tiistai 4. helmikuuta 2014

Kirjeitä Sinulle 3


Kargopol, 23p:nä heinäkuuta 1842

Nyt pälkähti päähäni muuan ajatus, nimittäin se, että ostaisin itselleni pienen veneen, ja sillä, riippumatta hevosista, kuumuudesta, kyytimiehistä ja kievarinisännistä, soutaisin perille Kargopoliin ja ehkäpä sieltä vielä eteenpäin Latsjhe- ja Bosjeozeron kautta lähelle vepsäläisten asuinpaikkoja. Jos olisin soutanut 50-60 virstaa päivässä, tätä matkustamistapaa ei olisi kestänyt viikkoa kauempaa. Mutta sitten kuulin kerrottavan, että Äänisjoessa paitsi muutamia koskia monessa paikoin  on sangen vuolas virta, joista paikoista olisi käynyt vaikeaksi, ehkäpä mahdottomaksikin päästä veneellä ylöspäin kulkemaan, ja sen tähden tämä ajatus sai mennä menojaan, ennen kuin saatoin sitä hyväkseni käyttää.

Nuin siis Elias Lönrot jälleen siteerattuna jahkaili matkan jatkamisen kanssa Arkangelin tienoilla kun edellisistä kyytimiehistä oli eroon päässyt. Millaisiahan itse joudun tuumailemaan Kalevalan kankahilla?

Klo on nyt illalla 23.58. Heräsin siihen, kun Pauluksen polvilumpio jysähti reiteen. Kävin hakemassa pojan työhuoneeni kapealle vuoteelle kun ei alkanut heretä aloilleen, jykälöi ja möykersi ja toisia poikia häiritsi. Laitoin Areenalta kuulumaan Linnunradan käsikirjoituksen liftareille. Kun kuunnelma 38 minuutin kuluttua oli ohitse, P kysyi selkäni takaa -Iskä, joko se loppui? Kun vastasin myöntävästi, poika tahtoi tietää, jatkuuko se joskus. Sanoin jatkuvan ensi viikolla, nyt oli ensimmäinen osa. P uinahti, ja minä myös. Ennen polvenjysähdystä unessa vanha, ruosteinen heteka ajelehtimassa ruskealla lankkulattialla kuin vene.

Tänään passikuvassa. Sitten poliisilaitoksella anomus sisään. Se käy nykyään kaikki tuommoinen kätevästi, tyttö luukun takaa kyselee muutaman ruksin verran henkilökohtaisia, pari allekirjoitusta, sormejäljet, maksaminen ja viikon päästä lähimmältä Ärrältä nouto. Kuvakin kulkee sähköpostin välityksellä poliisin kanslistin koneelle. (Passikuva 20 €, passi  48 €.)

Viisumin kanssa pitää vielä miettiä. Vuoden viisumi tulee halvimmaksi. Yritän ymmärtää ohjeita: Vuoden viisumissa on 180 matkapäivää jonka voi jakaa vaikka kahteen 90 pvn reissuun tai ottaa se monikerta viisumina, jolloin maahantuloja ja -lähtöjä ei lasketa. Kun potallan rajan ylitse tullista, on jouduttauduttava 7 vrk:n sisään mihin tahansa Venäjän viranomaisen hyväksymään kohteeseen rekisteröitymään. Minun tapauksessani vaikka Kostamuksessa jossain hostellissa. Sen jälkeen voin mennä ennalta ilmoittamani matkasuunnitelman mukaisesti (suurinpiirtein) 90 pvn ajan Karjalaa ristiin rastiin. Ennen on pitänyt joka 3 vrk ilmoittautua aina piirin, jonne ajelehtii, kuvernementin pääpomolle. Venäjäkin siis vähitellen järkiintyy.

Tapsa soitti Kittilästä. Puhuttiin tietenkin tulevasta rajantakaiskierroksestani. Kun huolehdin poikien hoitopaikasta siksi aikaa Tapsa sanoi, tuo neth tänne Kittilhän. Yksi huilhaa Tompan kyyvissä ja kaksi minun, ajelhaan sorraa koko kesä. Olhan iltasella ongella Ounaksella ja Riikoshen laskethan siikaverkot, lämmäytethän välillä Hormakummussa savusauna ja pulahethan tekolamphen uimhan. Houkutteleva tarjous kertakaikkiaan, mutta ei varmaan kaikkia poikia voine lähettää.

