lauantai 9. maaliskuuta 2013

Äetin päiväkirjasta 8



15.11.1958

Lauantai. Kaivoin vihkon piilostaan kun kerta hengissä selevisin, ja kun on oma syntymäpäivähin. Muistelen ensiksi sairaalareissun. Vai korkiat ja valakiat huoneet! Olihan siellä valosampaa lapsi tekasta kuin savusaunan lauteet. Ja kun viirusteli sen munuaistulehuksen. Semmoseen tautiin kait se Tyyne Elisapeth kuoli kun minut oli tehnyt. Nyt syöttivät penisilliinit ja muut tropit. Piti toista viikkoa Nurmeksen sairaalan narisevassa rautasängyssä makoilla. Poika syntyi 21 lokakuuta. 3,7 kg, 54 sm. Iski tissiin kiinni heti ja on siitään lutkuttanut änisemäti kun vain tarjonnut olen. Ihan erilainen kuin nuo toiset poijat. Jospa se olisi sittä terve. Valto Ensioksi se sairaalasta tullessa käytiin kansliassa merkkaamassa. Irene kummiksi, Silja ja Toimi varalle. Tauno sen nuin oli piätellyt otranvihne silimässään. Riäpijäisissä kävi muutamat kellomäkeläiset, kummit, Heimo, Uatu ja Anni. Tauno hoilas Uatun kanssa vauvalle Eltankajärven jiätä. Olivat pontikkahumalassa. Isä Uappo ei tullut.

17.11.1958

Olavi Virta maalaa ratiossa taivasta siniseksi. Tauno nutisti eilen kirveenhamaralla mullikan kenttään. Vatkasin ja suolasin veren. Nostettiin ruho kinkkapuuhun nylettäväksi. Nyt tuomien juurilla lumet punaisena. Kuukkelit, tiaiset ja närhet nokittavat tunkion kupeella roippeita, jokunen harakkakin. Keitin mykyrokkaa ison kattilallisen. Lihat suolattiin kolomeen puukorvoon ja muutamia paistilihoja ja kylenlappeita ruokahuoneen orteen jiätymään. Tuli soslautakunnalta kirje. Siinä oli niinikkään lastenlinnasta lähete Johannekselle ja Allanille. Poijat pitäisi viijä lastenlinnaan sykiatrien tiirailtaviksi. Ja sitten tehä anomus sinne Perttulaan. Joku vuosi siinä saattaa mennä, että sinne hyväksyvät kun on tunkua. Voe poekaparkoja. Mitkähän tuulenliekutukset heijännii keinua vielä elämänmittaan keikuttelee.

1.12.1958

Jahah, joulukuun puolta jo. Oskarin nimipäivä, maanantai. Mänivät Kuaville. Höylän koululla pitivät viime viikolla harjakaiset. Nilsiän talossa asukkaat. Tauno hupatteli jostain Vikkausta, että semmosen hommaavat Oskarin kanssa kulukupeliksi. Iiseetäkin on Sirviö kaupitellut, van miten sillä talavella? Lauhaa piti, ja lunta satoi monena päivänä. Nyt kylymeni. Kuu on pienimmillään eli ei viuhkaakaan siitä näy, paljon tähtiä vain. Olisi aika pimeää jos lumetonna maa makaisi. Vauva tuhisee ja puhkuu, vähäitkunen on. Kohta pittää tuas tissiä esille kaivaa. Tunnin kahen vällein se yöllähin imasee. Viime yönä kuoli yksi kana. Roikkui pää alaspäin orressa kun uamulla navettaan menin. Nyt niitä on viisi jälellä. Pähkinä ehtyy, Isomantelilta vielä sankollinen kertyy.

