tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tarinoinnin jälkeen

Ihmisten unet ketään kiinnosta, mutta yöllä tuli musta hirvi huoneeni lattialle mölisemään. Ja kohta elinkeinoministeri Jyri Häkämies näyttämään, kuinka pieniltä vauvoilta nirhataan henki ja purkitetaan silvottu torso pois kansainvälisten suuryritysten perustamisten tieltä. Minä hakkasin taltalla viivoja vaneriarkkuun ja olin toista mieltä.

Pyörälenkki on ohitse, ei se pitkä ollut, muutama sata kilometriä vain. Väsymys on silti siilinpiikkejä pohkeissa ja unet kuin kirveellä puhkottuja tervatynnöreitä.

Huomenna on diagnoosin paikka sairaalassa. Kuolema on käynyt mielessä. Tai oikeammin siihen pitkä kituminen. Myös ikävän määrän ajattelu jonka jälkeensä jättää. Jos se on yhtä tuskallista kuin mitä itse tunsin kun isäni äkkiä kuoli, en halua, että lapseni sellaista kokevat. Mutta he kokevat sen kuitenkin.

Kuolema ei kuollutta korville lyö, vain elämä kuolemineen eläviä.

Voisipa isä itkeä ja surra lastensakin tulevat surut pois; joutaisihan tässä, jo romuksi lopulta käyneenä.

Vaikka romut eivät satoja kilometrejä kyllä pyöräile...

Traagisen lohdullista se, että on ihmisiä, jotka sitten jälkeensä itkevät. On monia, joilla ei ole. Tässäkin, samalla kadulla asuvaa vanhaa miestä, joka nyt kotiavun varassa,  rahalla ostettavien vieraiden vaipanvaihtojen turvin eleskelee, eivät edes lapset ole käyneet katsomassa kun hän ne heitä "kasvattaessaan" on perinpohjin suututtanut, vihollisikseen veistellyt.

Niin monella tapaa me taitamattomia olemme.

Olisiko parempi ollakin paha ja suuresti inhottu, ettei kukaan poismenonsa jälkeen omaa elämäänsä suruun tuhlaisi?

Nämä eivät ole isoja ajatuksia, niihin pääni ei ole koskaan ylettynyt. Jos olisi, olisin jo kuollut kuin Timo K. tai kuin Majakovski, mutta ei surijoitakaan niin runsain mitoin hautaani umpeen olisi luomassa.

Voipi tietenkin aikansa pohtia sitäkin, mitkä ovat niitä suuria ajatuksia. Pentti Haanpää tuumasi Juhani Ahon haudalla: "Siinä siis antoi maalle takaisin atoominsa mies, jonka aivojen kuvitus oli ollut minunkin vähäiselle kuvittelulleni ravintona." Samaa voisin itse ajatella Haanpään haudalla; en nyt muista, mitä viimeksi käydessäni mietin.

Tässä oli jokunen aika sitten pääkirjoitus Kainuun Sanomissa. Käsitteli siinä joku suuria ajatteleva lajinsa kaalinpää aihetta, että metsiin jää miljoonia kuutiometrejä puita pystyyn lahoamaan. Miten niin "jää"? Puuthan kuuluvat sinne. Eikä metsiä ole ilman puita. Metsää se on lahopuumetsäkin. Tikat, palokärjet, kolopesijät... voi että ne tykkäävät...

Eivätkä puut ala haisemaan kuin luonnon kannalta tarpeelliselle laholle kunhan vain saavat olla ja elää.

Ihminen jo elossa ollen haisee joskus toripenkillä majaillessaan kaukaa kierrettävältä.

Tuli kiire korjata kuivuneet pyykit pois narulta, ja poikien teltta puutarhakeinun takaa pensaiden välistä. Ropsautti sitten rakeiden kanssa maahan saakka märkää. Sadetutka näyttää, että Oulujärven kokoinen pilvi pyörii muutaman tunnin alueella ennen kuin käy hajoamaan Vienanmeren ylle naapuriin.

