Kanervanpunaista

Vikurihevosellekin valjastaja löytyy, on vanha sanonta suomalaismetsistä.

Nyt kuolaimet tungettiin viimeiseen saakka hangoitteleviin leukaperiin liian myöhään. Kuohitseminen ennen viime nimitystä jäi loppuun saakka puolueensa puheenjohtajalta tekemättä. Kalu reiteen teippaamatta, peukalot sijoiltaan kääntämättä.

Sanoilla, sopimuksilla ja kätten päälle lyömisillä salvaminen on politiikan piirissä tyhjää touhua. Anteeksipyynnötkin tulkitaan näillä näyttämöillä väärin kuiskatuiksi vuorosanoiksi.

Hymy-lehti teki sen taas. Kötösteli huteran hirttolavan muutamasta otsikonpätkästä ja punoi köyden sekstiviestien ketjusta.

Poliittinen ruumis rohjottaa nyt kuin Leninin kalmo Kremlin lasivitriinissä. Siihen viiltävät analyyttiset kirurginviiltonsa politiikan tunkiopatologit välineillä, jotka on teroitetut Ylen, Hesarin, Yhtyneiden Kuvalehtien ja Almamedian takapihojen pajoissa.

Puolen vuoden päästä WSOY julkaisee Pekka Tarkan tekemän elämänkerran ja Otava laittaa asialle Juhani Suomen. Yle kutsuu sitten nämä herrat aamukahville Pasilaan jossa he murhaavat toisensa sanansäilillään.

Kanervanpunainen historiankirjoitus jatkaa elämäänsä. Täplittää tulevaisuuden poliittisen kirjallisuuden kankaat kuin villit lupiinit TVL:n pientareita, tai kanit Helsingin puistoja. Väri tulee muistuttamaan häpeästä, jonka koko tasavalta sai kokea aprillipäivänä 2008. Nyt Hymyn hirttotuomin kohteena oli vahvaniskainen joukoissa seisoja. Poliittinen eläin, jolla on psykologinsa ja vankat tukijansa. Pitkänlinjan kiipijän, jonka henkilökohtaiset Nopean Joukon Kriisiryhmät ovat ainaisessa valmiudessa. Hyvän Tyypin, jonka ympärillä on niin tiivis kanssatanssijoiden piiri samanmielisiä, ettei lattiaan saakka pääse kaatumaan.

Hirttolavan luukusta lasahti kuolemaan vain poliittinen kiipijä, tunteeton peluri.

Itse fyysinen henkilö ei sydänkohtausta saanut. Hänen lompakkonsa ei tästä tyhjentynyt eivätkä lapset jää ruuatta kylmiin nurkkiin isättä kykkimään.

Ja kuten poliittisen eläimen yleensä käy, se nousee hetken päästä kuolleista, tässä tapauksessa kuin Peenis-lintu, sukii karvoitustaan hetken verran alkaen välittömästi vilkuilla saumaa esiripusta, josta parrasvalojen kiilaan käsiä nuolemaan sujahtaa.

Ei se, niinkuin herkkä, taiteilijasieluinen Timo K. ole moksiskaan vaikka sitä kuinka puistellaan, rumilla sanoilla kolhitaan ja median kiehuvaan törkypataan kuumenemaan heitetään. Väyrystelee kohta, että tärkeintä on jotta mainitaan, ei maininnan sisältö.

Lääkäri määrää burn out-lepoa, burn out-tabletteja, matkan Bhuketiin ja muutaman kuukauden hiljaiseloa. Kun unohduksen sininen hetki laskeutuu poliittisen muistin synapsien päälle, on aika nousta esiin a´la Juhantalo kuittaamaan sairaslomaltapaluurahat ja uusi ura.