemään Syväkurun luomutarhalle, ostin tomaatteja muutaman kilon ja aikani tutun isännän kanssa huumorinpölkkyä vuoltuani, jatkoin matkaani metsäteitä myöten yöttömäsä yössä kypsyneitä tomaatteja jälttäen Särestöön, Kaukoseen ja takaisin silloiseen kotiini. Lenkkiä tuli sille päivälle vissiin puolentoistasataa kilometriä; lapinlisä mukaanlukien.
Mutta nyt lähden tästä viileästä rakennusten varjosta katselemaan ja kuvaamaan tätä virkeää kylää.
.JPG)
Kirkon vanhaa kiviaitaa Lestijärvelle tultaessa 31.5.2008Muistivihkooni, siihen iänikuisenmalliseen mustakantiseeni kirjoitin aamuiselle joenvarrelle muistoksi Stanislaw Jerzy Leciä: "On vaikea tietää, kuka ui virran myötä vapaaehtoisesti." Se olkoonkin ajatukseni värilankana tänään.
.JPG)
Vuonna 1827 puretun kirkon kiviaitaa Lestijärveltä lähtiessä 31.5.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti