(Kongolaisen "J:n" muistiinpanot Ruandassa pakolaisena käydyn peruskoulun matematiikan tunneilta sekä suomessa yläasteella käytössä oleva fysiikan kirja.)Suomi on Siperia kongolaiselle. Sitä se on myös somalille ja Norsunluurannikolta pois ajetulle.
Afrikkalainen maahanmuuttaja ei etukäteen kovin tarkkaan tiedä, missä Suomi sijaitsee ennen kuin laskeutuu Helsinki-Vantaan, Oulun, Kemin, Kajaanin tai Rovaniemen hyytävään viimaan ja on näin valmis vilkaisemaan maailmankarttaan hieman tarkemmin.
Tämä maa on monelle kroatille ja serbillekin vain kohouma Venäjän kainalossa eikä irakin pakolainen arvaa edes niin paljoa.
Päiväntasaajan kymmenien helleasteiden maista saapuva ihmettelee miksi aurinko ei mene kesällä mailleen ja miksi koleus silti käy luihin kuin kalashnikovin lukon rasahdus Eylatin yössä. Hänelle ei pitkään aikaan ole selvää kesän, syksyn, talven tai kevään erot jos sattuvat säät olemaan kuin nyt viimeisessä vuodenaikojen syklityksessä.
Eivät asiat tietämyksen suhteen ole toisinkaan päin hääppöiset.
Moniko suomalainen lukion käynyt osaa kysyttäessä antaa tarkat koordinaatit Sudanista, tai että missäs ne hutut ja tutsit pituus-leveys-akselilla asteen tarkkuudella toisiaan miljoonin määrin murhasivatkaan?
Jos ensi vappuna menet roskaiselle ja oksennuksentäyteiselle Hietsun nurmikolle utelemaan, mistä Somalian kaksikymmentä vuotta jatkunut sota juurensa juontaa, tuhannet valkolakit ovat sen kysymyksen edessä vaiti. Sama, samppanjanhuuruinen hytinä käy ylitse yleisön jos kysyt, mikä on tilanne Kongossa nyt ja miksi Israel murhasi lapsia Gazassa, mitä Kosovoon kuuluu, kuka on USA:n presidentti ja onko Tsetsenia saanut jo oikeutta Venäjään nähden.
(Kuva Groznyin kulisseista: Google Earth/"Kalinovec")
Eihän suomalainen enemmistö tiedä edes oman maansa hallituksen poliittista jakaumaa sen enempää kuin oman paikkakuntansa valtuuston puheenjohtajan nimeä, kunnan budjetin yli-alijäämää tai työllisyysastetta.
Aivovienti Suomesta on ollut ankaraa. Älyköt ovat kuolleet eikä näistä tarpeista enää uusia muovaannu.
Kun suomalaiselle opiskelijalle näyttää i-Podi lanteella keikkumassa olevan tärkeintä maailmassa ja välituntisätkien kääriminen vie yhteiskuntaopin tunnista äkkiä puolet, niin kaukana olevista sodista löytyy siten ainakin yksi valoisa näkökulma: Uusia, fiksuja ja opiskelemaan innokkaita ihmisiä saapuu jatkuvana virtana laittamaan tietotaito jälleen kohdalleen.
Ehkäpä Suomessakin on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä ensimmäinen värillinen pääministeri ja presidentti.
Jos elän vielä, könyän keppeineni anivarhain aamusella ensimmäisten joukossa äänestämään. Tätä silmällä pitäen sanoin vakavasti ensimmäisen kuvan oppikirjat omistavalle nuorukaiselle, mihin hänen Suomessa ollessaan vähintään tulee pyrkiä.
1 kommentti:
Eikö se Robert Mugabe ole aika kovassa vastatuulessa Zimbabvessa? Siitä saataisiin Suomeen kokenut ja edustava, aidosti afrikkalainen presidentti. Hän voisi tuoda koko troikkansa Suomeen hallintoa pitämään, saataisiin Suomeen sellaista mukavan letkeää afrikkalaista meininkiä. Toinen vaihtoehto olisi Somalian nykyjohto, jos joutuvat häviölle sodassa. Tai oikeastaan minkä tahansa Afrikan maan nykyjohto voitaisiin ottaan Suomea johtamaan, kun omassa maassaan valta vaihtuu (väkivaltaisesti).
Lähetä kommentti