Minä olisin siellä nyt. Pyöräilisin parhaillaan halki Karjalan Tasavallan. Jossakin Sortavalan huitteilla jo ähkisin vastetta ylös ja pian kuin palkinnoksi takinliepeet lepattaen myötälettä ales. Tärkein käyntipaikka olisi ollut Rukajärvi ja siellä Ontrosenvaara jossa olisin potkiskellut jo aikoja maatuneita puidenkantomättäitä ja mielikuvitellut isäni sinne pikakiväärituleen. Haavoittuneena ähisemään ja tyrkkimään luodin rintaansa saanutta Viinikan Mattia päältään pois. Wärtsilän Niiralassa olisin sitten nostattanut rajavartijoilla puomia kotiin päästäkseni.

Mutta haaveita vain minun elämäni pientä vähänkään suurempien matkasuunnitelmien kanssa.

16 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä ja toivottaa hyvää kesän jatkoa.
www.ttvehkalahti.blogspot.com

Valto Ensio kirjoitti...

Kiitos, Teuvo. Olisin tarjonnut pullakahvit kohta: on taikina kohoamassa.

Ripsa kirjoitti...

Valto!

Nukupas nyt hyvin yösi, ja mene rauhallisesti kuuntelemaan mitä sairaalan tädit ja sedät sanovat. Useimmiten kyseessä on niin kutsuttu väärä hälytys, ja sinun suhtees: olet vielä aika nuori.

Minä en enää säikähtele. Tosin minulla ei ole pieniä lapsiakaan.

Menenpä taas lueksimaan, se on nyt sen aika, lämpimällä en viitsi kuljeksia hankkimassa itselleni aurinkoihottumaa.

Paistaa yötä päivää. Voi ajatella vaikka talven pimeyttä, minä pidän siitä että on terävästi vaihtuvat vuodenajat.

meri kirjoitti...

valto

luin juuri tällaisen värssyn, ja sen mukana olet ajatuksissa!

"niin monta asiaa pielessä
mut yhen jutun mä pidän mun mielessä
et vaikka nyt meininki ei oo douppii
kaikki tulee menee viel oukki doukkii."

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa, Meri... ja mahd. muut kaikki.

Yritän tässä vain kuvata, mitä ihmisen mielessä liikkuu kun tällaisia mutkia matkaan tulee. Se kai vähäisenkin kirjoittelijan tehtävä lie vaikka se ei ammatti olisikaan?

Eikä tässä iästä ole kysymys, on vain näistä vielä keskeneräisistä vastuista.

Kuten tekstistä käy ilmi, pelkään muille aiheutuvia suruja, en omiani koska ne ovat jo vakiomatkakumppaneitani.

Minusta olisi jokaisen isän ja äidin mietittävä tällaisia ja ehkä niistä lapsilleenkin sanoa. Pehmentää töyssyä jonka joka tapauksessa joutuvat kokemaan.

On ollut paljon puhetta siitä, kuinka kuolemanajatuksetkin halutaan vaientaa tästä steriilistä yhteiskunnasta. Miten paljon eutanasiastakin pelkät keskustelun aloitukset herättävät jo vastustusta, saatika että sen sallisivat lailla...

Isäni kyllä sanoi "rakkaimistaan on aina ihmisen luovuttava", mutta kumpaa osapuolta se silloin oikeasti tarkoitti? Eloon jääjiä vai itseään?

Ja vaikka isän puheissa kuolema oli läsnä usein (sotajutut), niin silti hänen oma lähtönsä teki kipeää.

Minun pitää sanoa ihan oikeasti, etten meinannut siitä kunnolla selvitä vaikka olin silloin 22 v ja kaksi omaakin lasta jo oli. Enkä kotona ollut asunut herranjestas vuosiin. Jotain vain sanomatta jäi, keskustelut oikeasti kesken...

Ja kun kohta käänsin toisen posken aurinkoon alkoi siihenkin sataa räntää...

Mutta varmaan te nyt ymmärrätte, viisaat ihmiset, että jotain se mr. V yrittää purkaa ja ihan selevinpäin.

En siis ole säikähdyksen vallassa. Vakain tuumin tässä puran sanoja sydämestäni... vai mistä helevetinpesäkkeestä ne tulevatkaan... ja uskon diagnoosin oikeasti olevan väärän hälytyksen. Kirjoitan siitä sitten...

Mutta kiitos huolenpidostanne. Tarvitsen sitäkin, ja sitä, että on muutama edes kuulolla.