Tänään glugoosirasituskoe. Muutaman tunnin päästä Ritva soitti ja kertoi, että sokeritaudin osalta saa mieleen laskeutua tyyneys. Vielä HIV-verikoe ja venäjänkielinen todistus viisuminväliin liitettäväksi siitä, etten tautia kanna. Sitten ovat verienpunnitukset kaikki käyty.

Oletko muuten koskaan miettinyt, että minne ne miljardit litrat maailmanpotilaiden verikokeita testien jälkeen laitetaan? Tuleeko tankkiautot kerran viikossa sairaaloille imaisemaan säiliöt tyhjiksi kuin meijeriautot ikään? Ei se tiennyt sekään hoitaja joka tänään vertani putkiloihin lirutteli, mutta ei niitä viemäriinkään lasketa. Sitten jäävät tuhottaviksi vielä ne miljardit muoviset koeputketkin. Intiassa saattavat sinkkiämpärillä kantaa veret Gangesiin, mutta kai ne Suomalaiset plasmat Riihimäen ongelmienpolttolaitokseen köijätään? Siellä saisivat polttaa myös muut yhteiskuntien ongelmat. Esimerkiksi rahahuolet joita poliitikot hikipäässä ja tapellen riihissään puivat. Mutta ei niin kuin Auschwizissä kuitenkaan vaikka sellaisenkin puhdistusten vaatijoita maailma päällään kantaa.

Tuus VE

27 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Oletko Ville Haapasalon sarjoja katsellut? Jälki joskus vähän rosoista, mutta niissä on ollut hetkensä, joista olen tykännyt. Hänen kulkupelinsä ovat tietysti helikopterista lähtien monenmoisia, polkupyörää ei vanhingossakaan. Näkökulma ja monien ihmisten suhtautuminen aika erikoislaatuiset, kun on itse Venäjän Uuno Turhapuro, mies, jonka kaikki tuntevat, ja jolla on valtion jonkin sortin virallisen taiteiljan asema, Putinin suojelus. Miten siellä pärjää ilman venäjänkieltä, itsekseni ihmettelen.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Sen verran olen Haapasalon reissuja katsonut, että tiedän missä mennään. Teennäistä, on ensivaikutelma. Rahasta ei tarvitse Villen välittää. Ja kaikki on etukäteen pedattua mitä nyt muutamaa kritiikinpoikasta väliin yrittää.

Se "luonnonpuistotiedemies" mm. oli erittäin epäuskottava tiedemieheksi siellä kauheassa kaasukaupungissa Siperian takana. Sanonko suoraan, että valehtelija?

Sitten filmi katkeaa aina, kun jotain mielenkiintoista olisi. Kuten se työsuojelupäällikkö, joka yritti aukaista katasrofeja varten olevaa happilaitetta, mutta eihän se saatana auennut kun oli ruosteessa. Se antoi kyllä todenkuvan siitä, miten paljon työläisen hengestä välitetään.

Villen itsensä pitäisi mennä selkä-tai pukamaleikkaukseen.

Ilman venäjänkieltä aion tulla Karjalan Tasavallassa toimeen kuin sen bangladeshiläisnuorukaisen kanssa pakkasilla Suomen jouluna: Huidon enimmäkseen käsillä ilmaan ja puhelen käsittämätöntä savonmurrettani.

Riku Riemu kirjoitti...

En minäkään kaikkia jaksoja ole katsonut, tämä viimeisin sarja tuntuu huonommalta kuin aikaisemmat. Varmasti katsominen edellyttää tulkintaa, teatteria ja kulissia on paljon. Mutta vähän sieltä kuvamateriaalia on näkynyt, eivät 30-päivässä sarjat aivan joutavia ole olleet.

En hetkeäkään epäile, ettetkö savonkielelläsi pärjäisi, minusta ei olisi lähtemään.

Valto Ensio kirjoitti...

Jesh, Riku

Eipä tosiaan niistä paikoista, joissa Haapasalo kulkee, paljoa tiedontarjontaa ole.