8.12.1958

Niin on tuas viikko mennyt. Ratijon uutisista muuta moneen päivään kuullukkaan kun että hallitus kärvistelee yöpakkasissa ja Fagerholm on äkäisenä. Virolainen hilijoo vaikka sitä syyttävät hallaöistä. Tauno hiihti jo torstaina suonlaitoja pitkin kottiin. Jaloviinalla oli suksesa voijellu. Oli tuas sota ja Viinikan Matti ja Lahjasisko jonka kässiin räjähti öljylamppu Isskan koululla ja paloi koko tyttö. Kaksi vuotta siitäkin. Rakensivat Oskarin kanssa Issakankin koulun ja sinne Lahja keittäjäksi pääsi. Ei ole aurauttanut nyt tietä, hevosrekien jäläkiä on taiteiltu. Aikoi Tauno hirven nilistee Näläkälammin suolta tänä talavena. Siellä kuulema muutaman elukan lauma asustaa. Oskarin ja ukin porukkakin lihoja tarviivat. Se eijoo vieläkään myynyt sitä sotakivääriään pois vaikka Ilikolle aikoi. Piilon se on mulle neuvonut.

26.12.1958

Joulunpyhät sattuivat keskelle viikkoa. Nyt perjantai. Kuu huomenna täysi. Pakkasta kovasti. Lunta räystäitä myöten. Villelän Veikko kävi pukkina olemassa. Kun oli riisunut ulkona naamarinsa ja kääntänyt turkin, se istui penkin piässä ja söi riisipuuroa. Tauno höperehti koskenkorvan kanssa. Penskoille se oli ihmeekseni ostanut lahjoja. Tarjalle pitkäsuiset turkisrukkaset ja suklaakonvehteja, Johannekselle takin ja nallipyssyn ja Allanille talavikengät ja kuvakirjan. Kengät olivat vähän isot. Kustaa sai mellipussin, paitoja ja housuja, nehin olivat isoja. Paulalle se oli ostanut värikyniä ja piirustuslehtiä ja tyttöjen kuvakirjan ja punaisen mekon, liian ison. Minulle se oli ostanut kaulanauhan ja anto rahaa, että käyn ite leninkejä kahtelemassa sitten kun männään Kuopion tammimarkkinoille. Pienimmän joululahjaksi se virnisteli tissiin rusetinpunneen. 

27.12.1958

Johanneksen nimipäivä. Paistoin lettuja. Kulkukoiralauma pihassa. Kalusivat tunkiolla mullikan rapamahan jäänteitä ja tappelivat. Jos ossoisin niin ampusin. Pelottaa mokomat kapiset rakit.

31.12.1958

Niin on mökinakan vuojen kiekko elämänpuusta tuas lipsahtanut. Ei se tapahtumapaksu ole, van ajalleen ja sekunnilleen yhtä paljon kuin kartanoissaan pyllistelevienkin. Pienin jo nauraa kitkattellee. Tissimaito kelepaa ja laihaa pottumössöä olen väliin ujuttanut vaikka neuvoivat, että vasta kolomikuisena varovasti aloitella. Taunoa ootellaan. Lupasi tulla kun puhe on ollut huomenna heiniä Juhanilan hevosella hakea.

16 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Kaikkein eniten mietitytti nyt tämä: "Voe poekaparkoja. Mitkähän tuulenliekutukset heijännii keinua vielä elämänmittaan keikuttelee."

Nykyään ollaan syyllistämässä vanhempia mistä lie heitteillejätöstä heti, kun lapsi käyttäytyy hiukankin vähemmän kasvatetusti. Minut kyllä jotenkuten kasvatettiin, mutta aika vapaasti annettiin Oulun Kastellissa temmeltää. Lievästi sanoen arveluttaa se pakkomielteenomainen peräänkatsominen, mitä nykylapsille muka pitäisi harrastaa. Ehkä sekin vaikuttaa siihen, miksi en itse ole lapsentekoon halunnut ryhtyä: liikaa vaatimuksia sosiaalisesta ympäristöstä niin lapselle kuin kasvattajallekin. Minun lapseni varmaan otettaisiin huostaan ja tehtäisiin sillä bisnestä.