Keiju kirjoitti...

Miten kävi?

Itse olin helmi-maaliskuun taitteessa 2008 hetken aikaa ihan varma, että minulla on syöpä. Olin menossa kuvauksiin, kun vatsavaivoja tutkittaessa vasemmasta munuaisestani oli löytynyt "jotain". Surin ja vähän itkinkin asiaa jo etukäteen kuunnellen Simon & Garfunkelin kappaletta Flowers Never Bend With the Rainfall: "So I continue to continue to pretend / my life will never end..."

Mutta ähäkutti, ei siellä ollutkaan kuin vaaraton nesterakkula. Lukioaikoina muuten löytyi poskestanikin rakkula, jota luultiin tulehdukseksi ja söin siihen turhan antibioottikuurin.

mikko kirjoitti...

Jumatsukka kun upeeta tekstiä! En osaa sanoa muuta. (Enkä sanokaan.)

Valto Ensio kirjoitti...

Kiitos kysymästä, Keiju.

Ihan hyvin nyt toistaiseksi ovat asiat. Jotain sieltä (keuhkoista) löytyi (epäpesifistinen), mutta ymmärryksen mukaan "vain eletyn elämän jälkiä" jolle jokin vastine lääketieeteelisinkin termein löytyy. Siis ei tupakanjäämiä (tietenkään kun en pössyttele), mutta rakennuspölyn ja kolareiden aiheuttamien verenpurkausten koteloitumisisia; luonto siis hoitanut siisteihin paketteihin nekin; aspestiakaan ei löytynyt. Pahimmista, kuten syövästä tai tubista ei enää juurikaan epäilyä ole. Tammikuussa kontrolloivat jotain vielä ja sitten voin olla rauhassa.

Mutta enpä tähän koko epikriisiä ala laittamaan. Alakaa uuvestaan ahistamaan.

Lähden tästä poikien, Mr. G:n 5v, P:n 8v. ja E:n 11 v kanssa polkupyörillä Lappiin: Olen äärimäisen julma isä, panen pojat maistamaan marssijärjestystä sotaväen malliin...

Valto Ensio kirjoitti...

Mikko, kiitos jumat sukista, niitä kuluu meillä (olis muuten sukille hyvä "brändi"(y).

Oletko muuten koskaan kuullut sitä laulua jonka muistaakseni Savon jätkät ja Tane lauloivat (1970-luku) ja se meni että: "...se oli tyttö Mikkelistä/tyttö Mikkelistä/joka tykkäs/...no, humpastapa tietenkin..."?

Valto Ensio kirjoitti...

Hahhaa! Löysin Raimo Piipposen laulamana: http://www.youtube.com/watch?v=4Fc8sEI5f9I

Don Quijote kirjoitti...

Kuuntelin laulun ja ajattelin... "jaahas, tykkään samasta kuin muutkin. eli kohta pannaan kissanlihhoo piiloon"... Paskat, hän tarkoittikin sitä että tykkää tanssia. Miksi pyöriä turhaan hyvän tavaran ympärillä? Nätti-Jussi (tunnet totta kai tyypin) kertoi omista kokemuksistaan. Hän oli kans tanssimassa ja ihmetteli että "kun väänsin tangoa niin paska haisi? ja kun pistin valssiksi, paska haisi enemmän? ja kun pistin polkaksi, paska suorastaan ryöppysi..." Nätti-Jussihan oli kampurajalka. Se oli ennen tuota tanssisektiotaan käynyt ulkona ns. ulostamassa. Ja oli vahingossa paskantanut osan lastista toiseen saapikkaaseehansa... Siitä nuo tanssikommentit.

Ps. Nätti-Jussi oli kyllä upee tyyppi. Tiedän, olen haastatellut ihmisiä jotka hänet tunsivat. Hän elätti - Lapin savotoilla - itsensä suunsoitolla. (Ei hänestä kampurajalkoineen ollut mehtätyöläiseksi.) Jussi oli yl. hiljaa ja kuunteli mitä muut väitteli. Vasta loppuvaiheessa se puuttui keskusteluun. Esimerkiksi kerran tukkijätkät väittelivät siitä kuka on käynyt pohjoisimmassa... paras väitti, että hän on käynyt "niin pohjoisessa että taivaanreuna yhtyi maahan"... Jussi hymähti, sanoi että "en usko". "Kyllä vaan kävin", se toinen sanoi." No joo", sanoi Jussi, "jos sä olisit käynyt niin kaukana, niin sun olis pitänyt nähdä se pieni piste joka on taivaan ja maan välissä. Siitä et äsken mainninnut mitään." "Totta helevtissä minä sen näin". Siihen Jussi: "No nyt minä uskon sinua. Se pieni piste olin minä joka yritin kontata vielä pohjosemmaksi."