Maa on vain niin laaja, ettei 30. päivässäkään siitä koko kuvaa saa.

Miksi ei olisi lähtijäksi? Osaathan polkupyörällä ajon vielä? No, en kyllä suosittele jos harjoittelu on ollut vähäistä. Ja kyllä siihen jokin "sielunpalo" tarvitaan. Ja sitkeyttä siihen, että saa vastustuksen kotojoukoissa taittumaan.

Riku Riemu kirjoitti...

Ei polkupyörä minulle ollenkaan vieras kapine ole, nyt en tosin pariin vuoteen ole paljoa ajannut, kun pyöräni varastettiin pyöräkellarista. Viime kesänä ajattelin ja ensi kesäksi taas ajattelen fillarin ostavani, saa sitten nähdä toteutuuko.

Anonyymi kirjoitti...

villeen en saa makua. sen ulkomuodosta tykkään, tuollaisesta reuhtana-lookista. reppureissufilosofiasta sen sijaan ei ole haisuakaan; kaikki tapahtuu tuotantotiimin ehdoilla.

minä olen luonteeltani ehdottomasti yksinmatkaaja. tykkään järjestää matkani itse, mutta kerran tein poikkeuksen ja lähdin ryhmämatkalle, jonka päämääränä oli pieni kylä kiinaan vievän vuoriston lomassa. matkan aikana jaoin jurtan yhden miesparin kanssa. toinen oli juristi ja toinen sijoituspankkiiri. kun ihmettelin mitä he tekivät niin kaukana manhattanilta, he kertoivat harrastavansa orienttia. se tarkoitti silkkitietä pikavauhtia maasta toiseen. miksi omistaa basaarille enempää kuin varttitunti, kun on nähnyt niitä viikossa jo viisi. nopeutta ja mukavuuksia he ostivat kylvämällä dollareita ympärilleen.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Samoin, yksin on hyvä matkustaa nämäkin vähäisensä joita minä teen. Tosin viime kesänä tapasin semmoisen "maratoonarin" jonka seurassa tuntui, että tuon kanssa voisi lähteä vaikka kuinka pitkälle pyörämatkalle. Mutta koskaan ei tiedä, miten sitten menisi matkalla. Itsestään kai sitä pelkää olevansa vain yksi riesa.

Ja miten minä mitään täysin omia ja ajattelua herättäviä huomiota tekisin jos koko ajan pitäisi ne jakaa jonkun kanssa? En osaa muistiinmerkatakaan mitään kaverin läsnäollessa.

Minäkin tykkään järjestellä reissuni itse, mutta kyllä siihen usein tartten kaikenlaisia vinkkejä ja apuja muiltakin. Ja on se mukava vaivata kavereita kun on kerrankin asiaa ja jos eivät siitä hermostu. Polkupyöräänkin tarvitsen muutamia muunnoksia tehdä ja en minä niitä itse osaa välttämättä tehdä kun pitää esim. lasikuitua käyttää jonka myrkyistä saan hirvittävät migereenit vain.

Ville Haapasalolla se look on harkittu juttu, mutta kuten toisin sanoit filosofiasta, niin sisältä saakka se ei paista. Näyttelijähän hän onkin. Vuorosanat pitää olla. Kun hän ne välispiikit lukee, niin ne on joku koonnut valmiiksi ja sujuvastihan sen tiedon jakaminen häneltä käykin.

Minäkin tiedän muutamia "dollarimatkailijoita", mutta tuntuu, ettei niillä reissuiltaan ole mitään kerrottavaa. Eikä ne kai tunne tarvettakaan niistä jutella? On se kummallista. Tai ei laisinkaan: Kai ne tajuaa itsekin, ettei järjenhäivää ole siinä, että ostetaan tuhansien eurojen arvoinen reissu Cheyelleille, hurjastellaan hirveillä veneillä aavalle, heitetään viehettä veteen, saadaan kalaa, otetaan kuvaa ja päästellään se kala menemään! Luulis saatana hävettävän!

a-kh kirjoitti...

Ville Haapasaloa olen satunnaisesti vilkaissut. En pidä; liikaa näytelty.