Ripsa kirjoitti...

Keiju, Valto

Aika monessa suomalaisessa perheessä on "toisenlaisia" lapsia. Olin miettinyt syytä siihen, että miksi juuri Suomen geenikartta on niin ohut.

Sitten luin Kustaa H.L. Vilkunan Paholaisen sota-opuksen ja tajusin että esimerkiksi Isovihan aikaan väestö on ollut todella pieni ja sitten vasta siitä alkanut kasvaa uudestaan. Ja jo 1690-luvun nälkävuosien aikaan oli pienennyt ensin, ynnä kaikki muut sodat jotka kulkivat Suomen poikki ruotsalaisten ja venäläisten taistelusta alueesta.

Eli se geenipooli on huvennut niin pieneksi, että meillä on kehittynyt geneettisiä poikkeamia. Sitä varten geenitutkijat menestyvät tässä maassa.

Esimerkiksi täällä Pohjanmaalla on jostain syystä eniten/väestö MS-tautia, joka yleensä osuu nuoriin ihmisiin. Jotkut geenit ovat ehkä siinäkin takana.

Tai sitten ympäristön aiheuttamia mutaatioita. Ankarasti käytetään kasvinsuojeluaineita kesäisin, melkein pitäjässä kuin pitäjässä.

meri kirjoitti...

valto

"en tiedä, mikä on elämän tarkoitus, mutta yhden sen päämäärän tiedän: tajuiseksi tuleminen ja tajunnan avartaminen". sitaatti on eeva-liisa mannerin. minusta manner sanoo olennaisen kirjoittamisesta. kirjoittaminen on selviytymisstrategia.

en ole varma onko tämä sinun tekstisi novelli vai mikä. enkä ole varma siitäkään, miten novelli ja essee, novelli ja proosaruno, runo ja proosaruno, runo ja aforismi tai romaani ja novellikokoelma erotetaan toisistaan. mutta ainakin tässä sinun kirjoituksessasi tämä epävarmuus on pikemminkin hyödyksi kuin kiusaksi.

kirjoittaminen, tapahtuupa se minkä lajin puitteissa tahansa, on etsimistä, muistamista, unennäköä, kiihkoa ja ankaraa logiikkaa. se on loputonta elämänvalhekerrosten käärimistä syrjään, jotta edes hetkeksi elämäntotuus pääsisi näkyviin.

tämän sinä taidat.

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju

Ihmisen elämässä jota se sattuman syystä (evoluution kömmähdys) yrittää ohjailla järkensä avulla, mennään aina ääripäistä kolmansiin. Kasvatusasiat näyttäisivät olevan pitkälle kehittynyt erehdysten sarja. Sitä kun ei enää ohjaile edes yhdet vanhemmat, vaan aivan muut voimat tuolla taustalla. En viitsi edes kirjoittaa, mitä "voimia" tarkoitan kun se niin kuluneelta jo kalskahtaa.

"Poekaparkojen" elämähän alkaa olla jo illassa, että ovat he vain tuulten liekutukset kestäneet siinä missä me hauraalta kromosomilta välttyneetkin. Ehkä jopa paremmin, sillä ei heidän ole tarvinnut päidensä puolesta ahdistua tämän maailman rujouden näkemisestä. Ja ovat armeliaasti unohtaneet terveiden mahdollisesti aiheuttamat mielipahat.

