sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Se meni jo...

...tarkoitan; tämäkin juhannus jolloin nuorin poikani kolme vuotta täytti.
Hukkuneita, tulipaloja, liikenneonnettomuuksissa henkensä menettäneitä, rattijuoppoja, puukonpistoja ja lukematon määrä sammuneiden tyttöjen hyväksikäyttöjä ja raiskauksia; normaalikesäjuhlan normaali saldo.

51 juhannusta jo takana minullakin hukkumatta veteen tai viinaan, kuolematta puukonpistoon tai nyrkiniskuun, jäämättä rattijuopon yliajamaksi. Onnittelen itseäni.

Monikansallinen öljyjätti Shell on tuhonnut tämän eloni aikana miljoonia neliökilometrejä Nigerian suistoalueita, tappanut kasvustoa, eläinlajeja ja murhannut ihmisiä tiettömien taipaleiden takana, poissa median näköalapaikoilta. Niissä maailman takametsissä joiden moskiittojen ininät eivät kulutusyhteiskunnan jäseniä kiínnosta niin kauan kun öljyläikkä ei teeveteen kraanasta huljahda.

Konsernin johtajat eivät yksittäisien öljyputkien venttiilien pettämisiä julkisuuteen tule selvittämään; "sabotaashia", sanovat nakymättömissä pysyttelevät tiedottajat. Shellin nykyisestä suomalaisjohtajasta, kivikasvo Jorma Ollilasta voisivat veistää näköisgraniittiveistoksen pääkonttorinsa portinpieleen kuvastamaan tiedottamisen mykkyyttä, kovakasvoisuutta ja julmurien valhetta. Kuin myös tulevaisuudessa Matti Vanhasesta Perhe(=mafia)yritysten liiton hallintopalatsin katolle.

Tankkaammepa silti TB:lla, Shellillä, ST1:llä tai prismojen Nesteen asemilla olemme murhaajia kaikki välillisesti. Kättelen itseäni tästäkin. Moikkaan naapuriani huolettomasti kevyessä kesäasussani terassini kaasugrillin käryssä.

Sanon itselleni: Älä muista, millainen tuhoojavaltio Siperiassa öljyllä aroa kyllästää, mistä grillisi kaasupullon sisältö virtaa tai mitä lehdestä luit (jos luit) Meksikonlahden katasrofista.

Äläkä missään nimessä älyä, että kirjailijoidenkin suut (niiden, joidenka tehtävänä on ikiaikaisesti ollut epäoikeudenmukaisuuksista kirjoittaminen), pyritään tukkimaan rakentamalla kynälle kykenevistä tuotteita, wsoyiden brändejä jotka kiiltävien kirjankansien myyntiin Suomalaisen Kirjakaupan (=tiimari) esitteisiin valokuvataan. Mielellään alasti, kiitos.

Mielenkiintoisempiahan rattijuoppojen toilailut ovat, tai kun joku ylisyönyt ja -juonut Loiri kiidätetään ambulanssilla sairaalaan, tai kun elähtänyt ikämies Ilkka Lipsanen pelkää puvussaan kiiltäneiden pellinpalasten ruostuvan. Tai kun joku jormulakuski miljoonia maksaneen veneensä humalapäissään kaislikkoon romuttaa.

Hallelujaa Michael Jackson ja Elvis, rukoilemme teitä että maailmamme pelastatte.

8 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Itselleni olen hieman koettanut selvittää, kuinka todellista on tuo juhannuksen onnettomuusraportointi.

Suomessa hukkuu joka vuosi ehkä 170 henkeä. Liikenteessä kuolee reilu neljäsataa. Tarkoittaa vuosittain joka ikiselle viikolle kolme tai neljä hukkunutta, seitsemän tai kahdeksan uhria liikenteelle. Kesällä hieman enemmän kuin talvella.

Ovat molemmat lukemat muuten tulleet järkyttävän hienosti alas 70-luvulta, jolloin hukkuneita oli reilusti ýli kaksinkertainen määrä, samoin kai liikenneuhreja.

Juhannuksessa on varmasti jonkinlainen piikki määrissä, mutta silloin on myös kaikkein eniten ihmisiä vesien äärillä ja liikenteessä. - Olisiko niin, että ihmismääriin suhteutettuna uhrien määrä on samaa luokkaa kuin muulloinkin, jopa alhaisempi(?)

Täydellisen ratkaiseva seikka on aurinko ja lämpö, sateisena juhannuksena tapahtuu huomattavasti vähemmän.
---

Sanat brändi ja "mielikuvien luominen" tarkoittavat minun sanastossani samaa kuin valehteleminen; paskan parfymoimista.

Maailma hukkuu paskaan, kuten joskus laulettiin, mutta esimerkiksi öljy- tai muidenkin monikansallisten yhtiöiden eettiset humpuukit ja vihreät linjat ovat kovin kauniita.