Harvemmin jussi jäi sanattomaksi.

Don Quijote kirjoitti...

Kerran jätkät väittelivät siitä kellä on eniten rahaa. Yksikin väitti että Rovaniemen pankki menisi konkurssiin jos hän nostaisi rahansa sieltä. Jussi väitti että hänen saldossaan lukee: "Jussilla on eniten". "Ja kerran kun minä nostin Rovaniemen Pankista pari miljuunaa, niin ne kirjoitti kuitille: 'Jussi otti vähän'."

Don Quijote kirjoitti...

Toisella kertaa tukkikämpän jätkät väittelivät siitä kuka aikaisemmin oli tullut Lappiin. Se meni niin kiivaaksi että hyvä ettei otettu puukkoja esiin. Jussi rauhoitti väittelyn sanomalla että "siihen aikaan kun minä tulin Lappiin niin Kemhijoki ulottui vasta Rovaniemelle asti".

Don Quijote kirjoitti...

Jos kestään, niin Jätti-Jussista (joka oli saanut tuon lempinimen sen takia että oli perkeleen ruma) voi sanoa että hän oli "legenda jo eläessään". Aikoinaan ilmestyi tämmöinen kirjasarja. Ei siinä mitään. Useimmista julkuista (ja mulkuista) voi sanoa, että hänestä "tuli legenda kun kuoli". Ps. Pentti Saarikoski oli kans ihminen joka levitti omaa erinomaisuuttaan jo eläessään ympärilleen. Hän oli kuin tähtisadetikku.

Don Quijote kirjoitti...

Jussin toinen jalka oli syntymävammainen. Se ikään kuin sojotti toiseen suuntaan. Jussi veisteli siitäkin, että kun katselee hänen jalanjälkiään lumessa, niin "eiphä tiijä oonko mie menossa vai tulossa".

No niin, nyt lopetan hänestä pölisemisen. Tuntuu vaan semmoiselta että mitä pohjosemmaksi Suomessa menee, sen rehevempiä/reilumpia persoonallisuuksia löytää. (Kainuusta jo.)

Valto Ensio kirjoitti...

No niin DonkkiHot alias m:kis jne! Kiitos vain näteistä jusseista, niitä kyllä Kittilässä asuneena kuulin jonkin verran, kirjoista en ole lukenut koskaan kuin satunnaisotoksia.

Alamme olla varsinaisessa miäränpiässämme Ranualla. Nyt sitten sateen tihuuttaessa mietimme, jatkammeko Roihin ja siitä sitten junalla kotiin vai antaako budjetti yhtään perään, että pistäytyisimme Kittilässä vaikka bussisaitsiinilla... Ei yhtään bonsoria ilmaantunut muutaman satasen kanssa kun lähdimme. Jokunen kymppi ei näy tämän osastonvahvuudessa riittävän juuri mihinkään vaikka bensaa ei tarvitakaan ostaa. Pojilla on nälkä melkoinen kun polkevat niin ahkeraan. Ihan kaupparuuillakin ollessa menee kolmekymppiä päivässä! En sellaiseen kulutukseen varautunut. Katsos kun itse olen pyöräilemässä, kuluu minulta ehkä 5 euroa/pv.

Nyt piti lisäksi ottaa lämmin huone, sillä olisi ollut julmaa yöllä laittaa märät miehulaiset telttaan jonnekin pellonlaitaan tai leirintäalueelle...

Joo, vaan en minä valittaakseni, kunhan vain pähkäilen.

>Ja kun on vielä sen eläinvankilan lippuihin varatut rahat eri lahvissa ja sitten viitonen kahviin ja pullaan, niin eiköhän tämä tästä...