Kirjoitan EHKÄ (ei ole lupaus) seuraavassa tekstissäni, mitä ajatuksia on itsessäni herättänyt nämä Äetin päiväkirjojen kirjoittaminen.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Minä haluaisin nähdä tilastoja, millainen on ollut muutos vammaisuutta aiheuttavien perintötekijöiden osalta kun niskapoimututkimusten yms "rodunjalostukseen" tähtäävien toimintojen ansiosta perheet (äidit) ovat voineet vaikuttaa siihen, jos lapsi ei mahdollisesti ole terve, että tekevätkö abortin vai jatkavatko raskautta loppuun saakka. Pakko tällä on ollut muutosta tapahtua, mutta isoa ääntä siitä ei pidetä juuri tuon rodunjalostus-sanan takia. Mutta sitähän se on, kun kysytään neutraalissa muodossa eikä asetuta kummalkeen puolelle siinä, onko se hyväksi vai pahaksi.

Kohta alkavat väistämättä näkyä maahanmuutonkin seuraukset, ja luultavasti myönteisessä hengessä geenipoolimme vahvistumisessa.

Ympäristön saastuminen tietenkin tulee sitten "vastamyrkkynä" kaikelle.

Eli vetipä tukkoo eli partoo, piä ei kun tutissoo (Äetin mielilause).

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

En ole ajatellut Äetin päiväkirjaa kirjoittessani tyylilajeja (tyylihän voi tietenkin olla vaikka päiväkirja, ei sitä tarvitse silloin ajatella).

Asiat, muistot, ovat täällä sisälläni ja sieltä niitä sitten nousee näkyville kuin rupisammakoita talviuniltaan.

Muistitieto, ymmärtääkö tietokonesukupolvi, mitä se on?

Se on esimerkiksi tätä, vaikka itsellenikin se on täysi mysteeri, kuinka se aivoissa tapahtuu.

Ripsa kirjoitti...

Valto

Käsittääkseni nuo niskapoimu-ultraäänet ovat aika tavalla yleisiä, elleivät täysin rutiinia tänään. Minun sukupolvellani täysin tuntematon ennaltaehkäisyn muoto.

Mutta paljon keskustellaan siitä, kun vanhemmat älähtävät että vammainen lapsi, esim. down-lapset, ovat niitä rakkaimpia.

Ja JOS geenimutaatioita ilmenee koko ajan lisää, niin mutatoituneita lapsiakin pääsee kuitenkin syntymään. Olen käsittänyt asian niin että niskapoimua ei tule kaikenlaisille mutaatioille.

Ei siinä auta enää sanoa muuta kuin että olemisen ihmis-muotojakin on aika monta. Kovemmassa yhteiskunnassa moni vammainen kuolee tietysti pois. Kun äiti ja isä ovat kuolleet, niin ei enää ole ketään joka huolehtisi.

Eivät kai äitiys- ja lastenneuvolat ole tätäpäivää edes kaikissa nk. länsimaissa. Käsittääkseni niitä ei ole ainakaan Ameriikassa, ja jos on niin vain niillä joilla on semmoisiin yksityislääkäreihin varaa.

Minä en muuten ajatellut tämän tekstin lajityyppiä lainkaan, kunhan luin. Tämä on pala elämää joka on suodattunut tekstiksi. Dokufiktiota? Päiväkirjaproosaa?

Mutta niin kuin Meri sanoi, tärkeintä on että olet saanu tuon yhdenlaisensa kodin tuntumaan ihan oikealta. Siis tuntuu todelta.

Mutta Valto vielä yksi juttu: tuossa Vilkunan kirjassa sanotaan että teillä siellä päin, ainakin aika varmasti Oulun tietämillä, kalmukit ja kasakit tappoivat kaikki ihmiset, että heitä ei jäänyt kuin pari kourallista semmoisia jotka pääsivät pakenemaan metsiin.

Sitä joukkiota oli myös Savossa, mutta siellä hävitys ei ollut niin täydellistä kuin tuota meren rantaa pitkin menevissä joukkojen jäljiltä. Voi olla että Savossa 1700-luvun alkupuolella oli vielä ihan mettäkyliä, joita kalmukit ja kasakat eivät löytäneet koskaan.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Vanhin tyttäreni on nyt 32 v ja jo hänen kohdussaollessa po. tutkimukset tehtiin kuin arkipäivää ne olisivat olleet. Nyt nämä ainakin ovat rutiineja ja ymmärtänyt olen, että kieltäytymisen tulee olla oma-aloitteista, ei niin, että ruksiruutuun-kyselyä niitä ennen olisi.