Esson legendaarinen "tiikeri tankissa" on mielenkiintoinen, kun sitä ajattelee, kyseessä kuitenkin yksi maailman uhanalaisimmista eläimistä.

Ehkä Meksikonlahden katastrofi laittaa öljy-yhtiöt tarkistamaan toimintatapojaan, kun iso ja mahtava BP:kin mennee nurin ja jakoon.

Elvis oli Ameriikan Ilkka Lipsanen!

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, joo, aattelin samaa kuin Riku tuossa että mitenhän haamu-Elvis voisi maailman sotkuja selvitellä. Tai Michael Jackson sen puoleen. Mites nuo sankarit tulivat mieleesi?

Sen sijaan ogoni-kansaa ajattelen harva se päivä kun joku soittaa Nokia-puhelimeeni (joka on ehkä noin 15 vuotta vanha, samaa mallia jota Fox Mulder käytti Salaisissa kansioissa, joka tapauksessa ensimmäisiä Nokian kännyköitä, jotka toimivat ilman semmoista hemmetin isoa laatikkomaista akkua, niin että ei sitä oikein kännykäksi voinut kutsuakaan, näin jonkun pitävän sellaista kaupunkiasunnossa pöydällään kaiken aikaa siinä rakkineessa kiinni) ja just Ollilan vuoksi, mutta myös siksi että Ken Saro-Wiva tapettiin Shellin käskystä. Vaiika ei kai öljy-yhtiö mitään sellaista ikinä myöntäisi.

Ilman öljyähän me ei pärjättäisi päivääkään. Onko siis Suomi kolonialistinen maa vai ei?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Riku: "Parfymoidaan paskaa", vähemmän soitettu Juicen laulu 80-luvulta.

En minäkään ajattele niin, että juhannuksen kuolintilastoilla olisi sen kummempaa merkitystä kuin että rumempi läjä ruumiita kerralla median mustin otsikkokukkasin kukittaman kesäraitin varrella.

Itsemurhia tapahtuu vuodessa 900-1400. Montako niistä on tämmöisten kesäisten ryyppäjäispäivien aikana ja jälkeen tapahtuneita? Tässä lukemassa ei ole suuria heilahteluja ollut sitten 1960-70-luvun kun taas alkoholi-, huume- ja lääkekuolemat ovat lisääntyneet huimasti. Kompentsaatiota jos jollain kulmalla henkiä säästyykin, nääs.

Minäkin ajattelin joskus Esson tiikeriä ja sitä korniutta, kuinka luonto iljetäänkin ottaa esikuvaksi ihmisen tuhotoimille. Ehkä tämmöisessä kaikki "paskan parfymoiminen" näkyykin kärjistyneimmillään...

Miksi sen piti olla vasta Meksikonlahti joka ehkä herättelee maailman näkemään? Miksi se ei ollut Siperia, Alaska tai Niger-joensuistoalueet? Miksi möläkkä on ollut niin vaimeaa Tsetheenien murhajaisten aikaan vaikka energiatalouden tulevaisuudesta sielläkin on ollut suurimmaksi osaksi kysymys? Sijaitseehan se maailmankolkka pahimoilleen venäläisten energiareittien varrella.

Ilkka Lipsanen, tuleeko hän elämään kuolemansa jälkeen kuten Elvis?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, nämä rokkisankarit tulivat mieleeni kun luin juuri jostain, kuinka jossain päin valmistaudutaan Miikkaeli Jaksonin kuolinvuosipäivään tulisella tarmolla. Kai hänkin joillekin elossa on kuten Elvis -siis jumalaisia, Jeesukseen verrattavia hemmoja joidenka tulemista ja maailman pelastamista kai tässä pitää vain toivoa kun muutakaan ei voi.

Minäkin ajattelen Ken Saro-Wivaa vähintään silloin, kun jossain Shellin kyltit loistavat, ja joka päivähän ne voin nähdä jos tästä sairaalalle päin satun pyöräilemään. Juhannuksen aaton Hesarissa oli sitäpaitsi juttu Nigerjoen suiston öljytuhoista joka oikeastaan on ollut koko juhannuksen pääasiallinen pohdintani vaikka en tämän kummoisempaa tekstiä siitä aikaiseksi saanutkaan.

Pistää vain niin vihaksi. Tai oikeastaan alakulottaa mieltä tällaiset roistomaisuudet. Eikä kyse ole siitä, ettenkö tähän itse olisi havahtunut jo aikapäiviä sitten, mutta kun mitään en asialle voi.

Öljy jos loppuu, pärjääjiäkin tulee olemaan. Sairaat, heikot, vammaiset ja vanhukset kuolevat heti. Kekseliäät ja vahvat elävät minkä elävät ja ihan se kärkiporukka, immuuni masennukselle ja muulle jatkaa minkä jatkaa näilläkin leveysasteilla.