Anonyymi kirjoitti...

valto

sen jälkeen kun luin yhden lisurin matkailumainonnasta, en ole enää osannut katsoa matkailumainoksia tai matkaohjelmia puolueettomasti. ennen näin palasen valkeata hiekkarantaa, vilahduksen kosteaa sademetsää tai varjon haikalasta, mutta nyt näen sanojen ja ilmausten taakse.

matka on siitä erikoinen tuote, että se ostetaan mielikuvan perusteella. sitä ei voi kokeilla niin kuin pölynimuria, vaan se on pakko maksaa ensin. kaikki fyysinen - hotellihuone, laivahytti, ruoka ja juoma - koetaan vasta sen jälkeen.

siksi kai onkin luotava näitä korvikeaistimuksia, joissa aurinko melkein polttaa poskea ja hiekka tihkuu varpaiden väleistä. on kuvailtava, mutta ei liian tarkasti, jotta matkalle lähtijän mielikuvitukselle jää tilaa. on kehuttava, mutta ei niin ylettömästi, että matkamies palaa kotiin pettyneenä: eihän siellä ollutkaan sellaista kuin luvattiin.

en säilö matkoiltani valokuvia enkä kirjoita matkapäiväkirjaakaan. oleellisin jää pään sisään, muu ei ole tarpeen. sukulaissielun kanssa on hauska matkustaa, mutta yksin on taas tuhat vertaa miellyttävämpi matkustaa kuin huonon ja sopeutumattoman toverin kanssa.
yksinmatkaajana taas en siedä puitteita ja seuruematka on eräänlainen puite.

maailmalla on helppo hengittää ja siellä kotiutuu nopeasti. niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, matka on hyvä tapa etsiä syvempää ymmärrystä omasta itsestään. tutussa elämänpiirissä ihminen pyöriskelee oman itsensä ympärillä. matkalla avautuu uudelle ympäristölle ja saa etäisyyttä itseensä, ehkä oivaltaa jotain uutta. matka rakentaa linkin ympäröivään todellisuuteen, joka syventää tunnekokemusta. jälkeenpäin matkan tunnelma palautuu mieleen juuri arkipäivän yksityiskohtien kautta.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Kale

Villehän harjoittaa vain sitä, mistä palkkaa nauttii, eli näyttelee. Jotkut ovat siinä ammatissa niin hyviä, ettei huomaa niiden näyttelevän, toiset taas tuovat näyttelijän ammattinsa myös arkeen, jossa ei tarvitsisi näytellä. Otapa heistä siis selvä.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

En katsele mainoksia muutenkaan ja samaan turhuudentuleen menevät siis myös matkailusellaiset päässäni.

Nyt kun olen etsinyt etsimästä päästyänikin kunnollista kartta-aineistoa aikomani Karjalareitin varrelta, niin kylläpä on työlästä. Yhtä 490 sivuista kirjaa tarjotaan, mutta jos siinä on kaksi-kolme sivua samantasoista karttaa, jonka saa Karttakeskuskelta, niin tyhjän siinäkin nykäisee: Mainos kehuu opuksesta löytyvän hotellikohteet Kannakselta Jäämerelle pistetyksineen, mutta mitä hittua mie niillä teen!

Kukaan ei ole vielä kehunut minulle Venäjän Karjalaa matkakohteena, mutta se johtuu siitä, millä konstilla sinne olen lähdössä. Jos ei pedoilla pelotella, niin maantierosvoilla ja suohon polkemisella.

Pitäisi kuulema maastoautolla mennä eikä pyörällä ja hommata siihen uudenaikaiset navigointilaitteet niin ei suunnistuksessa olisi ongelmia.

Viimeisen kommentinkappaleesi asioihin yhdyn täysin. Lisään siihen vielä, ette sen "maailman" tarvitse välttämättä sijaita toisella puolella tähteämme, vaan se voi olla vaikka Leppävirralla; kunhan kotoa vain vähäksi aikaa pääsee.

Ripsa kirjoitti...

Valto

Oletko nähnyt Vimme Haapasalon tulkinnan siitä oliko se nyt suomalainen vai venäläinen sotilas, elokuvan nimi on Käki. Siinä viholliset päätyvät saman saamelaisnaisen kotiin ja joutuvat käyttäytymaan ihmisiksi. Kumpaakaan ei ilmeisesti huvita mennä rintamalle.