Nämä ovat eettisiä kysymyksiä, aika monasti myös uskonnollis-eettisiä, vaikka tuota termiä onkin aika vaikea hyväksyä tässä yhteydessä.

Jos omalle kohdalle olisi valintaa tullut, niin ehdottomasti olisin abortin kannalla on se niin raskas taival vammaisen ihmisen elämä omaisista puhumattakaan

Eli tämä "rodunjalostus"-termi ja -käytäntö käyvät aikamoista painia omassatunnossani.

Toisaalta jos ihmisen sikiöstä jo voitaisiin tutkata myös mahdollinen psykopaattisuus, narsismi ja diktaattoriset halut, niin semmoiset voisi minusta nähden kaapia pois kasvamasta. Olisi tavan vammaisilla elintilaa.

Oulun seutu vesistöreitteineen on ollut mieluisia vainolaisen kulkea, ja asutustakin on ollut, ettei veren makuun päässeitä miekkojaan ole turhaan tarvinnut huotrissa kuljetella. Kierikissäkin on ainakin kivikaudelta saakka ollut asutusta.

Savon salomailla kasakat eivät mahtaneet löytää esimerkiksi syntymäpitäjääni Rautavaaraa sillä siellä on vakiasutusta kinttupolkujen päissä ollut 1600-luvulta lähtien ja vain nälkävuodet 1800-luvulla harvensivat maailmansotien ohella eniten väestöä.

Sama varmaan kaikissa muissakin pienissä pitäjissä: Juankoski, Juuka, Sonkajärvi, Varpaisjärvi...

Valto Ensio kirjoitti...

Mietin semmoistakin, että kuinkahan abortin- ja homovastaisen kantansa julkituonut kristillinen ministerimme Päivi Räsänen asennoistuisi jos hänelle kerrottaisiin, että on kehitelty menetelmä, jolla homot voidaan jo muutaman viikon ikäisinä sikiöinä tunnistaa ja lähdettää pois poikkeen?

Riku Riemu kirjoitti...

Sinä Valto kirjoitat aika usein elämästäsi asioita, jotka itsellesi ovat hyvin herkkiä. Niihin ei oikein tee mieli sanoa mitään, tuntuu että jutut ovat niin iholla.

Aina ne tottakai luen, mielenkiintoista on kommentointikin ollut.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Jos mieli on tekstiä lukiessa liikahtanut, ei kai siitä sitten sen enempää.

Minun aihealueeni ovat sellaisia, ettei niistä varsinaisiksi keskustelualustoiksi ole. En ehkä sellaisia osaisi tehdäkään. Enkä koe olevani ominaisuusksiltanikaan "keskustelunohjaaja"; En ole ollut armeijassa edes alipäällystöä eikä ammattiini ole sisältynyt pedagogisia opintoja. Jotakin urakkaporukkaa olen muutaman kerran ollut johtavinani. Ja näitä lapsilaumojani...

Vastaukseni kommenteihinkin ovat usein ohitsepuhumista. Väittelyntaitojani aikani kokeilin ja koin sen turhauttavaksi; tohtorinhattuja niilläkään taidoilla ei minulle heru.

Kun ostamme kirjan, harvoin postitamme kommenttejamme kirjailijalle teoksen vaikutuksista.

Mietin itsekin, jos lukisin tämmöisiä jonkun toisen kirjoittamana, että mitä kommentoisin, niin aika sanattomaksi jäisin.

Tietoisuus lukijoista lienee ammattikirjailijoillekin tärkeää. He näkevät lukijoista viitteitä myyntilistoista ja kirjastojen lainauksista ja muutamat saavat olla onnellisia, kun ne näyttävät positiivista käyrää.