Kulutus- ja hyvinvointiyhteiskunta sellaisena kuin sen nyt koemme on tietenkin taaksejäänyttä elämää.

Suomi on tällä hetkellä uuskolonialismia harrastava yhteiskunta, se on selvää.

Riku Riemu kirjoitti...

Valto, tuossa se juuri on, maailmassa saa tehdä mitä tahansa, kun ei tee sitä hyväosaisille. Nyt kolahti Meksikonlahdessa väärään paikkaan.

Ripsa, kun Ollila on nykyisin S-hell-nimisessä yrityksessä hallituksen puheenjohtajana, on Nokian seuraava huipputuote luultavasti bensiinikäyttöinen.

Lipsasesta alkavat kuoleman jälkeen huhut kiertämään, että pitää yhdessä Armin kanssa bentsiiniasemaa Texasin syrjäseuduilla.

Ja tietoisesti Juicelta tuon parfymoinnin varastin.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Riku, eikös siellä Meksikonlahdella pikemminkin "lorahtanut" väärään paikkaan? Ja lorahtelee yhä.

Näiden julkisuuden henkilöiden osalta sanoisin vielä, että tunnen aika suurta vastenmielisyytä heitä kohtaan siksi, koska he eivät "osaa" jäädä eläkkeelle vaikka julkisuus on kuluttanut heidät jo aikoja puhki.

Vastenmielisyyteni laajenee heidän myötään myös keltaisen lehdistön puolelle, joka viimeiseen saakka kuppaa kaikenlaisilla raadoilla lööpeissään.

Ei Arto Paasilinnastakaan "raportointi" ollut mistään kotoisin vaikka varmasti käsitettiin, että hänen törttöilynsä johtui aivoverenkierron häiriöistä. Surkea esimerkki oli myös Erkki Junkkarinen, nuorempana hienoimpia laulajiamme, joka haudan partaalla ollessaankin kiersi vielä lavoja vaikka laulu ei luistanut enää lainkaan. Nyt siellä, sananmukaisesti, heiluvat vielä Reijo Taipale ja vastaavat hemmot vaikka pärjäisivät ainakin taloudellisesti ihan hyvin ilman keikkojaankin.

Osalla taiteilijoista kai on niin pieni eläke, että he sen vuoksi yrittävät vielä lisätienestejä saada, mutta surkeaa räpellystä se on (vrt Euro Aven).

Suuren maailman taiteilijoista Leonard Cohen on yksi niistä harvoista, joilla laulu luistaa vielä ikämiehenäkin. Kävin hänen konsertissaan Helsingissä 50-vuotislahjanani toissa vuonna.

Luin aamun Hesarista kirja-arvostelun "Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa" (Ari Turunen, Atena).

Ehkä osalla taiteilijoistakin on sama vaiva: Ettekö tiedä kuka olen, öhöm!

Iines kirjoitti...

Sen verran noista hukkuneista rassukoista, että joku viisas antoi eilen radiossa ohjeita hukkumiskuoleman varalle.

Ei saa mennä yksin uimaan!

Herran pieksut, Suomihan on yksinäisten sielujen valtakunta, ja nyt heiltä kielletään uiminen. Moni on mökillään yksin, jopa selvin päin, kuten minäkin jopa usein, siis yksin (ja myös selvin päin). Jos ei saa mennä yksin uimaan, on monen kesä kyllä pilalla. Nytkin tulossa viikonlopuksi 30 asteen helteet.

On tietenkin vissiin niin, että kun sinne kotilampeen pitää hypätä juhannuksena suoraan tulisista löylyistä kuusikymppisenä, on hengenlähtö todennäköinen.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Iines, minä menen miltei aina lasten kanssa uimaan ja joskus olen ajatellut, että entäs jos saan jonkun kohtauksen siinä rantavedessä eikä aikuisia ole mailla halmeilla..?

Tuurillapahan täällä seilataan, ainakin osittain. Humalaisen tuuri taasen on jo tilastollisestikin osoitettavissa huuhaalegendaksi, kuten tämänkin juhannuksen murheelliset tapaturmat osoittanevat.

Huomenna lähden lasten kanssa pyöräilemään mummolaan (60 km). Tarkoitus on, että poljemme puoleen väliin eka päivänä, pystytämme teltan, ongimme, paistelemme makkaroita ja uimme jos keli antaa myöten. Tänään oli vielä kovin kolakka tuuli vaikka aurinko paistoikin.

Lasten kanssa kiire eikä hermoilu auta. Lisäksi kun Mr. G istuu pienimpänä pyöräni perävunussa, niin luulen, että matkavauhti on jotain 5-6 km/h.

Mutta luulen myös, että meillä on hauskaakin.

Kirjoitan sitten vaikka matkasta kertomuksen valokuvineen...