Kaikki kolme puhuvat vain omaa kieltään. Ville ja se saamelainen olivat oikeasti suomalaisia, mutta elokuvassa kukaan ei osa toistensa kieliä.

Se oli helkkarin hauska leffa. Taisin kaiken lisäksi nähdä sen elokuvateatterissa.

Ripsa kirjoitti...

Ei siis Vimme - se on se joikaaja, vaan Ville.

Anonyymi kirjoitti...

valto

sinun matkavalmisteluissasi on kaunista tuo manuaalisuus ja ekopuoli. harvapa se eteen mitään tekee, matkatoimistot varsinkaan.

no joo, ehkä niissä on jo siirrytty uusiopaperiin ja toimistopaperin lajitteluun muista roskista erilleen.

ja se leppävirta on hyvä vaihtoehto; miksi turistit pitää juoksuttaa akropoliin raunioille, kun valtaosa ei ole niistä pennin vertaa kiinnostunut. joukon voisi aivan yhtä hyvin viedä suoraan kapakkaan, sinne ne kuitenkin eniten haluavat.

pari iltaa sitten katselin lonely planetin ohjelmaa. siinä hymyilevä kaunotar, jolla oli sääriä kahden kamelin verran, istui riksan kyydissä. naisen repusta löytyi oudon paljon estetisoidusta taustasta erottuvia vaatteita. hän ei ilmeisesti tiennyt, että matkaan kannattaa ottaa niin vähän tavaraa kuin mahdollista, sillä jo kymmenen kilon rinkassa on kantamista.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Kukushkaa (Käkeä) en ole katsonut, mutta haileasti muistan joitain kannanottoja siihen. Tuon elokuvan ilmestymisen aikaan (2002) tein töitä suurinpiirtein ympärivrk:n, etten telkkaria katsonut lainkaan, saatika että olisin elokuviin ehättänyt. Ja jälkeen päin vain ei ole sattunut kohdalle katsottavaksi.

On varmaan ollut ihan ok. kuva jälkikäteen tehdyistä arvioista päätellen, ja koska on herättänyt keskusteluakin aikatavalla (katsoin netistä).

Vähän samaa aihetta sivuaa kuin tässä jokin aika sitten oli telkkarissa se ek. jossa skasalais- ja englantilaissotilaat "haaksirikkoutuvat" lentokoneiden alasampumisen jälkeen tunturimökkiin Norjassa. Siinä ei ollut tätä ikuista sukupuoli-aihetta (mies/nainen) joka luo oman jännitteensä vaan jännite piti synnyttää muuten uskottavasti. Joskisn se varmasti todellisessa tapahtumassa on syntynyt synnyttämättä.

Wimme Saaren joikumisesta mukava taltiointi Ylen Elävässä: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/wimme_saari_joikasi_itsensa_maailmalle_52191.html#media=52194

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

"Manuaalisuus" ehkä on pakonsanelema juttu jos aikoo polkupyöräillä tavallaan myös ajassa taaksepäin joka lienee ilmeistä kaikista kuulemistani kuvauksista päätellen heti rajan takana, ja sen pituudelta melkein.

Saksalainen kuulema jos lähtee tuollaiselle pyöräretkelle ottaa hän hännäksi mukaan matkailuautokaravaanin kaikkine romppeineen, kuskeineen, kokkeineen, huoltojoukkoineen ja sateelliittipaikannusvälineineen. Polkupyöräilijälle annetaan ehkä päivän etumatka ja se kurotaan kiinni joka toinen pv, tarkistetaan poloisen kuntoilijan olo, syötetään, laastaroidaan ja pestään, vaihdetan puhdasta ylle, otetaan pyörä huoltoon ja annetaan tuore tilalle jne... Tämmöisen tarinan olen kuullut Kiteellä viimeksi 2008 kun naiset kirkkomaalla ihmettelivät, että missä minun jälkijoukkoni ovat: siitä oli vähää aiemmin mennyt em. mainitun kaltainen karavaani.

No, ei pidä yleistää eikä väheksyä. Mm. Italiasta kuulema löytyy tällaisia hurjia yksinpolkijoita suomalaisten lisäksi. Ja luultavasti kaikista maista. Afrikkalaisten ei tarvitse lähteä huvikseen polkemaan sillä heillä elämä saattaa olla oikeasti tarpeensanelemaa polkemista päivästä päivään.

