sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesäisiä pyöräilytarinoita

Otin kuvan bussikatoksesta ja sen kirjoituskoristeesta ennen kuin vihollisuhkaa pelkäämättä polkemaan läksin. Siitä on jo päiviä kulunut, monta teltan paikkaa valokuvattu ja pienellä pisteellä karttaan merkattu.

Nyt olen tässä ja katselen pienestä ikkunasta sateen kastelemalle pihalle. Olen juuri saunonut ja uinut tummavetisessä joessa ja mieli on raukea. Joku rastas kävi nurmea nokkaisemassa äsken, sai vedettyä vastahakoisen lieron reiästään, nakkeli siltä tajua kankaalle, kääräisi vyyhdelle nokkaansa ja lennähti pois.

Iäkkäät akka ja ukko, jotka ovat jo kauan asuttaneet hirsitupaansa ja kamareitaan mäentöyräällä, majoittivat minut tänne pärekattoisen riihen vierelle, laakealle kallionkohoumalle siirrettyyn, uudelleen kengitetyyn kömmänään. Sanoi akka lasten sitä leikkimökkinään pitäneen silloin kun tällä mäellä vielä elämä heilui.

-Tämä kömmänä oli sillon tuossa talon alapuolella, kellarin katolla, vuan kun poeka lastesa kanssa kesälomillaan korjasi kellaria, ne samalla purki hirret ja kokosivat uuvestaan tänne. Seonsemmonen poeka se, meijän keskimmäenen. Se on perinnerakentamiseen perehtynnä, näithän tullessasi, miten viime kesäset pärreet riihennii katolla vielä uutuuttaan loestaa...

Akka laittoi juuri ruokaa kun kolistelin muutama tunti sitten pirttiin kysymään, saisinko hetken pitää sadetta. Harmaapäinen, lysyyn käynyt ukko urahti kiikusta, että vai hetken.

-Just uutisissa sano, että sattaa läpi yön, uamulla vasta hellittää.

Akka uuninedustalta iloisesti siihen, että jiä yöksi veikkonen, meillä tilloo on. Se lirutteli isosta maustesillipurkista lientä perunanssiivuilla, sipulirenkailla ja kala- sekä lihanpaloilla täytettyyn suureen lasivuokaan, aukaisia leivinuunin luukun ja nosti vuoan arinalle.

-Sielläpä se nyt suapi hautua yötämyöten, sanoi akka ja kysyi sitten mistä miehulaenen poleksii?

Sanoin, että pitkin poikin vain kesäteitä vaeltelen. Ukko virnuili lommoposkin ja viirusilmin, että pitkittäenen vae poekittaenen suunta sinulla nyt on mänössä.

Naurahdin vain. Mitäpä siihen vastaamaan, tilannevitsiin.

Akka kolisteli ruusukupin teevadille pöydän laidalle ja otti tiskipöydänjatkeelta, liinan alta tuoreen pullapitkon josta leikkasi paksuja siivuja tarjoiluvadille kupin viereen, kaatoi sitten hellanlaidalta kiikuttamastaan teräspannusta kahvia ja toi vielä kermanekan pöytään. Sanoi, että kulukuri on hyvä ja ryyppäsee nisukahvit.

Kun toisen ja kolmannen olin juonut lähti akka neuvomaan minulle makuukseni paikan jonka sanoi kesävieraita varten viime viikolla valmiiksi siivonneensa. Sitten akka osoitti pikkuikkunasta lepikkoon menevää polkua ja sanoi: -Tuollon joenrannassa saana ja se on varmaan vielä lämmin kun tiällä kävi iltapäevästä vieraita kylypemässä, käänkö lisseemässä puita pessään?

Sanoin, että saatanhan toki kylypästä, mutta että...

-Ee mittään muttia, vien sinne puhtaan pyyhkeen valammiiksi niin kää kun halluut. Jos uija meinoot, siinon rannassa muutama terävä kivi, että mäne varruin vetteen, ja virtahi on aeka lujakulukunen... Myö aletaan ukon kansa köntsälleen, ee jaksa vanahat valavoo kesäöetä ennee. Ukon pahkeiselta roukkas jalat talavella eikä se liikkeelle ennee piäse. Melekonen kanneksittava sänkyyn ja sängystä ylös... Vuan kyllä se vielä kalat perkovvaa ja pottuja kuorii kun sille astiat etteen valamiiksi laetan. Jos tässä vielä pari vuotta...

Akka meni ylös mäkeen ja tuli kohta pyyhekäärö kainalossaan takaisin. Hävisi kömmänän nurkalta lepikkopolulle ja tuli taas vähän ajan päästä takaisin näköpiiriini. Kiipesi mäkeä, aukaisi avokuistilta sisään menevän jykevän oven ja talo nielaisi akan kuin tuhansia kertoja ennenkin. Kun katsoin akan jo vanhuuden hidastamaa, mutta silti tomeraa askeltamista tuli ihan äiti mieleen.

Kömmänän laipiosta alaspäin ikkunan viereen on kuudenteen hirteen kaiverrettu puukolla Aarre ja Maija 6/6/1958.

4 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Tuo bussikatoksen teksti minua ensin nauratti, Kajaanista lienee Ruotsin tai sen toisen rajalle kuitenkin enemmän. Hauskempi kirjoitus silti oli kuin "Pipeli", jonka isolla huomasin joskus kevällä maalatun Järvenpäätalon hienoon tiilipintaan. Sekin minua kyllä hymyilytti, täytyy tässä myöntää, kännykällä valokuvankin otin.

Jos kuitennii vennäänpuolel polet, pie huolt ittestäs!

Valto Ensio kirjoitti...

Riku, en poleksi Venäälle; sen haaveen jouduin hautaamaan sattuneista syistä. On sitäpaitsi oltava alkuviikosta lääkärin pakeilla kuulemassa "lopullinen tuomio" siitä, kannattaako saunantakusta kauemmas etenevistä pyöräretkistä enää haaveilla...

Sitten ensi viikon lopusta lähden (-mme?) Pohjoista kohden jälleen, mutta siitä aikomuksesta vasta sitten kun...

Keiju kirjoitti...

Voi että kun tulee mukava tunnelma tästä kirjoitelmasta. Kyllä sitä kesällä sopii heittäytyä rennompaan ja vapautuneempaan elämänmuotoon, niin pyöräilijän kuin tilapäisen majoittajankin. Niinhän se on täällä pohjanperukoilla, että syksyjä ja talvia tulee joka vuosi uusia, mutta kesä on vain kerran vuodessa...

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju, onpa hyvä kun välittyy tunnelmat sinne saakka. Ei niiden kuvaaminen monasti onnistukaan...