Varmaa kuitenkin se, että blogistillekin useimmiten on tärkeää tietää, että joku käy. Muutamakin. Lukumääristä ei liene niin suurta mieltä kinaa käydä. Jokin muu on tärkeämpää; aito sydämellisyys ja ymmärtäminen.

meri kirjoitti...

valto

kirjoitit: "toisaalta jos ihmisen sikiöstä jo voitaisiin tutkata myös mahdollinen psykopaattisuus, narsismi ja diktaattoriset halut, niin semmoiset voisi minusta nähden kaapia pois kasvamasta."


maailma ilman tyranneja olisi tylsä kuin eläintarha ilman hyeenoja. tyrannit eivät ole tyhmiä, he osaavat manipuloida ihmisiä; kolme neljännestä historiaa on tyrannian ja orjuuden historiaa. tyranni kokeilee aina kuinka pitkälle voi mennä ja menee viimeiseen pisteeseen, jolloin kaikki romahtaa . . .

yhä vaikeampaa on erottaa hyvä ja paha. mikä askel eteenpäin sitten kun jonakin päivänä en näe eroa ollenkaan! mutta kohti mitä?

Valto Ensio kirjoitti...

Hyvä Meri

En ikinä ole luullutkaan, että tyhmiä olisivat, mutta kapeakatseiseksi heitä voi kyllä luonnehtia.

Ajattelin näitä maailmanhistorian hirviöitä kun möläytin edellä möläytykseni. Ja sitten päivi räsäsiä.

Enttententten teelika...

Mahdotonta tuollainen edes scfinä lie.

Olisiko maailma tylsä ilman diktaattoreita?

Jos ne mitoiltaan pysyisivät kohtuukekkosina, niin silloin ok. mutta tyrannian oloissakin, kun se jatkuu ja jatkuu on elämä tylsää. 25 vuottahan sitä meilläkin tavallaan kesti.

Kylmän sodan aikainen pelon tasapainon pitäminen on koko ajan, ja edelleen käynnissä. Joku viisas juuri tänään ilmaisi kantansa (Junckers), että sodan demonit uinuvat Euroopassa. Eikä tuo MOT:n ohjelma kybersodasta ainakaan mieliä rauhoittanut.

Eli siellä ne lymyävät, sikiävät lisää ja joku päivä taas... poof!

Että kai se tässä se jännyys piilee vaikka en minä yhtään sellaista kaipaakaan.

meri kirjoitti...

valto

suomessa kyetään ehdottomasti ihan samaan kasvottomuuteen ja tyrannien nuoleskeluun kuin missä muualla hyvänsä. pohjoinen kansa vain kuvittelee, että ei kuulkaa täällä voi tapahtua semmottisii brutaliteettei niinku siell rättipäämaassa tai tuoll syyriassa. mei olla mitää parpaareja.

syvänä masokisti-pessimistinä luulen, että suomessa ei ole puutetta ääliöistä tai alemmuuden tuntoisista pervertikoista. markkinoilta vain puuttuu mies, joka kykenisi hyödyntämään luonnonvaraisena rehottavan läpimädän luonteenlaadun.

tyrannin ja kansan suhde on kuin miehen ja vaimon. kun toinen loukkaa sinua, on paras heti läjäyttää päin pläsiä, tai loukkaus jatkuu ja sinä olet osasyyllinen. inhoat heikkouttasi, pelkuruuttasi ja elämää, joka vääristyy. ihminen ei kuitenkaan halua myöntää syyllisyyttään. tarvitaan sijaissyyllisiä. aviopuolisot löytävät niitä toisistaan. alistetut kansalaiset löytävät paljastettavia naapureita, joiden puuhailua on syytä valottaa poliisille sitä mukaa, kun omasta itsetunnosta revitään viimeisetkin riekaleet.



Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Suomessa ovat Jussi Halla-Aho ja Timo Soini vallan loistavasti onnistuneet hyödyntämään tiettyjen pimeyden voimien (lähinnä tyhmyyden -no, mitä sekin sitten lienee?) läpimätiä luonteenlaatuja.

Ja jos heille ei vähääkään kukaan kampoihin laittaisi (minun kaltaiseni piipittäjät), oltaisiin jo kaukana pimeyden sydämessä, tai takaisin Lapuan liikkeen kulta-ajoissa nykyaikaisin tehostein.

Näiden vastaseinällä ovat sitten Kataisen joukot jotka hyödyntävät oman puolensa mädännäisyyksiä joissa ei yhtään sen sielukkaampaa porukkaa löydy.

Mutta kas, tämä porukka, Pertti Salolaista lukuunottamatta, yhtyy sellaisessa asiassa kuin sudet samalle linjalle!

Muut suorivat solmioitaan Stockmannin näyteikkunoiden edessä; Arhinmäkeä, Urpilaista ja kumppaneita tarkoitan.

Tällä hetkellä en osaa poliittisissa liikkeissä luottaa yhdenkään suuntauksen ihmisiin.

Toivoni, jos sitä ripen on, laitan ainoastaan rauhallisiseti esiintyviin (luonto)tutkijoihin ja faktoihin puheensa perustaviin ihmisiin. Heitä on. Olen lukenut tuhansia sivuja sellaisten ihmisten tekstejä tänäkin vuonna.

Mutta hyötyähän järjenpuhujista tai heidän kuuntelustaan ei ole sillä tankit ja hornetit ovat rautaa ja räjähteillä lastattuja. Eikä heitä voi vaaleissa äänestää.

Kommenttisi viimeisessä kappaleessa sanotkin sitten loput.

meri kirjoitti...

valto

mullahan on tämä ainainen oksennusfiilis poliitikkoja kohtaan.

poliitikkojen viimeaikaisia haastatteluja lukiessa on taas ollut vaikea tietää, pitäisikö itkeä vai nauraa. heidän omat puheensa ovat tylsiä niin kuin poliitikkojen usein ovat. mutta juttujen otsikot, ingressit ja kuvatekstit on siepattu suoraan halvoista harlekiininovelleista. rivien välit tihkuvat vihjailuja ja kaksimielisyyksiä.

voiko poliitikko olla niin tyhmä, että antaa kerta toisensa jälkeen toimittajien houkutella vakavaan asiahaastatteluun, joka painoon mennessä onkin muuttunut kauheaksi sokeriksi?

jotkut poliitikot ovat julkkiksina niin tulikuumia, että heidät pannaan lehden kanteen, vaikka he lukisivat toimittajalle ääneen keskustapuolueen tavoiteohjelmaa. joskus kuulostaa siltä, että juuri sitä he lukevatkin. varsinkin silloin, kun heistä yrittää saada irti selvää kyllää tai eitä, heidän puheensa muuttuu kummalliseksi kumikieleksi. se kyllä kuulostaa suomelta, mutta siitä ei pysty tekemään lainkaan järjellisiä muistiinpanoja.

uudetkin kansanedustajat näyttävät hämmästyttävän nopeasti omaksuvan arkadianmäen paikallismurteen. kansanedustajan on pakko osata puhua sanomatta mitään, ja erityisen tärkeää se on naispoliitikolle, jonka jokaista sanaa vaanitaan akanapalstojen ja bimbovitsien varalta.

mutta on niitä hyviäkin ihmisiä. fiksu ja viisas johanna korhonen kirjoitti susista hyvin, samoin fiksu ja viisas maaria pääjärvi. ja mun naapurina asuu limnologi, jonka kanssa keskustellaan päivittäin maailman tilasta. sitä nauettiin viimeksi, että meillä maatalouden vuoristotukiaisia jaetaan jo turun tasankoisilla tienoilla, kiitos eu:n superlobbaajien.