Olen törmännyt ainakin venäläiseen ja ruotsalaiseen hurjien, yksinäisten pyöräilymatkojen tekijöihin. Muistuu mieleeni myös yksi Lieksassa puhuttamani suomalainen, jolle kymmenien vuosien pyöräily Euroopassa oli muodostunut jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. Sillä Matti Rämöllä lienee pakkomiellettä mukana myös.

Minulla ei ole. Mutta välillä päästävä on vaikka tapauksessani se ei vastuukysymysten vuoksi niin itsestäänselvää ole. Eilen viimeksi kuulin ihanan tervemenoa-toivotuksen suunnitellessani lähtöön liittyvää aiheistoa: "Toivottavasti et takaisin tule...!"

a-kh kirjoitti...

Kerran tuli viitostiellä vastaani saksalaiskaravaani huoltoauto hännässä. Eläkeikäisiltä näyttivät. Karstulassa tuttu leirinnänpitäjä kertoi yli seitsenkymppisestä pariskunnasta, jotka olivat pyöräilemässä Ahvenanmaalle - pyöräilemään. Leppävirtaa kääntöpaikkana en väheksyisi, jos Kajaanissa asuisin, mutta palaisin Heinäveden ja Vehmersalmen kautta. Ouluun pyöräillessäni olen välttänyt Kajaanin kutsun, mutta Manamansaloon on joskus tehnyt mieleni. Varsinaista pohjoisen kutsua en ole koskaan kokenut. Lappi on minulta käymättä, kuten luultavasti useimmilta suomalaisilta. Topeliuksen mukaan siellä taajat sääskiparvet pimentää auringon.

Anonyymi kirjoitti...

valto

minulla olisi tietysti sekin mahdollisuus, etten kuormittaisi maailmaa omilla matkoillani.

greenpeacen sivuilla on antti nylénin essee, joka sivuaa tätäkin asiaa:

http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/suomalaisten-suosikit/Antti-Nylen-Arktiksen-puolesta/

nylén kirjoittaa tavalla, joka nipistää omaatuntoani: [...] jättää jotakin tekemättä. olla menemättä jonnekin. pysähtyä. tehdä tenä. [...] on astuttava ja jäätävä mielettömyyden virtaan padoksi ja järjen majakaksi. [...]

laskin että hiilijalanjälkeni ilman matkustelua olisi siinä kolmentuhannen kieppeissä, kun se autolla ja lentokoneella reissaamisen vuoksi kipuaa nyt kuudentuhannen paremmalle puolelle.

luopuisinko matkoistani? se on siinä ja siinä. ainakin nukkuisin yöni paremmin, kun tie­täisin, et­tä edes yritän.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Kale

Ei ole tarkoitukseni sen kummemin mollata saksalaisia kuin muitakaan "polkunsa varmistelevia", mutta oudolta se tuntuu. Nälviä tekee kyllä mieli.

Minä olen kyllä Lapissa poleksinut (kaikella tapaa) koska olen asunutkin siellä. Naisetkin ovat yhtä kilihakoita kuin muualllakin paisti settä saattavat jouduttaa asiaa sanomalla "potkase polovitaipheisiin ja nai äkkiä ennen ko toivun."

Eli ei se Lappi sen kummempaa maailmaa ole, ovat vain rumempia ne maisemat ja jyrkempiä nousut. Tottakai huimia myös alaslaskut.

Sääksipa... ei kun sääSKiparvet ovat samanmoisia jos sillepäälle sattuu ihan kaikkialla. Niitä noituu Lönrotkin minne vain tiensä kulkee. Peittelee yhdessäkin taukopaikassa itsensä kuusenhavuilla ja tupruttelee itikoiden karkotukseksi piippua niin kauan, että saa unenpäästä kiinni. Eräässä paikassa Vienajoen varrella taittelee valtavista ruusukasvustoista itselleen vuoteen ja peiton, mutta ei kerro, kummat pistelevät enemmän, itikat vai ruusujen piikit.

