torstai 29. toukokuuta 2008

Kuovien soidinhuudot...

...kuin laulaisivat dirlandaata liidellessään juuri mailleen painuneen auringon jälkeensä jättämässä kajossa. Lamujoki kuohuu 4-tien alitse, rekat "jymähtelevät" (Erno Paasilinnan kuvausta käyttääkseni) taukoamatta pohjoisesta etelään ja päinvastoin. Jyhkeä traktori on tahkonnut koko ajan, jonka olen tässä Suomen Keskipisteen laavulla tulihtanut, edestakaisin kukkurikuormia lantaa ajaen. Sitä katsellessa Eero Piirron laulu kirjeestä kullallensa: "...olen siinä vasemmalla lantakuorman päällä ja ohjaksissa kelpo...", tuntuu aika hassulta. Tässäpä siis odottelen kuin metsoa soitimelle kellon lyövän lähtöhetkeä. Muutama tunti vielä ja pyöräilen takaisinpäin Piippolaan ja lähden ajamaan Museotietä Kärsämäelle. Tekisi kyllä mieleni mennä 4-tietä sillä se on puolta lyhyempi reitti, mutta kun vuoden 1928 maantiekartan mukaan sitä tietä ei ole ollut olemassakaan, niin eipä passaa ettei retkeni perusajatus kärsi.

Nukuin tämän laavun lankkulattialla ilta kuudesta melkein yhteentoista. Olin aika poikki vaikka en pyöräillyt kuin Pyhännältä vajaat neljäkymmentä kilometriä. Siihen tulin Kajaanista autokyydillä. Viimeaikaiset yöunet ovat jääneet vähiin vaikka paljoa en sitä herkkua aina tarvitsekaan, niin se kai se väsyä pukkasi.
Kävin Piippolan kirjaston Haanpää museossa tullessa. Museon perustaja jäsen ja -jäsenet ovat tehneet melkoisen urotyön kootessaan kirjailijaan liittyvää aineistoa. Ajattelemista se kokonaisuus herätti ja oli sopiva alku tälle matkalle. Olin vain niin väsynyt, etten osannut kirjastonhoitajalta edes mitään kysellä. Pentti Haanpää-museo Piippolassa

Tämä Suomen Keskipisteen systeemi on varsin mukava tämmöiselle kulkijalle, mutta ilmeisesti väsymys vaivaa paikan ylläpitäjiä sillä täällä on kovin hoitamattoman oloista. Talven jälkeen tietysti voi niin ollakin, mutta tämä tulihtapaikan epäsiisteys on karmaiseva. Vappupallojen riekaleita, siideri- oluttölkkejä, korkkeja, tupakoitsijoiden reviirimerkintöjä jne. on maasto valtoimenaan. Nuotion pohjakin oli niin siivoton, että piti kaivaa laudanpalalla pahimmat rojut ja paskat pois, että siihen kahvinkeittotulet viitsi sytyttää.

Ihmislaji on niin törkyinen. Sille pitäisi tehdä kuten kissanpentua sisäsiistiksi opetettaessa: Niskavilloista kiinni ja kirsua omaan paskaan että oppisi tavoille.

Mutta toivotonta se lienee. Roskataan ja liataan niin kauan kuin välineitä siihen tuotetaan.

Uah! Alan kahville ja lepäilemään.

2 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Mielenkiintoinen reissu sinulla! Haanpää on erittäin mielenkiintoinen hahmo, ja kokemuksesi jännittävä.

Hyvä pyörä sinulla on täytynyt olla! Me, siis perheeni, matkustetaan joka vuosi Keski-Eurooppaan fillaroimaan. Viimeksi Alankomaissa ja Saksassa. Huomaa siinä miten syke nousee, miten vettä tarvitsee - ja miten mukavaa olisi, jos olisi hyvä pyörä/ edes satula.

Kerran nimittäin eksyimme Öölannissa, kaksi kesää takaperin, luonnonpuistoon... Päivän kilometrisaaliiksi tuli 70 km tuon pirteän metsälenkin jälkeen. Lähdimme aivan aamulla pyöräilemään tuon saaren pohjoispäätä ympäri ämpäri kunnes huomasimme olevamme metsässä, jonka teillä oli nimikyltit, ja sitten eksyksissä.

Suoritukseen asennoitui erilailla, jotenkin tiesi, että pääsee pian ulos, mutta vasta kohta. Huomasin kerrankin itsessäni kärsivällisyyden jaloja piirteitä.

Itse asiassa tuo kaikki johtui siitä, että isin navigaattori ei osannut näyttää oikeaa suuntaa. Hän on entinen SM-merinavigoija, ja suunnistanut koko ikänsä, niin että sitten sortuu luottamaan toimimattomiin teknisiin vempeleihin.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Tuure, ei minulla ollut poljettavanani kuin 7:n vaihteinen Tunturi Tango, tukevampi kuitenkin kuin viime keväänä hankkimani 21 vaihteinen Tunturi -retkipyörä. P. Haanpää polki saman reitin v:n 1928 sora-liejuteillä ilman vaihteita olevalla Tähti-pyörällä. Hän oli tosin silloin 24 v, kun taasen minä jo 49 v kun saman matkan polkaisin.

Kirja, jossa PH kertoo retkestään on "Muistikirjavetäisyjä" ja sen toimitti Hannu Taanila.

70-100 km on sopiva päivämatka silloin, kun tehdään pitkää, useita viikkoja kestävää matkaa pyörällä. 30 km:n on jossain välissä kelpo matka myös, jos pysähtelee paljon kuvaamaan ja tutkimaan kiinnostavia kohteita.

Minäkin haluaisin pyöräillä ulkomailla, mutta minulla ei ole siihen koskaan varaa kun nytkin on suurehko perhe johon kaikki menee.

Yksi haaveeni on ollut, että pyöräilisin Euroopassa päämääränäni Auscwizh, mutta haaveeksi se taitaa jäädä.