Lapissa syöpäläsiongelma on ehkä pahin porojen takia. Kesäkuumalla riittää päivällä paarmasta alkaen kaikkia lentäviä verenimijöitä ja illalla saapuvat lisäksi ne hengettömät vittupulliaiset (oulunseudun sanonta pienille mäkärille).

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Et kuitenkaan matkusta maailmalla päästelemässä kaloja ongenkoukuista pois.

Voisi olla, että jos minullakin olisi mahdollisuuksia lennellä maailmanääriin niin lentelisin. Siksi on hyvä olla kertakaikkisen köyhä, ettei omatunto siitä ainakaan soimaa. Eli lajinsa tekopyhyyttähän minäkin vain edustan polkupyöräretkineni.

Tähän voi kohdaltani ihan hyvin lanseerata sitä "jos katsot naista himoiten, olet tehnyt jo huorin hänen kanssaan"-varoitusta. Eli jos luen matkamainoksen joka houkuttaa ihmisiä lentämään Kiinanmuuria katsomaan ja ajattelen, että olisipa se mahtavaa lähteä, niin olen jo tehnyt sen matkan.

Minun hiilijalanjälkeni on siittämieni lasten kautta varmasti niin hirmuinen jo nyt, saatika kunhan nuo (ja lasteni lapset) kasvavat ja alkavat käyttää kaikkea mahdollista, etten millään voi asettua ketään tuomitsemaan... vaikka jatkuvasti toisten tuomitsemisesta itseni tavoitankin.

Voi pashka tätä...

Luultavaahan kuitenkin on, ettei maailma enää pelastu tehdäänpä me mitä tahansa.

Pitäisi kyllä ensiksi selvittää perinpohjin, mitä se "pelastus" sitten olisi?

a-kh kirjoitti...

Usko ainoastaan, jos voit.

a-kh kirjoitti...

valto

Sinulla on varmaan pyöräilyreitti jo valmiiksi katsottuna. Metsähallitus ja Museovirasto ovat päässyt sopuun Vienan historiallisen reitin suojelemisesta nyt, kun mtsät on soveltuvin osoin raiskattu. Suurin ongelma on saada reitille kulkijoita.

a-kh kirjoitti...

PS. Pianohirveistä ie vatsata.

Valto Ensio kirjoitti...

Meil on netti katki. T. VE

Valto Ensio kirjoitti...

No niin, Kale

Oli netti hiljaa vrk:n kun nuo yhdistäjälaatikot reistaavat.

Mulla on Karjalankierrokseni karkeasti ottaen kartalle piirretty.

Muinainen Vienareittihän ei juuri ole naapurin puolella huolehdittuna kulkuja varten, varsinkaan polkupyörällä sitä ei koskaan liene ajeltu. Suomen puolella Kainuussa, Suomussalmen seuduilla niille reitillä kasvaneille merkkipetäjille on tosiaan aika kehnosti käynyt ja kun hakkuukone on maisemassa muutenkin kulkenut, niin se siitä sitten ainakin maisemien puolesta.

Muuallakin kansallispuistojen patikkareitit alkavat kulkijoiden osalta köyhtyä, että mikähän lie pitkospuiden tulevaisuus? Ehkä voipi olla parempi, että ihmiset jättävät metsät kokonaan oman onnensa nojaan, kyllä ne siellä ilman kulkijoitakin pärjäävät. Kunhan saavat olla muilta "metsähallituksiltakin" rauhassa.

a-kh kirjoitti...

valto

Minulla ei Vienan reitin luonnonoloista ole tietoa. Ehkä siellä on vielä kulkujälki. Penikulmaisten kirkkopolkujenkin jälkiä vielä löytyy niille, joka ovat harjaantuneet katsomaan.

Minulla oli jotain kysyttävää sinulta eilen, mutta unohtui. Jospa se tulee mieleeni viimeistään kirjeessä nro 4.

mikis kirjoitti...

Nglhjänkältä kerran ajoin polkupyörällä monta mailia vaikkaei kartaa ollu, ajon vaan. Rengasgin puhkes ja toinen lokasuoja meni irti ja polgimet varasti yks ryssä. Kun pysährtyin juomaa kaffetta yhrellä kioskilla. Aja siinä sitten enempää, em mää ajanukkaan. Kävelin takasin kotiini.